Voiko parisuhde toimia jos mies on sosiaalinen, nainen ei?

Meillä ainakin toimii. Mies on tosin sosiaalinen enemmän chattien ja viestien saralla, harvoin luuhaa kylällä yksin, yleensä mennään yhdessä. Mutta juttelee netissä tai viestittelee säännöllisesti niin mies- kuin naiskavereidensa kanssa. Se sopii mulle, tunnen itsekin nämä tyypit ja ollaan periaatteessa kavereita, vaikkei ikinä pidetä yhteyttä muuta kuin miehen välityksellä.

Miksei toimisi? Kai teillä kummallakin on myös omat elämät? Itse olin se sosiaalisempi viime suhteessa, ja se ei toiminut, koska mies ei ollut sinut sen kanssa että olisi välillä yksin mutta hänellä ei kuitenkaan kavereita ollut. Eli jos on suhde ja kummatkin terveellä pohjalla niin voi toimia hyvinkin. 

Meillä ei toiminut. Mies ei pystynyt pääsemään yli siitä, että viihdyn itsekseni eikä mulla ole paljoa kavereita, kun hänelle itselleen iso kaveripiiri on tärkeä. Kuulemma rajoitin hänen elämäänsä liikaa "murjottamalla" yksin enkä lähtenyt hänen mukaansa illanviettoihin. Viimeisinä aikoina vitsailikin siitä ivallisesti ja ilkeämielisesti, en todella ymmärrä, mitä se hänen elämäänsä liikuttaa, kun ei se minua itseäni haittaa.

Meillä on vähän samanlaista, hyvin toimii. Mies ei muutenkaan ole ihan neurotyypillinen (hänellä on ADHD) joten kiva että pääsee purkamaan energiaansa vähän muuhunkin kuin kotona pyörimiseen... Näkee kavereita usein ja nauttii siitä, ettei tarvitse olla paljon paikallaan staattisissa tilanteissa. Itse taas rakastan rauhaa ja hiljaisuutta, ja mulla on vain muutama kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei toiminut. Mies ei pystynyt pääsemään yli siitä, että viihdyn itsekseni eikä mulla ole paljoa kavereita, kun hänelle itselleen iso kaveripiiri on tärkeä. Kuulemma rajoitin hänen elämäänsä liikaa "murjottamalla" yksin enkä lähtenyt hänen mukaansa illanviettoihin. Viimeisinä aikoina vitsailikin siitä ivallisesti ja ilkeämielisesti, en todella ymmärrä, mitä se hänen elämäänsä liikuttaa, kun ei se minua itseäni haittaa.

Lisään vielä, etten koskaan ole kieltänyt häntä menemästä eikä minua ole haitannut, että luuhaa kavereidensa kanssa. Mutta ilmeisesti viihdyn sen verran hyvin yksin, etten kaivannut edes parisuhdetta, kun ei sen menettäminenkään kauheasti kaivele...

Ei todellakaan toimisi omalle kohdalle ajateltuna.

Olen itse sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut enkä pystyisi hyväksymään mitään introverttipuolisia, sosiaalinen älykkyys ja sosiaaliset lahjat, kommunikointi ovat yksi tärkeimmistä asioista puolisossa.

Eihän introverttius sulje pois sosiaalista älykkyyttä?

Meillä on toiminut hyvin. Tosin minä kyllä lähden miehen mukaan mielelläni ja yritän vähän jutellakin miehen kavereille, vaikken mikään moottoriturpa olekaan. Saatan lähteä illanvietosta aikaisemmin kotiin tai vetäytyä hetkeksi yksinäisyyteen että jaksan paremmin.

Häiritseekö teitä muita se, jos mies tykkää juhlissa tms. pälpättää uusille naispuolisille tutuille innokkaana? Tai se, että ylipäätään pitää paljon yhteyttä myös naispuolisiin kavereihin?

Meillä mies sanoo, ettei tee eroa ihmisissä sukupuolen mukaan. Itselläni on vain muutamia läheisiä ystäviä, pari miestä ylipäätään kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö teitä muita se, jos mies tykkää juhlissa tms. pälpättää uusille naispuolisille tutuille innokkaana? Tai se, että ylipäätään pitää paljon yhteyttä myös naispuolisiin kavereihin?

Meillä mies sanoo, ettei tee eroa ihmisissä sukupuolen mukaan. Itselläni on vain muutamia läheisiä ystäviä, pari miestä ylipäätään kaverina.

