Inhottaa ystävät, jotka peruvat tapaamiset miestensä takia!

Olen onnellisesti naimisissa ja rakastunut, mutta ystävät on myös tärkeitä. En peru sovittuja tapaamisia sillä perusteella, että haluankin jäädä kotiin miehen kanssa, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä enkä myöskään ole sopimatta tapaamisia "kysyn mieheltäni ensin periaatteella". Esimerkkinä, että huomenna olen ystäväni kans lähdössä illalla syömään. Pidän tästä kiinni, vaikka tuliskin jostain syystä koti-iltainspis. Se ei tarkoita, että ystävät olisivat elämäni tärkeintä ihmistä, omaa puolisoa, tärkeämpi, vaan se tarkoittaa, että osa minua ja osa itsenäisyyttä on, ettei elä vain puolison kautta ja kanssa, vaan pitää huolta myös muista tärkeistä ihmissuhteista.

Voisin perua huomisen tapaamisen, jos siihen olisi mieheen liittyvä syy, joka olisi poikkeava ja hän tarvitsisi minua, esim. hän kokisi äkillisen menetyksen jne. Toisaalta jos oltais sovittu miehen kanssa syömään menosta ja ystäväni kokisi äkillisen menetyksen niin menisin illaksi hänen tuekseen, jos hän haluaisi.

Omat harrastukset, omat ystävät ja omat intressit vois ja pitäs olla myös avioliitossa kaiken ihanan yhteisen lisäksi, jotta tuntis itsensä ja elämänsä täysipainoiseksi. Toki jokainen tavallaan, mut sekä minä että puoliso arvostetaan sitä, että molemmilla on muutakin elämää kuin se toinen. Loppujen lopuksi taitaa olla aika harvassa ne jatkuvasti ohareita tekevät ihmiset, joille mikään muu ei merkkaa kuin parisuhde.

Puolison kanssa otetaan asuntovelka ja tehdään lapset. Ei kavereiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän tapaamisiin menemättä, jos on jotain tärkeää vaimokullan kanssa. Tai vähemmän tärkeääkin.

Näin menee tärkeydet, sori vaan vanhat piiat ja -pojat!

Ei siinä "frendit" paljoa paina.

T. M34

Et sinäkään lopulta niille frendeille paljon paina. 

Niitä tulee ja menee. Vaimo on ja pysyy!

Tärkeimmät: Poikakulta (3v) Ja Vaimokulta (35v). Heidän ympärille elämäni rakentuu, ei "frendien".

T: M34

Ymmärrän tämän, kun kyse on jonkun 13-vuotiaan ensimmäisestä seurustelusuhteesta mutta aikuiset ihmiset? Kaikki illat vietetään puolison kanssa kotona ja sitten myöhemmin ihmetellään, että milloin elämästä tuli niin yksitoikkoista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin, jos olisi joku hyvää syy, tyyliin miehen kanssa sovittu tärkeä meno, mutta kun tapaamiset perutaan siksi että saa kutea miehen kanssa sohvan nurkassa. Miten te muut kestätte tällaista?

N25

En kestäkään. Tai riippuu hieman kuinka paljon voin ymmärtää päätöstä, mutta yhden kaverin kanssa lopetin yhteydenpidon kun hän löysi itselleen miehen (vieläpä sellaisen kenen kanssa alko vei mukanaan niin, että sai krampit ja joutui sairaalaan. Sairaalasta tehtiin lasuun ilmoitus, että sekin toki vaikutti päätökseeni alkottomana ihmisenä lopettaa kaveruus) ja oikein ilmoitti ettei voi nyt tavata minua kun hänelle riittää vain se mies ja loppukaneetiksi: oon vähän tämmönen ja hymiö.

Että, ok. Ymmärrän, että suhteen alkuvaiheessa tahtoo olla toisen kanssa tiiviisti, mutta en sitä kuinka ehdoin tahdoin menettää kaverinsa sen miehen vuoksi.

Itse en omaa elämääni täysin jättäisi miehen vuoksi.

