Tunnistatko itsesi, tyttöjen kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan loppuu 14-vuotiaana

Tavallaan tunnistan. Tuo oli juuri se ikä, jolloin kaverit muuttuivat kotitaustaa ja tulevaisuutta tärkeämmiksi. Sosiaalinen asema yhteisössä (mikä tarkoitti koulukavereita) riippui siitä, millainen olit, mistä kiinnostunut ja ennenkaikkea kenen kaveri olit. Luokan suosituimpien tyttöjen joukosta kukaan ei valinnut lukiossa pitkää matematiikkaa, laajasta fysiikasta puhumattakaan, ja kiinnostuksen kohteet olivat aivan muuta kuin matematiikka, teknologia tai tieteet. Valitsin kuitenkin "nörttiyden" ja varmaan suurimmaksi osaksi siksi, että vanhempani kannustivat mua käyttämään osaamistani ja taitojani tulevaisuuttani varten, vaikka se samalla tarkoittikin, että sosiaalinen asemani kouluyhteisössä laski.

Lukiossa olin laajan fysiikan kurssilla ainoa tyttö, pitkää matematiikkaa opiskeli tytöistä vain kuusi. Lukion kolmannella luokalla (vuosi oli 1979) koulumme sai ainutlaatuisen tilaisuuden tarjota atk-kurssi kuudelle parhaiten pitkässä matematiikassa ansioituneelle oppilaalle. Koululla oli pääte ja keskustietokone VTT:n tiloissa Otaniemessä. Päätteeseen ei saanut koskea kuin opettaja, mutta teimme ruutupaperille ohjelmia ykkösillä ja nollilla. En osannut tuolloin arvatakaan, että jonain päivänä olisin töissä ja osakkaana it-alan yrityksessä. 

Vierailija kirjoitti:

No, melkein aina kun asiaa tutkitaan puolueettomasti ja annetaan tyttöjen valita kiinnostuksenkohteensa täysin vapaasti, valitsevat tytöt jotain muuta kuin mat-lu-aineita. Pojilla efekti on päinvastainen.

Ehkä kuitenkin olisi aika myöntää, että koko tämä efekti ei johdu vain "sukupuolittuneesta" koulusta ja sovinistiopettajista? Ehkäpä sukupuolten välillä vain aidosti on ihan oikeita, todella suuria eroja?

Näin sivumennen sanoen minusta siinä ei tokikaan ole mitään pahaa, että valitsee sitten sukupuolensa edustajille epätyypillisen alan.

T. Mies perinteiseltä "naisten alalta".

Kommenttisi oli minusta hyvä muuten, mutta suhtaudun varauksella kohtaan, jossa toteat sukupuolten välillä olevan todella suuria eroja. Minäkään en usko, että syy uutisessa kuvattuun ilmiöön on pelkästään sukupuolittuneessa koulussa ja opettajissa. Mutten myöskään allekirjoita biologiasta johtuvia eroja kiinnostuksenkohteissa, mikäli viittasit sellaisiin, vaan uskon kasvatukseen ja ympäristöön yleensä. Ehkä tytöt kiinnostuisivat helpommin koneista ja teknologiasta, jos näkisivät pienestä pitäen äitiensä ja muiden naisten hoitavan kotona ns. miesten töitä ja työskentelevän samojen asioiden parissa kodin ulkopuolella, ja pojat hoiva-alasta, jos isät ja muut miehet hoitaisivat enemmän lapsia ja kotia kuin niitä "miesten töitä". Myös lelujen merkitys on suuri. Tuskin tyttö kiinnostuisi nukeista, ellei haluaisi matkia häntä usein ensisijaisesti hoivaavaa toista tyttöä, ja ellei hänelle ostettaisi sitä hoivattavaa nukkea/pehmolelua/muuta elollisen olennon korviketta.

Kyllähän sitä monelta suunnalta sai kuulla ettei tekniikka ole naisellista, naiset ei voi ymmärtää tekniikkaa. Jotkut tarttuivat ulkonäkööni, näytin liian naiselliselta ollakseni tekniikasta kiinnostunut.

Sitten kun aloin kulkemaan diskoissa ja baareissa huomasin että ei toivotusta miesseurasta pääsi eroon kun alkoi puhumaan opinnoistaan. Lähtivät todella äkkiä jonkun tekosyyn varjolla.

Yksikin mies tuli tekemään tuttavuutta ja kertoi olevansa tuotekehitysinsinööri. Minä vastasin hänelle että niin minäkin ja aloin kysymään jotain alastaan, mutta en ehtinyt. Miehelle tuli kiire selittää että tyttöystävä odottaa, pitää mennä 😁

Vastaavia sattui useamminkin.

