Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jätin miehen yksin kotiin uudeksi vuodeksi
Reissurille
31.12.2016 |
Kerrankin elämässäni on AV-palstan arvoinen tilanne, joten ilman muuta mielipiteitä!
Siis näin: Mies on yksityisyrttäjä, jolla on ollut hullu vuosi, työläämpi kuin koskaan aiemmin ja paljon suunniteltua raskaampi. Hänellä ei ole ollut kesän jälkeen pidempää lomaa, mutta vielä muutaman viikon raskaan työmäärän jälkeen on tarkoitus olla vapaata useita kuukausia (4-5 kk). Olen tukenut, olen hengaillut sohvalla kaverina lepopäivinä, olen hoitanut kotihommista suuremman osan. Ei lapsia. Olen kuitenkin myös pyytänyt (käytännössä velvoittanut) tulemaan tiettyihin tapaamisiin tai juhliin mukaan syksyn aikana. Olen auttanut vähän myös itse töissä, omien töideni ohella. Minulla on ollut vain rajallisesti omia menoja (yksi työmatka syyskuussa viikon, omaa menoa säännöllisesti 1ilta / vko, muuten aina miehen kanssa).
Joulua juhlimme äitini luona 7 tuntia, kotiin yöksi lähdimme jo klo 21 (samassa kaupungissa). Tämä on mielestäni hyvin maltillista verrattuna haaveideni monipäiväiseen joulunviettoon. Vanhempani ovat eronneet ja perinteisesti olen tottunut näkemään isääni myös joulun pyhinä. Tänä vuonna sovimme miehen väsymyksen nimissä, että oltiin pyhät kotona vaan lepäillen ja mennään uudeksi vuodeksi isälleni.
No, eilen aamulla mies sitten toteaa, että on liian väsynyt lähtemään. En varmastikaan vastannut maailman rakentavimmin, mutta alkuärsytyksen jälkeen ilmaisin kuitenkin ymmärtäväni ja empatiseerasin ja kerroin omista tunteistani ja koetin saada aikaiseksi keskustelua kompromissista. Ei onnistunut, mies oli liian väsynyt ajattelemaan asiaa. Minä sitten ajattelin keskenäni ja tänään aamulla otin asian uudelleen puheeksi. Ehdotin mahdollisimman lyhyttä reissua (sinne vasta illaksi ja kotiinlähtö aamiaisen jälkeen). Ei käynyt.
Miehen mielestä ainut hyvä kompromissi olisi ollut lykätä menoa "parilla viikolla". Tähän en kyennyt suostumaan, koska isääni on kohtaan on mielestäni melko tökeröä perua samana päivänä, kun he odottavat meitä. Toisekseen tämä suunnitelma oli jo seurausta lykkäämisestä mieheni hyväksi, ei tehnyt mieli tehdä samaa uudelleen. Kolmanneksi minulla ja meillä on tammikuussa paljon muitakin pakollisia menoja, ja puolisoni tuntien jos jotain alkaa olla tiedossa joka viikonlopulle, alkaa hän protestoida ja peruu jonkun kuitenkin.
Siispä tein nythökanapurilaiset lounaaksi ja vietin aikaa hänen kanssaan, kunnes lähdin ja nyt istun junassa. Sydäntä raastaa jättää toinen kotiin uudenvuoden aatoksia, enkä olisi halunnut viettää iltaa erossa, mutta kun häntä ei ollut mahdollista maanitella mukaan, niin tein ratkaisuni. Etenkin, kun tiedossa ei olisi mitään romanttista illallista ja samppanjaa kattoterassilla, vaan elokuvien katsomista sohvalla. Jos emme olisi sopineet mitään menoja, se olisi sopinut minulle oikein hyvin! Mutta kai olen saanut tarpeekseni miehen viime hetken perumisista väsymyksen varjolla. Toisinaan se on ymmärrettävää. Mutta jossain vaiheessa kai olen vittuuntunut ja koen, että puolison pitäisi ottaa elämänsä omiin käsiinsä eikä luottaa siihen, että hänen rankan työnsä takia kaikille on ok perua ja lykätä ja tavata "sitten joskus". Minä en häntä voi kuntoon hoitaa, se on hänen omissa käsissään.
