Kolmevuotiaani kiusaa muita hoidossa :(

Missään nimessä hoitaja ei olisi saanut tukistaa lastasi. Ymmärrän, että sinulla itselläsikin on keinot vähissä, miten saada kiusaus loppumaan, kun et itse ole näkemässä tilanteita. Mutta sympatiaa saavat minulta kyllä myös hyvin paljon se kiusattu lapsi, hänen vanhempansa, ja hoitajakin sikäli, että hän on hyvin vaikeassa tilanteessa. Minulla on itselläni helppohoitoinen lapsi, joka ei nyt 2-vuotiaaksi mennessä ole koskaan töninyt muita, ei vie leluja kädestä jne. Hän on menossa kohta hoitoon pph:lle. Pahin pelkoni on juuri se, että ryhmässä olisi joku lapsi, joka käyttäytyy kuin sinun lapsesi... Meillä on yksi tuttavan lapsi, joka ko. tavalla käyttäytyy lapsemme kanssa, ja meillä neljällä vanhemmalla on kova työ pitää lapset erossa toisistaan ja estää ko. lasta vahingoittamasta lastamme aina muutaman tunnin vierailun aikana. Miten tähän sitten pystyy yksi pph, jolla on näiden kahden lapsen lisäksi vielä kaksi muutakin hoidettavaa? Tuttavamme eivät suinkaan hyssyttele asiaa, vaan yrittävät estää vahingoittamiset, mutta heilläkin keinot vähissä (kaikkea kyllä varmasti kokeiltu). Varmasti jossain vaiheessa iän myötä tilanne helpottaa niin sinun lapsesi kuin tuttavamme lapsen kohdalla, mutta jotenkin siihen asti pitäisi pystyä takaamaan myös muiden lasten turvallisuus. Olisiko tähän päiväkoti paras ratkaisu? Siellä on kuitenkin aina useita aikuisia kerralla, joten valvontaa on siinä mielessä enemmän. Lisäksi sieltä voisi helpommin löytyä keinoja vaikuttaa myös alkuperäiseen ongelmaan eli siihen, että lapsesi kiusaa pienempiään.

Olipa mukava lukea vilkkaankin lapsen vanhempia ymmärtävä kommenttisi

:-)

Olen myös samaa mieltä, että tukistaminen on väärin ja sen tuomitsen täysin. Nyt kun sitten siirrät lapsesi toiseen hoitopaikkaan, niin entä jos oman poikasi toiminta jatkuu tai pahenee. Häne edelleen kiusaa jotain, jos ei saa tarpeeksi huomiota??



Meillä on tyttäremme hoitopaikassa yksi lapsi (se perheen ainokainen, prinsessa) ja tiedän, että hoitajamme on joutunut todella koville tämän ainoan kiusaajalapsen kanssa. Muut leikkivät ihan kiltisti ja noudattavat sääntöjä, mutta tämä kiusaaja-neiti, jos muut ei leiki mitä hän haluaa tai toimi niinkuin hän haluaa, hän potkaisee (oli potkinut omaa tytärtäni, koska hän oli katsonut tätä ja sillä hetkellä ei kukaan olisi saanut katsoa tätä) Eilen oli sylkenyt yhden lapsen päälle. Samoten hän huutaa ja välistä noituu...Perhe on ihan o.k päällisin puolin ja pitävät lastansa ihan normaalina. On ihan kultainen kuulemma, välistä kiukuttelee. (Mutta kotonahan hän saa kaiken huomion, ei ole 4 muuta lasta jakamassa huomiota)



Hoitajallani alkaa keinot loppua. Kun meno menee liian raisuksi on hänellä ns. " rauhoittumispaikka" takkahuoneessa arkun päällä. Siellä saa hetken istua ja miettiä mitä on tullut tehtyä. Hoitaja näkee hänet sieltä. Mutta se ei enään auta. Tyttö siellä istuskelee ja naureskelee. Ei aina suostu anteeksi pyytämään. Hoitajamme ei käytä väkivaltaa, mutta todella vaikeassa tilanteessa hän minun mielestäni on. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?? Hoitaja toivoo, että lapsi siirtyisi päiväkotiin ensi syksynä. Kaikki lapset kärsivät, kun yksi kiusaa.



Joskun vikaa on myös omassa kasvatuksessa, sitä ei aina vain tule nähneeksi. Ja ryhmässä, jossa myös pienempiä lapsia voi se oma lapsi toimia aivan erillä lailla, kuin siellä kotioloissa. Ei hoksata, että oma ei olekkaan se kiltti viaton enkeli enään, vaan hänelle on kasvanut oma tahto ja hän haluaa tehdä tahtonsa mukaan.

lukemaan koko stooria. Olisi noiltakin viimeisimmiltä idioottimielipiteiltä vältytty. Ei tässä kyse ole mistään MONSTERISTA, vaan normaalista pienestä kasvavasta ihmisen alusta. Tsemppiä vielä!

