Lue keskustelun säännöt.
En ole ilkeä ihminen, mutta lukekaa
:)
01.01.2017 |
Minä olen aina ollut se suhteesta ja draamasta toiseen ajautuva nainen, joka on parhaansa yrittänyt pysyä parisuhteessa ja nauttia siitä, mutta aina ero on tullut syystä tai toisesta. En ole ollut mikään hylkiö, en, mutta lähinnä sellainen hetken hupi ulkonäön johdosta, kun taas muut ympärillä ovat pysyneet suhteissaan riidoista huolimatta. No entinen kaveri (siinä vaiheessa kaveruus veteli jo viimeisiään) oli joitakin kuukausia sitten alkanut seurustelemaan uuden miehen kanssa, ja heti FB täyttyi överihehkutuksista ja kaveri muutti heti miehen luokse todella kauas kotikonnuiltaan. Katsoin kauhulla sitä etenemistahtia, ja kaikki tuntui ulkopuolisen silmiin jotenkin vain, että ei... ei näin. Koko suhteesta tuli FB:n perusteella vain erittäin yksipuolinen vaikutelma... Kuitenkin muutama kuukausi kului, kunnes sitten huomasin, että...
kaveri on päivittänyt itsensä sinkuksi.
Tällöin pieni omahyväinen hymy levisi suupieliini, ja ajattelin, että kerrankin minulla menee paremmin, kerrankin minä olen parisuhteessa, kun joku tuttu on eronnut.
Toistan, että normaalisti en ole ilkeä enkä ajattele toisista pahaa, mutta ex-kaveri teki minulle paskoja temppuja ja lisäksi olin ollut aina se hetken hupi miehille, joten nyt nautin täysillä siitä että MINÄ onnistuin. Tällä hetkellä asiat tuntuvat sujuvan oikein hyvin. Toki tulevasta ei koskaan tiedä, mutta ainakin juuri nyt koen olevani hyvä ja onnistunut.
Tietenkään parisuhde ei ole yksi ja ainoa ilon lähde elämässä, mutta minulle on todella iso asia, että kelpaan silloinkin, kun en ole pirteän pirskahteleva ilopilleri. Minä osaan olla hyvä, jos vain tahdon!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostat niin nuorelta ja tyhmältä. :) Kuinka vanha olet? Ja vaikka olisitkin jo ihan kypsässä iässä, niin kirjoituksesi oikein huutavat kypsymättömyyttä ja lapsen tasolle jääneitä henkisiä ominaisuuksia. Minkälainen lapsuutesi on ollut? Onko sinua jotenkin hyväksikäytetty lapsena ja nuorena?
Kirjoitit nyt tyytyväisyydestäsi tilanteeseen, jossa kaverisi erosi suhteestaan ja sinä vielä porskutat omassasi. Se tilanne on siis nyt, mutta entä sitten kun sinun suhteesi loppuu? Hajoatko asian nolouteen ja odotatko, että sinua lohdutellaan? Kuinka moneen ihmiseen olet siltasi takanasi polttanut? Etkö ikinä opi? Mutta ihan sama oikeastaan kaikille mitä vastaat. Olet tyytyväinen itseesi ja se riittää. Olet nyt onnellinen ja hyvä niin. Nyt kun tiedät miten saat sisältöä elämääsi ja hymyn huulillesi, niin jatka valitsemallasi tiellä. :)
Miten niin KUN suhteeni loppuu?
Minä en toista itseäni sataan kertaan. Jos kaveri olisi arvostanut minua eikä tehnyt törkeitä temppujaan, olisin ollut hänen tukenaan vaikka keskellä yötä. Aivan kaikkea en minäkään sulata, joten tilanne on nyt tämä :)
Kuten sanoin, en ajattele ilkeästi ihmisistä, paitsi ilkeistä sellaisista. Tämä kaveri oli "lempeästi ilkeä." Hyvin hienovarainen, mutta silti ilkeä ja itsekäs.
Hyshys lapsikulta, rauhoitupas. Hoidat nyt sen oman pääsi kuntoon ja alat vasta sen jälkeen miettiä muita ihmisiä. Älä kuitenkaan lisäänny. Yhdenkään lapsen ei ole hyvä syntyä noin rikkinäiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa katkera ja ilkeä. Ja muistelet vielä,miten hyvä ja pyyteetön olet muka ollut.
Eipä saa ap juuri ymmärrystä tällä palstalla. Kun ihminen on kiltti, häntä käytetään hyväkseen. Ovathan koulukiusaamisen uhritkin vahingoniloisia kiusaajilleen vuosien kärsimysten jälkeen. Täällä näitä koulukiusaajia näyttää olevan enemmänkin.
Ei kuulosta terveeltä. Useimmat ihmiset eivät ole vahingoniloisia, vaikka jotain pahaa tapahtuisi ihmiselle josta he eivät pidä.
Ja sitten AP vielä korostaa kuinka on niin pyyteetön ja hyvä ihminen.
Ketjun aloittajalle: Älä välitä näistä todella tyhmistä kommenteista. Vähälläkin ällillä tekstistäsi näkee, että olet kärsinyt kauan ja vaikka vahingonilo on surullista on se inhimillistä kun toinen pitkään loukkaa. Nämä tuomarit ovat säälittäviä, sokeita esim sille että niille jotka rakastavat vähän annetaan anteeksi vähän. Sinä olet rakastanut paljon mutta satutettu. Mietipä kun nämä nihkeät tuomarit vakavina pönöttävät tuomitsevat ja ovat niin tyhmiä etteivät tunnista itsessään samanlaisia keskeneräisen ihmisen tunteita vaan ylistävät olevansa immuuneja paskalle kohtelulle ja silti täydellisiä - mitä valehtelijat saavat anteeksi? Yksin kirjoittaja niin tyhmä ettei ymmärtänyt tekstiä - ei ole ristiriitaa 'en sano että ei käy en jaksa' . Puuh. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kylläpä on taas kommentteja?!?
Kuka nostaa ensimmäisenä käden, että ei ole koskaan hieman nauttinut siitä, että se joka on painanut sinua maahan vuosien ajan ja aina ollut tunkemassa itseänsä esille saisi hieman kynsilleen?
Ei tämä ole mitään ilkeilyä ja itsekeskeisyyttä, tämä on ihan normaalia reaktiota!
av -mammat esittää jotakin ihme marttyyriä!
miksi tää piti lukea?