Tunnen itseni nyt aika epäreiluksi, koska hän on nyt väsynyt juuri sen takia, että pyrkii saamaan työt kasaan ja päästä pitkälle lomalle. Ehkä olen aiemmista vastaavista suunnitelmista päätellen asenteella "uskon, kun näen."
Mielipiteitä?
Kommentit (28)
Minäminäminäminäminä. Minä. Säälin miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityisyrittäjän olet ottanut ja sen saanut. Ei se yrittäjän elämä mitään herkkua ole!
Eiköhän se ukko oo ihan tyytyväinen että saa olla rauhassa yksin kerrankin
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminäminäminä. Minä. Säälin miestäsi.
Kiitos vastauksesta. Tämä minua kiinnostaakin, että olinko todella itsekäs. Ehkä olinkin! En mitenkään kiellä sitä. Mutta en tiedä.
Jos teidät on kutsuttu uuden vuoden juhliin, mutta puolisollesi iskee vatsatauti, jäätkö hänen kanssaan viime hetkellä kuitenkin kotiin? Entä jos viime hetkellä häntä ei vaan huvita lähteä, jäätkö itse myös kotiin?
Eilen oman työpäiväni jälkeen autoin miestä tämän töissä kaksi tuntia. Olen kieltäytynyt useimmista kutsuista siksi, että haluan viettää aikaa puolisoni kanssa, mutta tiedän ettei hän jaksa. Mutta kenties mittani on täyttynyt hänen jatkuvaa väsymystään.
En ole ollenkaan varma, teenkö oikein, vai olenko itsekäs.
Perusmeininki. Usein odotin vaimoa kotiin jouluaattona ja juhannuksena, ei kuulunut eikä näkynyt. Otin siten eron ja olen huomanut, että elämä yksin on paljon antoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele näitä mäkättäjiä, ap. Teit ihan oikein. Sovittu mikä sovittu; jos toinen ei jaksa, se ei tarkoita ettet itse jaksaisi tai voisi asiaa tehdä. Itsekin eroperheen lapsena tiedän, miten tärkeitä kaikki vierailut (ja tasapuolisuus) on vanhemmille juhlapyhinä. Hyvää uutta vuotta ja mukavaa ajanviettoa isäsi luona :) mies teki oman valintansa ja tiesi mitä tilasi, tuskin istuu surkeana sohvalla vaan lepää kunnolla. Win-win, kunhan jätät huonon omatunnon.
Vierailija kirjoitti:
Yksityisyrittäjän olet ottanut ja sen saanut. Ei se yrittäjän elämä mitään herkkua ole!
Itse asiassa yksityisyrittäjää en ottanut, mutta sellaiseksi muuttui. Kannustan häntä siinä kovasti ja autankin mielestäni kohtuullisesti. Mutta myös oma isäni on yksityisyrittäjä ja jotkut yrittäjät pystyvät olemaan tekemättä töitä tiettyinä juhlapäivinä. Mieheni lähetteli sähköposteja tänä aamuna ennen aamiaista. En ole yhtään yllättynyt, että häntä väsyttää.
Mutta missä vaiheessa sen seuraukset ovat hänen kannettava, vai onko siis todella paikkani vaimona olla aina lempeänä rinnalla?