Kaveri ehkä luuli minun olevan kateellinen asiasta. Totuus oli, että kun en voinut hänelle järkeä päähän saada edes sen alkon suhteen ja lastensa vaan kovasti näytti kaipaavan samanlaiseen, huonoon suhteeseen kun mistä oli reilu puoli vuotta aiemmin lähtenyt pois niin annoin mieluummin olla.

Toinen outo ilmiö on ne naiset ketkä ovat eläneet parisuhteessaan vuosia ja kun tulevat kylään niin eivät muuta tee kun valittavat elämästään ja erityisesti niistä miehistä.

Olenkin joskus kommentoinut, että luotan kyllä heidän omaan arviointikykyynsä ja siihen, että mies on kuitenkin pääosin hyvä ja tekevät toki omat ratkaisunsa aivan itse. En halua siis lähteä haukkumiseen mukaan, mutta tuen kyllä ja kuuntelen, mutta en samaa valitusta vuosia kun kuitenkin suhteessaan ovat kaikesta päätellen päättäneet pitää kiinni niin silloin siinä on oltava hyvät puolet voitolla ja kaikki sillä tavoin ok.

Mielelläni juttelisin muustakin. Olen itse parhaillaan yksin ja ihan omasta päätöksestäni. Minulla oli muutama vuosi sitten ero miehestäni ja ero oli vaikea. Jotenkin nautin nyt tästä, että elämä on todella tasaista ja rauhallista ja saan ajatella itseäni sekä tehdä päätöksiä mitkä koen itse hyviksi eikä kukaan sano vastaan.

Koenkin olevani liian itsenäinen ottamaan kerään saman katon alle tai en ainakaan ihan vielä ole valmis luopumaan tästä itsenäisyydestä. Jos löydän suhteen missä saan itsenäisyyteni pitää niin ehkä sellaista voin tulevassa harkita. Ehkäpä siksikin minun on vaikea ymmärtää miehessä kiikkumista ja takanapäin hänen haukkumista.

Ei se kotiin jäävä kaveri ymmärrä miks sua ärsyttää. Siitä on vaan kiva olla miehensä kans ja luulee sun ajattelevan samoin.

Eräs ystävämme oli aina innolla mukana suunnittelemassa yhteisiä iltoja, mutta jäi niistä lähes aina viime hetkellä pois. Kävi ilmi, että se mies ei pitänyt näistä suunnitelmista, ja uhkailemalla ja kiristämällä sai ystävän aina jäämään kotiin. Syyksi ystävä ilmoitti aina, että meneekin treffeille miehen kanssa tai että mies oli järkännyt jonkin yllätyksen. Ei se mitään järkännyt, istuivat sitten vaan kotona tunnelma kireänä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän, kun kyse on jonkun 13-vuotiaan ensimmäisestä seurustelusuhteesta mutta aikuiset ihmiset? Kaikki illat vietetään puolison kanssa kotona ja sitten myöhemmin ihmetellään, että milloin elämästä tuli niin yksitoikkoista.

Vaimokullan kanssa järjestämme paljon yhteisiä tekemisiä,niin kotona, kuin kodin ulkopuolella.Kulttuuria,tanssimista, ruuanlaittoa, keskusteluja.

Mitä vielä? Lenkkeilyä.

Olemme hitsautuneet.

T:M34

Ei mun seurustelevat kaverit oo koskaan tehnyt noin. Sovitusta pidetään kiinni aina, ellei tule joku oikea este, esim. sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän tapaamisiin menemättä, jos on jotain tärkeää vaimokullan kanssa. Tai vähemmän tärkeääkin.

Näin menee tärkeydet, sori vaan vanhat piiat ja -pojat!

Ei siinä "frendit" paljoa paina.

T. M34

Et sinäkään lopulta niille frendeille paljon paina. 

Niitä tulee ja menee. Vaimo on ja pysyy!

Tärkeimmät: Poikakulta (3v) Ja Vaimokulta (35v). Heidän ympärille elämäni rakentuu, ei "frendien".

T: M34

Nyt on pakko sanoa klisee, tuli oksennus suuhun, kun tekstiksi luin. Voiko kukaan mies kirjoittaa noin lällysti, sinulla ei munia ole, olet lassukka.

