Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon mustasukkaisuudesta joka liittyy miehen menneisyyteen?
03.01.2017 |
En ole aiemmissa suhteissa ollut yhtään mustasukkainen, joten tämä tunne on minulle uusi.
Mieheni on ollut naimisissa ennen meidän seurusteluamme ja tottakai hänellä on aiemmasta elämästä nyt paljon ex-vaimon kanssa yhteisiä ystäviä ja luonnollisesti se yhteinen menneisyys exän kanssa. Olen alkanut tulla siitä kai mustasukkaiseksi. En oikein muutakaan sanaa keksi tälle tunteelle.
Annan teille pari esimerkkiä.
Miehen kavereista suurin osa hyväksyy minut, mutta pari sellaista kaveria hänellä on, jotka eivät sanallakaan puhuttele minua ja vain ignooraavat minut seurassa. Olen alkanut katkeroitua noista kavereista. Miehelle en halua heidän käytöksestä valittaa, koska ovat osa miehen kaveriporukkaa.
Miehen kaverien vaimot olivat luonnollisesti miehen exän kavereita, joten osa vaimoista ei edes halua tavata minua. Parhaan kaverin vaimon kanssa olen kätellyt juhlissa, mutta muuten hän ignoraa minut täydellisesti. On toki exän parhaita kavereita, joten on tehnyt oman valintansa. Tuntuu vain pahalta ja ahdistavalta ettei hän anna edes mahdollisuutta minulle.
Anopilla on seinällään miehen ja exän vihkikuva. Se kirpaisee joka ikinen kerta kun siellä käymme. Tuostakaan ei oikein voi valittaa, koska anoppihan pitää seinällään mitä kuvia haluaa. Ja saahan anoppi pitää exään yhteyttäkin halutessaan. Ja pitääkin. Siitä vaan ei koskaan puhuta mitään. Tuntuu silti pahalta että joudun joka kerta siellä aterioidessamme katselemaan mieheni entistä vaimoa.
Miehellä on fb- kavereissaan nainen, jonka kanssa petti exää. Heillä ei ole ollut vuosiin enää mitään muuta yhteistä kuin harrastus (jossa itsekin olen mukana). Silti minua ahdistaa jos mies onnittelee tuota naista tai tykkää jostain tämän kuvasta.
Mies pitää joihinkin exän sukulaisiin vielä yhteyttä. Exän serkun kanssa käyvät esim joka vuosi kalassa kaksin. Minä en saa toki tavata näitä sukulaisia, joihin pitää yhteyttä. Ja tunnen joka kerta itseni niin katkeraksi.
Järjellä ajatellen olen vain katkera akka ja ihan turhasta mustis. Haluaisin päästä tunteista eroon. Miten te kestätte omien miestenne menneisyydet?
Kommentit (9)
Lisäänpä vielä. Ikää minulla 39, miehellä 47. Surkea ikäeromme on 8v ja olemme aikuisia. Silti tuntuu siltä että osa miehen sukulaisista kohtelee minua kuin "teiniä". Ihan aikuinen 3 lapsen äiti olen. Mies on vain saanut omat lapsensa aikaisemmin, joten ovat jo aikuisia. Omani vasta 6, 9 ja 12v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika paljon tuossa kyllä on kestämistä. Ei vika ole pelkästään sinun pääsi sisällä. Eihän miehesikään toimi ihan reilusti sinua kohtaan. Hän ei ole raivannut elämäänsä tilaa sinulle eikä tue tutustumistasi muihin ihmisiin. Erokaan ei mahda olla ihan viimeisen päälle tyylikkäästi käsitelty, kun kaverit kokevat tarpeelliseksi valita jotain puolia.
Älä liikaa syyllistä itseäsi, vaan opettele hyväksymään nuo tunteet. Sillä kertomasi perusteella ne ovat ihan loogisia.
