Lue keskustelun säännöt.
En ole ilkeä ihminen, mutta lukekaa
:)
01.01.2017 |
Minä olen aina ollut se suhteesta ja draamasta toiseen ajautuva nainen, joka on parhaansa yrittänyt pysyä parisuhteessa ja nauttia siitä, mutta aina ero on tullut syystä tai toisesta. En ole ollut mikään hylkiö, en, mutta lähinnä sellainen hetken hupi ulkonäön johdosta, kun taas muut ympärillä ovat pysyneet suhteissaan riidoista huolimatta. No entinen kaveri (siinä vaiheessa kaveruus veteli jo viimeisiään) oli joitakin kuukausia sitten alkanut seurustelemaan uuden miehen kanssa, ja heti FB täyttyi överihehkutuksista ja kaveri muutti heti miehen luokse todella kauas kotikonnuiltaan. Katsoin kauhulla sitä etenemistahtia, ja kaikki tuntui ulkopuolisen silmiin jotenkin vain, että ei... ei näin. Koko suhteesta tuli FB:n perusteella vain erittäin yksipuolinen vaikutelma... Kuitenkin muutama kuukausi kului, kunnes sitten huomasin, että...
kaveri on päivittänyt itsensä sinkuksi.
Tällöin pieni omahyväinen hymy levisi suupieliini, ja ajattelin, että kerrankin minulla menee paremmin, kerrankin minä olen parisuhteessa, kun joku tuttu on eronnut.
Toistan, että normaalisti en ole ilkeä enkä ajattele toisista pahaa, mutta ex-kaveri teki minulle paskoja temppuja ja lisäksi olin ollut aina se hetken hupi miehille, joten nyt nautin täysillä siitä että MINÄ onnistuin. Tällä hetkellä asiat tuntuvat sujuvan oikein hyvin. Toki tulevasta ei koskaan tiedä, mutta ainakin juuri nyt koen olevani hyvä ja onnistunut.
Tietenkään parisuhde ei ole yksi ja ainoa ilon lähde elämässä, mutta minulle on todella iso asia, että kelpaan silloinkin, kun en ole pirteän pirskahteleva ilopilleri. Minä osaan olla hyvä, jos vain tahdon!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kuulostaa olevan itsetunto-ongelmia.
Olet melkoinen einstein. Enhän juuri kertonut luulleeni itseäni pyöreäksi, vaikka olin hoikka kuin mikä. Enhän juuri kertonut pitäneeni itseäni muita huonompana. Minä olin aito ystävä tälle ex-kaveriystävämillelie:lle, mutta hän ei halunnut avautua asioistaan eikä panostaa minuun. Kaiken tämän jälkeen minun täytyisi vielä jeesustella ja tuntea hirveän paljon empatiaa häntä kohtaan. Kyllä jossain kulkee se raja minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis olit katkera kaverillesi syystä tai toisesta ja nyt koet vahingoniloa kun kaverisi salamasuhde ei onnistunutkaan.
Suhteen etenemisvauhti ei oikeasti korreloi onnellisuuden tai suhteen keston kanssa.
Itse olen onnellisesti naimisissa oman pikaisesti alkaneen ja nopeasti kehittyneen rakkauteni kanssa. 3 kk ensitapaamisesta muutin ulkomaille rakkauteni perässä. 20 v on liittomme jo kestänyt ja kotimaahan ollaan ehditty palata tskaisin. Ja olen paljon onnellisempi kuin yhdessäkään niistä järkevistä rauhallisesti (silleen niinkuin kuuluu) edenneissä suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kuulostaa olevan itsetunto-ongelmia.
Olet melkoinen einstein. Enhän juuri kertonut luulleeni itseäni pyöreäksi, vaikka olin hoikka kuin mikä. Enhän juuri kertonut pitäneeni itseäni muita huonompana. Minä olin aito ystävä tälle ex-kaveriystävämillelie:lle, mutta hän ei halunnut avautua asioistaan eikä panostaa minuun. Kaiken tämän jälkeen minun täytyisi vielä jeesustella ja tuntea hirveän paljon empatiaa häntä kohtaan. Kyllä jossain kulkee se raja minullakin.
Miksi edes pidät sellaista ihmistä fb-kavereissasi, jos tunteesi häntä kohtaan ovat noin katkerat? Ja yritä ymmärtää edes se, että on myös eri asia olla tuntematta myötätuntoa kuin tuntea vahingoniloa ja vielä tehdä aiheesta aloitus keskustelupalstalla ja oikein hehkuttaa toisen epäonnistumista rakkaudessa. Luovu tuosta katkeruudesta, luovu tuosta ihmisestä, ja mene eteenpäin elämässäsi. Uusi vuosi, uusi alku, uusi mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap on holhouksen alaisena. Aivan pimeää höpötystä.
