Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En JAKSA 50-luvun lopulla syntyneiden appivanhempien kitinää siitä, miten heillä on ollut niin RANKKAA
28.12.2016 |
Ja ok, ymmärränhän minä sen, että jokaisella sukupolvella on omat ristinsä kannettavana. Mutta kun heidän argumenttinsa on, että nykynuorilla on niin helppoa ja heillä on aina ollut niin perkeleen vaikeaa, eikä se ihan pidä paikkaansa!
He ovat joutuneet tekemään aina töitä, totta. Asian voisi kääntää myös niin päin, että he ovat saaneet tehdä töitä koko ikänsä, matalasta koulutusasteesta huolimatta he tienaavat ihan mukavasti eikä kummallakaan ole taustalla työttömyysjaksoja. Heidän ei ole tarvinnut hankkia korkeakoulututkintoja, jotka eivät kuitenkaan ole tae yhtään mistään, eivätkä he ole joutuneet elämään määräaikaisuuksien, sijaisuuksien, projektien ja osapäiväisyyksien loukussa. He hädin tuskin tietävät, mitä tarkoittaa nollatuntisopimus eivätkä kykene ymmärtämään, että tieto työn loppumisesta päivänä x.x. tuntuu stressaavalta ja syö voimia ja uskoa tulevaisuuteen.
Koska työtä on riittänyt, on heillä velaton omistusasunto, on autot molemmilla, kesämökki. On varaa matkustella ja harrastaa. Lasten tekemistä ei ole tarvinnut miettiä siltä kantilta, miten se suhtautuu työuran vaiheeseen ja onko lapseen ylipäänsä varaa.
Sitten he jaksavat vielä v*ttuilla siitä, ettei yliopistotutkinto ole mitään muuta kuin menolippu kortistoon.
Kommentit (47)
Vielä jokin aika sitten parjattiin suuria ikäluokkia eli 40-luvulla syntyneitä, nyt ovat vuorossa 50-luvun lopulla syntyneet ja viiden vuoden kuluttua 60-luvulla syntyneet.
Itse olen syntynyt 1959, pääsin ylioppilaaksi 1978, ensimmäisen lapsen sain 1990, toisen 1993.
En kyllä tunnista ollenkaan ap:n kuvaamaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain isäni oli 70-luvulla töissä, hitsaajana. Hänen palkallaan ostettiin omakotitalo, uudet autot ja kesämökki. Nuo kaikki silloin kun vanhemmat olivat vielä alle 30 v. Kuinka moni perheellinen pystyy samaan nykypäivänä?
Meillä vähän sama, isä oli töissä, perusduunari, äiti kotiäitinä. Rakennettiin omakotitalo, kesämökki. Auto oli aina joko uusi tai lähes, isä kun ei ymmärtänyt (eikä halunnutkaan ymmärtää) mitään tekniikasta joten halusi varmistaa ettei tarvi stressata mistään auton vioista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa yhteistä näille 60-70-vuotiaille valittajille on se, että ovat tehneet työuransa julkisella puolella ja eläkekarttumansa on ollut paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
Olen yrittänyt kertoa heille, että eläkettä kertyy 1,5 % kk-palkasta jatkossa, eli keskituloisella n. 40 euroa vuodessa (elinaikakerroin heikentää), eli kun olet ollut 30 vuotta töissä kasassa on monella vain 1200 euroa. Ja sitten kun työurassa on katkoja ja työttömyysjaksoja niin keskituloisella se 1200 euroa on helposti todellisuutta.
Ja TÄMÄ EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN ihmiselle, joka on saanut oman eläkkeensä julkisen työurana viimeisten 4 hyväpalkkaisen vuoden mukaan.....
Ai onko tuo muuttunut eli eläke ei määritykään 4 viimeisen vuoden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla syntyneet ovat nauttineet täystyöllisyydestä, valtion asuntolaina korkovähennyksistä ja halvoista asunnoista.
80-luvun alussa kuka tahansa nuori pari pystyi ostamaan kaksion. Sen lainakoroista valtio maksoi neljäsosan takaisin.
Peruskoulupohjalta pääsi laborantiksi yms tehtäviin.
