Lue keskustelun säännöt.
Riita tuttavan kanssa, joka jakaa kaiken lapsistaan somessa
29.12.2016 |
Tuttavallani on 10- ja 7-vuotiaat lapset. Hän tuntuu kertovan Facebookissa enemmän lastensa kuulumisia kuin omiaan. Ei siinä, mutta hän kertoo todella henkilökohtaisia tietoja, kuten koulukiusaamisesta, vaikeuksista ja diagnooseista (toisella on ADHD ja jotain henkisiä ongelmia, tarkemmin nyt erittelemättä). Lisäksi hän julkaisee paljon kuvia lapsistaan. Itsestään ei juurikaan. Varsinkin vanhemman lapsen luokallejäämistä, koulukiusaamista ja persoonallisuudenpiirteitä ruoditaan miltei päivittäin ja tarpeettoman yksityiskohtaisesti.
Näin hänen lapsensa muutama viikko sitten sattumalta ja siinä kuulumisia vaihtaessahan tämä tuli puheeksi, kun lapset ihmettelivät miten paljon tiedänkin jo heidän kuulumisiaan, vaikka emme ole nähneet kuukausiin. Kysyin heiltä, että tietävätkö he äitinsä Facebookprofiilista, siellä julkaistavista (heitä koskevista) asioista ja etenkin, että onko hänellä lupa tehdä niin? Koin siinä vaiheessa, että heillä on oikeus tietää, koska kyllä noinkin nuorilla pitää olla sananvaltaa siihen mitä heistä julkaistaan. Lapsilla ei tietenkään ollut aavistustakaan ja olivat ymmärrettävästi kiukkuisia ja yllättyneitä.
He olivat sitten menneet äidilleen sanomaan asiasta ja tämä tottakai suuttui minulle, kun olin puuttunut asiaan/sanonut mitään.
Teinkö väärin?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin. Lapsia ei tentata ilman omaa puoltavaa aikuista.
Sun olisi pitänyt käydä alunperinkin koko keskustelu sen tyypin kanssa, ei lasten.
Minä en tentannut lapsia. Kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme kuulumisia. Jotakin sitten kysyin jostakin, mitä olin lukenut heidän äitinsä facebooksivuilta. Tottakai tässä vaiheessa ajattelin heidän tietävän edes suurinpiirtein mitä heistä somessa julkaistaan. Lapset sitten ihmettelivät, että miten tiesin kysyä asiasta ja sanoin, että heidän äitinsä Facebookprofiilista olin moista lukevinani. He ihmettelivät, että "onko meidän äitillä facebook?". Ehkä tahditonta minulta, mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen sanoa, että "hei nyt kun tää keskustelu meni näille raiteille niin soitetaanpas äippä heti paikalle tätä varten".
AP
Ihme lörppö olet. Miksi kukaan tuommoisia menis läheistenkään lapsille puhumaan, saati sitten jonkun tuttavan?! :D
"ainiin, kun sulla nyt on ne pahasti vuotavat peräpukamat.." Hupsista. Eli ihan yhtä alhainen olet kuin se äiti. Kammottava juoruämmä.
Siis mitkä vuotavat peräpukamat? Olin lukenut jotakin kouluvaikeuksista ja kysyin, että onko koulunkäynti yhtään helpottanut tms.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin. Lapsia ei tentata ilman omaa puoltavaa aikuista.
Sun olisi pitänyt käydä alunperinkin koko keskustelu sen tyypin kanssa, ei lasten.
Minä en tentannut lapsia. Kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme kuulumisia. Jotakin sitten kysyin jostakin, mitä olin lukenut heidän äitinsä facebooksivuilta. Tottakai tässä vaiheessa ajattelin heidän tietävän edes suurinpiirtein mitä heistä somessa julkaistaan. Lapset sitten ihmettelivät, että miten tiesin kysyä asiasta ja sanoin, että heidän äitinsä Facebookprofiilista olin moista lukevinani. He ihmettelivät, että "onko meidän äitillä facebook?". Ehkä tahditonta minulta, mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen sanoa, että "hei nyt kun tää keskustelu meni näille raiteille niin soitetaanpas äippä heti paikalle tätä varten".
AP
Ok, tuon ymmärrän. Mutta kai sinäkin ymmärrät, että tuo oli sinulta lipsahdus, josta ystäväsi on vähän syystäkin näreä, vaikka toki hän itse on sen suurimman mokan tehnyt, kun on kertoillut lastensa asioista somessa liian avoimesti.
15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta teit oikein.
Jos olisit äitiä itseään toistuvasti ojentanut samasta asiasta, niin se olisi jo toinen juttu.