Varmasti moni ymmärtää kaikista vihreistä minua paremmin että tekniikka nyt vaan ei ole naisten juttu.

En tiedä johtuuko kokemukseni siitä että olen hyvin naisellinen olemukseltani. Ehkä vahvemman näköiset naiset eivät saa yhtä paljon sitä kommentointia jota minä olen saanut.

Minulla loppui suunnilleen 13-14-vuotiaana kiinnostus kouluun, kokonaan. Tajusin, että opiskelemme vuoden yhtä ainutta kirjaa. Yhtä ainutta! Ja sillä saattaa olla vain yksi tekijä. Eli se on yhden ainoan ihmisen mielipide kyseisestä aiheesta.

Aloin lukea laajasti kirjoja kirjastosta, ensin lukion kirjat, sitten yliopiston. Koulu jäi täysin taka-alalle, opettajat tuntuivat täysin homeisille muinaisjäänteille. Yksi kirja tuntuu ihan pelleilylle ihmisestä joka lukee 500-sivuisen järkäleromaanin illassa. Aloin kyseenalaistaa koulun opetuksia; jos on useampi eri teoria, miksi juuri se yksi tietty valitaan kouluun opetettavaksi? Opetettiinko keskiajalla koulussa että maapallo on litteä? Miksi kaikki kysely ja keskustelu on kielletty? Miksi mitään ei saa kyseenalaistaa? Miksi opettajaksi päätyvät vain keskiverrot, massaan uppoavat henkilöt jotka eivät halua että mikään maailmassa koskaan muuttuu? Kaikki erilaiset ajatukset uhkaavat kovin heidän pientä, konservatiivista maailmankatsomustaan.

Koulu ei anna mitään vastusta älykkäälle teini-ikäiselle, harmi. Imeydyin kirjamaailmaan ja siellä olen yhä. Yksi hyvä opettaja olisi varmasti riittänyt pitämään minut tässä maailmassa. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä monelta suunnalta sai kuulla ettei tekniikka ole naisellista, naiset ei voi ymmärtää tekniikkaa. Jotkut tarttuivat ulkonäkööni, näytin liian naiselliselta ollakseni tekniikasta kiinnostunut.

Sitten kun aloin kulkemaan diskoissa ja baareissa huomasin että ei toivotusta miesseurasta pääsi eroon kun alkoi puhumaan opinnoistaan. Lähtivät todella äkkiä jonkun tekosyyn varjolla.

Yksikin mies tuli tekemään tuttavuutta ja kertoi olevansa tuotekehitysinsinööri. Minä vastasin hänelle että niin minäkin ja aloin kysymään jotain alastaan, mutta en ehtinyt. Miehelle tuli kiire selittää että tyttöystävä odottaa, pitää mennä 😁

Vastaavia sattui useamminkin.

Varmasti moni ymmärtää kaikista vihreistä minua paremmin että tekniikka nyt vaan ei ole naisten juttu.

En tiedä johtuuko kokemukseni siitä että olen hyvin naisellinen olemukseltani. Ehkä vahvemman näköiset naiset eivät saa yhtä paljon sitä kommentointia jota minä olen saanut.

Tiedän, mistä puhut! Ennen lukiota olin ihan suosittu poikien keskuudessa, mutta en enää lukiossa. Nätti korkokengissä ja hameessa kulkeva matematiikasta, fysiikasta ja teknologiasta kiinnostunut tyttö oli poikien silmissä friikki. Myös baareissa törmäsin samaan ilmiöön ja pian opinkin vastaamaan jotain ympäripyöreää, kun puheeksi tuli ammatti ja työ. 

- nro 21 -

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä monelta suunnalta sai kuulla ettei tekniikka ole naisellista, naiset ei voi ymmärtää tekniikkaa. Jotkut tarttuivat ulkonäkööni, näytin liian naiselliselta ollakseni tekniikasta kiinnostunut.

Sitten kun aloin kulkemaan diskoissa ja baareissa huomasin että ei toivotusta miesseurasta pääsi eroon kun alkoi puhumaan opinnoistaan. Lähtivät todella äkkiä jonkun tekosyyn varjolla.

Yksikin mies tuli tekemään tuttavuutta ja kertoi olevansa tuotekehitysinsinööri. Minä vastasin hänelle että niin minäkin ja aloin kysymään jotain alastaan, mutta en ehtinyt. Miehelle tuli kiire selittää että tyttöystävä odottaa, pitää mennä 😁

Vastaavia sattui useamminkin.