Ja näen asian toisesta näkökulmasta. Asioilla on aina monta puolta.

Enkä todellakaan usko alkuperäisen lapsen olevan minkään monsterin, mutta päiväkodissa on enemmän hulinaa ja ainakin meillä lapsi väsyy siellä enemmän kuin pph:lla sekä jää vielä vähemmälle huomiolle.



Ja mielestäni moni yksiperheinen lapsi saa kotona kaiken huomion ja jos on aikaisemmin saanut sen myös hoitajalta ja nyt hoitajalla lisää pieniä lapsia, niin varmasti aikaa menee enemmän pienten hoitamiseen ja toinen kokee, ettei hänestä välitetä ja alkaa oireileen. Ja kun hoitajan aika menee sitten siihen että joutuu esim. vahtimaan ettei yksi lyö muita ja pitäisi hoitaa kaikkia ja haasteitakin antaa, niin varmastihan hoitaja väsyy. Kierre syntyy, niinkuin tuolla aikaisemmin on jo puhuttu. Mutta...ei se ole reilua muita lapsia kohtaan, että yhteen lapseen ei saa otetta ja kaikki kärsivät. Ja kun omalla lapsella on samansuuntainen (en sano, että samanlainen) tilanne omassa hoitopaikassa, niin jotenkin ymmärrän myös hoitajaa.



Mitä itse tekisit, jos jonkun lapsi läpsii sinun lastasi hoidossa, kun sillä hoitajalla ei ole kuin kaksi kättä ja ne kaksi kättä ovat esim. pesemässä sen kaikista pienimmän pyllyä???



Enkä syytä että alkuperäinen olisi huono kasvattaja, mutta ehkä kysyisin neuvoa vaikka neuvolasta, miten toimisin oman lapsen kanssa, enkä syyttäisi ainoastaan sitä hoitajaa.



Anteeksi jos loukkasin, se ei ole tarkoitus, vaan se että ei ole vain yksi oikea, vaan asioilla on monta puolta ja olisi kiva kuulla myös tämän hoitajan näkemys asioihin. Ikävähän se on ikäviä asioita lapsesta kuulla, mutta ei ne aina ole positiivisia ne lasten teot ja niistäkin negatiivisistakin pitää tietää. Kun minä kysyn miten päivä on mennyt, niin tarkoitan sillä, että minulle kerrotaan, jos lapseni ei ole ollut kunnolla ja myös sen kun hän on onnistunut, syönyt hyvin ja miten nukkunut.



Jaksamisia alkuperäiselle lapsensa kanssa. Hyvä ihminen hänestä vielä varmasti tulee.

Olen tosiaan sitä mieltä, että kiusatun lapsen oikeudet ovat myös erittäin tärkeässä asemassa. Maanmainio, mikä tässä on idioottimaista? Ap toivon, että luet koko viestini, ymmärrän kyllä vaikean tilanteesi.

Ajattelin tulla kertomaan kuulumisiamme. Paljon on tapahtunut, vaikka olisi kyllä saanut tapahtua nopeammin..



Pojallamme alkoi nopeasti mennä paremmin hoidossa. Tönimiset ja lyömiset ainakin hoitajan mukaan vähenivät. Hän sai positiivisesta päivästä tarran tarratauluun ja se todella motivoi häntä. Mieheni on hoitanut viemisiä ja hakemisia nyt paljon, enkä ole juuri nähnyt hoitajaa. Kuitenkin viikko sitten otin puheeksi hoitajan kanssa sen, että poikani kertoi hoitajan tukistaneen häntä. Hoitaja otti vahvan puolustuskannan, hän suorastaan hyökkäsi sanallisesti kimppuuni! Hän on tukistanut siksi, koska poika on niin tuhma, poika oli läpsinyt hoitajaa. Ja syytti meitä vanhempia huonosta kasvatuksesta. Emme kuulemma kohta enää pysty tekemään pojalle mitään. Ja kyse on normaalista uhmaiästä! :/ Emmekä arvosta hänen työtään. Oma energiani keskustelussa meni hoitajan rauhoitteluun, hän oli todella katkera ja törkeä. Lopulta sain itse lievän paniikkikohtauksen, olen aika herkkä, mutta en tiennyt omaavani taipumusta moiseen.