50-luvun laoset ovat se todellinen pullamössösukupolvi.
Ja tosissasi väität, että 90-luvun lama ei koskettanut mitenkään silloin vähän yli kolmekymppisiä?
Kuka ne 90-luvun lamasta kärsineet sukupolvet oikein synnytti, siis ne lapset, jotka olivat koululaisia juuri laman alkaessa?
Minulla on sama kokemus kuin eräällä aikaisemmalla kirjoittajalla, eli nämä samat kliseet toistuvat lähes kaikilla iäkkäämmillä:
- olen itse maksanut eläkkeeni, oikeasti kuvitellaan näin vaikka muistin luulisi pelaavan sen verran, että jo perusmatematiikka kertoisi sen, että 20-30 vuoden eläkettä ei todellakaan ole itse maksanut vaikka rahastot olisivat tuottaneet kuinka
- työeläkemaksuja ollaan maksettu 2-3 % palkasta, me töissä olijat maksamme ensi vuonna jo yli 6 prosenttia palkasta. Tätä ei tajuta ollenkaan, omasta mielestään ovat maksaneet vähintään yhtä paljon kuin nykyisin töissä olevat
- eläke ei ole kertynyt alle 23-vuotiaana tehdystä työstä, ja sitten kun 70-lukulainen sanoo että ei minullakaan, niin sitä ei uskota... Koska kaikilla nuorilla eläke-edut ovat paljon paremmat
- Valtion ja kuntien virkamiehillä eläkekarttuma on ollut 3 % palkasta, millään ei mene jakeluun että meillä se 1,5 prosenttia eikä yhtään yli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on aika hyvin kärryillä nykytilanteesta, kun ovat seuranneet meitä lapsia vierestä. Pikemminkin ovat rikki, kuinka kamalaksi asiat on menneet ja kuinka hirveää meidän työelämä on. He ovat itse ns. kultapossukerhoa ja myöntävät sen. Yliopistotutkinnolla suoraan vakityöhön, hyvä ura ja erinomainen eläke nyt 60+ -iässä. Heidän eläkkeensä hakkaa meidän lasten palkat (kun töitä on!), vaikka meilläkin on yliopistotutkinto ja työkokemusta jo alla jonkin verran. He auttavat kyllä meitä taloudellisesti juuri tarjoamalla sitä ekstraa: matkoja, autonvaihtoon rahaa yms.
Toki heillä oli köyhä lapsuus, mutta sanovat aina, ettei köyhyys ole paha, kun muutkin on köyhiä ja heidän lapsuudessaan kyllä ruokaa oli ja kengät jalassa ja lämmintä päällä. Ettei ehkä jotain 50-luvun Suomea voi kovin köyhänä pitää enää. Lisäksi mentiin koko ajan eteenpäin. aina vaan oli vauraampaa, oli usko tulevaisuuteen ja siihen, että ensi vuonna saa sen ja tämän ja kymmenen vuoden päästä onkin jo sitten sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa yhteistä näille 60-70-vuotiaille valittajille on se, että ovat tehneet työuransa julkisella puolella ja eläkekarttumansa on ollut paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
Olen yrittänyt kertoa heille, että eläkettä kertyy 1,5 % kk-palkasta jatkossa, eli keskituloisella n. 40 euroa vuodessa (elinaikakerroin heikentää), eli kun olet ollut 30 vuotta töissä kasassa on monella vain 1200 euroa. Ja sitten kun työurassa on katkoja ja työttömyysjaksoja niin keskituloisella se 1200 euroa on helposti todellisuutta.
Ja TÄMÄ EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN ihmiselle, joka on saanut oman eläkkeensä julkisen työurana viimeisten 4 hyväpalkkaisen vuoden mukaan.....
Ai onko tuo muuttunut eli eläke ei määritykään 4 viimeisen vuoden perusteella.