Niin siis minusta taas ap toimi väärin. Hänen OLISI pitänyt sanoa äidille itselleen, että oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kerrot netissä lastesi asioita, sellaisiakin, joita he tuskin haluavat sinun kertovan muille. Ja kertoa lapsille vasta, jos äiti ei muuta tapojaan.
Nyt hän avautui väärälle kohteelle suoraan, kun olisi pitänyt ensin yrittää vaikuttaa ystävänsä toimintaan.
Siis toisaalta joo, olen samaa jossitellut, että olisi pitänyt ottaa hänen kanssaan puheeksi.
Mutta toisaalta jos olisin sanonut hänelle asiasta niin en tiedä olisiko se muuttanut mitään. Ja kun hän on jo vuosien ajan lastensa henkilökohtaisia asioita julkaissut niin mitä sitten vaikka hän nyt päättäisikin lopettaa? Mielestäni lapsilla on kuitenkin oikeus tietää mitä heistä on jo julkaistu, vaikka uutta materiaalia ei tulisikaan.
AP
Jaa, no se olisi kumminkin ollut rehdimpää antaa sille ystävälle suoraan palautetta eikä lastensa kautta. Tuo oli vähän semmoista salakavalaa puukottamista selkään, kun olet kumminkin vuosia lueskellut uteliaana kaverin päivityksiä lastensa ongelmista, mitenkään muistuttamatta häntä lasten oikeudesta yksityisyyteen. Paheksuntasi vaikuttaa siis aika viivästyneeltä ja ulkokultaiselta.
15
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku tehdä jonkinlaisen "oppaan" tyyliin "mitä voin julkaista somessa" ja laittaa sen neuvoloihin, kouluihin yms. Niin moni vanhempi käyttäytyy aivan kuin ne lapset olisi joitain lemmikkejä, joiden kaikki yksityiset asiat voi jakaa muille. Miettivätköhän koskaan omalle kohdalleen? Kuinka mukavaa se olisi kun oma äiti julkaisisi siitä keski-ikäisestä tyttärestään kaiken lähtien pms- vaivoista ummetukseen ja työttömyyteen. Oikeasti jotkut ihmiset eivät tajua sitä miten ne vanhempien julkaisut voivat vaikuttaa niiden lasten elämään!!!
Tämähän on todella mainio ajatus, niin surullista kuin se onkin, että tällaiselle oppaalle on tarvetta. Joku alan osaaja voisi oikeasti ryhtyä tuumasta toimeen! Anyone?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin. Lapsia ei tentata ilman omaa puoltavaa aikuista.
Sun olisi pitänyt käydä alunperinkin koko keskustelu sen tyypin kanssa, ei lasten.
Minä en tentannut lapsia. Kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme kuulumisia. Jotakin sitten kysyin jostakin, mitä olin lukenut heidän äitinsä facebooksivuilta. Tottakai tässä vaiheessa ajattelin heidän tietävän edes suurinpiirtein mitä heistä somessa julkaistaan. Lapset sitten ihmettelivät, että miten tiesin kysyä asiasta ja sanoin, että heidän äitinsä Facebookprofiilista olin moista lukevinani. He ihmettelivät, että "onko meidän äitillä facebook?". Ehkä tahditonta minulta, mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen sanoa, että "hei nyt kun tää keskustelu meni näille raiteille niin soitetaanpas äippä heti paikalle tätä varten".
AP
Ok, tuon ymmärrän. Mutta kai sinäkin ymmärrät, että tuo oli sinulta lipsahdus, josta ystäväsi on vähän syystäkin näreä, vaikka toki hän itse on sen suurimman mokan tehnyt, kun on kertoillut lastensa asioista somessa liian avoimesti.
15
Siis ymmärrän osittain miksi äiti on käärmeissään. Minuakin ärsyttää jos koen, että joku puuttuu asioihini tai vaikeuttaa elämistäni. Sitä en kyllä ymmärrä, että hän ei tunnu ottavan yhtään tästä onkeensa vaan jatkaa tekojensa puolustelua ja kääntää asian täysin minua vastaan. Kas kun ei ole tehnyt vielä tilapäivitystä tästä riidasta..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin teit oikein. Minulla on sukulainen joka postaa mielisairautta sairastavasta tyttärestään koko ajan ties mitä soopaa faceen ja sadat ihmiset näkevät nuo päivitykset. Tytär on vieläpä pyytänyt että voitko äiti olla levittelemättä asioita... Tuntuu järkylle seurata tilannetta vierestä. Varsinkin kun tuntuu että suuri osa tyttären ongelmista johtuu ihan kotioloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin. Lapsia ei tentata ilman omaa puoltavaa aikuista.
Sun olisi pitänyt käydä alunperinkin koko keskustelu sen tyypin kanssa, ei lasten.