Poikamme oli viime viikon hoidossa, koska emme pystyneet sitä muutenkaan järjestämään (meillä ei ole mitään tukiverkkoa). Mutta pitkäperjantaina poika otti itse puheeksi sen, miten hoitaja " ottaa häntä hiuksista kiinni, se sattuu ja häntä itkettää" . Ja se on kuulemma tapahtunut monta kertaa. :' (



Nyt todellakin lähti hoitopaikka vaihtoon, vaikka tosi vaikeaa se täällä onkin. Tämän viikon järjestäminen on iso haaste. Olen todella pettynyt hoitajaan, varsinkin tuohon tukistamiseen, mutta myös tuohon meidän syyttämiseen ja hänen ammattitaidottomuuteensa.



Teen hänestä valituksen ja tarv. rikosilmoituksen. Kurjinta on kuitenkin poikani lojaalisuus hoitajaa kohtaan, hän itki tänään, kun kerroin, ettei hän enää mene hoitajalle. Hän tuntuu ottavan tukistamisenkin täysin luonnollisena seurauksena ja asiaan kuuluvana. Miten saisin hänet ymmärtämään, ettei se ole hän vikansa, eikä aikuinenkaan saa koskaan satuttaa.



Tämä on ollut todella ahdistavaa ja raskasta, olisi pitänyt toimia paljon paljon aiemmin.

En olisi huolissani siitä, että poikaasi harmittaa, ettei enää mene ko hoitajalle, se on luonnollinen reaktio ja menee ohi pian. Tukistaminen tietysti voi jättää pitemmät arvet. Mutta nyt kun poika pääsee uusiin ympyröihin, eiköhän sekin ajan kanssa unohdu. Kerro hänelle avoimesti, että hoitaja teki väärin, siksi hän ei enää mene sinne. Hoitajasta voit tehdä ilmoitukset, ja noita kokemianne vastaan luulisi kunnan olevan pakotettu järjestämään teille kiireellisesti uuden paikan. Olkaa siinä tiukkoja ja vaatikaa oikeuksianne! Tsemppiä, kerro taas kuulumisiasi. Luota siihen, että te tiedätte mikä on lapsellenne hyväksi. Hoitajaa en päästäisi vähällä, vaan kertoisin muiden hoitolasten vanhemmille ja vähän muillekin varoituksen sanoja. Hoitajalle antaisin tiedon, että tämä ei jää tähän.

Nimittäin se, että kun olet koko ajan kertonut kuinka väsynyt hoitaja on ja kuinka vaikea hänen elämäntilanteensa on, niin onko ihan oikeasti tarpeellista lähteä tekemään asiasta vielä rikosasiaa? Mielestäni olisi huomattavasti asiallisempaa selvittää asia kunnan päivähoidon johdon kanssa, kertoa tapahtumat sinne, ja ehkä ennemminkin yrittää järjestää hoitajalle tukea sieltä päin, tarvittaessa esim. sairaslomaa? Jos siis yhtään empaattisesti ajattelee. Nimittäin jos ihmisellä on todella vaikeaa ja raskasta, hän saattaa sortua tekemään asioita joita ei normaalisti tekisi. Enkä usko, että rikosilmoitus tai muu negatiivinen hyökkäys enää jälkikäteen mitään ainakaan korjaa. Niitä tukistuksia ei saa peruutettua, mutta ehkäpä ne voi ehkäistä toisten lasten kohdalla siten, että hoitajakin saa elämästään paremman otteen?



Kannattaa muistaa että kyseessä on myös yhden ihmisen elanto ja työ, jotka saattavat tällä hetkellä olla se ainoa asia, joka auttaa jaksamaan.

Hoitajalla on myös vastuu hakeutua tarvittaessa sairaslomalle ja kunnalla vastuu hommata lapsille toinen hoitopaikka. Ymmärrän, että vaikea elämäntilanne aiheuttaa monenmoista, mutta se ei kuitenkaan riitä selitykseksi sille, että toimii ns. miten vain. Jos ei älyä mennä lääkäriin ja pyytää sairaslomaa, saa hoitaa työnsä kunnolla. Työn ja yksityiselämän välinen raja olisi hyvä osata vetää. Itse olen sitä mieltä, että ammattitaitoinen ihminen pitää työnsä ja oman elämänsä erillään - ja hakeutuu tarvittaessa sairaslomalle tai hoitoon eikä syyttele muita omista epäonnistumisistaan, kuten ap:n tapauksessa on valitettavasti käynyt.



