Kuinka on mahdollista, että keskiluokkaisen ja raittiin perheen lapset sairastuvat psyykkisesti?

"Todella huolehtivainen" vanhempi voi joskus paljastua todella "tunkeutuvaksi ja kontrolloivaksi" vanhemmaksi.  Perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet ova usein monimutkaisia, eikä ulkopuolisen ole helpppo huomata sen patologiaa. Ihmisen mielenterveyteen vaikuttavat toki muutkin asiat kuin kotiolot, mm. ympäristö ja biologinen perimä, eikä mielenterveysongelmia pidetä enää kasvattajien ja perherakenteiden syynä, josksus psykiatriassa on ollut sellainenkin käsitys vallalla.

Se on mahdollista koska lapset eivät ole kopioita vanhemmistaan. Hyvä ja turvallinen tausta saattaa auttaa siihen että nousee ongelmista vielä jaloilleen.

ihan kuten vaikka kuumeeseenkin?

Voi olla geneettinen sairaus edellisiltä sukupolvilta. Perinnöllisyys vaikuttaa enemmän kuin kasvatus.

Oletko varma että asia perheen sisällä on noin miltä ulospäin näyttää kannustamisen ja muun henkisen ilmapiirin suhteen?

Tunnekylmät vanhemmat?

Ei siinä avustuspaketit aikuisena auta.

Vierailija kirjoitti:

"Todella huolehtivainen" vanhempi voi joskus paljastua todella "tunkeutuvaksi ja kontrolloivaksi" vanhemmaksi.  Perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet ova usein monimutkaisia, eikä ulkopuolisen ole helpppo huomata sen patologiaa. Ihmisen mielenterveyteen vaikuttavat toki muutkin asiat kuin kotiolot, mm. ympäristö ja biologinen perimä, eikä mielenterveysongelmia pidetä enää kasvattajien ja perherakenteiden syynä, josksus psykiatriassa on ollut sellainenkin käsitys vallalla.

Mitä eroa on huolehtivaisuudella (rahallinen tuki ja ruokapaketit sekä tietenkin syntymäpäivä- ja joululahjat) jos ei käy lapsensa luona ilman kutsua verrattuna tunkeiluun ja kontrollointiin?

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla geneettinen sairaus edellisiltä sukupolvilta. Perinnöllisyys vaikuttaa enemmän kuin kasvatus.

Hyvä kasvatus antaa varmaan hyvän pohjan aikuiselämälle.

Varakkaatkin voivat hakata lapsiaan tai dissata, kirota, alistaa heitä. Keskiluokallakin voi olla geneettinen altistus psyykkisiin sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että asia perheen sisällä on noin miltä ulospäin näyttää kannustamisen ja muun henkisen ilmapiirin suhteen?

Tunnekylmät vanhemmat?

Ei siinä avustuspaketit aikuisena auta.

Molemmat lapset ovat todella toivottuja lapsia ja heitä on rakastettu paljon. Miksei näiden vanhempien tunnekylmyys sitten näy muille ihmisille? Hehän ovat kilttejä ja avuliaita ihmisiä.

Herrakiesusvarjelejasiunaa, eikö keskiluokkaisuus suojelekaan kaikelta pahalta? Miten petetty olo tästäkin nyt tulee! Minä oon aina luullut, et keskiluokka tarkoittaa jotain sellaista eliittiä, jota ei sairaudet, rikollisuus tai muu paha koskaan kosketa. Voi pylly sentään. Nehän piti olla vain se rappeutunut yläluokka ja sit se joku wt, jotka kansoittaa mielisairaalat, hoitolat ja vankilat.

Vaikka kyllä sitä jo aikoinaan kohistiin, että miten on mahdollista, että se läpikorni Manson sai ne ah niin keskiluokkaiset, hyvän perheen tytöt niin narutettua kelkkaansa, että vielä murhien jälkeenkin oikeudenkäynnissä lauloivat vain ylistyslauluja Mansonille ja pilkkasivat ja nauroivat uhreja.  Ja että Manson ei juuri esim. työväenluokkaisia nuoria saanut manipuloitua tai provosoitua kelkkaansa - olivat vain ryökäleet nauraneet Charlie-pojulle, pitäneet tätä hörhönä ja feikkinä. Miksei ne älykkäät ja hyvin kasvatetut nuoret keskiluokkaiset tytöt tajuneet samaa vaan pilasivat koko elämänsä yhden huruäijän takia? Vieläkin se yksi niistä ilakoijista yrittää päästä vapauteen ja kerjää sääliä, no can do - eikös se itse jotenkin niin sanonut armoa lapselleen anoneelle Sharon Tatelle, ennen kuin sitten silpoi sikiön Taten kohdusta ja alkoi muut tappohommelit? 