Ei määrity ei.... Vaan kokoisen työvuoden kertynyt eläke on se 1,5 % eli keskituloisella vähennysten jälkeen n. 40 euroa vuodessa. Eli 30 työvuoden jälkeen kasassa on 1200 euroa. Tämä on karkea laskelma, koska elinaikakerroin leikkaa eläkettä vähän erilailla eri ikäisillä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa yhteistä näille 60-70-vuotiaille valittajille on se, että ovat tehneet työuransa julkisella puolella ja eläkekarttumansa on ollut paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
Olen yrittänyt kertoa heille, että eläkettä kertyy 1,5 % kk-palkasta jatkossa, eli keskituloisella n. 40 euroa vuodessa (elinaikakerroin heikentää), eli kun olet ollut 30 vuotta töissä kasassa on monella vain 1200 euroa. Ja sitten kun työurassa on katkoja ja työttömyysjaksoja niin keskituloisella se 1200 euroa on helposti todellisuutta.
Ja TÄMÄ EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN ihmiselle, joka on saanut oman eläkkeensä julkisen työurana viimeisten 4 hyväpalkkaisen vuoden mukaan.....
Se 60v valittaja ei ole vielä eläkkeellä julkiselta puolelta! Sillä on vielä 3 työvuotta edessä eikä puhettakaan mistään suurista eläkekarttumista. Missä iässä oletit ihmisten eläköityvän?
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on aika hyvin kärryillä nykytilanteesta, kun ovat seuranneet meitä lapsia vierestä. Pikemminkin ovat rikki, kuinka kamalaksi asiat on menneet ja kuinka hirveää meidän työelämä on. He ovat itse ns. kultapossukerhoa ja myöntävät sen. Yliopistotutkinnolla suoraan vakityöhön, hyvä ura ja erinomainen eläke nyt 60+ -iässä. Heidän eläkkeensä hakkaa meidän lasten palkat (kun töitä on!), vaikka meilläkin on yliopistotutkinto ja työkokemusta jo alla jonkin verran. He auttavat kyllä meitä taloudellisesti juuri tarjoamalla sitä ekstraa: matkoja, autonvaihtoon rahaa yms.
Toki heillä oli köyhä lapsuus, mutta sanovat aina, ettei köyhyys ole paha, kun muutkin on köyhiä ja heidän lapsuudessaan kyllä ruokaa oli ja kengät jalassa ja lämmintä päällä. Ettei ehkä jotain 50-luvun Suomea voi kovin köyhänä pitää enää. Lisäksi mentiin koko ajan eteenpäin. aina vaan oli vauraampaa, oli usko tulevaisuuteen ja siihen, että ensi vuonna saa sen ja tämän ja kymmenen vuoden päästä onkin jo sitten sitä ja tätä.
Mahtavaa, että vanhempasi kykenevät myöntämään tämän! Minäkin tunnen peräti yhden 65-vuotiaan joka suoraan myöntää, että eläke on hyvä. Olin aivan järkyttynyt, että myönsi tämän.... Eräs surkeaa (lue: hyvää) eläkettään valittava saa eläkettä enemmän kuin 2 lastaan saa palkkaa, mutta silti valittaa, miten hän on vääryyttä kärsinyt.... Sinun vanhempasi ovat oikeasti fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama kokemus kuin eräällä aikaisemmalla kirjoittajalla, eli nämä samat kliseet toistuvat lähes kaikilla iäkkäämmillä:
- olen itse maksanut eläkkeeni, oikeasti kuvitellaan näin vaikka muistin luulisi pelaavan sen verran, että jo perusmatematiikka kertoisi sen, että 20-30 vuoden eläkettä ei todellakaan ole itse maksanut vaikka rahastot olisivat tuottaneet kuinka
- työeläkemaksuja ollaan maksettu 2-3 % palkasta, me töissä olijat maksamme ensi vuonna jo yli 6 prosenttia palkasta. Tätä ei tajuta ollenkaan, omasta mielestään ovat maksaneet vähintään yhtä paljon kuin nykyisin töissä olevat
- eläke ei ole kertynyt alle 23-vuotiaana tehdystä työstä, ja sitten kun 70-lukulainen sanoo että ei minullakaan, niin sitä ei uskota... Koska kaikilla nuorilla eläke-edut ovat paljon paremmat
- Valtion ja kuntien virkamiehillä eläkekarttuma on ollut 3 % palkasta, millään ei mene jakeluun että meillä se 1,5 prosenttia eikä yhtään yli
Ja kun tähän liittää sen faktan, että 1950-luvun lopussa syntyneet eivät ole vielä eläkkeellä, niin joutuu kysymään, että onko nuoremmilla mitään käsitystä edes siitä, missä iässä eläkkeelle pääsee. Ihan samalla tavalla töissäolevat maksavat eläkemaksuja - tai jos ollaan tarkkoja, niin 55v täytettyään maksavat enemmän kuin nuoret.