Varmasti moni ymmärtää kaikista vihreistä minua paremmin että tekniikka nyt vaan ei ole naisten juttu.

En tiedä johtuuko kokemukseni siitä että olen hyvin naisellinen olemukseltani. Ehkä vahvemman näköiset naiset eivät saa yhtä paljon sitä kommentointia jota minä olen saanut.

Mistä tietää oliko se mies tuotekehitysinsinööri ollenkaan? Moni mies juksaa baarissa olevansa paremmalla alalla tai vähintäänkin pitemmällä urallaan kuin mitä oikeasti on. Oman kokemukseni mukaan koulutetut miehet arvostavat koulutettuja naisia, vaikka vauvapalstan provoista voisi muuta päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla loppui suunnilleen 13-14-vuotiaana kiinnostus kouluun, kokonaan. Tajusin, että opiskelemme vuoden yhtä ainutta kirjaa. Yhtä ainutta! Ja sillä saattaa olla vain yksi tekijä. Eli se on yhden ainoan ihmisen mielipide kyseisestä aiheesta.

Aloin lukea laajasti kirjoja kirjastosta, ensin lukion kirjat, sitten yliopiston. Koulu jäi täysin taka-alalle, opettajat tuntuivat täysin homeisille muinaisjäänteille. Yksi kirja tuntuu ihan pelleilylle ihmisestä joka lukee 500-sivuisen järkäleromaanin illassa. Aloin kyseenalaistaa koulun opetuksia; jos on useampi eri teoria, miksi juuri se yksi tietty valitaan kouluun opetettavaksi? Opetettiinko keskiajalla koulussa että maapallo on litteä? Miksi kaikki kysely ja keskustelu on kielletty? Miksi mitään ei saa kyseenalaistaa? Miksi opettajaksi päätyvät vain keskiverrot, massaan uppoavat henkilöt jotka eivät halua että mikään maailmassa koskaan muuttuu? Kaikki erilaiset ajatukset uhkaavat kovin heidän pientä, konservatiivista maailmankatsomustaan.

Koulu ei anna mitään vastusta älykkäälle teini-ikäiselle, harmi. Imeydyin kirjamaailmaan ja siellä olen yhä. Yksi hyvä opettaja olisi varmasti riittänyt pitämään minut tässä maailmassa. Harmi.

Tavallinen peruskoulu ei useinkaan sovi huippuälykkäille. Oletko lukenut tätä? http://www.cpsimoes.net/artigos/outsiders.html Bloggaaja jolta sain tuon linkin oli sitä mieltä, että paras olisi syntyä perheeseen jossa lahjakkuus tunnistetaan ja päästä johonkin korkean keskiarvon eliittikouluun opiskelemaan. Olisi ehkä hyvä jo kaikille äo 125+ henkilöille, koska tavallisen peruskoulun pääsee niin matalalla rimalla läpi että oppii laiskaksi.

Into mihinkään kehittävään häviää, kun kuvioon tulevat meikit, pojat ja suihinotto-ohjeiden lukeminen Cosmopolitanista.

Rumilla ja syrjityillä tytöillä innostus tieteisiin ei katoa minnekään.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään kiinnostusta noihin joten ne eivät edes sammuneet koska niitä ei vaan ollut.Ei meillä kotona tietokonetta ollut eikä pelikonsoleita.

Miksi kaikkien täytyisi olla kiinnostuneita juuri luonnontieteistä? Suomi on raivostuttavan luonnontieteelliskeskeinen maa. Muualla saa kyllä olla vapaasti vaikkapa arvostettu kirjallisuustieteilijä, mutta täällä palvotaan vain matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien täytyisi olla kiinnostuneita juuri luonnontieteistä? Suomi on raivostuttavan luonnontieteelliskeskeinen maa. Muualla saa kyllä olla vapaasti vaikkapa arvostettu kirjallisuustieteilijä, mutta täällä palvotaan vain matematiikkaa.

Eihän tuosta ollut edes kyse. Kyse on siitä, että JOS tyttö ON kiinnostunut luonnontieteistä, miksi kiinnostus loppuu? Miksi tyttö päätyy kuitenkin päätyy lastentarhanopettajaksi, lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen ihmetellään, miksi naisten palkat on pienemmät kuin miesten. Nykyisin suurimmassa osassa työpaikoista samaa työtä tekevä nainen saa yhtä suurta palkkaa kuin mieskin. Naisten ja miesten väliset tuloerot johtuvat siitä, että naiset hakeutuvat eri aloille kuin miehet.  On ihan ok olla kirjallisuustieteilijä, jos niin haluaa. 

