Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatko itsesi, tyttöjen kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan loppuu 14-vuotiaana
05.01.2017 |
http://yle.fi/uutiset/3-9387980
Mitä ovat nämä "huonot kokemukset" jotka lopettavat kiinnostuksen? Olin itse tuon ikäisenä luonnontiedepainotteisella luokalla enkä huomannut tuon kaltaista ilmiötä. Luokan sukupuolijakauma oli suunnilleen 50/50 enkä muista että sukupuoli olisi koskaan mitenkään tullut esille opiskeluun liittyvissä asioissa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti matematiikan/luonnontieteiden oppisisältö on laadittu aikuisten (miesten) näkökulmasta. Eivät he osaa ajatella edes, että joku ei voi tajuta, saati ymmärtää, teoreettisia, abstrakteja käsitteitä - joilla ei ole mitään tarttumapintaa nuoren tai lapsen maailmassa.
Onko matematiikka erilaista naisten näkökulmasta ja oppisisältö pitäisi olla jotenkin sukupuolitettua? Miten näkökulma vaikuttaa sellaiseen asiaan kuin matematiikka?
Eiköhän se lähtökohta opetuksessa ole, että abstrakteja ja teoreettisia käsitteitä ei ymmärretä ja siksi niitä opetetaan erilaisilla menetelmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä on vaikea ikä, tulee menkat monille ja paljon uutta ja jännää. Ei siinä sitten tiede kiinnosta.
Vaikka tuo oli varmaan provo, niin luulisi asian olevan toisin päin, koska lähes kaikilla tytöillä on 14-vuotiaana ollut kuukautiset jo pitkään, mutta useimmilla 14-vuotiailla pojilla on pahin fyysinen murrosikä juuri siinä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Opetan itse (naisena) lukiossa matemaattisia aineita ja tuo ilmiö näkyy todella vahvasti ainakin meillä lukion puolella. Tytöt luovuttavat pitkä matematiikan ja fysiikan suhteen usein jo, kun arvosanariville alkaa ilmestyä 6-7 tason numeroita. Pojista moni sen sijaan opiskelee näistä aineista kaikki kurssit, vaikkei välttämättä kannattaisikaan: uusintakokeissa juuri ja juuri vitosia nappaamalla ja jättämällä vielä osan kursseista nelosiksi.
En minäkään oikein ymmärrä, miksi pitkässä matematiikassa pitäisi väkisellä jatkaa, jos ei kerta kaikkiaan ole siihen päätä. Jos ne numerot on 6-7 tasoa, niin vaikea kuvitella että tuollainen tyttö lähtisi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. On ihan ymmärrettävää, että tuossa kohtaa tunnustaa realiteetit ja panostaa niihin aineisiin, jotka on itselle tärkeämpiä jatkossa.
Lukion matematiikka ei ole mitään rakettitiedettä. Jollain tavalla lahjaton pitää olla, että onnistuu siitä noin huonoja numeroita saamaan. Ehkä opettajankin on parempi panostaa niihin nuoriin, joilla on lahjoja ja kiinnostusta.
Meidän tytöstä alkoi kuoriutua nörtti juuri siinä 13-14-vuotiaana. Kyllä hän siihenkin mennessä oli ollut matematiikassa hyvä, mutta matematiikasta tuli harrastus vasta seiskaluokalla ja ihan sattumalta, kun tuttu vinkkasi kerhosta. Seiskaluokan jälkeisenä kesänä tyttö kävi jo matematiikkaleirillä Päivölässä ja kasin syksyllä alkoi puhua, että menisi Päivölään lukioon.
Tuo innostuksen ylläpysyminen on ollut varmasti paljon kiinni siitä, että löytyi harrastus, jossa pääsi oppimaan uusia asioita. Koulumatematiikka on yksinkertaisesti liian helppoa ja kaikilta lapsilta ei luonnistu sellainen, että opiskelevat sitä eteenpäin itsekseen jonkun kirjan perusteella, vaan tarvitsevat siihen jonkinlaista ohjausta. Paljon on siis kiinni siitä, onko omalla paikkakunnalla mahdollista harrastaa matematiikkaa tai luonnontieteitä jotenkin ohjatusti. Lapsi ei välttämättä itse osaa noita harrastusmahdollisuuksia kartoittaa eikä vanhemmallekaan välttämättä tule mieleen, että lasta saattaisi tällainen kiinnostaa. Meidänkin kohdalla oli ihan puhdasta sattumaa, että hoksattiin tuollainen kerho ja nyt meillä on täysiverinen nörtti, joka opiskelee Päivölässä ja suorastaan kukoistaa.
