Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" teki oharit uutenavuotena. Sain vihdoin tarpeekseni.
02.01.2017 |
Minulla on yksi äärimmäisen ujo ja estynyt "ystävä", jonka kanssa on tullut vietettyä enemmän aikaa nyt parina viime vuonna. Hänestä on vain ollut aina vaikea saada irti mitään mielipidettä mihinkään, mistä syystä yksi yhteinen opiskelututtumme jo vuosia sitten päättikin ottaa häneen etäisyyttä. Sen jälkeen olen tavannut näitä kahta erikseen.
Juuri siitä ujoudesta ja estyneisyydestä johtuen häneltä on ollut vaikea saada päätöksiä tai konkreettisia ehdotuksia mistään. Hän voi ehdottaa kyllä näkemistä, mutta itse saan sitten kaikki järjestää, koska hän hermostuu silmin nähden, jos vaikka kadun kulmassa hänen pitäisi puolestamme päättää, mennäänkö kahvilaan A vai B...
Hän on kuitenkin vähitellen vähän reipastunut ja mm. tullut mukanani muiden ystävieni tapaamisiin. Vähän kiusallista on kuitenkin ollut sekin, että hän heti kysyy, saako ekaa kertaa näkemänsä ihmisen lisätä johonkin some-tiliinsä ja angstaa minulle, jos tämä ei ole ehtinyt jotain hänen Facebook-kaverikutsuaan hyväksyä heti seuraavaan päivään mennessä. Tämä sen jälkeen, kun hän on nököttänyt kyseisen ihmisen kanssa samassa tilassa koko illan oikein mitään hänelle sanomatta. Vain muutaman ihmisen kesken.
Olen yrittänyt kuitenkin olla avarakatseinen, kannustaa häntä työnhaussa, kärsivällisesti kysellä hänen mielipiteitään jne. Meillä onkin ollut jopa ihan kivaakin yhdessä vapaalla. Ja aina hän on ollut ehdottamassa näkemistä, vaikka tosiaan sitten olenkin aina itse joutunut ehdottamaan tarkemmat ajat ja paikat, koska hän ei ole yrityksistä huolimatta halunnut niitä valita. Ainoastaan mihinkään etniseltä haiskahtavaankaan paikkaan häntä ei saa. Kiinalainen on jo liikaa.
No, nyt sitten olin ennen uuttavuotta aika väsynyt työ- ja muiden juttujen takia. En tehnyt itselleni mitään uudenvuoden aaton suunnitelmia. Ilahduin sitten kuitenkin, kun tämä "ystäväni" pyysikin minua kaupungille. Ehdotin sitten kaikenlaista, mihin hän myös tyytyväisen oloisena suostui. Olin ihan lähdössä hänen kanssaan kahdestaan iltaa viettämään, katsoin sovitun ravintolan varauksia ym. Paitsi että sittenpä hän ilmoitti perjantai-iltana peruvansa: Hänen toinen tuttunsa tältä samalta paikkakunnalta oli kutsunut hänet illaksi kotiinsa eikä todellakaan mihinkään poikkeuksellisen hienoihin tai suuriin juhliin vaan lähinnä jotain alkoa ryystämään television ääreen.
Siinä sitten vietin rakettien paukkuessa laatuaikaa ihan itsekseni lähiön kerrostalon parvekkeella ja tulin siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Olen yrittänyt olla tuolle ihmiselle kiva ja kannustava vuosien ajan. Mutta ilmeisestikin olen sittenkin itse hänelle se varavaihtoehto, jos ei jotain muuta ilmene. Ja jos ilmenee, vaikka viime hetkilläkin, niin sittenhän meidän yhteiset suunnitelmamme voikin hänen puoleltaan perua. Ilman mitään pahoitteluita. Kyse on ilman muuta jonkinlaisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä tässäkin suhteessa enkä kaipaa palkintoja, mutta kynnysmatoksi en hänellekään rupea.
Kommentit (11)
Tunnenkohan kys. Ihmisen.. nainen? Asuu Raahessa? Tai ainakin asu ku viimeksi oon nähny 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa ihmiset, puhukaa. Minusta sinä avoimempana (?) voisit kertoa hänelle miltä sinusta nyt tuntuu. Ei riitaa haastaen, vaan keskustellen.
