Lue keskustelun säännöt.
Psykoosi tulossa..
02.01.2017 |
Mulla on todennäköisesti tulossa psykoosi.. On vain ajankysymys milloin todellisuudentajuntani katoaa. Armeija jää väliin, unelma-ammatti jota oisin halunnut opiskella jää väliin.. Toisinsanoen kaikki menee päin vittua, en näe elämässä enää valoa, ainoa mikä mielessäni pyörii on se, että milloin menetän otteen todellisuudesta. Olen hankkinut apua, ja avohoitoon on tulossa arviointiajat. Neuroleptejä ja rauhottavia todennäköisesti tunkee sieltä kouraan, joiden jälkeen muutun zombiksi. Tälläkin hetkellä olen paska kommunikoimaan ihmisten kanssa, ahdistaa puhua tuntemattomille ihmisille ja tuntuu että aina nolaan itseni.. Omaan helvetin paskat sosiaaliset taidot jo valmiiksi, niin voi vaan arvata, että miten käyn mun kanssakäymisten toisten ihmisten kanssa, kun tähän alan popsimaan kivan värisiä pillereitä, avot. Kaikista raskauttavinta tässä on se, että tod. näk. jää ammattikoulu kesken.
En tiedä löytyykö täältä tätä polkua kulkeneita ihmisiä, mutta jos jollain ihmeen ja kumman kaupalla löytyy, niin kertokaa ihmeessä neuvoja, miten olette jaksaneet eteenpäin, ja muutenkin miten elämä menee psykoosin/muun vakavan mielenterveydenhäiriön kanssa.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
1. Voit selvitä itsekin kun jäljität vähän mistä tämä alkoi
2. Tunnekuormitus ja se että homma määttää yli hirttää kiinni tuommoseen tilanteeseen
3. Ala puhua juuri näin ihan niin paljon kuin puhututtaaa tästä
4. Unohda lääkkeet ei luola aikoinakaan ollut lääkkeitä ja iihmiskunta vaan selvisi
5. Vältä psykiatriaa viimeiseen sakka siellä rikotaan itsetuntosi vain. Itsetuntosi on aina sairaalan jäkeen huonompi kuin sitä ennen.Nyt etsit ihmisiä joille alat vaan puhua ja puhua. Selitä niille tilanne samoin kuin meille.
6. Pidä rutiinit. Pukeudu ammulla ja siisti itsesi ja huoneesi ja ulkoile. Nuku hyvin.
7. Puhdista elimistösi sitruunavedellä ja syö kasviksia sinulla voi olla erilaisita litkuista ja ruuista liikaa myrkkyjä elimistössä8. Se että epäilet kavereitasi voi olla realistista jos sua ollaan kusetettu jo aiemmin. Kösittele asia mielessäsi.
Iso hali ja puhu täällä vaikka meille.
Muista ota tämä tilasi vakavana muistutuksena miten kuormitut liikaa sitten vältät vastaavanlaisia paikkoja ja tilanteista liian tiheästi tapahtuvana. Jarruta ja musita virkistää mieltäsi menemällä leffaan ja syömään ja tapaamalla ystäviä. Näistä jos tinkii alkaa vipata jos on herkempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Voit selvitä itsekin kun jäljität vähän mistä tämä alkoi
2. Tunnekuormitus ja se että homma määttää yli hirttää kiinni tuommoseen tilanteeseen
3. Ala puhua juuri näin ihan niin paljon kuin puhututtaaa tästä
4. Unohda lääkkeet ei luola aikoinakaan ollut lääkkeitä ja iihmiskunta vaan selvisi
5. Vältä psykiatriaa viimeiseen sakka siellä rikotaan itsetuntosi vain. Itsetuntosi on aina sairaalan jäkeen huonompi kuin sitä ennen.Nyt etsit ihmisiä joille alat vaan puhua ja puhua. Selitä niille tilanne samoin kuin meille.
6. Pidä rutiinit. Pukeudu ammulla ja siisti itsesi ja huoneesi ja ulkoile. Nuku hyvin.
7. Puhdista elimistösi sitruunavedellä ja syö kasviksia sinulla voi olla erilaisita litkuista ja ruuista liikaa myrkkyjä elimistössä8. Se että epäilet kavereitasi voi olla realistista jos sua ollaan kusetettu jo aiemmin. Kösittele asia mielessäsi.
Iso hali ja puhu täällä vaikka meille.