"Microsoftin teettämän tutkimuksen mukaan"
Ehkä valtaosa tietoteknisesti lahjakkaista suomalaistytöistä vaan tajuaa 14 vuoden hujakoilla siirtyä Linuxiin tai Appleen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Into mihinkään kehittävään häviää, kun kuvioon tulevat meikit, pojat ja suihinotto-ohjeiden lukeminen Cosmopolitanista.
Tavallaan totuuden siemen, koska eihän cosmossa tai muissakaan naisten lehdissä käsitellä fysiikkaa, matikkaa yms tai edes koulutusta. Myydään vaan tuotteita, epävarmuutta itsestä ja uskosta omiin kykyihin. Myydään sitä naisen roolia.
Tutkimusten mukaan naisten itsetunto huononee, kun lukevat naisten lehtiä. Surullista.
Minulla se tapahtui kyllä paria vuotta aiemmin. Matematiikka ei ollut koskaan kiinnostanut, se oli minulle tylsää, helppoa ja kaavamaista, mutta fysiikka, kemia ja sen sellaiset olivat ihan mielenkiintoisia ala-asteella, kun olivat käytännössä pelkkiä lukuaineita. Sitten menin yläasteelle, ja siellä ne sitten olivatkin matematiikkaa, laskemista ja jotain ihme kokeita, jotka olivat naurettavan yksinkertaisia ja helppoja ja lopputuloksen tiesi etukäteen jos oli vaivautunut avaamaan kirjan edes kerran koko kurssin aikana. Sen jälkeen ei kiinnostanut kuin astronomia ja ydinfysiikka (koska näistä ei tehty mitään helvetin kokeita), ja astronomian kiinnostuksen tappoi yläasteen valinnaisen tähtitieteen opettaja, jonka kurssi oli niin sekava ja hankala, että vieläkin tähtitiedettä ajatellessa alkaa ahdistaa ne muistot siltä kurssilta.
Nykyään kiinnostaa enemmänkin psykologia, joskin siinäkin olen huolissani alan tulevaisuudesta. Tuntuu, että yhä useammassa psykologian tutkimuksessa yritetään saada haluamansa tulos ja ajaa jotain poliittista näkökulmaa sen sijaan, että tehtäisiin tiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matematiikka oli aina lempiaineeni koulussa. 17-vuotiaana kiinnostuin kovasti autoista. Ja olihan minulla lapsena koirien lisäksi aika kokoelma leluautoja - nukkeni taas olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Toinen loputtoman mielenkiinnon aiheeni on biologia.
Aikuisiällä päädyin opiskelemaan ensin eläintenhoitajalinjalle, jossa eritoten anatomia ja ruuansulatusjärjestelmät kiehtoivat. Olen myös vapaa-ajalla harrastanut eläinten ja vähän ihmistenkin ravitsemustieteitä. Eläintenhoitajalinja vaihtui kone- ja metallialan perustutkintoon tavoitteena automaatioasentajan paperit. Sain kuitenkin opiskelupaikan korkeakoulusta, kun olin viimein tajunnut, että tekniikka nimenomaan on minun juttuni. Nyt opiskelen tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi.
Muista aineista historia, yhteiskuntaoppi, kuvaamataito ja äidinkieli olivat niinikää vahvoja alueitani. Psykologiassa olin ihan haka, varmaan verissä, kun äiti on psykoterapeutti ja isä psykiatri..
Tyttöjen vahvuusalueiksi mielletyissä vieraissa kielissä olin surkea, kemia ja fysiikka eivät jostain syystä napanneet yläasteella ja lukiossa samalla tapaa kuin matematiikka ja biologia. Olen ajatellut erikoistua terveyden ja hyvinvoinnin teknologiaan niin pääsen noita vahvimpia osaamisalueitani hyödyntämään.
Ärsyttää kyllä, kun olen englannissa paljon surkeampi kuin pojat keskimäärin.
Täällä AV-palstalla roikkuminen taitaa olla naisellisinta, mitä teen. Mitkään ulkonäkö-, meikki- ja muotijutut eivät ole koskaan kiinnostaneet pätkääkään. (Ei tosin urheilukaan, ehkä jalkapallo semisti. Salilla tykkään kyllä käydä. :D Myös uiminen, laskettelu ja melonta ovat lähellä sydäntä - taitavat aika sukupuolineutraaleja tosin olla. Tai no.. Kysyin mieheni mielipidettä, hänestä melonta on jokseenkin miehekäs laji. :D Koululiikunnasta en hirveästi tykännyt, mutta esim. koris, pesis, sähly ja jalkkis olivat kivoja.)