Olen aina ollut kiinnostunut ja hyvä matikassa ja luonnontieteissä. Tekninen ala ei kiinnostanut, koska 14-15 -vuotiaana (nyk) Aalto-yliopisto tuntui pelottavalta paikalta täynnä hormonihuuruisia 20+ miehiä, joiden juomalaulut kertoivat raiskauksista ja naisten päälle kusemisesta. Lisäksi tuntui rajoittavalta keskittyä pelkästään sähköön tai televiestintään, kun maailma on täynnä kaikkea muuta kiinnostavaa. Hain ja pääsin sitten lääkikseen.

Mua ei kiinnostanut ne koskaan. Mutta ei mua kiinnostanut mikään muukaan kouluaine tai ammatti, joten tulin kuitenkin valinneeksi teknillisen koulutuksen ja ammatin koska vaikutti että sieltä puolelta löytyy hyväpalkkaista työtä. En ole katunut näinä 20 vuotena it-alalla. Paljon pahempi olisi ollut jäädä ihmettelemään pienipalkkatöihin, että josko joskus tulisi se valaistus että mitä oikeasti haluaisi tehdä. Ei sitä ainakaan 42-vuotiaaksi mennessä ole tullut ;)

Tuo tyttöjen "huono kokemus" voi olla yksinkertaisesti myös se, etteivät saakaan hankalista aineista (matematiikka, fysiikka) niin helposti kiitettäviä arvosanoja kuin muista aineista. Tytöt kai yhtä edelleenkin tuppaa olemaan useammin perfektionistejä kuin pojat.

Opetan itse (naisena) lukiossa matemaattisia aineita ja tuo ilmiö näkyy todella vahvasti ainakin meillä lukion puolella. Tytöt luovuttavat pitkä matematiikan ja fysiikan suhteen usein jo, kun arvosanariville alkaa ilmestyä 6-7 tason numeroita. Pojista moni sen sijaan opiskelee näistä aineista kaikki kurssit, vaikkei välttämättä kannattaisikaan: uusintakokeissa juuri ja juuri vitosia nappaamalla ja jättämällä vielä osan kursseista nelosiksi. Tytöt siis tahtovat luovuttaa liian helposti ja pojat eivät tajua luovuttaa silloinkaan, kun kannattaisi lähteä etsimään omia vahvuuksia muualta. Olen monen tällaisen jopa 8 arvosanan jälkeen luovuttaneen tytön kanssa yrittänyt puhua tytön päätä ympäri, mutta selitykset on aina samoja: "muut aineet helpompia", "vaatii liikaa aikaa ja muut arvosanat kärsivät", "ei välttämättä tarvi tulevaisuudessa" jne.

Onneksi tyttöjen määrä tuntuu pitkän matematiikan puolella pikkuhiljaa lisääntyvän, mutta fysiikassa ero on vielä aivan valtava.

Omassa opetuksessani olen pyrkinyt ottamaan esimerkkitehtäviä myös naisia kiinnostavista tai mieluiten sukupuolineutraaleista aiheista enkä vaan pohdi sitä iänikuista jalkapalloa. Ja olen siis itse kuitenkin nuorehko naisopettaja (ikä alkaa vielä kakkosella). En siis usko, että näistä asiosta on tämä tyttöjen tipahtaminen kiinni.

Olisin kiinnostunut esim. Avaruustieteistä, mutta mutta en osaa lähteä niihin tutustumaan. Olin aina huono koulussa, ensimmäisestä luokasta lähtien ollut ongelmaa matematiikassa, no tämä tajuttiin liian myöhään, enkä missään vaiheessa päässyt enään kärryille. Sairastuin hyvin nuorena masennukseen, mikä vei viimeisetkin rippeet koulumotivaatiosta. Se että minulla meni matikka päin helvettiä söi kaiken motivaation koulusta. Tiedän että minulla olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta niin. Mitäs silläkään tekisi kun kaikki pitäisi aloittaa alusta. Nyt olen amiksessa valmistumassa hyvälle alalle josta pidän, ja olen ihan tyytyväinen. Mutta tämäkin mennyt päin helvettiä, venynyt neljään vuoteen, ehkä viidenteenkin vielä koska en ole saanut elämääni varsinaisesti vieläkään hallintaan. Pärjään, mutta pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuinka pärjään oikeasti sitten kun pitäisi koulusta lähteä, kun en sitäkään saa suoritettua, ja kumminkin puhutaan hyvin yksinkertaisesta ammatista. Toisaalta työ on fyysistä, ja kädenjälkeni on kehittynyt hyväksi. Mut joo, lyhyesti sanottuna mt ongelmat ja matematiikka (myöhemmin myös kemia, fysiikka sujui ihan okoosti) pilasivat kiinnostukseni aikalailla kaikkeen. Nyt myöhemmin, kun kiinnostusta löytyisi, vaikka opinnoista tuskin suoriutuisin, mutta edes itseopiskeluun, en tiedä mistä lähteä liikkeelle.