Muista ota tämä tilasi vakavana muistutuksena miten kuormitut liikaa sitten vältät vastaavanlaisia paikkoja ja tilanteista liian tiheästi tapahtuvana. Jarruta ja musita virkistää mieltäsi menemällä leffaan ja syömään ja tapaamalla ystäviä. Näistä jos tinkii alkaa vipata jos on herkempi.
9. Jätä limsat aj energiajuomat ja prosessoitu ruoka ja osta turetta vain aina. Valmista ruoka itse paistinpannulla veden höyrystämänä ja lisää erilaisia siemeniä ja soijaa.
10 . Älä syö punaista lihaa se vetää juntturaan vaan ota kalaa ja tonnikalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sitten on, jos todellisuudentaju ei oikein pysy, mutta tiedostaa sen itse? Minulla on ollut tällaista.
Voitko kertoa esimerkin?
Olen heittänyt ruokia pois jääkaapista, kun olen pelännyt että kaverini on myrkyttänyt ne. Samalla olen tajunnut, että se on aika kaukaa haettua. Välillä olen "herännyt" vaikka bussissa sellaiseen, että en muista oikein mihin olen menossa, ennen kuin mietin vähän aikaa. En ole mitenkään kauan ollut kuitenkaan oikeasti hukassa koskaan, vaan muistanut sitten.
Minulla tapahtuu samaa stressaantuneena. Informaatiotulva ja jatkuvasti saavutettavissa olemisen odotus sekä muut nykyisen yhteiskunnan vaatimukset ovat liikaa monille ihmisille. :(
Uskokoon ken tahtoo mutta itse tapasin tuommoisessa tilassa olevan ihmisen ja teimme asiat noin eikä mennyt kuin tovi kun tokeni. Tosin kuuntelin kuuntelin ja kuuntelin vaan häntä kritisoimatta ja olin vain läsnä. Ei tarvittu yhtään mitään lääketiedettä. Väittelikin sittemmin. Ero oli takana ja ns hirtti kiinni vaan.
Googleta täältä av:lta ketju "kristitty mystikko huhuu" ja lue ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun oireet vois sopia myös vaikea-asteiseen tai psykoottiseen masennukseen. Onko mielialasi ollut matalalla pitkään?
Karkit myös kokonaan pois. Tilalle ananasta ja muita hedelmiä. Karkeissa on hirveä määrä sokeria joka saa heittämään koko kropa ja liäsksi muita lisäaineita. PUHDISTA ELIMISTÖSI HETI! Mutta syö oikein hyvin noin muuten.
Tätä puolta vähätellään. Sitten sekin voi olla että olet tietämättäsi valtavan raivoissasi jollekin etkä saanut tilaisuutta käsitellä asiaa sekin tekee näitä! Tunnusta että olet erittäin vihainen ja mene vaikka metsään ja huuda niin perkeleesti! Tunteisiin ei tarvita yhtään mitään lupaa anna tulla cvaan koko paska ulos. Mutta katso että MISSÄ ettei se vahingoita sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys hoitotahoon, jos sellainen on, tai päivystykseen. Sieltä itse olen saanut avun vastaavassa tilanteessa. Syö kiltisti lääkkeet, niin alat voida paremmin.
Itse voin nyt hyvin ja elämä mallillaan. Opiskelut loppusuoralla, työpaikka odottaa ja ihana poikaystävä. Tsemppiä ja uskalla luottaa lääkäriin ja hoitajiin. He haluavat sinun parastasi.
Minä olen sairastanut vakavan masennuksen (pahimmillaan noin 2 vuotta sitten) ja toivun edelleen. En osaa yhtään sanoa mikä sinua vaivaa, lääkärit osaa sen paremmin. Lääkkeet pelasti minut. Taistelun lääkityksen aloittamista vastaan, ensin valehtelun lääkärille että olen ne aloittanut, sitten oli pakko aloittaa kun vointi meni niin huonoksi. Sit lopetin ne oma-aloitteisesti liian aikaisin ja romahdus taas. Nyt syön lääkkeeni kiltisti, ainakin 2 vuotta vielä ennen kuin saan kokeilla Lopettamista uudestaan.
Usko lääkäreitä, mielen sairaudet on hoidettavissa, kun vaan sitoudut hoitoon. Sinua voi odottaa hyvä, normaali elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee oikeasti hyvä mieli kun luen teidän kaikkien kommentteja. Kiva nähdä että en ole ainoa, jolla on ollut tämmöisiä oireita, ja myöskin tosi kiva, että täällä on paljon ihmisiä jotka lohduttaa ja tsemppaa. :) Vaikka täältä ei välttämättä lääketieteen ammattilaiselta apua varmaan saakkaan, niin on kyllä kiva lukea näitä kommentteja, on joku joka kuuntelee!
