Onko sinulla lieviä pakko-oireita? esim. tarkistettava usein, että avaimet mukana.

Tuo ei ole pakko-oire. Ihan normaalia katsoa lähtiessä onko ovi lukossa. T. Pakko-oirehäiriöinen

Itse olen hajamielinen professori -tyyppinen ja tarkastan usein onko just ovet lukossa, hella pois päältä, avaimet mukana jne. mutta vain siitä syystä että olen monesti onnistunut kämmäämään noissa.

Ei tuon tason tarkistamista lasketa edes lieväksi pakko-oireiseksi käyttäytyiseksi.

Minulla on neuroottinen tapa suhtautua autonavaimiin ja lompakkoon, puhelinkin kuuluu tähän kastiin. Siis, kun menen kauppaan, tarkistan ainakin pari kertaa, että lompakko, autonavaimet ja puhelin on taskussa. En voi käyttää edes käsilaukkua, koska noita on tarkistettava..

Hulluinta tässä on, että en ole koskaan niitä unohtanut minnekkään, mutta tarkistettava on.. Kaikki muu kyllä menee kerta katsomisella, muttei nuo.

Onko normaalia myöhästyä matkalta jos tulee hirmuinen tarve käydä kotona tarkistamassa oliko hella varmasti sammutettu?

nimim. "kokemusta on"

Joo tarkistan avaimet monesti, mutta se on pelkkää selväjärkisyyttä. Ei jää ulos. Tässä iässä (42) nimittäin voi hyvin muistella eilistä avaimen kassiin työntämistä vaikka luulee että se oli tänään.

t. varhaisdementikko

Ei sentään pakko-oireita, mutta neuroottisia tapoja. Kotoota lähtiessä tarkastaa, että avaimet mukana ja ovi menee kunnolla kiinni. Hellan tarkastus, vaikka en ois sinä päivänä ees käyttäny. Silitysrauta sillon, kun ollu käytössä (johto varmasti pois seinästä, pitkä jäähdytys ennen kaappiin laittoo). Valojen päältä pois olon tarkistus lähtiessä/nukkuun mennessä. Kahvinkeittimen virta, että varmasti on pois. Noi tuli ekana mieleen. Elämää ne ei häiritse, en esim. joudu tarkistuksen takia palaan takas.

Mun pitää aina ulosmennessä tarkistaa, ennen kuin suljen oven, että avaimet on taskussa. Silloinkin, kun varmasti tiedän että ne on mukana. Kauppareissulla tarkistan lompakon taskusta monta kertaa. Mulle on jäänyt tämä tapa, kun oon lukenut, että nämä ammattitaskuvarkaat ovat uskomattoman taitavia, melkein silmänkääntäjiä. Ehkä tämä onkin vain ylivarovaisuutta eikä pakkoneuroosia. En ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät käsilaukkuansa avoimena, lompakko tietysti päällimmäisenä. Ehkä jättävät sen ostoskärryyn, kun menevät hakemaan jotain unohtunutta. Silloin saa syyttää vain itseään, siitäkin huolimatta, että varastaminen on rikos. (Tätä viisautta sovelletaan usein raiskaustapauksissa). 

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia myöhästyä matkalta jos tulee hirmuinen tarve käydä kotona tarkistamassa oliko hella varmasti sammutettu?

nimim. "kokemusta on"

Ei ole, eikä muutenkaan näitä lieviä oireita kannata vähätellä. Suosittelisin ottamaan ne varoitusmerkkinä.

Ainoa asia, minkä suhteen voisin myöntää olevani hiukan pakko-oireinen, on takan luukun sulkeminen... Pelkään häkämyrkytystä niin vietävästi, että täytyy monta kertaa tarkistaa, ettei sinne pohjalle ole jäänyt yhtäkään pientä kekälettä. Jos takka tuntuu tulikuumalta niin stressaan siitä silti, vaikka en kekäleitä näkisikään, ja usein annan sen jäähtyä hiukan ennen kun suljen luukun. Sitä, että tarkistaa avainten mukanaolon tai että on sulkenut sähkölaitteet pidän ihan normaalina kyllä :) 

No mulla on semmoinen tarve tuntea kehollisesta symmetriaa. Eli jos raapaisen vasenta kättä, niin mun pitää raapaista samasta kohtaa myös oikeaa kättä. Jos puraisen huultani toisesta kulmasta, niin täytyy purra myös toisesta. Huulten nuolaisukin täytyy tehdä niin, että joka kohta huulista tuntuu tasaisen kostealta. Joskus täytyy levitellä sitä nuolaisua huulia yhteen hieromalla, että on tasapainoinen kauttaltaan huulissa. Muuten hämää. Meneekö tämä jo lieväksi pakko-oireiluksi, vai ihan normaalia?