Siellä samassa työelämässä ne melkein kuusikymppiset ovat kuin tekin ja te vielä jaksatte valittaa, että jäisitte vanhat kääkät pois töistä, ei teitä täällä kukaan kaipaa. Vaan kun ei voi jäädä, eläkeikään on 1959 syntyneillä vielä yli 6 vuotta.
Elintaso on noussut valtavasti ja nykyisellä sossuelätillä on paremmat oltavat kuin 70-luvun keskituloisella. Tämäkin näyttää aina nuorilta unohtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on aika hyvin kärryillä nykytilanteesta, kun ovat seuranneet meitä lapsia vierestä. Pikemminkin ovat rikki, kuinka kamalaksi asiat on menneet ja kuinka hirveää meidän työelämä on. He ovat itse ns. kultapossukerhoa ja myöntävät sen. Yliopistotutkinnolla suoraan vakityöhön, hyvä ura ja erinomainen eläke nyt 60+ -iässä. Heidän eläkkeensä hakkaa meidän lasten palkat (kun töitä on!), vaikka meilläkin on yliopistotutkinto ja työkokemusta jo alla jonkin verran. He auttavat kyllä meitä taloudellisesti juuri tarjoamalla sitä ekstraa: matkoja, autonvaihtoon rahaa yms.
Toki heillä oli köyhä lapsuus, mutta sanovat aina, ettei köyhyys ole paha, kun muutkin on köyhiä ja heidän lapsuudessaan kyllä ruokaa oli ja kengät jalassa ja lämmintä päällä. Ettei ehkä jotain 50-luvun Suomea voi kovin köyhänä pitää enää. Lisäksi mentiin koko ajan eteenpäin. aina vaan oli vauraampaa, oli usko tulevaisuuteen ja siihen, että ensi vuonna saa sen ja tämän ja kymmenen vuoden päästä onkin jo sitten sitä ja tätä.
Keskimääräinen eläke yli 30 työvuoden jälkeen on 1800 e/kk brutto. Eläkettä verotetaan raskaammin kuin ansiotuloja, joten iso osa eläkeläisistä saa noin 1500 e/kk rahaa käyttöönsä. Työterveyslääkäriä ei ole käytettävissä, joten lääkäri- ja lääkekulut ovat monella yli 75v ikäisellä 30% tuosta summasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa yhteistä näille 60-70-vuotiaille valittajille on se, että ovat tehneet työuransa julkisella puolella ja eläkekarttumansa on ollut paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
Olen yrittänyt kertoa heille, että eläkettä kertyy 1,5 % kk-palkasta jatkossa, eli keskituloisella n. 40 euroa vuodessa (elinaikakerroin heikentää), eli kun olet ollut 30 vuotta töissä kasassa on monella vain 1200 euroa. Ja sitten kun työurassa on katkoja ja työttömyysjaksoja niin keskituloisella se 1200 euroa on helposti todellisuutta.
Ja TÄMÄ EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN ihmiselle, joka on saanut oman eläkkeensä julkisen työurana viimeisten 4 hyväpalkkaisen vuoden mukaan.....
Se 60v valittaja ei ole vielä eläkkeellä julkiselta puolelta! Sillä on vielä 3 työvuotta edessä eikä puhettakaan mistään suurista eläkekarttumista. Missä iässä oletit ihmisten eläköityvän?