Ap, voimia teille. Hienoa, että olette jaksaneet toimia. Se on varmasti lapsellennekin parasta. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja vaatikaa uusi hoitopaikka: syy vaihtoonhan ei ole teidän vaan hoitajan epäammattimaisen käytöksen. Ja teinä todellakin ilmoittaisin päivähoidon johdolle tilanteen tasan tarkkaan sekä tekisin tarvittaessa rikosilmoituksen. Ei vääryyden voi antaa jatkua, muuten kärsijöitä on lisää.

Totta kai jokainen tietää miten vastuullinen ihminen toimii normaalitilanteessa. Ja tässä tapauksessa hoitaja ei ole toiminut omalta osaltaan vastuullisesti, koska on päässyt uupumaan niin pahasti, eikä ole hakenut itselleen apua (tai mistäs me sitäkään tiedetään onko hakenut apua, sitä kun ei nykyään ihan helposti saa).

Mä vaan mietin sitä, että onko se hoitaja oikeasti paha ihminen joka ansaitsee vielä lisää paineita entistenkin päälle, vai voisiko tilanteen hoitaa hoitajankin kannalta inhimillisemmin. En minä kehoittanut ketään vain sulkemaan suunsa, totta kai asia täytyy käsitellä ja viedä päivähoidon johtajan tietoon. Mutta rikosilmoituksen teko tuollaisessa tilanteessa, jossa hoitajan toiminta on kuitenkin mitä ilmeisimmin johtunut syvästä henkilökohtaisesta kriisistä tuntuisi aika julmalta eikä siinä enää muuta kuin lyötäisi lisää lyötyä. Kuten sanottu, niitä tukistuksia ei saa peruttua, mutta asian voi hoitaa monella tapaa myös jälkikäteen. JOs itse osoittaa muille inhimillisyyttä ja ymmärrystä silloinkin kun toinen ei sitä välttämättä ansaitisi, sitä saattaa saada itsekin silloin kun omalla kohdalla joskus romahtaa. Kokemusta on, siksi näin kehottaisin toimimaan.

Mutta päätöksen tekee tietysti lapsen äiti, me muut täällä vain lätistään lämpimiksemme.

tiukkis76:

Hoitajalla on myös vastuu hakeutua tarvittaessa sairaslomalle ja kunnalla vastuu hommata lapsille toinen hoitopaikka. Ymmärrän, että vaikea elämäntilanne aiheuttaa monenmoista, mutta se ei kuitenkaan riitä selitykseksi sille, että toimii ns. miten vain. Jos ei älyä mennä lääkäriin ja pyytää sairaslomaa, saa hoitaa työnsä kunnolla. Työn ja yksityiselämän välinen raja olisi hyvä osata vetää. Itse olen sitä mieltä, että ammattitaitoinen ihminen pitää työnsä ja oman elämänsä erillään - ja hakeutuu tarvittaessa sairaslomalle tai hoitoon eikä syyttele muita omista epäonnistumisistaan, kuten ap:n tapauksessa on valitettavasti käynyt.

Ap, voimia teille. Hienoa, että olette jaksaneet toimia. Se on varmasti lapsellennekin parasta. Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja vaatikaa uusi hoitopaikka: syy vaihtoonhan ei ole teidän vaan hoitajan epäammattimaisen käytöksen. Ja teinä todellakin ilmoittaisin päivähoidon johdolle tilanteen tasan tarkkaan sekä tekisin tarvittaessa rikosilmoituksen. Ei vääryyden voi antaa jatkua, muuten kärsijöitä on lisää.

itse olen sitä mieltä että kasvatusvastuu kolmivuotiaasta kuuluu kotona vanhemmille ja hoidossa hoitajalle jolloin mielestäni hoitaja ei voi ruveta syyttelemään vanhempian siitä miten poika on hoidossa käyttäytynyt. Kuvailemasi asiat ovat juuri sellaisia joita normaali kolmivuotias tekee jos häntä ei estetä ja jos hän ei saa siitä asiaankuuluvaa rangaistusta, esim. " tuhmatuolia" tai muuta nopeata ja tilanteeseen kuuluvaa rangaistusta. Rajojen pitäminen on hoitajan tehtävä ja jos se ei häneltä onnistu, hän ei ehkä ole ihan oikealla alallakaan. Näitä sääntöjähän pitää kuitenkin lapsille tosiaan jankata pitkään, sitähän se lapsen kasvattaminen juuri on. Lapsi kun vasta opettelee sääntöjä ja agressioiden hallintaa.

Kaikkein ihanteellisinta olisi jos voisitte hoitajan kanssa yhdessä sopia palkkio- ja rangaistuskäytännöt joita sitten voidaan käyttää sekä kotona että hoidossa.