Aika hassuksi olisin tuntenut oloni itseni paikalle tupanneena jossain parikymppisten kotiryyppäjäisissä, joista vielä julkaistaan jotain rehvastelevia nakit silmillä -kuvia somessa. Niissä tämä "ystäväni" törröttää vaivaantuneen näköisenä jossain laidassa.
Tilannehan siis on se, että tämä minuakin kyllä vanhempi "ystäväni" kävi vielä nuorisoasteen koulutuksen pari vuotta sitten. Hän on edelleen kuvaamallani tavalla estynyt, mutta yrittää nyt kuitenkin aika ajoin päästä hengaamaan siellä tapaamiensa paljon nuorempien, työttömien kampaajien ja lähäreiden kanssa. Parikymppisten pissisten kuviot ovat vain yleensä vähän erilaisia.
En ole toki hänelle tästä "toisesta yrityksestä teini-ikään" mitään sanonut, kun olen koko ajan ollut niin himputin kannustava kaikessa. Olen ajatellut, että nuoruus varmaan jäi aikoinaan elämättä jatkuvan jännittämisen takia. Mutta kun nyt jo tehdään ohareita tällaisen takia, niin on aika tehdä johtopäätökset.
Olen kaikenlaisessa häntä aina kannustanut ja varovasti joskus neuvonutkin. Miten ei kannata itseään morkata työhaastatteluissa kuten itse sanoo tekevänsä, miten ihan varmasti pärjäisi pelkäämässään perustyössä, kun se nuorisoastekin meni niin hyvin jne. En vain enää jaksa alkaa keskustella lempeän opastavaan sävyyn nelikymppisen naisen kanssa vielä siitäkin, miksi on ikävästi tehty, jos itse tekee uudenvuodenaattoon omasta aloitteestaan treffit yhden ihmisen kanssa ja sitten edellispäivänä töksäyttääkin noin vain menevänsä toisen tuttunsa luo sitä viettämään. En minä ole kenenkään sosiaalikasvattaja.
Vierailija kirjoitti:
Aika hassuksi olisin tuntenut oloni itseni paikalle tupanneena jossain parikymppisten kotiryyppäjäisissä, joista vielä julkaistaan jotain rehvastelevia nakit silmillä -kuvia somessa. Niissä tämä "ystäväni" törröttää vaivaantuneen näköisenä jossain laidassa.
Tilannehan siis on se, että tämä minuakin kyllä vanhempi "ystäväni" kävi vielä nuorisoasteen koulutuksen pari vuotta sitten. Hän on edelleen kuvaamallani tavalla estynyt, mutta yrittää nyt kuitenkin aika ajoin päästä hengaamaan siellä tapaamiensa paljon nuorempien, työttömien kampaajien ja lähäreiden kanssa. Parikymppisten pissisten kuviot ovat vain yleensä vähän erilaisia.
En ole toki hänelle tästä "toisesta yrityksestä teini-ikään" mitään sanonut, kun olen koko ajan ollut niin himputin kannustava kaikessa. Olen ajatellut, että nuoruus varmaan jäi aikoinaan elämättä jatkuvan jännittämisen takia. Mutta kun nyt jo tehdään ohareita tällaisen takia, niin on aika tehdä johtopäätökset.
Olen kaikenlaisessa häntä aina kannustanut ja varovasti joskus neuvonutkin. Miten ei kannata itseään morkata työhaastatteluissa kuten itse sanoo tekevänsä, miten ihan varmasti pärjäisi pelkäämässään perustyössä, kun se nuorisoastekin meni niin hyvin jne. En vain enää jaksa alkaa keskustella lempeän opastavaan sävyyn nelikymppisen naisen kanssa vielä siitäkin, miksi on ikävästi tehty, jos itse tekee uudenvuodenaattoon omasta aloitteestaan treffit yhden ihmisen kanssa ja sitten edellispäivänä töksäyttääkin noin vain menevänsä toisen tuttunsa luo sitä viettämään. En minä ole kenenkään sosiaalikasvattaja.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, kuinka on mahdollista että nelikymppinen pääsee "nuorisoasteen" koulutukseen? Eikö ole aikuislinjaa?
Joskus on nyt vaan todettava että ystävyys eli aikansa ja on uusien aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin välittyy kuva, että olet mieltänyt itsesi enemmän sosiaalityöntekijäksi tai vastaavaksi hyväntekijäksi kuin kaveriksi. Jos erikseen pitää mainita, että teillä on jopa joskus ollut kivaa. Miksi olet ollut kyseisen henkilön ystävä, säälistä? Vai onko sinullakin sen verran vähän ystäviä, että käytät kaikki mahdollisuudet hyväksesi?