Pahoittelut epätarkkuudesta. 64-70 vuotiaat, tarkennan tässä. Julkisella puolella on olleet henkilökohtaiset eläkeiät, yleisin taitaa olla 64-vuotta. En ole siis alkuperäinen kirjoittaja, minun esimerkkinä ovat jo muutaman vuoden hyvillä eläkkeille olleet, jotka valittavat kuinka eivät saa eläkettä yli 60 % palkasta vaikka se on heille joskus "luvattu". Siinä on lukion lehtorilla kaikkine ikälisineen surkea eläke....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tarinoita. Mun isä osti 3h+k kerrostalosta joskus vuonna 1978. Äiti oli kotona meidän lasten kanssa. Isän palkka riitti elättämiseen ja lainan lyhentämiseen. Auto ostettiin joskus 80-luvun alussa ja mökki rakkennettiin samoihin aikoihin.
Tämä tapahtui Porissa ja lähiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on aika hyvin kärryillä nykytilanteesta, kun ovat seuranneet meitä lapsia vierestä. Pikemminkin ovat rikki, kuinka kamalaksi asiat on menneet ja kuinka hirveää meidän työelämä on. He ovat itse ns. kultapossukerhoa ja myöntävät sen. Yliopistotutkinnolla suoraan vakityöhön, hyvä ura ja erinomainen eläke nyt 60+ -iässä. Heidän eläkkeensä hakkaa meidän lasten palkat (kun töitä on!), vaikka meilläkin on yliopistotutkinto ja työkokemusta jo alla jonkin verran. He auttavat kyllä meitä taloudellisesti juuri tarjoamalla sitä ekstraa: matkoja, autonvaihtoon rahaa yms.
Toki heillä oli köyhä lapsuus, mutta sanovat aina, ettei köyhyys ole paha, kun muutkin on köyhiä ja heidän lapsuudessaan kyllä ruokaa oli ja kengät jalassa ja lämmintä päällä. Ettei ehkä jotain 50-luvun Suomea voi kovin köyhänä pitää enää. Lisäksi mentiin koko ajan eteenpäin. aina vaan oli vauraampaa, oli usko tulevaisuuteen ja siihen, että ensi vuonna saa sen ja tämän ja kymmenen vuoden päästä onkin jo sitten sitä ja tätä.
Keskimääräinen eläke yli 30 työvuoden jälkeen on 1800 e/kk brutto. Eläkettä verotetaan raskaammin kuin ansiotuloja, joten iso osa eläkeläisistä saa noin 1500 e/kk rahaa käyttöönsä. Työterveyslääkäriä ei ole käytettävissä, joten lääkäri- ja lääkekulut ovat monella yli 75v ikäisellä 30% tuosta summasta.
Keskimääräinen eläke tulee nousemaan vauhdilla tulevina vuosina, koska eläkeläisistä kuolevat kaikista vanhimmat, 1920-30-luvuilla syntyneet, joilla on todella huonot eläkkeet. Yli 100.000 eläkeläistä saa tällälhetkellä yli 3000 euron eläkettä. Jatkossa yli 3000 euron eläkkeisiin pääsevät ainoastaan johtavat sekä kenties lääkärit, jotka ovat tienanneet heti valmistumisestaan lähtien todella hyvin. Jos ura on ollut nousujohteinen, mutta esim. ensimmäiset 10 vuotta pienehköllä palkalla, yli 3000 on todella vaikea päästä. Eli ennen esim peruskoulun rehtori sai todella hyvän eläkkeen, enää ei jos ei rehtorinvirka ole ollut todella pitkään....
Olin kotiäitinä 70-luvulla, mies rakennuksilla. Ostimme 50 neliön asunnon. Olemme kumpikin köyhistä kodeista, joten vanhemmiltamme emme saaneet mitään. Minun "kapioni" olivat yksi pöytäliina ja kaksi kahvimukia.
Elämä oli tosi tiukkaa. Söimme lähes joka päivä vain perunoita ja pelkkää ruskeaa kastiketta. Herkkuihin ei ollut varaa. En ostanut itselleni koskaan mitään, mies sai joskus suklaapatukan kaupasta. Matkustelusta ei edes puhuttu, ravintolassa tai kahviloissa ei käyty koskaan. Minä olin lähes aina lapsen kanssa kahdestaan, en osannut kuvitellakaan mitään äitikahviloita tai ostoskeskuksia enkä olisi niissä mitään tehnytkään kun minulla ei ollut markkaakaan omaa rahaa. Niin että oli se minun mielestäni aika kituuttamista.