En minä vain näe siinä mitään pimeää, että olen tyytyväinen itseeni kun olen saanut vakaan parisuhteen kaiken kokemani jälkeen. Voin kertoa, että vaikka haluan olla miesten mieleen ja nautin ihailusta, en halua olla PELKKÄ ulkokuori kenellekään. Kyllä se murentaa ihmisen melko tehokkaasti, jos sen käy läpi monta kertaa. Tunsiko kaveri empatiaa minua kohtaan, kun teki näitä temppujaan? Ei tuntenut.
Jos olisimme vielä kavereita, kyllä minä varmaan nyt kelpaisin juttuseuraksi. Mutta vahingossakaan en saisi tietää puoliakaan asioista, koska "en nyt halua puhua niistä." Minä en ollut todellisten asioiden arvoinen, vain pinnallisen höpötyksen. Siksi olen vahingoniloinen :) Edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kuulostaa olevan itsetunto-ongelmia.
Olet melkoinen einstein. Enhän juuri kertonut luulleeni itseäni pyöreäksi, vaikka olin hoikka kuin mikä. Enhän juuri kertonut pitäneeni itseäni muita huonompana. Minä olin aito ystävä tälle ex-kaveriystävämillelie:lle, mutta hän ei halunnut avautua asioistaan eikä panostaa minuun. Kaiken tämän jälkeen minun täytyisi vielä jeesustella ja tuntea hirveän paljon empatiaa häntä kohtaan. Kyllä jossain kulkee se raja minullakin.
Miksi edes pidät sellaista ihmistä fb-kavereissasi, jos tunteesi häntä kohtaan ovat noin katkerat? Ja yritä ymmärtää edes se, että on myös eri asia olla tuntematta myötätuntoa kuin tuntea vahingoniloa ja vielä tehdä aiheesta aloitus keskustelupalstalla ja oikein hehkuttaa toisen epäonnistumista rakkaudessa. Luovu tuosta katkeruudesta, luovu tuosta ihmisestä, ja mene eteenpäin elämässäsi. Uusi vuosi, uusi alku, uusi mahdollisuus.
En minä ole kiinni menneissä. Itsehän häivyin, ja hyvä niin. En minä mitään epäonnistumista varsinaisesti "hehkuta", mutta vuosia samaa kokeneena olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että välillä minä ansaitsen onnen, ja muut ansaitsevat sitä mitä minä olen käynyt läpi. Ei siihen kuole, en minäkään kuollut. Mutta minä otan oikeudekseni olla täysillä iloinen silloin, kun olen onnistunut ihmissuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, kuulostat niin nuorelta ja tyhmältä. :) Kuinka vanha olet? Ja vaikka olisitkin jo ihan kypsässä iässä, niin kirjoituksesi oikein huutavat kypsymättömyyttä ja lapsen tasolle jääneitä henkisiä ominaisuuksia. Minkälainen lapsuutesi on ollut? Onko sinua jotenkin hyväksikäytetty lapsena ja nuorena?
Kirjoitit nyt tyytyväisyydestäsi tilanteeseen, jossa kaverisi erosi suhteestaan ja sinä vielä porskutat omassasi. Se tilanne on siis nyt, mutta entä sitten kun sinun suhteesi loppuu? Hajoatko asian nolouteen ja odotatko, että sinua lohdutellaan? Kuinka moneen ihmiseen olet siltasi takanasi polttanut? Etkö ikinä opi? Mutta ihan sama oikeastaan kaikille mitä vastaat. Olet tyytyväinen itseesi ja se riittää. Olet nyt onnellinen ja hyvä niin. Nyt kun tiedät miten saat sisältöä elämääsi ja hymyn huulillesi, niin jatka valitsemallasi tiellä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut olemaan myös itsekäs. Enää en itke koko maailman murheita enkä katso ihmisiä vaaleanpunaisten lasien läpi. Annan mahdollisuuksia, mutta jos saan toistuvasti huonon olon toisen takia, jätän hänet menneisyyteen. Ketään en enää sääli omien tunteideni kustannuksella, sen aika on ohi! Toinen vanhemmustani on saanut minulta miljoona mahdollisuutta, ja aina lopulta olen vain itkenyt itseinhossani ja ahdistuksessani. Elämäni parani kummasti, kun lopulta tajusin ANTAA OLLA! Enää tämä ihminen ei ohjaile minua, enää hän ei itketä minua ja aiheuta paniikkikohtauksia. Olen ollut liian joustava, liian sinnikäs, liian hyväuskoinen. Aivan liian monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat niin nuorelta ja tyhmältä. :) Kuinka vanha olet? Ja vaikka olisitkin jo ihan kypsässä iässä, niin kirjoituksesi oikein huutavat kypsymättömyyttä ja lapsen tasolle jääneitä henkisiä ominaisuuksia. Minkälainen lapsuutesi on ollut? Onko sinua jotenkin hyväksikäytetty lapsena ja nuorena?
