Onko oikeasti muka miehiä jotka eivät sano "rakastan sinua" tms

Mun mies taas sanoo niin ihan jakuvasti ja tunnen, että tukehdun siihen ahdistukseen, mikä noista sanoista aiheutuu. Itse olen sanonut niin ehkä viisi kertaa viiden yhteisen vuoden aikana ja minusta tuntuu, että mies nyt varsinkin viimeisten kuukausien aikana on hokemallaan yrittänyt painostaa minua sanomaan samoin.

Melkeinpä toivoisin, että mullakin olisi mies, joka ei sanoisi rakastavansa vaan näyttäisi sen ennemmin teoin.

Nuohan ovat vain sanoja. Tärkeämpää on aito ajatus niiden tai sanattoman viestinnän takana. Pahempaa minusta olisi sellainen jos sanottaisiin nuo sanat mekaanisesti jenkkityyliin "I love you all" tarkoittamatta sillä oikeasti mitään aitoa ja oikeaa.

Ei meillä kumpikaan ole koskaan harrastanut rakkaudentunnustuksia, paitsi kirjallisesti. Meillä on kaikki selvää muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä sanota, vaan se näytetään.

Tässä on se ero välimerellä paikallinen mies tervehtii kaikkia suomalaisiksi ajattelemiaan naisia sanomalla "minä rakastan sinua".

Ja en ymmärrä mutta se näyttää toimivan jopa fiksun oloisiin suomalaisnaisiin.

Sanat ovat halpoja. Kulttuurikysymys on kuinka niitä käytetään. Suomessa on minusta ihan ok tapa, että ei heti aleta puhumaan rakkaudesta vaikka ei edes ole oltu sängyssä.

Ja ei sitä vielä sittenkään pidä ottaa puheeksi.

En ole koko maailmaa kiertänyt, mutta jos aasialainen mies alkaa puhua rakkaudesta, niin kannattaa juosta ja kovaa. Kiinassa ei edes äiti sano ääneen rakastavansa lapsiaan. Japanissa mies ei kahteenkymmeneen vuoteen puhunut vaimolleen sanaakaan. Pariskunnalla oli kolme lasta ja nuorimmainen joka oli syntynyt mykkäkoulun aikana.

Ilmoitti vanhempansa, kun itse oli 18 v, jollein TV-terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi jöröttäjä 24v. Suhteen alussa päivittäin hoki että rakastaa ja lässylässy. Suutuin kerran hänelle siitä ja sanoin, ettei tarvitse hokea koska menettää merkityksen. Nykyään ei sano edes lapsilleen, paitsi joskus vastaa 'niin mäkin sua/teitä'. Itse R-sanaa käyttää äärimmäisen harvoin.

Tosin, ihminen, joka ei ole koskaan saanut vilpitöntä rakkautta (todella rikkinäinen ja henkisesti rankka lapsuus ja nuoruus) tuskin osaa noinvain myöskään antaa sitä muille.

Tiedän kuitenkin, että mieheni haluaa rakastaa, muttei vain vielä osaa.

Eli kyseessä on itse aiheuttamasi  ongelma. Mulle ei tulis mieleenkään suuttua miehelleni siitä että hän päivittäin kertoo rakastavansa mua, jopa useaan kertaan. Ei kyllästytä tipaakaan vaikka yhdessä ollaan oltu jo vuosia. Kerron itsekin hänelle päivittäin että rakastan häntä. Ei sen merkitys vähene sanomisesta pätkääkään varsinkaan silloin kun sanat ja teot ovat synkassa. Ihan ihmeellinen käsitys tuo...

No, itsepä petisi petasit.

Ei näytetä sanoin eikä teoin. Päinvastoin olen milloin-mikäkin ämmä.. :(

Sainoin kosiessani vaimolleni rakastavani häntä. Papin edessä tämä vielä lisäehtojen kera julkisesti virallistettiin. Lupasin ilmoittaa vaimolle jos tilanne muuttuu. Ei ole vielä 20 vuoden jälkeen tilanne muuttunut. Onko tässä joku ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Tää on mulla jatkuvana kriisinä, josta koitan päästä yli. Siis mä kaipaisin todella paljon kauniita sanoja ja kehuja, että mies joskus jotakin kommentoisi että olen kaunis tai hyvät tissit tai että rakastaa mua. Mutta nuo jutut on sille äärimmäisen vaikeita. Ehkä kerran vuodessa jotakin tollaista saa sanottua tai useimmin kirjoitettua esim. johonkin fesesynttäripäivitykseen.

Mutta osoittaa rakkautensa sitoumuksellaan, teoillaan, vaivannäöllään... Silti asian kanssa kipuilen 

Meillä kyllä mies kehuu, ihailee muuten ja sanoo aina jos esim näytän hyvältä tai teen jotain mikä on hänelle erityisen mieluisaa. Näitä ei ole mitään vaikeutta sanoa.

13