Tyttäreni 16-vuotias kaveri on suljetulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöitä EI diagnosoida teini-ikäisellä, sillä persoonan sekä aivojen kehitys on vielä kesken. Kiusaaminen voi johtua todella monista eri syistä, tiedätkö milloin sitä on tapahtunut? Voi olla jo vanhoja juttuja. Joka tapauksessa, tyttö tarvitsee masennukseensa apua ja tukea. Erityisesti ystävien ja perheen merkitys on suotuisan kehityksen kannalta tärkeää. Ei todellakaan pitäisi leimata nuorta persoonallisuushäiriöiseksi, sillä murrosikäisenä jotkut käyvät läpi rajumpaakin ongelmakäyttäytymistä, siitä kuitenkin parantuen.

Skitsofrenia puhkeaa yleensä hieman vanhempana ja olisi kyllä varmasti osastolla huomattu, jos potilas on psykoottinen eikä masentunut.

Todella, todella ikäviä kommentteja tässä ketjussa. Aloittaja mainitsee nuoren olleen sairaalassa masennuksen takia ja täällä ollaan ehdoteltu kaikki mieleen tulevat mielenterveyden häiriöt! Kyllä näköjään stigma on vahva edelleen. :/

 Kiusaamista tapahtui yläkoulussa eli alle vuosi sitten. Kiusaaminen oli ollut ulkonäön ja persoonallisuuden haukkumista, nauramista jne. Aika ilkeältä siis vaikuttaa. ap.

Ikävä kuulla. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että lapset ja teinit eivät vielä täysin hallitse käytöstään, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia aikuisen tasoisesti. En puolusta nyt kiusaajaa sinänsä, mutta selkästi tällä nuorella on ongelmia, joihin hän tarvitsee apua. Vielä tässä vaiheessa häntä on mahdollista tuloksellisesti auttaa. Kukaan meistä ei hyödy siitä, että hänet nyt vuorostaan suljettaisiin porukoista pois (eli siis, ettet esim. antaisi lapsesi viettää aikaa hänen kanssaan). Huomauttaisin myös, että jos olet kuullut kiusaamisesti välikäden kautta, on vaikea tietää onko se oikeasti ollut millaista. Teinit ovat herkkiä ottamaan itseensä, on hyvin mahdollista myös, ettei kyse ollut mistään ihmeemmästä.

Sanoit tämän nuoren olevan ajoittain puhelias ja iloinen? En lähtisi tekemään asialle mitään, pitäisin avoimen mielen ja hyvän suhteen sekä omaan teiniin, että hänen kavereihinsa. :)

Haluaisin vielä mainita, että olin itse rankasti koulukiusattu koko yläasteen ajan. Nyt vanhempana en kuitenkaan ole kiusaajilleni katkera asiasta. Opiskelen sivuaineena psykologiaa, mikä on auttanut ymmärtämään tilannetta laajemmin. En usko heidän kokeneen kiusaamista ollenkaan samalla tavalla. Yksikään kiusaajistani ei ole oikeasti paha ihminen, monet heistä ovat nykyään ystäviäni.

Sorry mutta enpä usko, että sinua on kiusattu.

On enemmänkin sääntö kuin poikkeus että kiusaajilla itsellään on henkisiä tai sosiaalisia ongelmia. Psyykkisesti sairas nuori voi olla tosi itsekäs, ilkeä ja kyvytön empatiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöitä EI diagnosoida teini-ikäisellä, sillä persoonan sekä aivojen kehitys on vielä kesken. Kiusaaminen voi johtua todella monista eri syistä, tiedätkö milloin sitä on tapahtunut? Voi olla jo vanhoja juttuja. Joka tapauksessa, tyttö tarvitsee masennukseensa apua ja tukea. Erityisesti ystävien ja perheen merkitys on suotuisan kehityksen kannalta tärkeää. Ei todellakaan pitäisi leimata nuorta persoonallisuushäiriöiseksi, sillä murrosikäisenä jotkut käyvät läpi rajumpaakin ongelmakäyttäytymistä.