Olen varmaan liian itsekäs, niin se taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele näitä mäkättäjiä, ap. Teit ihan oikein. Sovittu mikä sovittu; jos toinen ei jaksa, se ei tarkoita ettet itse jaksaisi tai voisi asiaa tehdä. Itsekin eroperheen lapsena tiedän, miten tärkeitä kaikki vierailut (ja tasapuolisuus) on vanhemmille juhlapyhinä. Hyvää uutta vuotta ja mukavaa ajanviettoa isäsi luona :) mies teki oman valintansa ja tiesi mitä tilasi, tuskin istuu surkeana sohvalla vaan lepää kunnolla. Win-win, kunhan jätät huonon omatunnon.
Kiitos tästä vastauksesta. Näin itsekin ajattelin. Ja vaikka minut ja mieheni tuntien tästä ei selvitä ilman pieniä henkisiä kolhuja (olemme melko tunteellisia siilejä molemmat) niin silti vaikutti parhaalta ratkaisulta. Eroperheen lapsena, katraan keskimmäisenä vielä, minulla on tosiaan kenties ylikorostunutkin vietti pitää huolta, ettei eroisä jää aivan puille paljaille juhlapyhälotossa, kun asuu jo valmiiksi kauempana ja näemme harvemmin. Välillä varmaan liiaksikin siitä huolehdin, mutta nyt vaikutti olevan paikallaan näin.
Et sinä minusta väärin tehnyt. Aikuisilla ihmisillä on oikeus omiin ratkaisuihin, eli sinä lähdit sovittuun uudenvuoden viettoon ja miehesi halusi jäädä kotiin lepäämään. Ajattelet kuitenkin miestäsi ja sitä teitkö häntä kohtaan reilusti ja se mielestäni kertoo, ettet ole mikään itsekeskeinen. Pidä hauskaa ja vaikka soitat miehellesi illanmittaan kuulumisia. Nauti nyt vain, äläkä pilaa tunnelmaasi vatvomalla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tollaisia pariskuntia, että kaikki on tehtävä yhdessä. Mikä ongelma siinä on jos sä olet reissussa ja mies kotona? Miehesi olisi voinut halutessaan tulla mukaankin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tollaisia pariskuntia, että kaikki on tehtävä yhdessä. Mikä ongelma siinä on jos sä olet reissussa ja mies kotona? Miehesi olisi voinut halutessaan tulla mukaankin kerran.
No sanopa muuta, en minäkään. Mutta sitten satuin lyömään hynttyyt yhteen tämän miehen kanssa, joka todella haluaisi viettää lähes kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Minun puolestani saisi hänellä olla omia menoja paljon useamminkin! Stressi itselleni näissä tilanteissa tuleekin lähinnä siitä, että erossa oleminen on minulle täysin ok, mutta puolisoni on takertuvaisempi ja tuntee sitten toisinaan olonsa hylätyksi. Oma uhrautumistaipumukseni sitten ennen sai aina jäämään kotiin hänen kanssaan, mutta viimeiset pari vuotta olen kasvattanut selkärankaani takaisin. En vaan ollut varma, menikö tässä jo liian pitkälle.
Mutta ilmeisesti ei. Hän teki ratkaisunsa ja minä omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ukko oo ihan tyytyväinen että saa olla rauhassa yksin kerrankin
Tämä kommentti on niin epäsopiva tilanteeseemme, että nauroin ääneen. Kiitos siitä! Mies saa olla yksin niin paljon kuin sielu sietää, minä sen sijaan en, koska hän haluaisi viettää kaiken vapaa aikansa kanssani.
Mukavaa vuodenvaihdetta sinulle! Toivottavasti saat viettää sen haluamassasi seurassa!
Miten tästä nyt tällaisen draaman ja pitkän vuodatuksen sai aikaan? Mies tyytyväinen kun saa kerrankin olla yksin ja mitä vitun väliä sillä on jos suunnitelmat toisinaan muuttuu viime tingassakin. Sinä olit se joka halusi nähdä omaa isääsi ja sinä myös näät. Kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa analysoijalta, siis vaivaannuttavan perusteelliselta sellaiselta. Oletko varma, että miehesi on väsynyt töistään eikä sinun perusteelliselta elämänne ja parisuhteen vatvomisesta?
