Onko sinulla lieviä pakko-oireita? esim. tarkistettava usein, että avaimet mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia myöhästyä matkalta jos tulee hirmuinen tarve käydä kotona tarkistamassa oliko hella varmasti sammutettu?

nimim. "kokemusta on"

Välillä en meinaa päästä lähtemään kun tarkastelen pistorasiat , hanat ja hellat ym. ettei ole päällä . Ulospäästyä alkaa oven tarkastus tie moneenko kertaan . Välillä on tultava sisälle uudelleen kattoon että mikään ei jäänyt päälle . Elämä on vaikeaa.

Tunnistan niin tämän. Itse kärsin varsinkin nuorempana juuri tämänkaltaisista pahoista pakko-oireista. Suurimmat pelkoni olivat tulipalo ja asuntomurto. Siksi varsinkin hella oli sellainen, jonka tarkastamiseen meni ikuisuus. Oli aivan pakko tarkistaa se vähintään 30 kertaa, vaikken olisi käyttänyt sitä päiviin. Takaisin keittiöön palasin monen monta kertaa tarkistamaan että se VARMASTI oli pois päältä. Myöhästyin jatkuvasti tapaamisista ja joskus sellaiset jäi jopa väliin, kun en vain kyennyt lähtemään kotoa. Kerran tarkastuskierros kesti kolme tuntia. Lopulta nukahdin itkuisena sohvalle enkä päässyt lähtemään mihinkään. Jos pääsin keittiöstä ulos, seuraava ahdituksen aihe oli ulko-ovi, joka piti myös repiä melkein saranoiltaan ennen kun uskoin että se on kiinni. Rasittavaa oli myös keksiä hätävalheita ja selityksiä jatkuville myöhästymisilleni. Eihän totuutta kehdannut kertoa. Lisäksi mulla oli niin etten voinut ennakoida näitä tilanteita ja vaikka aloittaa tarkastusrundit 30 minuuttia ennen kun piti lähteä. Ei, rundit oli pakko tehdä just ennen kun lähti ovesta ulos, oli aivan mahdotonta tehdä ne valmiiksi ja sitten istua vaikka sohvalla odottamassa. Vasta juuri ennen kun piti lähteä pystyin tekemään tarkastukset. Ja vaikka olisin tehnyt ne etukäteen, oli kuitenkin pakko tehdä ne uudestaan. Ihan hullua. Ja etenkin tuskallista.

Sitten tutustuin mieheeni ja myöhemmin muutimme yhteen uuteen asuntoon. Sen myötä oireet helpottuivat, kun en ollut enää yksin "vastuussa" kaikesta. Mieheni on ns. normaali eikä tarkastele asioita "normaalia" enemmän ja jostain syystä se kelpasi mulle, eli luotin kyllä hänen "tarkistuksiin" aina kun olimme yhdessä lähdössä jonnekin. Mutta kun olin yksin lähdössä kotoa (ja mies ei ollut kotona), oireet palasivat ja lähtemiseen saattoi kulua aikaa, vaikkei oireet enää olleet yhtä pahoja kuin yksin asuessani. Vuosia myöhemmin saimme ensimmäisen lapsemme ja muutimme isompaan asuntoon. Tämän myötä oireet helpottivat, ehkä koska elämä muuttui muutenkin eikä ehkä ollut aikaa obsessata näistä asioista samalla tavalla. Edelleen tarkastan toki hellan kunnolla ja varmistan että tiskikone on varmasti pois päältä ja vesihana kiinni. Kahvinkeittimen johdon irrotan aina kun lähdemme yön yli pois kotoa ja ulko-oven suljen huolella ja lukitsen turvalukon ajatuksella ja varmistan että ovi on varmasti kiinni. Myös auton ovenkahvasta vedän aina varmistaakseni että se varmasti meni lukkoon (hassua kyllä yhden oven vetäminen riittää 😄), mutta nykyään nämä kaikki asiat ovat melko "normaalin" rajoissa. Sellaisen kikan keksin helpottamaan hella-ahdistustani että otan puhelimella kuvan napeista kun hella on tarkastettu. Sitten voin jälkeenpäin katsoa kuvasta että onhan se kiinni, jos sattuisi alkaa ahdistaa, mutta ei ole kyllä alkanut. Joten nykyään olen kai "hyvin tarkka, mutten enää ihan OCD-tapaus" näissä tarkastusjutuissa.

Erittäin hankalaahan tällainen voi kyllä olla. Asiasta kun ei oikein kehtaa puhua kenellekään, koska itsekin tajuaa että käytös on järjen vastaista. Silti on PAKKO tehdä tarkistusrundit, muuten ahdistus paisuu aivan valtavaksi. Terapia voi auttaa ja joskus tavoista voi nähtävästi päästä irti itsekin, mutta helppoa se ei ole. 

Melkein herkistyin tota lukiessa. :( Pakko-oireinen ahdistus on siis pahinta ikinä! Jos vielä joutuu tilanteeseen että ei ole yksinkertaisesti mahdollisuutta tehdä omia pakko-oireita "loppuun asti", se on aivan käsittämättömän kamalaa. Mut hyvä et sulla menee nykyään paremmin!

Normaaleista normaalein kirjoitti:

Tarkistan onko ovi lukossa niin että 7 kertaa peräkkäin koitan kahvaa alaspäin. Sitten ennen kun menen ulos koitan 3 kertaa onko avaimet taskussa ja joskus pidän kättä taskussa ja pitelen siellä avainta koska pelkään että se tippuu muun taskukaman seassa.

Katson onko repun vetoketju kiinni ainakin 4 kertaa ja vielä yhden kerran peilin kautta ulos mennessäni.

Onko normaalia vai olenko liian ylihuolehtivainen.

Ei ole normaalia, vaan pakko-oireita. Teet niin monta kertaa ja tuo tietty numero tarkistuksissa viittaa pakko-oireiluun.

Kannattaa miettiä onko sulla enemmänkin pakko-oireita. Pakko-oireet voi olla myös mielensisäisiä pakkoajatuksia ja liittyä hyvin tavallisiin asioihin, eikä niitä välttämättä helposti tunnista pakko-oireiksi. t. Pakko-oireinen

Ei ole lieviä, vaan valtavia. Menee 10 h päivässä pelkkiin oireisiin.

No kyllä minäkin kahvasta pari kertaa nykäisen että on varmasti ovi lukossa. Kerrostalossa ei tarvinut, kun siellä naksahti ovi aina niin kuuluvasti lukkoon kun painoi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lieviä, vaan valtavia. Menee 10 h päivässä pelkkiin oireisiin.

Tsemppiä!! Joku muu varmaan ehdottais heti terapiaa, mutta ite en oo uskaltanut kun pelkään niin paljon altistaa itseäni ja pakottaa "toimimaan väärin" koko ajan. Se ahdistus on niin vastenmielinen ja voi kestää vaikka miten pitkään, että parempi vaan tehdä ne pakko-oireet. Jokseekin normaali arki kuitenkin itsellä vielä sujuu ja pystyn käymään töissä. Ainoa oikea ratkaisu olis varmasti vahvat lääkkeet ja terapia.