Olen kyllä itsekin usein ihmetellyt, kun moni nainen valittaa olevansa surkea matematiikassa. Siinähän tarvitsee vain päätellä. Kielet taas, niissä pitäisi muistaa ulkoa kamalasti juttuja. Koodikielten opiskelu on oikeastaan paljon mukavampaa, kun on sen verran loogisempaa ja samantyyppisiä kaavoja noudattelevaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetan itse (naisena) lukiossa matemaattisia aineita ja tuo ilmiö näkyy todella vahvasti ainakin meillä lukion puolella. Tytöt luovuttavat pitkä matematiikan ja fysiikan suhteen usein jo, kun arvosanariville alkaa ilmestyä 6-7 tason numeroita. Pojista moni sen sijaan opiskelee näistä aineista kaikki kurssit, vaikkei välttämättä kannattaisikaan: uusintakokeissa juuri ja juuri vitosia nappaamalla ja jättämällä vielä osan kursseista nelosiksi.
En minäkään oikein ymmärrä, miksi pitkässä matematiikassa pitäisi väkisellä jatkaa, jos ei kerta kaikkiaan ole siihen päätä. Jos ne numerot on 6-7 tasoa, niin vaikea kuvitella että tuollainen tyttö lähtisi opiskelemaan diplomi-insinööriksi. On ihan ymmärrettävää, että tuossa kohtaa tunnustaa realiteetit ja panostaa niihin aineisiin, jotka on itselle tärkeämpiä jatkossa.
Lukion matematiikka ei ole mitään rakettitiedettä. Jollain tavalla lahjaton pitää olla, että onnistuu siitä noin huonoja numeroita saamaan. Ehkä opettajankin on parempi panostaa niihin nuoriin, joilla on lahjoja ja kiinnostusta.
6-7 tasolla voi hyvin lähteä opiskelemaan jonkin alan dippainsseiksi tai sitten AMK:in puolella insinööreiksi. Iso osa tuollaisia arvosanoja saavista pojistakin jatkaa opiskelujaan näin.
Yksittäin 6-7 siellä arvosanarivissä ei tarkoita, että osaaminen olisi aivan toivotonta. 8 on itseasiassa matemaattisista aineista tosi hyvä arvosana.
Tuollainen keskitason osaaminen ei ole turhaa ja tarpeetonta, vaikka joku toinen opiskelija pelkkiä kiitettäviä nappaisikin. Molemmille opiskelijoille ja näiden onnistumisille ja osaamisille löytyy varmasti paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua aina häiritsi pitkässä matikassa kun soveltavissa laskuissa laskettiin usein jotain jalkapalloon tai jääkiekkoon liittyvää, oli se sitten kentän pinta-aloja tai jonkun pelitilanteen todennäköisyyksiä. Aika erikoista ettei kirjantekijät keksineet mitään neutraalimpaa tai edes vastapainoksi joskus jotain mikä saattaisi kiinnostaa teinityttöjä.
Eikö tämä ole aika typerä stereotypia, että jalkapallo ei kiinnosta teinityttöjä? Varmaan 10 % pelannut sitä joukkueessakin. Eikä muuten jalkapallo kiinnosta kaikkia poikiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina häiritsi pitkässä matikassa kun soveltavissa laskuissa laskettiin usein jotain jalkapalloon tai jääkiekkoon liittyvää, oli se sitten kentän pinta-aloja tai jonkun pelitilanteen todennäköisyyksiä. Aika erikoista ettei kirjantekijät keksineet mitään neutraalimpaa tai edes vastapainoksi joskus jotain mikä saattaisi kiinnostaa teinityttöjä.
Eikö tämä ole aika typerä stereotypia, että jalkapallo ei kiinnosta teinityttöjä? Varmaan 10 % pelannut sitä joukkueessakin. Eikä muuten jalkapallo kiinnosta kaikkia poikiakaan.
Väittäisin, että suurinta osaa teinitytöistä kiinnostaa jokin muu laji enemmän.
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/3-9387980
Mitä ovat nämä "huonot kokemukset" jotka lopettavat kiinnostuksen? Olin itse tuon ikäisenä luonnontiedepainotteisella luokalla enkä huomannut tuon kaltaista ilmiötä. Luokan sukupuolijakauma oli suunnilleen 50/50 enkä muista että sukupuoli olisi koskaan mitenkään tullut esille opiskeluun liittyvissä asioissa.
Opetan luonnontiedepainotteisessa lukiossa/yläkoulussa. Tytöillä on selkeä epävarmuus osaamisestaan, joka alkaa korostua lukioon siirryttäessä. "Ai näin helppoko tämä oli/ai tästäkö tässä vaan oli kyse, kyllähän minä tämän osaan" on jokapäiväistä kuultavaa tytöiltä. He tarvitsevat vahvistusta sille että he osaavat ne jutut (itseasiassa melkein paremmin) kuin pojat jotka vaan alkavat tehdä ja laskea osaamistaan kyseenalaistamatta. Tässä on joka vuosi työsarkaa tehtävänä. Yksilönvaihtelua tietysti ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli opo hyvin tiukka asenteessaan.