Eikä tuo nyt ole kuitenkin win-win -tilanne? Miehesi saa levätä rauhassa ja sinä saat viettää aikaa isäsi kanssa.
Outo muide. "Joulua vietimme äitini luona 7 tuntia maltillisesti." " Lounaaksi tein nyhtökanapurilaiset ja lähdin junaan." Jotenkin tarina värittyy yli. Mielipide? Ap:n vastauksetkin ovat oudon reipashenkisiä. Tunnetilan kuvaus on etääntynyttä mutta yksityiskohtia ripotellaan tarinaan aikas tiuhaan. Ei tämä vuosisadan provo ole mutta aloittajasta jää kyllä hämmentynyt olo. Millainen ihminen ja miksi ihmeessä. Brrrrrrrr.
Öö, mullakin ollut loma viimeksi kesällä. Ja ollut elokuun jälkeen kaksi vkonloppua vapaata. Ja joulunpyhät olin töissä ja nyt myös tänään ja huomenna. En ole yrittäjä enkä aio sellaiseksi rasittavaksi vinkujaksi ryhtyä.
Eikä ole muu perhe itkujunalla karanneet mihinkään. Voi nyhtö!
Reissurille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminäminäminä. Minä. Säälin miestäsi.
Kiitos vastauksesta. Tämä minua kiinnostaakin, että olinko todella itsekäs. Ehkä olinkin! En mitenkään kiellä sitä. Mutta en tiedä.
Jos teidät on kutsuttu uuden vuoden juhliin, mutta puolisollesi iskee vatsatauti, jäätkö hänen kanssaan viime hetkellä kuitenkin kotiin? Entä jos viime hetkellä häntä ei vaan huvita lähteä, jäätkö itse myös kotiin?
Eilen oman työpäiväni jälkeen autoin miestä tämän töissä kaksi tuntia. Olen kieltäytynyt useimmista kutsuista siksi, että haluan viettää aikaa puolisoni kanssa, mutta tiedän ettei hän jaksa. Mutta kenties mittani on täyttynyt hänen jatkuvaa väsymystään.
En ole ollenkaan varma, teenkö oikein, vai olenko itsekäs.
Mene jos itse haluat ja kysy puolisoltasi. En usko että sitä miestä kiinnostaa oletko kotona jos mahataudissa on.
Kommunikointi on kaiken A ja O uskon että myös uusivuosi seurasi ymmärtäisi jos rehellisesti sanoisi että on ollut yrityksellä kiirettä ja todella väsy. Kyllä ne ihmiset ymmärtää eikä sitä hävetä tarvi että suomessa olisi väsynyt.
Yksityisyrittäjällä ei työtaakka jakaannu nätteihin 8h per päivä paketteihin. Hommia pitää painaa sillon kun niitä on. Jos muutaman viikon päästä on luvassa se useemman kuukauden lepojakso niin mies ei varmasti kaipaa tähän väliin mitään parisuhdekriisiä ja perhejuhlastressiä. Anna sen hoitaa rauhassa hommat pakettiin ja katsokaa tilannetta sitten kun on muutaman viikon eka levännyt.
Alue: Aihe vapaa
Vielä tieto, että ulkomailta kuusi vuotta sitten muuttaneella miehelläni on vain muutama ystävä ja rapakon takana perhe, jota näemme vain harvoin - hänen aloitteestaan. Itselleni kävisi useamminkin. Minulla on pieni piiri hyviä ystäviä, jonka lisäksi vanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa olen läheinen. Mieheni on otettu hyvin osaksi perhettä ja vanhempani aidosti pitävät hänestä. Hänen on luultavasti jonkin verran rennompaa viettää aikaa minun vanhempieni, kuin omien kavereidensa kanssa, jos jälkimmäiseen sisältyy myös tyttöystävät, koska vanhempani ovat hänelle niin tuttuja.