Olihan tuo ystäväsi juttu ikävästi tehty, hän ei luultavasti osaa ajatella asiaa muusta kuin omasta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hassuksi olisin tuntenut oloni itseni paikalle tupanneena jossain parikymppisten kotiryyppäjäisissä, joista vielä julkaistaan jotain rehvastelevia nakit silmillä -kuvia somessa. Niissä tämä "ystäväni" törröttää vaivaantuneen näköisenä jossain laidassa.
Tilannehan siis on se, että tämä minuakin kyllä vanhempi "ystäväni" kävi vielä nuorisoasteen koulutuksen pari vuotta sitten. Hän on edelleen kuvaamallani tavalla estynyt, mutta yrittää nyt kuitenkin aika ajoin päästä hengaamaan siellä tapaamiensa paljon nuorempien, työttömien kampaajien ja lähäreiden kanssa. Parikymppisten pissisten kuviot ovat vain yleensä vähän erilaisia.
En ole toki hänelle tästä "toisesta yrityksestä teini-ikään" mitään sanonut, kun olen koko ajan ollut niin himputin kannustava kaikessa. Olen ajatellut, että nuoruus varmaan jäi aikoinaan elämättä jatkuvan jännittämisen takia. Mutta kun nyt jo tehdään ohareita tällaisen takia, niin on aika tehdä johtopäätökset.
Olen kaikenlaisessa häntä aina kannustanut ja varovasti joskus neuvonutkin. Miten ei kannata itseään morkata työhaastatteluissa kuten itse sanoo tekevänsä, miten ihan varmasti pärjäisi pelkäämässään perustyössä, kun se nuorisoastekin meni niin hyvin jne. En vain enää jaksa alkaa keskustella lempeän opastavaan sävyyn nelikymppisen naisen kanssa vielä siitäkin, miksi on ikävästi tehty, jos itse tekee uudenvuodenaattoon omasta aloitteestaan treffit yhden ihmisen kanssa ja sitten edellispäivänä töksäyttääkin noin vain menevänsä toisen tuttunsa luo sitä viettämään. En minä ole kenenkään sosiaalikasvattaja.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, kuinka on mahdollista että nelikymppinen pääsee "nuorisoasteen" koulutukseen? Eikö ole aikuislinjaa?
On tietääkseni aikuislinjakin. En tosiaan tiedä, miksi hän oli siellä teinien kanssa samalla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin välittyy kuva, että olet mieltänyt itsesi enemmän sosiaalityöntekijäksi tai vastaavaksi hyväntekijäksi kuin kaveriksi. Jos erikseen pitää mainita, että teillä on jopa joskus ollut kivaa. Miksi olet ollut kyseisen henkilön ystävä, säälistä? Vai onko sinullakin sen verran vähän ystäviä, että käytät kaikki mahdollisuudet hyväksesi?
Olihan tuo ystäväsi juttu ikävästi tehty, hän ei luultavasti osaa ajatella asiaa muusta kuin omasta näkökulmasta.
Hänellä on ollut todella vakavia fyysisiä sairauksia ym. Kävi silloin aikoinaan yli 10 vuotta sitten sääliksi, kun se toinen, yhteisten opiskelujemme aikana löytämäni ystävä ilmoitti, ettei enää jaksa sitä yksipuolisuutta, jossa tästä toisesta ei saa mitään mielipidettä mistään ulos. Vaikka siitä kahvilan valinnasta tai mistä vaan. Jäin sitten ja yritin löytää hyviä puolia. Enää en jaksa. Sen toisen kanssa olen edelleen ystävä, emme ole keskenämme tästä toisesta juuri puhuneet sen koommin.
Ota se linja että kun ehdottaa tapaamista kerro että nyt onn sun vuoro laittaa viestiä mitä ja missä kun et jaksa säätää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota se linja että kun ehdottaa tapaamista kerro että nyt onn sun vuoro laittaa viestiä mitä ja missä kun et jaksa säätää
Parempi olisi itse ehdotella ja tehdä ne seuraavat oharit vaikka vappuna.
Hieno tarina. Olisit kysynyt pääsetkö mukaan, kun ei kerran muita suunnitelmia ollut.
Toki myös tänne hakemaan validointia ihmissuhteen katkaisemisesta. Sekin on ihan hyvä.