Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme
Tänne saa avautua nöyryyttävistä ja kipeistä hetkistään, minä aloitan.
Olin pääsykokeissa, tehtävänä oli esitellä muille jumppaliike. Jokaiseen liikkeeseen piti pyytää avustaja ryhmästä. Yksi poika viittoili itsensä avustajaksi jokaiselle kauniille tytölle. Kun tuli minun vuoroni, hän ei yhtäkkiä tullutkaan innolla auttamaan, lopulta eräs vanhempi nainen tuli avustajakseni. Tapauksesta tulee vieläkin ahdistava olo, se oli niin nöyryyttävää kaikkien edessä.
Toinen tapaus on kanssa syöpynyt mieleeni erittäin ahdistavana. Tapasin mieheni kavereiden naiset ensimmäistä kertaa. Oli todella nöyryyttävää kun esiin astelee kaksi hoikkaa ja upeaa alle parikymppistä naista, olin todella nolona mieheni puolesta, koska itse olen aivan toista maata. Minun oli pakko poistua jossain kohtaa, ahdistus ja häpeä alkoi olla niin suurta. Itkin yöllä ahdistustani, miksi minulle on annettu näin kamalat kasvot...
Kommentit (1086)
Lapsuudesta ja teini-iästä on kasa kamalia muistoja. Pahimpana mieleen jäänyt viitos/kutosluokan opettaja, joka käytti mua esimerkkinä ihmistyypistä "ruma päältä, kultaa sisältä". Olin siis superujo ja hyvä koulussa. Muutenkin lapsena/teininä saadut aikuisten kommentit oli kamalia... ihme kyllä, ikätoverit enimmäkseen jätti ulkonäköasian sivuun.
Nyt aikuisena on sen verran timantinkova nahka, että juuri mikään kommentti ei tunnu missään. Paitsi, jos oma lapsi on kuulemassa, kun huomaan, että hänelle tulee mun puolesta paha mieli. Silloin tekisi mieli vetää yökkijää turpaan...
Ja tässä pari vuotta sitten yks pikkulapsi alkoi itkeä nähtyään mun naaman. Se oli ihan hirveää ja jäi pitkäksi aikaa painamaan mieltä...
T. Pahat palovamma-arvet naamassa
Kyllä "rumilla" naisilla (ja kai miehilläkin) on ottajansa. Olen tässä joulupyhinä huomannut ihastuneeni korviani myöten työpaikan vaatimattomimman näköiseen naiseen. Miksi? Koska hänellä on ihana luonne, on kiltti ja huomaavainen. Eihän se nopeasti käynyt, olemme olleet samassa työpaikassa vuoden, mutta kyllä se kuuluisa sisäinen kauneus lopulta vie voiton pinnallisesta.
t. Mies 46-v
Vierailija kirjoitti:
PaskaaElämää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on kuitenkin mies? Et siis voi olla toivoton tapaus. Muhun ei ole mies edes koskenut koko elämäni aikana...
Ihan mielenkiinnosta, millainen ihminen muuten olet? Koska minulla on, anteeksi nyt vain hänelle, todella ruma ja lihava ystävä joka on myös äärimmäisen ujo ja hänelläkin on pari yhdenillan juttua ollut. Kuulostaa jotenkin tosi uskomattomalta ettei IKINÄ KUKAAN olisi sinusta edes vähän kiinnostunut.