Olin teini 80-luvulla. En saanut keneltäkään aikuiselta tukea kiinnostuksenaiheisiini eikä kukaan ystäväni ollut kiinnostunut samoista asioita. Joten vaihdoin tiede-ja tekniikkakiinnostuksen musiikkiin.

Olin matematiikasta kiinnostunut, mutta ujo, ja yläasteella opettaja (nainen) teki selväksi että poikien äänekäs huutelu oli haluttua tuntiaktiivisuutta ja viittaamalla suunvuoroa ei saanut, joten en voinut osaamistani todistaa. Sain kokeista kymppejä, mutta ei tullut kymppiä todistukseen koska tuntiaktiivisuus.

Siihen päälle sovinistipitkänmatematiikanopettaja, "tytöt ei tahdo täällä pärjätä", sattumoisin kuitenkin nainen, ja kiinnostukseni loppui siihen.

Koulun vaihdon yhteydessä vaihdoin lyhyeen matikkaan, ja sain siitä iloa lähinnä silloin kun opettaja (nainen) yritti saada minua kiinni tunnilla nukkumisesta, ja kokeista tuli kymppiä edelleen. Siinä vaiheessa en jaksanut enää leikkiä tuntiaktiivista, joten 9 todistuksessa oli ihan ok.

Teineiltä menee sinni helposti, ja sortavien rakenteiden ylläpitoon ei todellakaan mitään miehiä tarvita.

Jutussa oli maininta vanhempien ja kavereiden esimerkin voimasta. Mielestäni koulujen ammatinvalintaohjaukseen pitäisi panostaa vähän enemmän ja tuoda esille se ammattien kirjo, joka maailmassa on. Jos ei muusta tiedä, helposti tarttuu niihin vanhemman ikäluokan ammatteihin.

Itselleni luonnontieteistä kiinnostuneelle tytölle opo ehdotti kerta toisensa jälkeen opettaja ammattia. Opettaminen ei minulle sovi, onneksi lukioon tuli joku nuori nainen TKK:lta esittelemään DI-opintoja ja tajusin hakeutua sinne opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin matematiikasta kiinnostunut, mutta ujo, ja yläasteella opettaja (nainen) teki selväksi että poikien äänekäs huutelu oli haluttua tuntiaktiivisuutta ja viittaamalla suunvuoroa ei saanut, joten en voinut osaamistani todistaa. Sain kokeista kymppejä, mutta ei tullut kymppiä todistukseen koska tuntiaktiivisuus.

Siihen päälle sovinistipitkänmatematiikanopettaja, "tytöt ei tahdo täällä pärjätä", sattumoisin kuitenkin nainen, ja kiinnostukseni loppui siihen.

Koulun vaihdon yhteydessä vaihdoin lyhyeen matikkaan, ja sain siitä iloa lähinnä silloin kun opettaja (nainen) yritti saada minua kiinni tunnilla nukkumisesta, ja kokeista tuli kymppiä edelleen. Siinä vaiheessa en jaksanut enää leikkiä tuntiaktiivista, joten 9 todistuksessa oli ihan ok.

Teineiltä menee sinni helposti, ja sortavien rakenteiden ylläpitoon ei todellakaan mitään miehiä tarvita.

Onpa yhteen kouluun osunut monta tyttöjen latistajaopettajaa. Osanottoni. Omassa opetuksessani vaadin sekä tytöiltä että pojilta samanlaista käytöstä ja osaamista samoihin arvosanoihin. Eikä todellakaan kävisi mielessäkään laukoa tuollaisia "tytöt ei täällä  pärjää" kommentteja. Moni koulumme parhaiten matemaattisissa aineissa pärjäävistä ja kirjoittavista on tyttöjä! En siis usko, että myöskään kollegani tuollaista tyttöjen latistamista harrastavat.

-35