luulin että kerrostalossa on kamalaa, olin väärässä. tämä on kamalampaa.

asuin lapsena ok-talossa, en ikinä muuttanut pois vaan asuin 18 täytettyäni erillisessä yksiössä jossa oma uloskäynti :D ja kun rakastuin ex-mieheen, muutin tämän rivariin.

erosimme kesällä ja elokuussa muutin kerrostalo kolmioon. olin kuullut kauhutarinoita helvetillisistä naapureista, mutten olisi ikinä uskonut joutuvani itse sellaisten ihmisten keskelle! jos en olisi vasta saanut asuntoa laitettua kivaksi, alkaisin hakea uutta! tämä on.. mistä aloittaisin.

lihava mustalaisnainen vihaa lapsia ja rähjää usein leikkipaikalle oleville lapsille syyttä! asun toisessa kerroksessa ja näin ikkunastani, miten 3v ja 5v tekivät ihan hiljaa hiekkakakkuja kun tämä nainen pysähtyi viereen ja alkoi mesoamaan. pyykkitupaa terrorisoi aamutakissa kuljeskeleva, ilm. dementoitunut tai muuten sekaisin oleva papparainen joka mm. tyhjentää pesukoneesta muiden pyykkejä väittäen että on hänen vuoronsa! yläkerrassa asuu Kari Tapiota kuunteleva kantapää--astuja. tömps tömps tömps..
ja sitten on tämä viereisen rapun "Ulla Taalasmaa" !
tähän päälle kahdessa eri rapussa ulvovat ja haukkuvat koirat , joiden ääni kaikuu koko korttelissa niin alkaa olla mitta täynnä ..

olen työssäkäyvä, siististi pukeutuva 35v nainen. kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, olen opettanut pojille ettei ajella rallia potkumopoilla tai potkita pattereita. ja sitten naapuristo on täynnä sekopäitä jotka eivät kunnioita muita yhtään :/