Nyt on maksettu asunto, kesämökki ja kaksi autoa, mutta eivät ne todellakaan ilman ponnistuksia ja helposti tulleet.
En millään tavalla kadehdi nykyajan nuoria perheitä, ei heilläkään helppoa ole, mutta ei meitä 50-luvun lapsia saisi sentään lyödä kuin sotaveteraaneja pahimpina vasemmistolaisaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on noussut valtavasti ja nykyisellä sossuelätillä on paremmat oltavat kuin 70-luvun keskituloisella. Tämäkin näyttää aina nuorilta unohtuvan.
Eläkkeiden osalta elintaso ei tule nousemaan, koska eläkettä kertyy meille vähemmän. 1500 euron raja eläkkeessä jää isolta osalta saavuttamatta ja voit miettiä, mitenköhän ostovoiman kanssa käy, paljonkohan 1500 eurolla saa lääkkeitä vuonna 2040?
Töitä kyllä oli, oli vain vähän vaikea saada. Kun lopulta sai, oli vaikea vakuuttaa pystyvänsä.
Saimme mekin 50-lopulla syntyneet kuunnella kuinka otti päähän: " Ruokaa sai sen verran että henki pysy, ei saanut sairastaa kun oltiin vihaisia." Ahdisteltiin joka paikassa: "Kyllä kai olet työelämässä" . Muistan lapsena että kuumeisenakin patisteltiin liikkeelle, perunannostoon, onneksi joku puolusti: "eihän se sairaana voi."
Nykyään on erilaiset ongelmat, uskon että kauheat vaatimukset tuntuvat ahdistavammilta kuin meidän aikanamme noin yleensä.
Nuoria ei saisi laittaa liian koville, pitää odottaa itsetunnon kehittymistä. Monet ikätoverit syrjäytyivät kun yksinkertaisesti pahoittivat mielensä. Yksikin työnantaja huusi puhelimessa "ymmärrättekö mitään" näkemättä henkilöä. Siihen aikaan naurettiin loukkaantumiselle, "tällaistahan tämä on, se on hyväksyttävä".
Vierailija kirjoitti:
Olin kotiäitinä 70-luvulla, mies rakennuksilla. Ostimme 50 neliön asunnon. Olemme kumpikin köyhistä kodeista, joten vanhemmiltamme emme saaneet mitään. Minun "kapioni" olivat yksi pöytäliina ja kaksi kahvimukia.
Elämä oli tosi tiukkaa. Söimme lähes joka päivä vain perunoita ja pelkkää ruskeaa kastiketta. Herkkuihin ei ollut varaa. En ostanut itselleni koskaan mitään, mies sai joskus suklaapatukan kaupasta. Matkustelusta ei edes puhuttu, ravintolassa tai kahviloissa ei käyty koskaan. Minä olin lähes aina lapsen kanssa kahdestaan, en osannut kuvitellakaan mitään äitikahviloita tai ostoskeskuksia enkä olisi niissä mitään tehnytkään kun minulla ei ollut markkaakaan omaa rahaa. Niin että oli se minun mielestäni aika kituuttamista.
Nyt on maksettu asunto, kesämökki ja kaksi autoa, mutta eivät ne todellakaan ilman ponnistuksia ja helposti tulleet.
En millään tavalla kadehdi nykyajan nuoria perheitä, ei heilläkään helppoa ole, mutta ei meitä 50-luvun lapsia saisi sentään lyödä kuin sotaveteraaneja pahimpina vasemmistolaisaikoina.
Mene pois. Etsi ikäistäsi seuraa.
Alue: Aihe vapaa
Rankkaa se oli.
Vuonna 1985 sai kuukausipalkalla maksettua 6,7 kuukauden vuokrat. Pääkaupunkiseudulla sai vuonna 1985 kuukausipalkalla maksettua 5,7 kuukauden vuokrat.
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/ta_03_04_asuntojen_hinnat.html