Hän muisti joka tunnilla muistuttaa että tytöt osaa kieliä ja pojat matematiikkaa.
Hän ratkaisi myös ammatteihin tutustumisen toteamalla että tytöistä tulee sairaanhoitajia ja pojista insinöörejä. Ei siinä keskusteltu mikä kiinnostaa ja mihin on lahjoja.
Onneksi opo ei näitä saanut päättää.
Valitettavasti ei vaan ollut yksin asenteidensa kanssa.
Silkasta ärsyyntymisestä lähdin opiskelemaan insinööriksi. Ensimmäisellä oppitunnilla opettaja sanoi minulle "sinä et tule pääsemään tästä kurssista läpi". Ei hän edes siinä vaiheessa tiennyt mitä kukaan meistä oppilaista osasi. Muille ei antanut mitään arvioita kurssimenestyksen suhteen. Sain nauttia erityiskohtelusta kaikilla hänen kursseillaan.
Yllättävän monella tuntui olevan sellainen asenne että en voi osata enkä ymmärtää.
Työelämässä miesten kanssa on kuitenkin ollut helppo pärjätä.
Ne "et sinä voi osata" asenteet ovat tulleet ammattiin valmistumisen jälkeen naisilta, lähes poikkeuksetta.
Työkavereistani suurimmalla osalla muuten on sairaanhoitajavaimo. Taisi olla samanlaisia opoja kuin minulla monessa muussakin koulussa 😱
Olipas asenteella kirjoitettu artikkeli. Hiljaiset hissukat? Mitä ihmettä?
Ja en tunnistanut. Luin jo yläasteella laajan matematiikan, kuten myös lukiossa. Nykyään olen DI ja oikein tyytyväinen valintaani.
Minulla loppui 6-vuotiaana siihen ettei tietokirjojen lukeminen ollut muiden mielestä tyttömäistä hommaa. 14-vuotiaana jäätyäni piirien ulkopuolelle kaikesta huolimatta aloin kulkemaan omaa tietäni ja kirjastosta lähti mukaan biologia, psykologia yms. kirjoja, vaikka muut haukkui hulluksi. Kaunokirjallisuuden lukeminen oli ainoa tytölle sovelias. 🤷
Vierailija kirjoitti:
No, melkein aina kun asiaa tutkitaan puolueettomasti ja annetaan tyttöjen valita kiinnostuksenkohteensa täysin vapaasti, valitsevat tytöt jotain muuta kuin mat-lu-aineita. Pojilla efekti on päinvastainen.
Ehkä kuitenkin olisi aika myöntää, että koko tämä efekti ei johdu vain "sukupuolittuneesta" koulusta ja sovinistiopettajista? Ehkäpä sukupuolten välillä vain aidosti on ihan oikeita, todella suuria eroja?
Näin sivumennen sanoen minusta siinä ei tokikaan ole mitään pahaa, että valitsee sitten sukupuolensa edustajille epätyypillisen alan.
T. Mies perinteiseltä "naisten alalta".
Millä tapaa ”puolueettomasti”? Kun ihminen on kasvanut yhteiskunnassa niin hän on jo alitajuisesti imenyt itseensä vaikutteita ympäristöstä ja tietää mikä on sukupuolelleen hyväksyttävää, mihin kannustetaan jne..
Tuossa iässä monelle tytölle alkaa olemaan huomion haku ja ulkonäkö kaikki kaikessa
Olen tavallaan samaa mieltä kanssasi. Olihan se lukiossa turhauttavaa, kun numerot olivat 5-6 tasoa lyhyellä matikalla, ja lukuaineissa keskiarvo lähenteli kymppiä. Perusta mielenkiinnon lopahtamiselle oli valettu kuitenkin jo vuosia aiemmin yläkoulussa, ehkä jo alakoulun tai jopa esikoulun puolella. Syy siihen, että luovutin, ei tosiaan ollut se, ettei egoni kestänyt "epäonnistumista", vaan se, ettei maksanut vaivaa yrittää olla hyvä jossain itselle täysin merkityksettömässä aineessa. Edes kaltaisesi nuori ja avarakatseinen opettaja ei siis olisi voinut kääntää päätäni, koska lukiota edeltäneiden vuosien aikana olin jo sisäistänyt, mikä on minun tulevaisuuteni kannalta mielekästä ja panostamisen arvoista.
Meillä lukion opettajilla ei ole oikeasti kovinkaan paljon enää työkaluja oppilaiden minäkuvan ja arvomaailman muokkaamiseen, jos ala- ja yläkoulussa linja on ollut vähänkään päinvastainen, koska tulemme kuvioihin vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa.