Kaikki näkökulmat tervetulleita. Miksi en saa naista!

Väärä paikkakunta? (Varsinkin koulutettu) Mies löytää helpoiten naisen itselleen pääkaupunkiseudulta. Nainen taas miehen pohjoisesta.

Hyviä tutustumispaikkoja ovat mm. seurakunnan aktiviteetit (oho?), käsityömessut, kirjamessut, yms. naisvaltaiset tapahtumat.

Kyllä oikea löytyy, vaikka aikaa voi mennä ennen kuin löydät oikeat kanavat.

Olet itse kenties liian nirso ? tyhmät jutut treffeillä ?

En nyt ehdi lukemaan ihan koko ketjua, mutta näin liki nelikymppisenä tuota asiaa on tullut pohdittua vaikka itsellä onkin pitkä parisuhde takana. Ystäväpiirssä oikean löytäminen on ollut usealle ongelma. Sä kuulostat sellaselta, että voisit kokeilla tätä.

Kohta yksi, älä ole imelä, älä mielistele, tapahtui mitä tapahtui. Tosi moniin naisiin tehoaa se, että on hieman vaikeasti tavoiteltava ja ehkä vähän salaperäinen.  Jos mies on tosi kiva, mutta ei kuitenkaan osoita romanttista tai seksuaalista kiinnostusta, saa naiset hämilleen ja saalistusvietin heräämään. Siimaa pitää antaa pikkuhiljaa. Puhu kuin kaverille, ei mitään oletpa-kaunis-tänään tai muutenkaan ulkonäköön viittaavaa vaikka tyttö olisi missin näköinen, vaan jos pitää kehua niin heitä vaikka sopivassa kohtaa kevyesti ja pilke silmäkulmassa, että kiva huomata, et sul on huumorintajua, tai vaikka katos, sähän oletkin fiksu.  Älä koskettele, vahingossa voit hipasta. Jos olette leffassa, niin pysy omassa penkissäsi. Älä ala puhumaan seuraavista treffeistä, ellei tyttö ota sitä puheeksi. Sanot vaan lähtiessä, että soitellaan. Jos soittoa ei kuulu, niin unohda ja kiikaroi seuraavaa. Jos tulee tokat treffit, niin pidä linja, mutta osoita jollain pienellä tavalla, että olet kiinnostunut. Iske vaikka silmää. Tönäise vaikka kiusoittelevasti. Mutta älä anna ymmärtää, että olet koukussa, sillä silloin nainen katoaa. Älä ajaudu tilanteeseen ainakaan ennen neljänsiä treffejä, jossa olette tytön kanssa kahdestaan vaikka jomman kumman kotona. Seksi pilaisi kaiken, mutta toisaalta jos on tilaisuus, etkä käyttäisi sitä, tekisi sinusta taas oudon. Nähkää siis kaupungilla tai vaikka kaverin illanistujaissa (mikäli kaverit ei pilaa koko juttua)  tms. Jos ajautuisitte kuitenkin sänkyyn, kohtele tyttöä sen jälkeen edelleen kuin kaveria, ainakin hetki, niin että tyttö ehtii pohtimaan, että missä oikein mennään. Joo, tiedän tosi karua naisen näkökulmasta, mutta muuten mielenkiinto katosi siihen. Äläkä vie tyttöä vanhemmille nähtäväksi, ennen kuin on selvää että seurustelette. Se että hän näkee vanhempasi, pitää olla tosi iso juttu tytölle. Muuten on liian aikaista. Mutta ole tarkkana, ettet venytä vaikeasti tavoiteltavan miehen roolia liian pitkään. Jos tyttö näyttää ihastuneen sinuun korviaan myötä, vielä kolmansien treffien jälkeen niin anna tunteiden viedä :) . Jos kolmansien treffien jälkeen ei näy tytössä kipinää niin älä tuhlaa aikaa enää häneen. Voi sitä paitsi olla, että tunteet heräävät heti kun otat kunnolla etäisyyttä. Tai sitten ei. Mutta silloin onkin aika siirtyä eteenpäin.

