Missä iässä aloit tarkkailla/säännöstellä syömisiäsi?

Olisinko ollu 8 ku isä kyseli multa et alanko isona missiksi ja innostuin kamalasti. Pari vuotta vanhempi sisko tuli sanomaan että mulla on liian iso maha etten voi olla missi. Olin siis ihan normaalipainoinen mutta lapsilla kun on pyöreyttä väkisinkin.

En suostunut sen jälkeen syömään juuri muuta kuin makaroonia ja pottua.

En vielä, täytän 53. Milloin se hidastuu?

Kolmekymppinen olen. Pysyn normaalipainoisena sillä, etten syö/juo enää kuuden jälkeen mitään.

Nyt ekan kerran elämässäni 49 vuotiaana. Paino pysynyt aina helposti hallinnassa, ei ole juuri tarvinnut kiinnittää edes huomiota. Nyt kävin kolmen vuoden tauon jälkeen vaa`assa. Kymmenen kiloa oli tullut painoa lisää. No kyllähän minä sen olin vaatteiden kiristyksessä tuntenut, että paino on lisääntynyt. No, nyt olen kurinpalautuksella ja kesään mennessä aion saada itseni kuosiin.

Tosi pieniä annoksia saa syödä, vaikka liikun viitenä päivänä viikossa. Voi, kun vielä saisi syödä kuin teininä. Ei näkynyt missään.

54v:nä eli 2 vuotta sitten.

Pudotin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran painoa (normaalipainon sisällä) 4 kiloa.

Syön kaikkea kohtuudella. Työmatkojen yms herkuttelujuhlien jälkeen pidän 1-2 kevennyspäivää ja olen taas kuosissa. Mistään en ole joutunut kieltäytymään koskaan.

Aineenvaihdunta pelaa kuin junan vessa.

Ikävä kyllä 4 tai 5 -vuotiaana. Olen aina ollut liikunnallinen, mutta suhde ruokaan on myös ollut haastava. Olen hetkellistä n. 5kg ylipainoa lukuun ottamatta ollut aina normaalipainoinen, mutta sen BMI-haarukan yläpuoliskolla.

Vierailija kirjoitti:

54v:nä eli 2 vuotta sitten.

Pudotin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran painoa (normaalipainon sisällä) 4 kiloa.

Syön kaikkea kohtuudella. Työmatkojen yms herkuttelujuhlien jälkeen pidän 1-2 kevennyspäivää ja olen taas kuosissa. Mistään en ole joutunut kieltäytymään koskaan.

Aineenvaihdunta pelaa kuin junan vessa.

Mistä huomaat, että aineenvaihdunta toimii kuin junan vessa?

Mä treenaan niin paljon, ettei tarvi säännöstellä. Siis juoksen, teen isoilla painoilla salilla. Eli ei mitään kävelyhommeleita.

Hyvä aineenvaihdunta kyllä auttaa. Mutta omia syömisiäni aloin säännöstellä 8. luokalla, vaikka olin todella hoikka. En edes tiedä miksi. Nyt 35-vuotiaana olen edelleen hoikka, mutta jatkuvasti vaa'alla. Tykkään herkuista, mutta pelkään lihomista. Se on vaikea yhtälö.

En ole koskaan alkanut tehdä niin, ja ikää on 48 vuotta.

38 jälkeen hidastui ihan selkeästi. Jos söisin kuin ennen, olisin valas. Paino on silti noussut. Nyt 43 vuotta (160/58). Nuorena opiskelijana en olisi voinut kuvitella itseäni yli 55-kiloisena. Silloin pidin itseni skarpisti 52-kiloosena (urheilin paljon, asuin pikkukaupungissa, jossa joka paikkaan ja omiin harrastuksiin mentiin pyörällä tai kävellen).

12 vuotiaana katsoin peiliin ja aloin itkeä. Tunsin itseni rumaksi ja lihavaksi (normaalipainoinen ja näköinen olin). siitä asti on ollut hyviä ja huonoja kausia, välillä syön normaalisti ja "lihoan" normaalipainoon. ja sitten taas tarkkailen ruokavaliota ja laihdun laudaksi. Tätä jatkunut kymmenen vuotta, eikä voi tehdä hyvää keholle. Hassua miten ihmismieli voi tiedostaa ongelmansa, ja silti jatkaa samaa rataa. Olen myös yrittänyt miettiä, että mitä hittoa silloin 12 vuotiaalle on tapahtunut, mikä tämän on laukaissut. En itse muista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen olen. Pysyn normaalipainoisena sillä, etten syö/juo enää kuuden jälkeen mitään.