Mies ehti olla exän kanssa naimisissa 22 vuotta. Joten siitä tämä kaikki pohjautuu. Erosivat vain hiukan ennen kuin me aloimme seurustella. Kaveerasimme jo ennen miehen eroa, joten varmaan jotkut pitävät minua osasyyllisenä eroon, vaikkei näin oikeasti ollut. Jos nyt oikein tarkkoja ollaan, harkinta-aika oli kyllä vasta lopuillaan silloin kun seurustelumme alkoi. Mutta erossa silloin asuivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette seurustelleet?
Olemme asuneet yhdessä kohta 2 vuotta.
ap
2v vst 22 v. Olit syy eroon tai et ei ihmiset noin vain ystäväksesi muutu. Näin vaan tulee olemaan. Ei mies pelkästään yhdistä sua ja hänen entistä elämää.ei sinusta tule ikinä kaveria kaikkien kanssa. Miehellä tulee olemaan omansa ja pidä huoli omistasi. Kai sullakin menneisyys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin lapikasta ja etsisin miehen jolla ei ole tuollaista menneisyyden taakkaa.
22 vuotta on niin pitkä aika, että eiköhän miehen sukulaisilla ja ystävillä ota oma aikansa tottua siihen, ettei asiat ole enää kuin ennen.
Ehkä heillä on vaikeuksia hyväksyä eroa, joka näkyy sitten syrjintänä sinulle (joka tietenkään ei ole oikein).
Joskus kannattaisi ottaa asia puheeksi, voisi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
22 vuotta on niin pitkä aika, että eiköhän miehen sukulaisilla ja ystävillä ota oma aikansa tottua siihen, ettei asiat ole enää kuin ennen.
Ehkä heillä on vaikeuksia hyväksyä eroa, joka näkyy sitten syrjintänä sinulle (joka tietenkään ei ole oikein).
Joskus kannattaisi ottaa asia puheeksi, voisi helpottaa.
Tiedän tämän. Ja siksi ottaakin aivoon se etten pääse noista omista tunteistani eroon. Tuntuu niin helvetin pahalta olla esim siellä anoppilassa kun exä katselee valokuvasta minua. Sellainen iso kuva vielä. Anoppi on muuten mukava, mutta ei meillä ole paljon yhteistä. Hän on jo sen verran iäkäs, ettei hän edes vieraile meillä matkan vuoksi. Tykkää jutustella silloin kun hänen luona käymme.
Nuo kaverit harmittaa. Mies käy kavereittensa kanssa kesällä golfaamassa viikoittain. Joskus itsekin lähden mukaan. Ja suurin osa onkin ihan ok, mutta sitten on nuo kaksi, joiden seura ahdistaa. Eivät onneksi aina osallistu. Ne kaverit jotka ovat aktiivisempia, niiden kanssa tulen toimeen hyvin. Kaverien vaimot eivät käy näillä golffiressuilla koskaan. Muutama muu tapaaminen järjestetty heidän kanssaan ja yksi puuttuu aina. Tuon bestiksen vaimoa tarkoitan. Oltiin kesällä heidän lapsen rippijuhlissa ja siellä sain väkinäisen hymyn ja kättelyn vaimolta.
En tiedä kuvittelisiko exä meidän suhteen alkaneen jo heidän avioliittonsa aikana. Olimme toki kavereita silloinkin, mutta mitään romanttista ei ollut koskaan ennen eroa. Tuo voisi olla yksi syy siihen miksi tuo exän kanssa kaveeraava vaimo ei edes halua olla kanssani tekemisissä.
ap
No aika paljon tuossa kyllä on kestämistä. Ei vika ole pelkästään sinun pääsi sisällä. Eihän miehesikään toimi ihan reilusti sinua kohtaan. Hän ei ole raivannut elämäänsä tilaa sinulle eikä tue tutustumistasi muihin ihmisiin. Erokaan ei mahda olla ihan viimeisen päälle tyylikkäästi käsitelty, kun kaverit kokevat tarpeelliseksi valita jotain puolia.
Älä liikaa syyllistä itseäsi, vaan opettele hyväksymään nuo tunteet. Sillä kertomasi perusteella ne ovat ihan loogisia.