Onko pakko-oire, jos ulos lähtiessä kotona pitää tarkistaa, että avaimet on lompakossa, vaikka on tarkistanut minuutti sitten, ja ehkä sitä ennen jo kerran?

No kylla lasketaan pakko-oireiseksi, kun on pakko lahtea itku kurkussa takaisin kotiin kesken tyomatkan tarkistamaan etta se ovi meni lukkoon. 

Mulla on nimenomaan toi pakkomielle ovesta, korreloi suoraan stressin maaraan ja yleiseen ahdistukseen. 

Itsellä on aina tarkistettava hella, kahvinkeitin, vesihanat ennen lähtöä..ja tietty että ovi lukossa :(

Mun työhön kuuluu työpaikan ovien lukitseminen. Ärsyttää, kun pitää sata kertaa ränkyttää sitä lukkoa varmistaakseen, että lukossa on. Ja silti kun olen päässyt nurkan taakse, pitää vielä uudestaan mennä kokeilemaan, että menihän se varmasti kiinni.

Sit mullakin on tuo, että jos vahingossa raapaisen toisen kengän pohjalla maahan, niin pakko raapaista myös toisella kengällä samasta kohtaa, että kengät kuluisi tasaisesti.

Tarkistan onko ovi lukossa niin että 7 kertaa peräkkäin koitan kahvaa alaspäin. Sitten ennen kun menen ulos koitan 3 kertaa onko avaimet taskussa ja joskus pidän kättä taskussa ja pitelen siellä avainta koska pelkään että se tippuu muun taskukaman seassa.

Katson onko repun vetoketju kiinni ainakin 4 kertaa ja vielä yhden kerran peilin kautta ulos mennessäni.

Onko normaalia vai olenko liian ylihuolehtivainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia myöhästyä matkalta jos tulee hirmuinen tarve käydä kotona tarkistamassa oliko hella varmasti sammutettu?

nimim. "kokemusta on"

Välillä en meinaa päästä lähtemään kun tarkastelen pistorasiat , hanat ja hellat ym. ettei ole päällä . Ulospäästyä alkaa oven tarkastus tie moneenko kertaan . Välillä on tultava sisälle uudelleen kattoon että mikään ei jäänyt päälle . Elämä on vaikeaa.

Välillä kaiken tarkastelun lisäksi kirjoitetelin vihkoon että mikä on tarkistettu ja sitten tarkastelin  vihkoa .  Silloin oli erityisen vaikea elämän tilanne . Nyt olen päässyt vihosta mutta muu toimet jatkuu välillä enemmän ja välillä vähemmän . 

Vierailija kirjoitti:

Mun työhön kuuluu työpaikan ovien lukitseminen. Ärsyttää, kun pitää sata kertaa ränkyttää sitä lukkoa varmistaakseen, että lukossa on. Ja silti kun olen päässyt nurkan taakse, pitää vielä uudestaan mennä kokeilemaan, että menihän se varmasti kiinni.

Sit mullakin on tuo, että jos vahingossa raapaisen toisen kengän pohjalla maahan, niin pakko raapaista myös toisella kengällä samasta kohtaa, että kengät kuluisi tasaisesti.

Samaistun . Kerran kävi niin kun rynkytin ovea enkä huomannut että viereisessä rakennuksessa oven luona oli mies joka sanoi minulle että on se kiinni . Kyllä nolotti ja siltikään en uskonut että ovi oli lukossa . Tulin takaisin kun mies meni sisälle.

Joo, varmistan aina, että mulla on kotiavaimet mukana, kun suljen ovea. Eli suunnilleen otan avainnipun käteeni ennen kuin uskallan loksauttaa oven lukkoon.