Voin kokemuksesta sanoa että tämä on TÄYSIN naisten ongelma (poikkeus vahvistaa säännön).

Niin monta kertaa ole seurustellut naisten kanssa että olen AINA ihmetellyt tätä ja kysynytkin MONTA kertaa, monelta naiselta, että eikös sulla ole tänään ne treffit sen Annan kanssa ja aina vastaus on ollut, kaikilta naisilta, että EN TAIDA JAKSAA NYTTEN !!!

Tiedän kyllä että tällä palstalla kaikki on aina miesten syytä, siis Suomalaisten miesten syytä, mutta tästä meitä on kyllä ihan turha syyttää, miehet, Suomalaiset miehet, tuskin aina ja yleisesti pakottaa nasita perumaan omat treffit.

Aloittajakin syyttää miestä, vaikka päätöksen teki täysin itse hänen OMA "ystävänsä"

Voi olla rankasti sanottu, mutta koittakaa nyt kestää vaan, mutta naisilla ei ole ystäviä, ne vain luulee että niillä on ystäviä.....miljoona kertaa nähty ja koettu.....ja lohduteltu teitä.

Vierailija kirjoitti:

Puolison kanssa otetaan asuntovelka ja tehdään lapset. Ei kavereiden.

Puolison kanssa sitten riidellään asunnosta ja lasten tapaamisista, kun tämä päätti lähteä toisen matkaan. Ei kavereiden.

Millainen aikuinen on mustis kavereistaan?

Sä et voi pakottaa kavereita olemaan sun kans. Etsi itsellesi mies ni ei tarvi itkeä kavereiden perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätän tapaamisiin menemättä, jos on jotain tärkeää vaimokullan kanssa. Tai vähemmän tärkeääkin.

Näin menee tärkeydet, sori vaan vanhat piiat ja -pojat!

Ei siinä "frendit" paljoa paina.

T. M34

Et sinäkään lopulta niille frendeille paljon paina. 

Niitä tulee ja menee. Vaimo on ja pysyy!

Tärkeimmät: Poikakulta (3v) Ja Vaimokulta (35v). Heidän ympärille elämäni rakentuu, ei "frendien".

T: M34

Rauhotu.

Voi, kun jostain vois tilata uusia ystäviä näiden dumppaajien tilalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin, jos olisi joku hyvää syy, tyyliin miehen kanssa sovittu tärkeä meno, mutta kun tapaamiset perutaan siksi että saa kutea miehen kanssa sohvan nurkassa. Miten te muut kestätte tällaista?

N25

En kestäkään. Tai riippuu hieman kuinka paljon voin ymmärtää päätöstä, mutta yhden kaverin kanssa lopetin yhteydenpidon kun hän löysi itselleen miehen (vieläpä sellaisen kenen kanssa alko vei mukanaan niin, että sai krampit ja joutui sairaalaan. Sairaalasta tehtiin lasuun ilmoitus, että sekin toki vaikutti päätökseeni alkottomana ihmisenä lopettaa kaveruus) ja oikein ilmoitti ettei voi nyt tavata minua kun hänelle riittää vain se mies ja loppukaneetiksi: oon vähän tämmönen ja hymiö.

Että, ok. Ymmärrän, että suhteen alkuvaiheessa tahtoo olla toisen kanssa tiiviisti, mutta en sitä kuinka ehdoin tahdoin menettää kaverinsa sen miehen vuoksi.

Itse en omaa elämääni täysin jättäisi miehen vuoksi.

Kaveri ehkä luuli minun olevan kateellinen asiasta. Totuus oli, että kun en voinut hänelle järkeä päähän saada edes sen alkon suhteen ja lastensa vaan kovasti näytti kaipaavan samanlaiseen, huonoon suhteeseen kun mistä oli reilu puoli vuotta aiemmin lähtenyt pois niin annoin mieluummin olla.

Toinen outo ilmiö on ne naiset ketkä ovat eläneet parisuhteessaan vuosia ja kun tulevat kylään niin eivät muuta tee kun valittavat elämästään ja erityisesti niistä miehistä.