Mun olo on oikeasti ehkä vähän helpompi, kun tänne kirjoitin. Sain jotenkin vähän tuskaa pois, ja ajatuksia pois mielenpäältä. En kuitenkaan ole näistä koskaan keskustellut lääkäreitä/hoitajia lukuunottamatta kenenkään kanssa. Tsemppiä kaikille jotka kärsii jonkin sortin mielenterveysongelmasta.
Tässä vielä lempi 'motivaatio' quoteni:
"While there is life, there is hope." -Steve Jobs
-ap
Se on paskapuhetta että psykiatrit tietäisivät elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Masennus tulee useimmiten siitä kun on raivoissaan jollekulle jolle ei ole varaa olla raivoissaan. Mieti kenelle olet perkeleen perkeleen raivoissasi sillä luulen että sinulla on nyt semmonen homma. Se kaveri jota autoin pystyyn ei edes tajunnut kuin raivoissaan oli sille joka jätti . Kun sai tätä aikansa päpättää kritiikittä niin pikkuhiljaa tilanne normalisoituikin kuin taika iskusta. Ilman pilleri pilleriä.
Ne kaikki huminat ja muut kuvat tulevat siitä kun jäit yksin asiasi kanssa ja silloin kun mieli kookee jotain jota mieli ei sallisi niin nuo kaikki ikäänkuin ilmestyvät ulkopuolelle kaikki!
Siitä on kyse. Ei sen kummemmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee oikeasti hyvä mieli kun luen teidän kaikkien kommentteja. Kiva nähdä että en ole ainoa, jolla on ollut tämmöisiä oireita, ja myöskin tosi kiva, että täällä on paljon ihmisiä jotka lohduttaa ja tsemppaa. :) Vaikka täältä ei välttämättä lääketieteen ammattilaiselta apua varmaan saakkaan, niin on kyllä kiva lukea näitä kommentteja, on joku joka kuuntelee!
Mun olo on oikeasti ehkä vähän helpompi, kun tänne kirjoitin. Sain jotenkin vähän tuskaa pois, ja ajatuksia pois mielenpäältä. En kuitenkaan ole näistä koskaan keskustellut lääkäreitä/hoitajia lukuunottamatta kenenkään kanssa. Tsemppiä kaikille jotka kärsii jonkin sortin mielenterveysongelmasta.Tässä vielä lempi 'motivaatio' quoteni:
"While there is life, there is hope." -Steve Jobs
-ap
Jep puhuminen toisille tai näin kirjoittaminen on avainsana :)! Tosi mukava kuulla kun helpottaa edes hiukan. Ihminen on niin sosiaalinen ettei oikein tiedä missä navigoisi ellei muut kuuntele. Tsemit sulle! Pidä meidät kartalla jos hupittaa:)!
Vierailija kirjoitti:
@28 @27 @25 Onko teillä diagnosoitu mitään sairautta?
Ptsd (c-ptsd eli syynä pitkäaikainen lapsuudessa ollut stressi) ja dissosiaatiohäiriö. Ja dissolta tosiaan sinunkin oireesi imo kuulostavat, mutta ihan vain maallikkona joka peilaa omiin oireisiinsa sanon tämän.
Nrot 18/25/28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni poika toivoisi tuota diagnoosia niin ei tarvitsisi mennä armeijaan. Harmi että Suomen työelämä on hyvin syrjivä psykoosia ja erityisesti skitsofreniaa sairastavia kohtaan vaikka monella on koulutus ja ovat lääkityksellään hyvässä työkunnossa. Meillä heidät vain syrjäytetään työmarkkinoilta lepäämään laakereilleen ja lopulta he ehkä masentuvat ja oireet uusiutuvat ja moni alkoholisoituu.
psykoosi on ihan yhtä normaali psyykkinen tauti kuin masennuskin. Moni ihminen elää tietämättään psykoosissa jonkin ajan ja paranee jollain tasolla itsekseen. Osa jää vähän jälkeen ja siksi on sitten vähän hupsuja persoonia olemassa. Moni palautuu ihan normaaliksi ja entisen veroiseksi oikealla lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Se on paskapuhetta että psykiatrit tietäisivät elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Masennus tulee useimmiten siitä kun on raivoissaan jollekulle jolle ei ole varaa olla raivoissaan. Mieti kenelle olet perkeleen perkeleen raivoissasi sillä luulen että sinulla on nyt semmonen homma. Se kaveri jota autoin pystyyn ei edes tajunnut kuin raivoissaan oli sille joka jätti . Kun sai tätä aikansa päpättää kritiikittä niin pikkuhiljaa tilanne normalisoituikin kuin taika iskusta. Ilman pilleri pilleriä.