Minä en tentannut lapsia. Kohtasimme sattumalta ja vaihdoimme kuulumisia. Jotakin sitten kysyin jostakin, mitä olin lukenut heidän äitinsä facebooksivuilta. Tottakai tässä vaiheessa ajattelin heidän tietävän edes suurinpiirtein mitä heistä somessa julkaistaan. Lapset sitten ihmettelivät, että miten tiesin kysyä asiasta ja sanoin, että heidän äitinsä Facebookprofiilista olin moista lukevinani. He ihmettelivät, että "onko meidän äitillä facebook?". Ehkä tahditonta minulta, mutta ei siinä vaiheessa tullut mieleen sanoa, että "hei nyt kun tää keskustelu meni näille raiteille niin soitetaanpas äippä heti paikalle tätä varten".
AP
Ok, tuon ymmärrän. Mutta kai sinäkin ymmärrät, että tuo oli sinulta lipsahdus, josta ystäväsi on vähän syystäkin näreä, vaikka toki hän itse on sen suurimman mokan tehnyt, kun on kertoillut lastensa asioista somessa liian avoimesti.
15
Siis ymmärrän osittain miksi äiti on käärmeissään. Minuakin ärsyttää jos koen, että joku puuttuu asioihini tai vaikeuttaa elämistäni. Sitä en kyllä ymmärrä, että hän ei tunnu ottavan yhtään tästä onkeensa vaan jatkaa tekojensa puolustelua ja kääntää asian täysin minua vastaan. Kas kun ei ole tehnyt vielä tilapäivitystä tästä riidasta..
AP
Ihan tosi? No aika outo ihminen, jos ei edes siitä ota onkeensa, jos lapsensa ovat hänelle suuttuneet asiasta.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta teit oikein.
Jos olisit äitiä itseään toistuvasti ojentanut samasta asiasta, niin se olisi jo toinen juttu.
Niin siis minusta taas ap toimi väärin. Hänen OLISI pitänyt sanoa äidille itselleen, että oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kerrot netissä lastesi asioita, sellaisiakin, joita he tuskin haluavat sinun kertovan muille. Ja kertoa lapsille vasta, jos äiti ei muuta tapojaan.
Nyt hän avautui väärälle kohteelle suoraan, kun olisi pitänyt ensin yrittää vaikuttaa ystävänsä toimintaan.
Siis toisaalta joo, olen samaa jossitellut, että olisi pitänyt ottaa hänen kanssaan puheeksi.
Mutta toisaalta jos olisin sanonut hänelle asiasta niin en tiedä olisiko se muuttanut mitään. Ja kun hän on jo vuosien ajan lastensa henkilökohtaisia asioita julkaissut niin mitä sitten vaikka hän nyt päättäisikin lopettaa? Mielestäni lapsilla on kuitenkin oikeus tietää mitä heistä on jo julkaistu, vaikka uutta materiaalia ei tulisikaan.
AP
Jaa, no se olisi kumminkin ollut rehdimpää antaa sille ystävälle suoraan palautetta eikä lastensa kautta. Tuo oli vähän semmoista salakavalaa puukottamista selkään, kun olet kumminkin vuosia lueskellut uteliaana kaverin päivityksiä lastensa ongelmista, mitenkään muistuttamatta häntä lasten oikeudesta yksityisyyteen. Paheksuntasi vaikuttaa siis aika viivästyneeltä ja ulkokultaiselta.
15
Ymmärrän näkökulmasi, koska olen itsekin pettynyt siihen miten asia loppujen lopuksi meni. Olen aina ihmetellyt hänen tapaansa levitellä perheen henkilökohtaisia asioita, mutta kai olen jotenkin ajatellut, että hänellä joku lupa tähän kaikkeen on. Ja olen muutenkin todella huono nostamaan kissaa pöydälle asioista, varsinkaan tuollaisten vähän kaukaisempien ihmisten kanssa. Olen melko selkärangaton ihan oikeidenkin tuttujen kohdalla niin tuo oli vain sellainen asia, jota ihmettelin jos nyt feedissä tuli jotakin vastaan, mutta jota en jäänyt pitkäksi aikaa miettimään. Ajattelin, että varmaan hänen miehensä (myöskin facebookissa) tai läheisempi ystävänsä huomauttaisi asiasta jos hän tekisi jotakin väärää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Todellakin teit oikein. Minulla on sukulainen joka postaa mielisairautta sairastavasta tyttärestään koko ajan ties mitä soopaa faceen ja sadat ihmiset näkevät nuo päivitykset. Tytär on vieläpä pyytänyt että voitko äiti olla levittelemättä asioita... Tuntuu järkylle seurata tilannetta vierestä. Varsinkin kun tuntuu että suuri osa tyttären ongelmista johtuu ihan kotioloista.