Rumien naisten osaksi lankeaa ikävä kyllä olla se nainen, johon ns. lasketaan lastit hädän hetkellä mutta johon kukaan mies ei ihastu/rakastu. Olla se ihminen, jota ei aidosti haluta tai josta ei välitetä tuon taivaallista sen jälkeen kun mies on saanut tyydytettyä tarpeensa. Ei sellainen osa mitenkään ruusuinen ole, saatika että se korvaisi molemminpuolisen luottamuksen, rakkauden, kunnioituksen -ja sitoutumisen. Itse en ole koskaan onnistunut saamaan suhteeseen edes niitä vähemmän komeita miehiä, en koskaan. Olen heitä itse henkilökohtaisesti lähestynyt, silti vastaanotto on jompikumpi näistä: Joko mies haluaa kanssani vain tyyliin känniseksiä tai sitten antaa tylysti pakit. Eli suhteeseen pääsystä voin vain haaveilla. Olen muuten päälle parikymppinen nainen, ja en ole koskaan elämäni aikana ollut vakavassa parisuhteessa. Jos nainen ei kelpaa ns. huippuvuosinaan niin miksi hän kelpaisi miehille myöhemminkään? Masentavinta tässä on se että tiimalasista valuu hiekka hukkaan koko ajan eikä ole mitään mitä voisin tälle asialle tehdä. Olen kasvoistani niin ruma ettei huipputason vartalokaan sitä koskaan pystyisi kompensoimaan. En liioittele laisinkaan enkä kerjää sääliä, sanon vain asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Täähän on varsinainen unelmadiili siihen verrattuna, mihin epäviehättävät miehet (mm. lyhyet, työttömät ja rumat) saavat tyytyä.
Mars sukupuolenvaihtoleikkaukseen sitten, niin pääset nauttimaan naisten eduista.
Ai niin ja se kokemus. Monta kertaa olen kuullut olevani epäviehättävä yms. elämäni varrella. Mutta muistutus taas kerran rumuudestani tuli viime vuonna kun eräs mies pippaloissa tokaisi että pahinta olisi joutua mun kanssa sokkotreffeille. Ja tarkoitti nimenomaan ulkonäöllisesti. Että kiitos vain kun kerroit tämän useamman ihmisen kuullen! :( Kiitos kun ylipäätään muistutit minun epäviehättävyydestä.
Miksi siitä rumuudesta/epäviehättävyydestä pitää ääneen muistuttaa? Varsinkin aikuisten ihmisten!?
T. Kommentoija 54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on kuitenkin mies? Et siis voi olla toivoton tapaus. Muhun ei ole mies edes koskenut koko elämäni aikana...
Ihan mielenkiinnosta, millainen ihminen muuten olet? Koska minulla on, anteeksi nyt vain hänelle, todella ruma ja lihava ystävä joka on myös äärimmäisen ujo ja hänelläkin on pari yhdenillan juttua ollut. Kuulostaa jotenkin tosi uskomattomalta ettei IKINÄ KUKAAN olisi sinusta edes vähän kiinnostunut.
--- Onpa jopa "kaverimiehen" puolelta ilmoitettu, että "susta ei kyllä kukaan vois ikinä tykätä - oot varmasti koko elämäsi yksin".
Oikeesti?! Oletan, että kyseessä on nykyisin entinen kaverimies. Jestas, mikä mulkero mieheksi!
Juu en ole häntä enää nähnyt sen jälkeen. Myös epäsuorempia kommentteja on tullut paljon, tyyliin "voi Maija kun nuo sun kaverit on niin kauniita, mites kestät mennä heidän kanssaan baariin?".
En ihan oikeasti usko olevani ruma. Mutta kun ei ole kertaakaan kuullut olevansa kaunis?
Tässä täytyy olla kyse jostain luonteenpiirteestäsi tai asenteesta, joka ärsyttää (heikkoja ja huonoitsetuntoisia) ihmisiä; olet sinut itsesi kanssa ja otat "rumuuden" laissez-faire mentaliteetilla. Se voi oikeasti riepoa joitain niin, että he yrittävät verbaalisesti iskeä ja alistaa sinua, aiheuttaa huonoa oloa ja saada sinut takaisin "maanpinnalle". Olen melko varma, että olet hyvin suora ja sinut itsesi kanssa. Sellainen on erikoinen piire ja pelottava monille. Minun mielestäni se on hieno ominaisuus!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä "rumilla" naisilla (ja kai miehilläkin) on ottajansa. Olen tässä joulupyhinä huomannut ihastuneeni korviani myöten työpaikan vaatimattomimman näköiseen naiseen. Miksi? Koska hänellä on ihana luonne, on kiltti ja huomaavainen. Eihän se nopeasti käynyt, olemme olleet samassa työpaikassa vuoden, mutta kyllä se kuuluisa sisäinen kauneus lopulta vie voiton pinnallisesta.
t. Mies 46-v
Minun luonteeseeni on myös ihastuttu, mutta sitten kun pitäisi harrastaa intiimejä juttuja, niin mies ei olekaan niin innostunut. Kelpaan siis vain kaveriksi.