Kirjoitit nyt tyytyväisyydestäsi tilanteeseen, jossa kaverisi erosi suhteestaan ja sinä vielä porskutat omassasi. Se tilanne on siis nyt, mutta entä sitten kun sinun suhteesi loppuu? Hajoatko asian nolouteen ja odotatko, että sinua lohdutellaan? Kuinka moneen ihmiseen olet siltasi takanasi polttanut? Etkö ikinä opi? Mutta ihan sama oikeastaan kaikille mitä vastaat. Olet tyytyväinen itseesi ja se riittää. Olet nyt onnellinen ja hyvä niin. Nyt kun tiedät miten saat sisältöä elämääsi ja hymyn huulillesi, niin jatka valitsemallasi tiellä. :)
Miten niin KUN suhteeni loppuu?
Minä en toista itseäni sataan kertaan. Jos kaveri olisi arvostanut minua eikä tehnyt törkeitä temppujaan, olisin ollut hänen tukenaan vaikka keskellä yötä. Aivan kaikkea en minäkään sulata, joten tilanne on nyt tämä :)
Kuten sanoin, en ajattele ilkeästi ihmisistä, paitsi ilkeistä sellaisista. Tämä kaveri oli "lempeästi ilkeä." Hyvin hienovarainen, mutta silti ilkeä ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis olit katkera kaverillesi syystä tai toisesta ja nyt koet vahingoniloa kun kaverisi salamasuhde ei onnistunutkaan.
Suhteen etenemisvauhti ei oikeasti korreloi onnellisuuden tai suhteen keston kanssa.
Itse olen onnellisesti naimisissa oman pikaisesti alkaneen ja nopeasti kehittyneen rakkauteni kanssa. 3 kk ensitapaamisesta muutin ulkomaille rakkauteni perässä. 20 v on liittomme jo kestänyt ja kotimaahan ollaan ehditty palata tskaisin. Ja olen paljon onnellisempi kuin yhdessäkään niistä järkevistä rauhallisesti (silleen niinkuin kuuluu) edenneissä suhteissa.
No me tapailimme varmaan noin kuukauden ennen kuin sovimme parisuhteesta nykyisen kanssa. Ei silti tulisi mieleenikään myydä kotiani ja muuttaa yhteen vielä pitkään aikaan. Ap
Vaahtoat kuinka pettynyt olet kaveriisi ja kuinka huono ystävä hän on ollut ja sillä perusteella sinulla on oikeus olla vahingoniloinen kun hänelle on käynyt huonosti. Ok, tajuamme tämän.
Sinä et tunnu tajuavan sitä, että huonosta itsetunnostasi kertoo se että olet verrannut itseäsi häneen jo kauan, ja nyt vihdoin muka olet parempi kuin hän. Sen, jolla on hyvä itsetunto, ei tarvitse verrata itseään muihin. Hän ei tarvitse todisteita muiden huonommuudesta tunteakseen itsensä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*Minä en sano, että "ei ole aikaa", "en jaksa."
Ap :)
Sä se vasta pelottava tapaus olet kaikessa passiivis-aggressiivisuudessasi. Luulet olevas kovin miellyttävä, mutta sussa on sellaista pirullisuutta sisälläsi..
Mut susta voisi saada hyvän hahmon johonkin tv-sarjaan tai leffaan.
AP: ihmettelen tässä eniten sitä, että et ole päättänyt etsiä omanarvontuntoa jostain järkevämmästä kuin parisuhteen pysyvyydestä. Se on ehkä huonoin asia mitata itseään, semminkin kun parisuhteissa on kaikenlaista juoppoa ja hullua pitkäänkin - ovatko he tosiaan mielestäsi jotain herttaista sinkkua parempia siksi, että heillä on joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP: ihmettelen tässä eniten sitä, että et ole päättänyt etsiä omanarvontuntoa jostain järkevämmästä kuin parisuhteen pysyvyydestä. Se on ehkä huonoin asia mitata itseään, semminkin kun parisuhteissa on kaikenlaista juoppoa ja hullua pitkäänkin - ovatko he tosiaan mielestäsi jotain herttaista sinkkua parempia siksi, että heillä on joku?
