miten ratkaista jääkö äiti vai isä hoitovapaalle?

Onneksi meillä sain automaattisesti jäädä kotiin hoitovapaalle. Imetin vielä, joten oli luonnollista minun jäädä kotiin.



Kauheasti puhutaan yhteiskunnassa kuinka miesten tulisi käyttää isyysvapaitaan ja mahdollisuutta jäädä kotiin, mutta mielestäni se on järjetöntä niin kauan kun se on äidiltä pois. Tokihan on varmaan joitakin äitejä, jotka haluavat töihin, mutta aika luonnollista se on, että äiti jää. Meillä ainakin lapsi on ollut niin äidin perään, että olisi ollut aika iso muutos, jos isä olisikin yhtäkkiä ottanut hoitoroolin. Toisaalta olisi se varmasti lähentänyt heitä hurjan paljon - mutta miten suhde sitten äitiin...



Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen...

Sittenpä olisitte molemmat kotona. Miten sinun työ?

eli olkaa vuorotellen?

eli minä.

Mutta meilläpä ei jää kumpikaan. (sen verran huono palkka on myös miehellä että pakko mennä töihin ja sen puolesta että jos en menis nyt niin ei tarvis toivoo menevänsä myöhemminkään...)

mutta nyt toisen lapsen jälkeen ollaan suunniteltu niin että jäädään molemmat hoitovapaalle (jos menee työnantajille läpi). Tehtäisiin molemmat kolme päiväistä viikkoa, minä ma-ke ja mies to,pe ja la tai su. + tämän lisäksi itse voisin tehdä satunnaisia lauantaita ja mies vielä joitakin iltoja , jos on rahallisesti tiukkaa. Eihän me paljon miehen kanssa tällä järjestelyllä nähdä toisiamme, mutta meille on tärkeämpää että molemmat saavat olla kotona lasten kanssa ja toisaalta taas lapset voivat olla vielä kotona. Noin vuoden verran aikoisimme mennä näillä järjestelyillä, sen jälkeen pitää katsoa tilannetta taas uudestaan.

Ensin minä niin kauan kuin imetin ja sen jälkeen mies vielä puoli vuotta. Kyllähän tällaisessa tapauksessa vaikuttaa myös tuloerot, se joka tienaa selvästi enemmän pysyköön perheen elättäjänä pitempään. ;)

Eli aika yleistä on niin että esim. toinen lyhentää päiväänsä aamusta ja toinen illasta, eli molemmat tekevät kuusi tuntisia päiviä. Kannattaa toki vielä Kelasta tarkistaa... Mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt.

Ollaan siis molemmat sitä mieltä että pikkulapset on paras hoitaa kotona. Tosin nyt mies on alkanut perumaan sanojaan kun huomasi minun katselleen vapaita työpaikkoja ja onkin nyt sitä mieltä että minä olen kotona vaikka saisinkin parempipalkkaisen työn...

Ap, olet aika kapeakatseinen. Ole iloinen, että miehesi haluaa olla lasten kanssa, näin ei ole suurimmassa osassa suomalaisia perheitä.



Nyt vaan laskette, kumpi tienaisi enemmän, millä perustein kumpikin haluaa olla kotona, voisiko lomaa jakaa jne. Eli faktat kehiin eikä mitään tunteilua, että sinä olet juuri se oikea lasten kasvattaja. Ikävä lukea tällaista.

Mutta voihan ensin jäädä toinen ja sitten toinen. Olisi varmaan lapsillekkin mukavaa kun isäkin ois välillä " maisemissa" oikein kunnolla.

nykypäivänä ei ilmeisesti voi ajaa etuaan sillä, että olen äiti ja haluan olla kotona. pitää olla joko huonompi palkka kuin miehellä tai sitten mies haluaa töihin itse.



kyllähän lapset isänsä kanssa viihtyisivät. mutta minä en viihdy ilman heitä, he ovat niin pienen ajan lapsia ja kohta jo kaverit ja menot tulee tärkeiksi. haluaisin nauttia heistä, kun vielä voisin.

Vierailija:

Kyllähän tällaisessa tapauksessa vaikuttaa myös tuloerot, se joka tienaa selvästi enemmän pysyköön perheen elättäjänä pitempään. ;)

Tuo ei välttämättä pidä paikkaansa: se paremmin tienaava saa myös paremmat ansiosidonnaiset päivärahat, joten tulojen menetys voi jäädä jopa pienemmäksi kun kotiin jäävä on se kovapalkkaisempi. Kokemusta on.

Vierailija:

nykypäivänä ei ilmeisesti voi ajaa etuaan sillä, että olen äiti ja haluan olla kotona. pitää olla joko huonompi palkka kuin miehellä tai sitten mies haluaa töihin itse.

kyllähän lapset isänsä kanssa viihtyisivät. mutta minä en viihdy ilman heitä, he ovat niin pienen ajan lapsia ja kohta jo kaverit ja menot tulee tärkeiksi. haluaisin nauttia heistä, kun vielä voisin.

Voi jessus miten itsekästä tekstiä. Minä minä minä. Oletko ajatellut, että kyllä suurin osa miehistäkin haluaisi olla enemmän kotona, nauttia lapsistaan jne. MUTTA HEILLÄ EI OLE SIIHEN MAHDOLLISUUTTA, eikä vähiten ap:n kaltaisten itsekkäiden jankuttajien takia. Te voisitte ihan hyvin vaikka jakaa kotonaoloajan niin että MOLEMMILLA on siihen mahdollisuus.

