Inhottaa ystävät, jotka peruvat tapaamiset miestensä takia!

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävämme oli aina innolla mukana suunnittelemassa yhteisiä iltoja, mutta jäi niistä lähes aina viime hetkellä pois. Kävi ilmi, että se mies ei pitänyt näistä suunnitelmista, ja uhkailemalla ja kiristämällä sai ystävän aina jäämään kotiin. Syyksi ystävä ilmoitti aina, että meneekin treffeille miehen kanssa tai että mies oli järkännyt jonkin yllätyksen. Ei se mitään järkännyt, istuivat sitten vaan kotona tunnelma kireänä.

Jep. Olen katsellut sivusta, kun ystävän narsistimies "vei mennessään". Tai ei se mies varmaan edes narsisti ole, mutta kova manipuloimaan ja löytänyt uhrikseen sopivasti ystävänikaltaisen ihmisriippuvaisen. Jonkin aikaa seurasin epätoivoisesti ja suruissani tohua, mutta nyt en enää jaksa välittää. Kaikki elää omaa elämäänsä miten tahtoo. Minultakin on tässä vuosien aikana karsiutunut ihmisiä, jotka ovat hukkuneet sinne kapeaan perhe-tai parisuhdearkeensa. Ei haittaa yhtään, sillä enhän minäkään saanut niiltä kaverisuhteilta enää mitään. Tilalle on tullut paljon uusia, ihania ihmissuhteita ja lohdutukseksi olen huomannut, että kaikki pariskunnat EIVÄT ole sellaisia sulkeutujia.

Näin muuten tuossa muutama pv sitten yhden tällaisen entisen "ystäväni" fb-kirjoituksen (luulin jo poistaneeni hänet ja nyt poistinkin, tunnistajat tunnistaa), jossa vuodatti tuoretta eroaan ja voivotteli sitä kuinka on "tullut pidettyä vähän vähemmän" yhteyttä omiin ystäviinsä. Aijaa! Luulikohan, että näiden ystävien nähtyään tuon fb-kirjoituksen, antavat anteeksi ja ottavat takaisin elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Mua lähinnä säälittää tämän lapset, koska aika noloahan tuota asiaa on revitellä facebookissa...:/

Monet parisuhteessa olevat naiset ja miehet eivät vain ymmärrä sitä, että on ihan hyvä olla myös vähän omaa elämää. Vähän onnettomia reppanoita nämä puolisoissaan roikkuvat. Sitten ihmetellään yksinäisyyttä, kun puoliso jättää tai kuolee.

Mulla ollut myös jokunen näitä ystäviä, jotka kadonneet kartalta, kun aloittaneet seurustelun. Eivät ylläpidä ystävyyssuhteita, vaan jotenkin kuvittelivat, että sitten kun heille tulee ero, että olen jotenkin ollut säilöttynynä ja voimme noin vain jatkaa siitä mihin viimeksi kuukausia tai vuosia sitten jäimme. Mieluiten aloittamalla erossa tukemisella. 

Sellaisen ystävän kyllä "otin takaisin", joka oli kuitenkin pyytänyt mut lapsensa kummiksi, ja lapset synttäreille tuli kutsut ja valokuvat jouluisin jne. 

Tämä on sellainen asia mitä en vain ymmärrä. Tai ymmärrän sillä tavalla, että kun on rakastunut niin sitä haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa kahdestaan. Mutta eikö elämässä sen rakastumisen jälkeen ole enää mitään muuta kuin parisuhde? Unohtuuko monen vuodet ystävyydet tuosta vain? Kyllä sen järkikin sanoo, että elämässä pitää olla muitakin asioita kuin vain rakkaus.