Todella, todella ikäviä kommentteja tässä ketjussa. Aloittaja mainitsee nuoren olleen sairaalassa masennuksen takia ja täällä ollaan ehdoteltu kaikki mieleen tulevat mielenterveyden häiriöt! Kyllä näköjään stigma on vahva edelleen. :/

 Kiusaamista tapahtui yläkoulussa eli alle vuosi sitten. Kiusaaminen oli ollut ulkonäön ja persoonallisuuden haukkumista, nauramista jne. Aika ilkeältä siis vaikuttaa. ap.

Ikävä kuulla. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että lapset ja teinit eivät vielä täysin hallitse käytöstään, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia aikuisen tasoisesti. En puolusta nyt kiusaajaa sinänsä, mutta selkästi tällä nuorella on ongelmia, joihin hän tarvitsee apua. Vielä tässä vaiheessa häntä on mahdollista tuloksellisesti auttaa. Kukaan meistä ei hyödy siitä, että hänet nyt vuorostaan suljettaisiin porukoista pois (eli siis, ettet esim. antaisi lapsesi viettää aikaa hänen kanssaan). Huomauttaisin myös, että jos olet kuullut kiusaamisesti välikäden kautta, on vaikea tietää onko se oikeasti ollut millaista. Teinit ovat herkkiä ottamaan itseensä, on hyvin mahdollista myös, ettei kyse ollut mistään ihmeemmästä.

Sanoit tämän nuoren olevan ajoittain puhelias ja iloinen? En lähtisi tekemään asialle mitään, pitäisin avoimen mielen ja hyvän suhteen sekä omaan teiniin, että hänen kavereihinsa. :)

Haluaisin vielä mainita, että olin itse rankasti koulukiusattu koko yläasteen ajan. Nyt vanhempana en kuitenkaan ole kiusaajilleni katkera asiasta. Opiskelen sivuaineena psykologiaa, mikä on auttanut ymmärtämään tilannetta laajemmin. En usko heidän kokeneen kiusaamista ollenkaan samalla tavalla. Yksikään kiusaajistani ei ole oikeasti paha ihminen, monet heistä ovat nykyään ystäviäni.

Jos on oikeasti kiusattu, ei halua jeesustella kiusatuille tai muillekaan.

Seuraile oman tytön tilannetta, merkkejä masennuksesta? Oman työn parissa olen huomannut kuinka monesti se parempikuntoinen kaveruksista usein päätyy hoitoon sairaamman jälkeen. Sitten kun vyyhti alkaa purkautua niin tarinat on hyvin samanlaisia, karuin esimerkki kun itsemurha-ajatuksista kerrotaan hyvin samanlaiset toteutussuunnitelmat eli on näistä keskusteltu keskenään. Tilanne tulee yleensä täysin yllätyksenä "kiltin tytön" vanhemmille. Huom. lainausmerkit, mutta jotain voi aavistella mustanpuhvasta olemuksesta sekä vaatteista, vaikeudesta saada yhteyttä nuoreen, viiltelyjäljistä, pinnauksesta jne., mutta kun se pirteä kympin oppilas kertoo yhtäkkiä äidille ajatuksista juosta junaraiteelle niin yllätyksenä voi tulla.

Teineillä se herkästi menee joukkosurkeudeksi: mun elämä on näin paskaa, ei kun mullapa on vielä paskempaa. Masennus, anoreksia, päihteet, näissä kaikissa kavereilla on iso osuus. Ei toki tietenkään kaikki nuoret kopioi käytöstä, mutta vanha totuus on, että samankaltaisten seuraan hakeudutaan ja ajan kanssa hyvin erilaisten ihmisten kanssa ajaudutaan erilleen. Toinen lukunsa on ystävää tukeva nuori eli ei ole lähtökohtaisesti mielenterveysongelmia, mutta yritetään auttaa tukea ystävää siinä määrin, että oma jaksaminen ja terveys jossain vaiheessa romahtaa.

Jos oma nuori sairastuisi niin toki toivoisin ystävien pysyvän rinnalla, mutta ikävä kyllä vastakkaisessa tapauksessa äitinä toivoisin ystäviä löytyvän tasapainoisista ikätovereista, liikaa näitä tilanteita nähneenä. Tuon ikäisellä kavereita ei voi valita eikä ohjata, mutta yrittäisin olla läsnä omalle lapselle ja pyrkiä selvittämään tarvitseeko hän tukea.

Up

Up