Tunnistan tästä itseni. Se on totta mitä joku kertoi pari sivua aiemmin: Älä ole liian nössö, näytä tyylikkäästi siltä että Sinulla on muutakin elämää. Älä ihan joka päivä soita, mainitse ohimennen että joudut vähän käymään kaverien kanssa reissussa  (mene vaikka junalla äitin luokse syömään korvapuusteja, mutta kerro että käytte metsällä)  Älä kehu liikaa, kiusoittele naista jostain hassusta asiasta, kehu jotain naisfilmistaraa. Sillee tyylikkäästi.

Parin valintaan vaikuttaa niin moni asia että on melkein matemaattisesti mahdotonta löytää montaa sopivaa yhdestä kaupungista.

No, itse kävin treffeillä varmaan 30 miehen kanssa. Suurin osa periaatteessa ihan kiinnostavia, mutta ei vaan kolahtanut.

Kammottavimmat tyypit odottivat heti seksiä palkinnoksi jostain elokuvaillasta ja suuttuivat kun eivät saaneet. Vastenmielisiä olivat myös vanhempiensa omaisuudella rehvastelevat epävarmat surkimukset.

Joku tyyppi puhui itse tauotta jostain armeijan leirielämästä niin etten saanut suunvuoroa. Joku oli liian epätoivoinen ja aika monen kanssa kemiat eivät vaan sopineet vaikka muuten olivat hyviä tyyppejä. Eli saattoi olla joku tuoksuun tai muuhun sellaiseen liittyvä juttu.

Lopulta kohdalle osui fiksulla tavalla vaatimattoman oloinen, urheilullinen, huumorintajuinen ja sympaattinen kaveri joka pyysi ensin pari kertaa ulos ja ehdotti sitten että ollaan vaan kavereita, mutta mennään hänen kämpilleen juomaan vähän viiniä.

Eli suosittelen; vie mukava tyttö ulos jonnekin teatteriin, elokuviin tms, kuuntele paljon, älä odota treffeiltä mitään, älä rehvastele millään, älä puhu vanhemmistasi mitään paitsi vähän jos kysytään, älä yritä heti sänkyyn, ehdota että olette vaan kavereita ja tarjoa riittävästi juotavaa niin että tunnelma vapautuu.

Tämä muutaman kerran niin joku tärppää.

Luettelemasi asiat ovat sellaisia joita TARVITAAN jotta voi esimerkiksi perustaa perheen suhteellisen vakaisiin oloihin. Mutta ainakaan itselleni ei riitä elämänkumppanin valintaan se että siinä nyt on joku jolla on jotain mitä perheen perustamiseen tarvitaan. Auton ehkä voin hankkia niin että sillä pääsee käytännöllisesti paikasta A paikkaan B mutta kumppani, siltä kaipaan jo hieman enemmän persoonaa. Jos teitä on kolme samanlaista rivissä niin mikä on se mikä saa naisen valitsemaan juuri sinut tai vastaavasti mikä sinussa on se mikä saa naisen valitsemaan jonkun muun.

Uskon vahvasti että sulla on pieni pippeli 

Rakkaus on pakotettava esiin, siitä se lähtee. Se ei syty itsestäåän.

Mitä ihmettä? Minulla on ylipainoa, juon viinaa, ja joskus jopa tanssin, olen puolikalju, koulujakin on käyty, hyvä ammatti, tupakoin, olen rasisti ja rajatkiinni, koskaan ei ole ollut vaikeuksia saada naista. On ollut kaikenlaista emäntää kainalossa, enemmän ehkä akateemista kuin duunarimuijaa. Kuitenkin duunarit ovat olleet paljon selväpäisempiä kuin nämä akateemiset joilla on ihme luulot itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokoulutus

Heippa taas trolli. Aloitat kertomalla itsestäsi koulutuksen joka jo kertoo, että et ole täysillä valoilla liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

ja nössöys huonolla itsetunnolla.

Valittava nariseva ääni? Nenänkaivuu? Piereskely? Kyttäätkö vain muotoja?

Minä sytyn ainakin varmoihin miehiin. Vaikka olisi mainetta ja mammonaa, niin sellainen rosoisuus iskee. Pidän siitä, että minua kehutaan, se tuppaa unohtumaan varsinkin suomalaisilta miehiltä... mielestäni ei voi koskaan kehua liikaa. Käytöstavat niin, että ne tulee luonnostaan. 