Ne kaikki huminat ja muut kuvat tulevat siitä kun jäit yksin asiasi kanssa ja silloin kun mieli kookee jotain jota mieli ei sallisi niin nuo kaikki ikäänkuin ilmestyvät ulkopuolelle kaikki!
Siitä on kyse. Ei sen kummemmasta.
Ihmiset ovat yksilöllisiä. Ovat yksilöllisiä jopa fyysisten sairauksien ja niiden hoitojen suhteen. Puhumattakaan psyykkisten ongelmien ja sairauksien suhteen.
Turha huutaa yhtä totuutta, koska AP:n kohdalla mahdollinen parantuminen alkaa hänen lähtökohdistaan. Siitä mitä hänelle on elämänsä varrella tapahtunut, miten hän reagoi asioihin ja mikä on hänen nykyinen tilanteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on paskapuhetta että psykiatrit tietäisivät elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Masennus tulee useimmiten siitä kun on raivoissaan jollekulle jolle ei ole varaa olla raivoissaan. Mieti kenelle olet perkeleen perkeleen raivoissasi sillä luulen että sinulla on nyt semmonen homma. Se kaveri jota autoin pystyyn ei edes tajunnut kuin raivoissaan oli sille joka jätti . Kun sai tätä aikansa päpättää kritiikittä niin pikkuhiljaa tilanne normalisoituikin kuin taika iskusta. Ilman pilleri pilleriä.
Ne kaikki huminat ja muut kuvat tulevat siitä kun jäit yksin asiasi kanssa ja silloin kun mieli kookee jotain jota mieli ei sallisi niin nuo kaikki ikäänkuin ilmestyvät ulkopuolelle kaikki!
Siitä on kyse. Ei sen kummemmasta.
Ihmiset ovat yksilöllisiä. Ovat yksilöllisiä jopa fyysisten sairauksien ja niiden hoitojen suhteen. Puhumattakaan psyykkisten ongelmien ja sairauksien suhteen.
Turha huutaa yhtä totuutta, koska AP:n kohdalla mahdollinen parantuminen alkaa hänen lähtökohdistaan. Siitä mitä hänelle on elämänsä varrella tapahtunut, miten hän reagoi asioihin ja mikä on hänen nykyinen tilanteensa.
Totta. Hirvittää oikein lukea näitä, teet näin ja sitten teet näin, koska naapurin penalla oli just sama. Narsistisia ja yksinkertaisen ihmisen neuvoja, joissa ei huomioida AP:ta millään tavalla. :(
AP:n oireet tuskin vaatii psykiatria. Minä menin vastaavassa tilanteessa ihan terveyskeskukseen. Kuvailin oireeni hyvin samalla tavalla kuin AP.
Sain hyvää hoitoonohjausta. Tapasin psykologin, joka osasi kuunnella ja esittää oikeat kysymykset.
Lääkityksen kanssa olin myötämielinen. Ensimmäinen lääkitys ei minulle sopinut, joten kerroin tarkkaan tuntemukset ja sitä kautta löysimme minulle sopivat lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on paskapuhetta että psykiatrit tietäisivät elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Masennus tulee useimmiten siitä kun on raivoissaan jollekulle jolle ei ole varaa olla raivoissaan. Mieti kenelle olet perkeleen perkeleen raivoissasi sillä luulen että sinulla on nyt semmonen homma. Se kaveri jota autoin pystyyn ei edes tajunnut kuin raivoissaan oli sille joka jätti . Kun sai tätä aikansa päpättää kritiikittä niin pikkuhiljaa tilanne normalisoituikin kuin taika iskusta. Ilman pilleri pilleriä.
Ne kaikki huminat ja muut kuvat tulevat siitä kun jäit yksin asiasi kanssa ja silloin kun mieli kookee jotain jota mieli ei sallisi niin nuo kaikki ikäänkuin ilmestyvät ulkopuolelle kaikki!
Siitä on kyse. Ei sen kummemmasta.