Tämä on pikkujuttu noihin ketjun huutelijoihin verrattuna, mutta töissä ahdistaa se, että miehet eivät uskalla jutella minulle normaalisti. Joko keskusteluun tuodaan heti esiin oma vaimo/tyttöystävä (eikä millään luontevalla tavalla) tai sitten yritetään liueta paikalta tai olla huomioimatta kokonaan. Muiden, normaalin näköisten naisten kanssa jutellaan kyllä, eikä heidän selvästi pelätä yrittävän iskeä ketään.
Kohta pitäisi taas aloittaa uudessa, miesvaltaisessa työpaikassa ja pelottaa jo valmiiksi:/ Enkä usko, että ihmiset tekevät tätä käytöstä kokonaan edes tietoisesti, jokin rumuudessa varmaan vain iskee alitajuntaan jonkinlaisen "välttele" -tunteen. Että jos ei ole keskimääräiset piirteet, niin voi olla populaation geeniperimää heikentävä tapaus tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 24-v nuori ylipainoinen nainen (162/80 ja kyllä, valitettavasti..). Mielestäni olen kasvoista kaunis - tummat piirteet, paksut hiukset. Rasvakin on kertynyt suht tasaisesti ympäri kehoa ja kannan itseni ryhdikkäästi, koska harrastan urheilua paljon. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan niin kyllä, en laihdu vaikka urheilen paljon ja voin olla ylipainoinen vaikka harrastan liikuntaa, sillä syön kaikkea liikaa ja herkuttelen - ruokatottumusten muutosta harjoiteltaessa. :)
No, summa summarum - kyllä, olen ylipainoinen, mutten mielestäni ruma. Ylipaino on kuitenkin monen mielestä rumaa ja se on tullut esille mm. baarissa ja kerran jopa Prismassa.
Tämä Prisma-kokemus oli kaikista traumaattisin. Olin leipäosastolla ottamassa lihapasteijaa evääksi (hyi minua!) pussiin kun n.40-v mies n.6-v tyttärensä kanssa tulee viereeni. Mies katsoo minua ja tuhahtaa: "Etkö muka saa tarpeeksi kaloreita ruoasta?".
Voin sanoa, että siinä meni päivä pilalle. Baarissa tulleet torjunnat ym. menevät suht nopeasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaikka satuttavathan nekin. Mutta että ei voi edes ruokakaupassa käydä ilman, että joku idiootti tulee kertomaan, kuinka vastenmielinen hänen mielestään olen.
Jo oli tökeröä käytöstä siltä mieheltä, olisin sanonut henkilökunnalle, ettei saa rauhassa asioida!
Se tuli niin puskista, ettei siinä tajunnut sanoa yhtään mitään. Tuskinpa olisin henkilökunnalle sanonut mutta miehelle kyllä olis pitänyt sanoa jotain takaisin. Täysi idiootti. En minäkään mene tuntemattoman luo kertomaan kuinka vastenmielinen tapaus henkilö X on.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean pinnallista porukkaa. Ällöttää tuollaiset miehet jotka noin selvästi juoksevat kauniiden naisten perässä (jumppa-apu). Hyvät käytöstavat ja kasvatus näkyvät. Esimerkiksi hyvännäköinen ja varakkaan taustan omaava mies joka on kohtelias kaikille on täysin eri asia kuin tuollainen opportunisti pyrkyri.
Hah!
Ensin puhut miehistä pinnallisina, ja heti seuraavassa lauseessa painotat "varakkaan taustan omaavaa miestä".