Olenkin joskus kommentoinut, että luotan kyllä heidän omaan arviointikykyynsä ja siihen, että mies on kuitenkin pääosin hyvä ja tekevät toki omat ratkaisunsa aivan itse. En halua siis lähteä haukkumiseen mukaan, mutta tuen kyllä ja kuuntelen, mutta en samaa valitusta vuosia kun kuitenkin suhteessaan ovat kaikesta päätellen päättäneet pitää kiinni niin silloin siinä on oltava hyvät puolet voitolla ja kaikki sillä tavoin ok.

Mielelläni juttelisin muustakin. Olen itse parhaillaan yksin ja ihan omasta päätöksestäni. Minulla oli muutama vuosi sitten ero miehestäni ja ero oli vaikea. Jotenkin nautin nyt tästä, että elämä on todella tasaista ja rauhallista ja saan ajatella itseäni sekä tehdä päätöksiä mitkä koen itse hyviksi eikä kukaan sano vastaan.

Koenkin olevani liian itsenäinen ottamaan kerään saman katon alle tai en ainakaan ihan vielä ole valmis luopumaan tästä itsenäisyydestä. Jos löydän suhteen missä saan itsenäisyyteni pitää niin ehkä sellaista voin tulevassa harkita. Ehkäpä siksikin minun on vaikea ymmärtää miehessä kiikkumista ja takanapäin hänen haukkumista.

Kyllä ne sinkutkin valittaa vain miesongelmistaan. Ei kenelläkään ihmisellä oikeasti mitään maailmaamullistavaa kerrottavaa ole. Miehistä on kiva valittaa ja näytettävästi ap tykkää valittaa kavereistaan.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ärsyttää sama asia! Ja sit ei ymmärretä jos sinkku sanoo että joku päivä ei sovi "ku eihän sulla ole mitään ku sul ei oo miestä". Kerrankin meillä oli eräs ottelu sovittuna eräässä turnauksessa ja kaverini oli joukkueessa. No samana aamuna ku tämä ottelu on niin kaveri laittaaki et jäänkin kotiin poikaystävän kanssa kattoo leffaa ja tekeen ruokaa. No sit kauheella kiireellä yritetää löytää tilalle pelaajaa...

"Kattoo leffaa ja tekee ruokaa"!!! Ihan kuin ei voisi katsoa leffaa ja tehdä ruokaa jonakin muuna päivänä. Olisi vaan suoraan sanonut, että ei kiinnosta pätkääkään tulla pelaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olet vain kateellinen! Hanki sinäkin lapsikulta itsellesi Mies, niin jo elämä hymyilee taas! Oletko muuten varma, että olet yli kaksikymppinen? Sanoisin kirjoituksen perusteella sinua noin 16 vuotiaaksi. :)

Lol, onnea sulle sitten kun pilvilinna romahtaa ja tajuat, että se suhde ei kestänytkään ikuisesti eikä päättynyt onnellisesti. Siihen mennessä olet onnistunut karkottamaan viimeisetkin ystäväsi ja huomaat pian olevasi aivan yksin vain säälittävän läheisriippuvutesi takia. Sitäpaitsi eihän ap sanonut, etteikö hänelläkin olisi mies/miehiä, joita tapailee ja voi kutea kotona. Ap vain ei ymmärrä sellaisia sulkeutuvia ihmisiä, jotka ripustavat koko elämänsä jonkun yhden miehen ympärille. Sellainen elämä ei ole ihan tervettä.

Todella, todella lyhytnäköistä hylätä hyvä ystävä parisuhteen vuoksi. Omastakin lähipiiristäni löytyy valitettavasti näitä puolisonsa kautta eläviä naisia, joilla miehen tarpeet menevät aina edelle. Esimerkkinä kaaduin ulkona jonkin aikaa sitten ja sain aivotärähdyksen. Kävin päivystyksessä, jossa lääkäri sanoi, että nyt olisi hyvä, jos en nukkuisi yksin. Kysyin eräältä avoliitossa asuvalta ystävältäni, että olisiko mahdollista, että hän tulisi luokseni yöksi tai että voisin yöpyä heillä (seuraavana päivänä ei ollut kummallakaan töitä). Ei onnistunut, sillä kaveri oli sopinut leffaillasta miehensä kanssa.