Ihmiset ovat yksilöllisiä. Ovat yksilöllisiä jopa fyysisten sairauksien ja niiden hoitojen suhteen. Puhumattakaan psyykkisten ongelmien ja sairauksien suhteen.
Turha huutaa yhtä totuutta, koska AP:n kohdalla mahdollinen parantuminen alkaa hänen lähtökohdistaan. Siitä mitä hänelle on elämänsä varrella tapahtunut, miten hän reagoi asioihin ja mikä on hänen nykyinen tilanteensa.
Totta. Hirvittää oikein lukea näitä, teet näin ja sitten teet näin, koska naapurin penalla oli just sama. Narsistisia ja yksinkertaisen ihmisen neuvoja, joissa ei huomioida AP:ta millään tavalla. :(
Tietäisitpä koulutukseni miten kaukana se on narsistien lempiammateista psykiatria ja hoitaminen.
Hyvä merkki on se että itse tunnistat tilanteet ja pystyt erottamaan toden ja epätoden. Lohdutukseksi voin sanoa että entinen kumppanini sairastui pitkän parisuhteemme jälkeen, puolitoista vuotta erosta. Oli ensin selkeästi maaninen ja muuttui persoonana, sitten tuli masennus joka hoitamattomana johti psykoottisuuteen. Oli oireiden kanssa noin kuukauden ilman lääkäriä kunnes hänen tyttöystävänsä ja perheensä saivat ylipuhuttua lääkäriin.
Aiempaa taustaa millekään mt-ongelmille ei ollut ja eli normaalia elämää. Ensimmäinen diagnoosi oli burn out ja stressi joka oli tuon hetkellisen masennusjakson aikana, mutta siitä eteni psykoosia kohti. Näki näkyjä (varjoja ja hahmoja, leijuvia juttuja pimeässä), oli muitakin aistiharhoja. Ääniä päässä (kolmen eri ihmisen + riitelyä ym), joku biisi soi jatkuvasti päässä ja tulkitsi esim. naapureiden parvekkeella soittamaa musiikkikappaletta joksikin "piiloviestiksi" itselleen. Alkoi olemaan harhainen ja epäili että häntä jahdataan jotenkin ja viedään vankilaan ja lukitaan pois, siksi ei uskaltautunut ensin lääkäriin. Tutki mm. astianpesukoneen taustan jos oli poissa kotoa koska oli varma että on kuuntelulaite asennettu sillä aikaa.
Onneksi läheiset oli skarppina ja itsekin tajusi että ei hitto, miksi kuvittelen tämmöisiä. Pieni aika oli vapaaehtoisesti sairaalassa osastohoidossa (muutamia viikkoja) ja joutui sinne paristi (tai siis meni itse) hoidon alkuvaiheessa. Lääkekomboja oli monta mitä kokeilivat ja osa ei toiminut tai jopa huononsi oloa. Muutaman kuukauden jälkeen tuli diagnoosi ja se oli skitsoaffektiivinen häiriö (googlesta löytyy lisätietoa). Vuosi meni kokonaan sairaslomalla, toinen vuosi toipuessa. Nyt ollut ihan normaali mutta vaatii elinikäisen lääkityksen. Elämä sujuu hänellä hyvin ja on päässyt jotakuinkin takaisin tavalliseen elämäänsä.
Tsemppiä! Muista uskoa lääkäreitä ja syödä lääkkeesi, silloin asiat menee kohti parempaa.
Minusta kyllä vaikuttaa siltä, että kyseessä on "vain" stressin aiheuttamaa ahdistusta, jännittyneisyyttä jne. taustalla. Eli en usko psykoosiin.
Ajoittainen tinnitus on aivan yleistä, ja itsekin olen vuosien saatossa kuullut ties mitä ääniä hetkittäin. Ja muistelen jostain lukeneeni, että yleisin syy tinnitukseen löytyy kireistä niska- ja hartiaseudun lihaksista. Myös korvien ajoittainen lukkiutuminen voi johtua noista lihaksista.
Kun ihminen on ns. hermona, niin onhan se aivan luonnollistakin, että alkaa pelkäämään, miettimään ja epäilemään ties mitä. Varsinkin, jos on herkkä ja yksin miettii asioita liikaa.
Mutta käy vaan lääkärillä, niin saat jotain konkreettisempaa apua terapian tai vaikkapa lääkkeidenkin muodossa. Psykoosiin en siis kuitenkaan usko kohdallasi.