Kuinka moni tuntee Rossy de Palman? Itselleni hän tuli tutuksi Almodovarin elokuvista. Kukaan ei varmaan väitä häntä klassisen kauniiksi, sieväksi, söpöksi tai vastaavaksi? Kasvoistaan ja piirteistään huolimatta Rossy on upea, ainakin minun mielestäni. Ja hän näyttelee ja tekee mallin töitä.
Jos Rossy olisi yrittänyt leikata kasvojaan ja meikata niitä sievemmiksi hän kulkisi jossain kyhärässä ja harmaana "rumiluksena" pitkin katuja..
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Onhan näitä. Kerran menin baarissa tilaamaan juotavaa ja pyysin jotain miestä ojentamaan minulle pillin, koska seisoi niiden edessä etten itse saanut kurotettua ottamaan. Mies katsoi mua halveksuen ja sanoi, että ihan turha noin ruman yrittää iskeä" ja jatkoi juttelua kaverinsa kanssa. Minä olin tuosta niin hämmästynyt, että en osannut sanoa yhtään mitään. Pyysin ihan nätisti vain pilliä, enkä todellakaan yrittänyt iskeä yhtään ketään. Jäi pilli ottamatta. :D
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma, tiedän sen varsin hyvin. Olen sattunut saamaan pelkästään hyväkäytöksisiä ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, ja tavannut pelkästään miellyttäviä ihmisiä, kun olen asiasta saanut kuulla yhden ainoan kerran. Se kerta jäikin sitten mieleeni...eikä siksi, että olisi minua sen kummemmin loukannut.
Olin metrossa matkalla keskustaan. Istuskelin omissa ajatuksissani, kun kahden...noh, ei niin komean urhon keskustelu kiinnitti huomioni. "Ei ole kyllä minkään näkönen toikaan ämmä, hyi saatana" ! "Älä muuta sano, mistä noin rumia lehmiä löytyykin". Tämän keskustelun siis kävi kaksi kuselta haisevaa, sammaltavaa ja epäsiistiä sekakäyttäjää. Kuuntelin rauhallisesti loppuun heidän murheensa. Ruma naamani oli pilannut heidän siihen asti loistavan päivänsä! Heidän saatuaan ahdistuksensa ulos nousin istuimeltani, varmuuden vuoksi. Kuuluvalla ja äänellä, heitä vuorotellen silmiin katsoen kysyin että miten he, kuset housussa taapertavat, epämiellyttävät ihmisroskat katsovat voivansa arvostella satunnaista ohikulkijaa. Paskaläjät alkoivat kompuroida raivo silmissään minua kohti. Metron ovi aukesi juuri sopivasti ja livahdin ovesta ulos iloisesti nauraen reppanoiden jäädessä etsimään ovea.
Kivat voimafantasiat sisko. Et kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään.
Täällä yksi ruma. Yläkoulussa pilkattiin ulkonäköä, niin pojat kuin tytöt osallistuivat tähän. Rippileirillä paras ystävä joka nukkui viereisessä sängyssä kävi pyytämässä huoneen vaihtoa jottei tarvitsisi "katsoa tuota naamaa ekaksi kun aamulla herää". Ymmärrettiin, sai toisen huoneen. Loppuleiri meni yksin huoneessa kyyhöttäessä. Täysi-ikäisenä opiskelupaikkakunnalla olin oppinut jo sulautumaan tapetteihin, iltamenoissa kuului tietysti niitä "hyi saatana"-huutoja joskus. Kerran bussissa kaksi poikaa kommentoivat "takaa kun näkee ok mutta edestä helvetin ruma". Nykyään olen ylipainoinen keski-ikäinen, enemmän ilmaa kuten useimmat ikätoverit. Kaveri houkutteli Lappiin ruskaretkelle miesten huomiosta nauttimaan, kamala ajatuskin joutua uudestaan kokemaan sitä ylenkatsetta tai ohi katsomista.