Sitten eron tullen miehiä rangaistaan kun ovat " paenneet perhe-elämää töihin" , eihän heille huoltajuus kuulu kun vain pyhä äiti tietää miten lasten kanssa ollaan.

ja haluat olla heidän kanssaan kotonaan, eikä millään muulla ole elämässä niin paljon merkitystä, niin miksi sitä ei saisi tehdä???



voiko miehelläni olla niin suurta paloa olla kotona. miksi hän nyt yhtäkkiä keksi, että hän voisi jäädä kotiin. hän ei ole mikään kotihengetärtyyppi, toisin kuin minä, ja lähinnä keksi jäädä kotiin kun ei kiinnosta mennä töihin. ei siis siksi, että haluaisi olla lasten kanssa palavasti.



miksi minun pitäisi luovuttaa urani kotiäitinä miehelleni? kertokaa te isien oikeuksien puolustajat.



t:jankuttava ap

Vierailija:

ja haluat olla heidän kanssaan kotonaan, eikä millään muulla ole elämässä niin paljon merkitystä, niin miksi sitä ei saisi tehdä???

voiko miehelläni olla niin suurta paloa olla kotona. miksi hän nyt yhtäkkiä keksi, että hän voisi jäädä kotiin. hän ei ole mikään kotihengetärtyyppi, toisin kuin minä, ja lähinnä keksi jäädä kotiin kun ei kiinnosta mennä töihin. ei siis siksi, että haluaisi olla lasten kanssa palavasti.

miksi minun pitäisi luovuttaa urani kotiäitinä miehelleni? kertokaa te isien oikeuksien puolustajat.

t:jankuttava ap

Miksi miehen pitäisi luovuttaa kotivanhemmuus sinulle? Mistä sinä yhtäkkiä keksit, että pitää jäädä kotiin, eikö työnteko huvita? Ja jos ajattelet lasten parasta kuten väität, mikset ole onnellinen että lapsilla on mahdollisuus viettää paljon aikaa isänsä kanssa? Kaikilla ei nimittäin ole.

Ihan itsekkäistä syistä sinä jankkaat, senhän näkee kilometrien päähän. Anna miehellesi mahdollisuus olla täyspäiväinen isä, hänellä on siihen yhtä suuri oikeus kuin sinullakin. Vai noudatatteko muussakin elämässänne 50-luvun sukupuolirooleja?

Joitakin ihmisiä vain näyttää harmittavan se, jos kerrankin löytyy sellainen harvinaisuus-isä, joka jäisi kotiin, ja hän ei siihen sitten tilaisuutta saakaan.



Mutta jos keskustelujen jälkeen vieläkin molemmat haluavat jäädä kotiin, niin minä ehdottaisin samaa kompromissia, mitä joku jo ehtikin ehdottaa. Eli molemmat osittaiselle hoitovapaalle, jolloin molemmat lyhentävät työaikaansa. Siitä oli juuri uusimmassa Kelan sanomissakin, ja siinä esiteltiin se malli, minkä myös joku jo ehti kertoa, että toinen lyhentää työaikaa aamusta ja toinen iltapäivästä.

Ne ovat ihan niitä samoja itsekkäitä nekin. Eli ei tämä asia näillä syyttelyillä ratkea.



Tietysti on hienoa, että isille löytyy puolustajia, mutta ette ole nyt syytöksissänne kovin reiluja.

Jos tilanne on se, että sinä olet jo saanut olla kotona lapsen kanssa, nyt on ilman muuta miehen vuoro. Muussa tapauksessa jonkinlainen jako voisi olla hyvä.

Ja syyttelisi vielä, että taitaa vain vältellä työntekoa tämän lapsiasian varjolla... Siaksi haukkuisitte.

Meillä olisin enemmän kuin mielelläni jäänyt kotiin siihen asti kun lapsi täyttää 3v. Suren valtavasti sitä yhteistä aikaa minkä menetämme töihin palatessani. Ei ole todellakaan helppoa jättää 1,5v:tä kotiin vaikka tiedänkin isän pitävän hänestä hyvää huolta. Mutta en muutakaan voi.



Meillä mies haluaa ehdottomasta jäädä lapsen kanssa kotiin ja ehdotti että jaetaan kotonaoloaika niin että olen itse kotona siihen asti että lapsi täyttää 1,5v ja isä on siitä 3v:een asti. Aluaksi yritin vastustella, mutta mies laittoi kovan kovaa vastaan, jos en suostu tuohon, saan palata töihin heti äippäloman jälkeen. Eli vaihtoehdot oli vähissä. Kuukauden kuluttua odottaa töihin paluu ja järkyttävältä tuntuu...



Silti tiedän tämän olevan paras mahdollinen ratkaisu. Isällä on ihan yhtälainen oikeus hoitovapaaseen kuin äidillä ja on itsekäöstä kieltää häneltä se aika. Jos minulle tekee pahaa jättää 1,5v kotiin isän kanssa, miltä isästä on mahtanut tuntua kun aikanaan joutui jättämään 4viikon ikäisen vauvan kanssani kotiin? silti hän palasi töihin ja mahdollisti minun kotiäitiyteni. Nyt on minun vuoroni maksaa takaisin. Ja mikä parasta; se joka tilanteesta eniten hyötyy on lapsemme. Hän saa ihan oikean isäsuhteen =) Ilman isän kotona oloa, olisi tuo suhde jäänyt houmattavasti heikommaksi. Enkä saa äitinä olla niin itsekäs että vien lapseltani tämän tilaisuuden, en vaikka kuinka pahalta nyt tuntuukin...