En ole ap, mutta kyllä parisuhdeasiat kertoo aika paljon ihmisestä ja ihmisen sosiaalisista taidoista. Kyllä ihmiset jotain päätelmiä voi tehdä sen perusteella onko kuukauden mittaisia suhteita kertynyt kymmeniä samalle ihmiselle. Tai onko lapsia viidelle eri puolisolle tms. Samalla tavalla ainakin itse koen sen positiivisena, jos joku on ollut vuosikymmeniä saman ihmiseen sitoutuneena. Kyllä nämä asiat kertoo ihmisestä paljon. Ja varsinkin jos ihminen esittää asian niin et aina hän on lukuisissa suhteissaan ollut se uhri, tullut petetyksi ja kohdelluksi väärin, ni eikö epäilykset herää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: ihmettelen tässä eniten sitä, että et ole päättänyt etsiä omanarvontuntoa jostain järkevämmästä kuin parisuhteen pysyvyydestä. Se on ehkä huonoin asia mitata itseään, semminkin kun parisuhteissa on kaikenlaista juoppoa ja hullua pitkäänkin - ovatko he tosiaan mielestäsi jotain herttaista sinkkua parempia siksi, että heillä on joku?
En ole ap, mutta kyllä parisuhdeasiat kertoo aika paljon ihmisestä ja ihmisen sosiaalisista taidoista. Kyllä ihmiset jotain päätelmiä voi tehdä sen perusteella onko kuukauden mittaisia suhteita kertynyt kymmeniä samalle ihmiselle. Tai onko lapsia viidelle eri puolisolle tms. Samalla tavalla ainakin itse koen sen positiivisena, jos joku on ollut vuosikymmeniä saman ihmiseen sitoutuneena. Kyllä nämä asiat kertoo ihmisestä paljon. Ja varsinkin jos ihminen esittää asian niin et aina hän on lukuisissa suhteissaan ollut se uhri, tullut petetyksi ja kohdelluksi väärin, ni eikö epäilykset herää?
Ap mittaa omaa ihmisarvoaan parisuhteella. Se on aika eri asia kuin se, että miettii, mitä vikaa on henkilössä, joka ei koskaan ole ollut kenenkään kanssa yli viikkoa tms.
sama
Tunnen tämän persoonallisuustyypin. Heikko itsetunto ja siten kateellisia kuin mikä. Samalla kuitenkin pitävät yllä illuusiota että ovat parempia ihmisiä kuin tuttavansa (kunnon ystäviä ei ole, koska normaalit ihmiset eivät pysty pitkään olemaan tällaisen ihmisen lähellä, ja vastaavat heikko itsetuntoiset ja kateuden kyllästämät kuin hlö itse eivät pysty ylläpitämään ystävyyssuhteita). Koko ajan kokevat olevansa väärinymmärrettyjä, ja vika on aina muiden. Terapia auttaisi, voisi pureutua mihin lapsuuden tai muihin negatiivisiin kokemuksiin tämä persoonallisuus perustuu ja voisi saada apua positiivisiin ajattelumalleihin.
Ap: Selität ja selität koska haluat välttämättä saada ymmärrystä itsellesi, näkemättä että perusongelma on itsessäsi. Tylysti sanottuna: Hanki elämä niin tulet onnellisemmaksi. Kauniimmin sanottuna: Keskity siihen mitä hyvää sinulla on, ja jätä muu toissijaiseen arvoonsa. Äläkä ryve itsesäälissä.
Niin mitä ne törkeät temput oli mitä kaveris teki? Ei kertonut sulle henkilökohtaiseta elämästään, ei siis ilmeisesti pitänyt sua tarpeeksi luotettavana, en ihmettele. Eikä sairauden takia (tai siihen vedoten) tullut tapaamaan sua kauas? On mullakin kavereita, jotka haluaa syystä tai toisesta tavata kotonaan tai kotinsa lähellä. Jos mä en jaksa mennä sinne niin sitten ei tavata ja se on molemmille ihan ok, yhteyttä voi pitää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla kuulostaa olevan itsetunto-ongelmia.
Olet melkoinen einstein. Enhän juuri kertonut luulleeni itseäni pyöreäksi, vaikka olin hoikka kuin mikä. Enhän juuri kertonut pitäneeni itseäni muita huonompana. Minä olin aito ystävä tälle ex-kaveriystävämillelie:lle, mutta hän ei halunnut avautua asioistaan eikä panostaa minuun. Kaiken tämän jälkeen minun täytyisi vielä jeesustella ja tuntea hirveän paljon empatiaa häntä kohtaan. Kyllä jossain kulkee se raja minullakin.
Dear AP
Tekstisi olisi voinut olla minun näppäimistöltä peräisin. Olen vuosia ollut kynnysmatto sekä itkuliina mutta nyt se on ollut noin 5 vuotta pois ja kuulen olevani itsekäs etc...
Tsemppiä, löydä itsesi ja usko itseesi. Kun huomaat oikeasti ettei tarvitse todistaa omaa olemmassa oloaan kelleen, olet vihdoin löytänyt itsesi.
Toivottavasti ap on holhouksen alaisena. Aivan pimeää höpötystä.