Ulkonäöllä ei ole tarvinnut tosiaankaan päteä, siisti ja laitettu olen aina. Pidän kauniista vaatteista. Joskus mietin millaista olisi tuntea edes hetken olevansa kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Näistä tyypeistä pitäisi ottaa kännykällä kuva ja jakaa kertomuksen kera kaikille vaikka facessa. Koska kukaan normaali aikuinen ei hyväksy eikä suvaitse tuollaista v*tun idioottikäytöstä. Karmat heille. Raskaat sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Pakko myöntää, että tuohon irvistelyyn olen itsekin syyllistynyt. Lähinnä silloin kun kaverini viittoo minulle jotain muijaa ja näytän hänelle ilmeellä, että ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Näistä tyypeistä pitäisi ottaa kännykällä kuva ja jakaa kertomuksen kera kaikille vaikka facessa. Koska kukaan normaali aikuinen ei hyväksy eikä suvaitse tuollaista v*tun idioottikäytöstä. Karmat heille. Raskaat sellaiset.
Noin toimimalla saat syytteen kunnianloukkauksesta. Toisekseen et voi koskaan tietää onko nuo tarinat oikeasti tosia, joten yksikään järkevä ihminen ei niitä usko ilman todisteita. Onhan näitä lynkkausoperaatioita nähty, joiden taustalla on ties mitkä motiivit ja ihmiset uskovat, kun riittävästi itkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin festareilla, seisoskelin ystävieni kanssa katsomassa jotain artistia. Vieressäni oli neljän hengen kaveriporukka, toinen miehistä seisoi kahden naisen välissä ja toinen minun vieressäni. Tämä ensimmäinen mies sanoi toiselle miehelle, että "onpa kiva seistä tässä, kun on kaksi kaunista naista kainalossa". Toinen mies katsoi ensin toisella puolella seisovaa naista, ja kääntyi sitten vilkaisemaan minun suuntaani. Naama kääntyi irvistäen äkkiä poispäin, ja loputkin porukasta kääntyivät katsomaan minua ja repesivät nauruun. "Pitäskö siirtyä niin pekkakin saa edes ihmisennäköisen ämmän viereen".
Nuorempana, kun tuli käytyä enemmän ulkona, sain myös enemmän huuteluita osakseni. "Hyi mikä rupikonna" "kato totakin ämmää hyi vittu" "toi naama tarvis kunnon hakkauksen, vai onkohan se jo hakattu lapsena" "kiva kypärä, ota pois se" jne jne. Nyt olen kyyninen ja arka, en ole koskaan seurustellut (28), enkä usko niin tulevan käymään. Toki tämä johtuu myös luonteestani, sillä en uskalla luottaa vieraisiin ihmisiin, etenkään miehiin, ja vetäydyn sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, sillä pelkään saavani vain haukkuja ja halveksuvia katseita.
Ai ihmiset jakelevat oikeassakin elämässä yhtä hirveitä kommentteja kuin netissä? Enpä kyllä olisi uskonut. Onneksi vietän hyvin vähän aikaa missään muualla kuin kotona.
Näistä tyypeistä pitäisi ottaa kännykällä kuva ja jakaa kertomuksen kera kaikille vaikka facessa. Koska kukaan normaali aikuinen ei hyväksy eikä suvaitse tuollaista v*tun idioottikäytöstä. Karmat heille. Raskaat sellaiset.
Noin toimimalla saat syytteen kunnianloukkauksesta. Toisekseen et voi koskaan tietää onko nuo tarinat oikeasti tosia, joten yksikään järkevä ihminen ei niitä usko ilman todisteita. Onhan näitä lynkkausoperaatioita nähty, joiden taustalla on ties mitkä motiivit ja ihmiset uskovat, kun riittävästi itkee.
Kannattaa maksaa se sakko sitten. On joka euron arvoista nolata tuollainen roskasakki.
Mitä se henkilökunnalle kuuluu ja mitä he ylipäänsä voivat tehdä asialle, ellei tuo äijä alkaisi seuraamaan? Ikäviä tuollaiset uhriutujat, jotka vierittävät omat ongelmansa pyytämättä ulkopuolisille.