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Kumpikaan vanhemmista ei sovi Aspergerin muottiin. He ovat todellakin kannustaneet ja tehneet kaikkensa sen eteen, että lapsilla olisi hyvä elämä.

Nyt vanhemmat ovat todella huolissaan lapsistaan ja miettivät mikä meni väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Kumpikaan vanhemmista ei sovi Aspergerin muottiin. He ovat todellakin kannustaneet ja tehneet kaikkensa sen eteen, että lapsilla olisi hyvä elämä.

Nyt vanhemmat ovat todella huolissaan lapsistaan ja miettivät mikä meni väärin.

Oletko itse toinen vanhemmista, kun noin hyvin tiedät perheen henkisen tilan?

Vanhemmat eivät voi suojella lapsiaan kaikelta. Täydellisten vanhempien lapsi saattaa silti joutua esim. hyväksikäytetyksi tai hänellä saattaa olla geneettinen alttius sairastua.

Entäs jos äiti on vaikka riippuvainen lapsistaan? Tiedän yhden tällaisen äidin, joka halusi monta lasta. Rakasti heitä eniten vauva -ja pikkulapsiaikana, mutta kun lapset kasvoivat, alkoi syyllistää heitä. Takertui lapsiin ja halusi heidän viettävän aikaa vain äidin kanssa. Loukkaantui verisesti, kun kouluikäiset lapset valitsivat kaverit äidin sijaan.

Ulkoapäin perheen tilanne vaikutti ihanteelliselta. Äitiydelle täysin omistautunut äiti, joka huolehti lapsista hyvin. Totuus oli kuitenkin toinen. Vielä aikuisenakin lapset kokevat jatkuvaa syyllisyyttä. Kaikilla psyykkisiä ongelmia :(

Vanhempien kannattaisi keskittyä nyt tukemaan lapsiaan, eikä etsimään syitä syvemmältä.

Hohhoijaa. Minä olen "ylemmän keskiluokan" perheestä ja kumpikin vanhemmista oli absolutisteja. Eipä tämä minua suojannut sairastumiselta, vaan olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 6 vuotta mielenterveyden takia ja kaksikymppisenä yritin kahdesti itsemurhaa.

Ihanko tosissaan joku tällaista ihmettelee? Näihin on ihan puhtaasti geneettisiä ja biologisia syitäkin, ei ne aina liity mitenkään kasvatukseen ja kotioloihin.

Esim. omassa keskiluokkaisessa hyvin toimeentulevassa, ja varsin ongelmattomassa lapsuudenperheessäni meitä oli 3 lasta. Yksi meistä sairasteli masennusta ja ahdistusta teini-iästä lähtien ja kolmekymppisenä joutui sen takia pysyvästi eläkkeelle. Meillä muilla kahdella ei ole ollut mt-ongelmia, vaikka ihan samassa perheessä kasvettiin, samoissa oloissa. Äitini suvussa on tosin historiaa mielenterveyden ongelmista, sillä kaksi hänen veljistään on tehnyt itsemurhan hyvin nuorena.

No onhan noita mahdollisia syitä vaikka kuinka useita.

Jos toinen vanhemmista on esim. narsistinen tai  muuten persoonallisuushäiriöinen ja tuhonnut lasten itsetunnot pienestä pitäen. Etenkin narsisteille on tärkeää pitää ulkopuolisille kauniit kulissit pystyssä.

Perheessä voi olla muutenkin myös fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai vaikka uskonnollista painostusta.

Niin että mielenterveysongelmia voi tulla vain viinasta, rahan puutteesta ja tunnekylmistä vanhemmista? Ja jos äiti rakastaa lastaan, lapsella ei voi olla mielenterveysongelmia? Oikeesti nyt...