Mitä alapeukuttamista tässä on? Tytär on jopa äitinsä facessa kirjoittanut jonkun postauksen alle että äiti en halua että kaikki näkevät tämän.
Vanhempi, sinä et omista lastasi! Hän on oma yksilönsä jolla on omat ajatuksensa ja tunteensa.
Kyllä lapsellakin on oikeus yksityisyyteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittajat, kirjoittakaapa artikkeleita aiheesta, mitä saa ja kannattaa fb-sivuilla kirjoittaa. Jutut ja kuvat kun eivät kovin helposti häviä.
Onkohan kyse samasta henkilöstä? Lapsistaan kertoo, mutta ei kerro mitään omasta "masennuksesta" ja sairauslomistaan julkisesti..ei onneksi sukua. Toki tuo kuvaus sopii moneen nykypäivänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös tuttu, joka jakaa kaiken mahdollisen lapsistaan. Ja kun kyseessä on vielä useampi erityislapsi, niin jaettavaa riittää. Kaikki diagnoosit, lääkitykset, terapiat ja ongelmatilanteet luetellaan seinällä. Lapset alakouluikäisiä. Ilmeisesti tämä äiti ei halua salata mitään ja lyö kaikki kortit tiskiin, ettei juorut lähde liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse samasta henkilöstä? Lapsistaan kertoo, mutta ei kerro mitään omasta "masennuksesta" ja sairauslomistaan julkisesti..ei onneksi sukua. Toki tuo kuvaus sopii moneen nykypäivänä
Tää ihminen kyllä kertoo itsestäänkin aika henkilökohtaista settiä, mutta ei kyllä niin usein ja yksityiskohtaisesti :D Kai näillä henkilöillä on kuitenkin sitten ainakin omalla kohdalla joku ymmärrys siitä mitä kannattaa ja ei kannata huudella. Mutta jos tosiaan näkee sen oman jälkikasvunsa vähän niinkuin lemmikkinä tai itsensä jatkumona niin siihen nämä rajat eivät päde.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän äidin joka ilmoittaa Facebookissa miten hänen lapsensa pilaavat hänen elämänsä milloin minkäkin asian takia,ettei voi tehdä sitä jotain kun on lapset olemassa.En tiedä mitä pitäisi ajatella...kuulostaa kauhealta tai onko pakko sinne vuotaa tuollaisia tuntemuksia vai onko tämä nyt jotain nykyaikaa ja ei tarvitse ihmetellä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Teit oikein.
En minäkään oikein ymmärrä, miksi toiset kertovat Facebookissa lapsistaan kaiken. Mielestäni voi jotain yleistä kirjoittaa, että käytiin puistossa tai leivottiin lasten kanssa. Mutta henkilökohtaiset asiat sairauksista, kouluasioista yms. eivät kuulu kaikille. He julkaisevat valtavan määrän kuvia lapsistaan ja samasta kohteesta (esim. lapsi istuu keinussa) tulee 20 kuvaa eri kuvakulmista otettuna. Lapsista julkaistaan myös kuvia lääkärin vastaanotolta ja muista yksityisistä tilanteista.
Mutta on sama ilmiö havaittavissa ihan työpaikan kahvipöydässäkin. Yksi työkaveri lörpöttelee aikuisten lastensa kaikki asiat alapäävaivoista alkaen ja kertoo henkilökohtaisetkin asiat. Voihan sitä yleistä lapsista jutella työkavereiden kanssa, mutta en minä haluaisi lasten yksityisasioita lörpötellä kahvipöydässä.
Mun äiti oli tuommonen. Kertoi kaiken eteenpäin, nekin asiat, mitkä erikseen kielsin kertomasta. Sitten, kun kertoi mm. mun keskenmenoista muille, niin laitoin välit poikki. Pikkuhiljaa ollaan taas tekemisissä, mutta omia ja perheeni asioita en enää kerro. Koska kärsin tuosta itse aikoinaan liikaa, omat lapset olen opettanut niin, että kertovat vain ne asiat, jotka saa muutenkin jakaa julkisesti.
Siis toisaalta joo, olen samaa jossitellut, että olisi pitänyt ottaa hänen kanssaan puheeksi.
Mutta toisaalta jos olisin sanonut hänelle asiasta niin en tiedä olisiko se muuttanut mitään. Ja kun hän on jo vuosien ajan lastensa henkilökohtaisia asioita julkaissut niin mitä sitten vaikka hän nyt päättäisikin lopettaa? Mielestäni lapsilla on kuitenkin oikeus tietää mitä heistä on jo julkaistu, vaikka uutta materiaalia ei tulisikaan.
AP