Eräs ystäväni rakastui ja aina kun menin heillä käymään, he vain istuivat sohvalla kahdestaan, juttelivat ja pussailivat. Kun itse sanoin jotain, kumpikaan ei kuullut. Jos kuulivat, hymähtivät jotain ja jatkoivat omaa juttuaan. Puhuivat ihan omia juttuja, en yleensä edes kuullut mitä sanoivat eikä hajuakaan että oliko ne jutut tarkoitettu yleiseksi keskusteluksi vai kahdenkeskiseksi. Kerran oma mieheni oli mukana ja hän vain toljotti siinä tyrmistyneenä, hän on todella sosiaalinen ihminen ja puhuu paljon ja tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ja nyt oli vain seinä vastassa. Muutaman kerran yritin mutta en kauaa siellä ikinä kestänyt olla. Ystävä kyllä piti muuten yhteyttä ja halusi aina nähdä mutta ei siinä mitään järkeä ollut kun nähtiin. Vasta nyt kahden vuoden jälkeen hän alkaa olla taas normaali ja kaverit kiinnostaa. Mutta kun niitä kavereita ei enää meinaa kiinnostaa...

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävämme oli aina innolla mukana suunnittelemassa yhteisiä iltoja, mutta jäi niistä lähes aina viime hetkellä pois. Kävi ilmi, että se mies ei pitänyt näistä suunnitelmista, ja uhkailemalla ja kiristämällä sai ystävän aina jäämään kotiin. Syyksi ystävä ilmoitti aina, että meneekin treffeille miehen kanssa tai että mies oli järkännyt jonkin yllätyksen. Ei se mitään järkännyt, istuivat sitten vaan kotona tunnelma kireänä.

Tällainen tuli kieltämättä itselläkin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävämme oli aina innolla mukana suunnittelemassa yhteisiä iltoja, mutta jäi niistä lähes aina viime hetkellä pois. Kävi ilmi, että se mies ei pitänyt näistä suunnitelmista, ja uhkailemalla ja kiristämällä sai ystävän aina jäämään kotiin. Syyksi ystävä ilmoitti aina, että meneekin treffeille miehen kanssa tai että mies oli järkännyt jonkin yllätyksen. Ei se mitään järkännyt, istuivat sitten vaan kotona tunnelma kireänä.

Tällainen tuli kieltämättä itselläkin mieleen.

Voi joidenkin kohdalla pitää paikkansa. Mulla itsellä nämä ohariystävät kyllä tekevät samalla lailla jokaisen poikaystävän kohdalla. Joillekin vain se mies on se ainut elämäntarkoituksen antaja ja ystävät ovat vain hätätävaraseuralaisia erinäisten miesystävien välissä...

Täällä parisuhteeseen kelpaamattomat naiset valittavat kateellisina kuinka heidän ystävällään ei olekaan aikaa heille ja kuunnella tarinoita kauheista miehistä.

Kyynisinä oikein odottavat tämän parisuhdeongelmia ja mikä parasta -eroa!

Kannattaa vältellä tuollaisia:

Ja pitää suhteita yllä muiden perheellisten kanssa. Tämä on oikea tie.

Minulla on ystävä, joka olettaa, että meidän koko porukkamme (4 naista) kulkee hänen miehensä aikataulujen mukaan. Juuri silloin, kun mies on reissussa, kaverin pitää järkätä tyttöjen leffailtaa ja pitkän kaavan mukaan pidettyjä illallisia. Sitten hän loukkaantuu, jos jollakulla on jo menoa tai jos ei pysty jäämään tuntikausiksi pitämään hänelle seuraa, kun hän ei omien sanojensa mukaan "osaa olla yksin". Sitten taas kun mies on maisemissa, niin hän lähtee itse illanvietosta varkain tekemään miehelle illallista - tai ei tule ollenkaan.

Itsekin seurustelen, muttei tulisi mieleenkään perua sovittuja tapaamisia, että voisin nyhjätä mieheni kanssa sohvalla. Osaan kyllä käyttää kalenteria ja allokoida aikatauluni niin, että sillekin jää aikaa. En myöskään kestäisi, jos mies unohtaisi sosiaalisen elämänsä ja kaverinsa minun takiani.

Ylös