Ei minua haittaa yhtään, kunhan mukana ei ole flirttiä. 8

Meillä toimii, mutta tuottanu toki hmm.vaikeita tilanteita. Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Mies on kaikenmaailman facebookeis, joiden hyväksyminen oli/on mulle hyvin raskasta, sillä itse voin vain pahoin koko some touhusta. Olen myös hyvin huono avautumaan, ja kavereita mulla ei ole. Minä olen kuitenkin suhteen sopeutuja ja, hyväksyjä... Toisinpäin en usko meillä tämän tilanteen toimisivan.

Minulla ja exällä ei toiminut. Jatkuvaa riitelyä.

Tahdon kunnioittaa toista tuollaisena, mutta välillä saattaa kirpaista mustasukkaisuus. Se lienee kuitenkin turhaa?

Meilä toimii hyvin. Olen introvertti kotona viihtyjä, kun taas mies kaipaa paljon ihmiskontakteja ja sosiaalista elämää. Hän käy juhlissa ja tapaa kavereitaan paljon, minä vähemmän. Tykkään olla yksin, kun mies on menossa. Tehdään tietenkin asioita myös yhdessä ja yhteisiä kavereita on.

En ole mustasukkainen mieheni kaverinaisille, onhan oma valintani etten lähde mukaan. Ollaan oltu niin kauan yhdessä, että tunnen kyllä mieheni ystävät ja tiedän, että he ovat kivoja ja fiksuja tyyppejä ja mieheni kanssa ystäviä lapsuudesta ja opiskeluajoista saakka. Tiedän, että olen milloin vain tervetullut seuraan. Uusista tuttavuuksista ja kavereiden kavereista mies yleensä kertoilee, esim. jos on tutustunut uusiin mukaviin tyyppeihin. Ei hän tietenkään missään kahdenkeskisillä kahveilla uusien naistuttavien kanssa käy. Porukassa ja harrastuksissa tapaa tietenkin uusia ihmisiä.

Ihmeellinen luulo muuten, että ekstroverttiys olisi sama kuin sosiaalinen äly tai lahjakkuus. Yhtälailla sosiaalisesti taitavia sekä taitamattomia löytyy sekä intro- että ektroverteistä.

Mun mies sopii myös kahvi- tai kaljotteluiltamia myös uusien naiskavereiden kanssa. Se kirpaisee. Olisiko teidän muiden suhteessa ok?

Toimii jos vähemmän sosiaalinen osapuoli ei ole mustasukkainen.

Kuinkahan normaalia tommoset kaljatreffit naisten kanssa on, ap?

Meillä tuo toisinpäin, ihan ok toimii. Joskus toki olisi kiva saada mies menoihin mukaan, mutta jos ei ota siitä turhia paineita ja itsellä on mukava kaveriporukka ja harrastukset, niin miksi ei.. Aika monessa tutun suhteessa muuten toinen on sosiaalisempi toista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies sopii myös kahvi- tai kaljotteluiltamia myös uusien naiskavereiden kanssa. Se kirpaisee. Olisiko teidän muiden suhteessa ok?

Hyvä kysymys. En ole ikinä joutunut tällaiseen tilanteeseen. Sosiaalinen mieheni pyörii aina porukassa, ei hän kahden kesken tapaa muita kuin paria läheisintä lapsuudenkaveriaan. Jos joku pyytää esim. yhteisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi vaikka leffaan tai konserttiin, hän haalii aina muita mukaan.

Pitäisin luultavasti outona. En ole ollenkaan mustasukkainen, mutta kummeksuisin tilannetta kyllä. Jos uudet tuttavat sopivat kahdenkeskeisistä kahvitteluista, todennäköisesti ainakin toisella on tilanteeseen liittyviä romanttisia toiveita (vaikkei niitä ääneen sanottaisikaan).

Itse ainakin tulkitsen treffikutsuksi ja kieltäydyn, jos uusi tuttavamies pyytää kahville (ilman mitään muuta selkeää syytä).

Minäkin sanoin miehelle, että kuulostaa kyllä vähän treffeiltä, jos jonku uuden työkaverinaisen muutossa menee ensin auttamaan ja sitten kaljalle kaksin perjantai-iltana. Mies suuttui ja sanoi että olen liian mustasukkainen.

Mitä tästä pitäisi ajatella? -Ap