Mielestäni kiva treffi-ilta alkaa niin, että minut haetaan autolla suoraan ovelta ja viedään syömään/elokuviin/... mitä vaan. Ja tärkeää on, että mies ehdottaa tekemistä. Ihana idea on myös kokkausilta jommankumman luona viinin kera (ehkä toisilla treffeillä).

Painotan vielä niitä käytöstapoja, eron olen huomannut tuolla Keski-Euroopassa treffeillä käydessäni. Avatkaa ovi, tarjotkaa takkia, huolehtikaa ja antakaa naiselle sellainen fiilis, että he ovat kanssasi turvassa.

Ja ekoilla treffeillä, mies tarjoaa!  

Tyo ylempänä oleva vaikeasti tavoiteltavan rooli on oikeasti kokeilun arvoinen. Ei tosiaan mikään tuskimpa olet tarpeeksi hyvä minulle rooli, vaan enemmänkin salaperäinen. Ei kaikkia kortteja pöytään heti. Jotain pitää jäädä seuraavillekin treffeille. Mut se on totta, että jos kemiat ei kohtaa, niin sitten ne ei kohtaa. Uutta matoa koukkuun vain. 

Ite uskon että niitä oikeita on pilvin pimein tuolla. Jostain syystä ihmiset kuitenkin odottaa sitä täydellistä ja kriteerit vaan kovenee mitä enemmän ikää tulee lisää, samoin kuin mitä kauniimpi nainen on. Lähesty baarissa sitä naapurintyttöä, jolla on arkinen villapaita päällä ja hiukset letillä. Todennäköisesti pään sisällä on jotain arvokasta. 

Selvitä itsellesi kuka olet.

Mene treffeille ja ole itsesi.

Peesaan kaikkia niitä, jotka ovat kysyneet: "Kuka sinä olet?" Aloituksessa kerroit itsestäsi asioita, jotka ovat vähän niin kuin minimivaatimuksia kolmekymppiselle miehelle. Tottakai sinulla on koulutus, työpaikka ja joku luukku missä elät. Niin on melkein kaikilla muillakin. Yleensä meillä naisillakin.

Yhteistä näille palstoilla kyseleville miehille tuntuu olevan intohimon puute. En tarkoita seksuaalista intohimoa, vaan intohimoa elämään. AP esimerkiksi ei maininnut mikä on hänen tärkein harrastuksensa tms. Toisin sanoen, AP on kuin haaleassa vedessä lilluva puolikuollut kala. Lohi ehkä, mutta puolikuollut silti.

Minuun ainakin vetoavat sellaiset miehet joilla on jokin intohimo elämässä. Oli se sitten metsurin työ, kiipeilyn harrastaminen, hiihto, metsästys, kalastus. Mutta JONKIN asian täytyy olla tärkeämpää kuin töissäkäynti tai naisen saaminen. Yleensä minuun vetoavat asiat myös ovat tuollaisia perimiehekkäitä, ulkoiluun, eräilyyn ja sen sellaiseen liittyviä. En tiedä miten reagoisin mieheen joka on intohimoinen pienoisrautateiden rakentaja. :)

Pointtini on se, että unohda deittailua ja vauva-lehden palstalle kirjoittelu ja HANKI ELÄMÄ. Sitä kautta voit löytää itsellesi oikeasti sopivan naisen sen oman intohimosi parista tai sitä sivuten. Mutta tärkeintä on oppia olemaan onnellinen ja elämään täyttä elämää ilman naista.

Jos kokee, että onnen edellytys on vaimo ja kakarat -no, se on aikamoinen turn-off. Miehen täytyy osata olla onnellinen omillaan. Naisen tietysti myös.

Tietysti naisia on moneen lähtöön, tämä on vain yhden kiinnostuksiinsa erittäin intensiivisesti suhtautuvan naisen mielipide. Miehen ei tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista kuin minä, mutta en koskaan voisi olla kiinnostunut miehestä joka on "ihan tavallinen" ja jolta puuttuu täysin omat kiinnostuksen kohteet.

Tosi hyvä ohje tuossa, selvitä kuka olet. Elämän suorittaminen ei riitä - se, että on koulutus ja työpaikka ja seuraavaksi pitää hankkia perhe, kun niin kuuluu tehdä.

En usko kikkailuun treffeillä, että esitä sitä tai tätä. Tosin mä olen jo yli 20 v vanhempi, mutta kyllä mä uskon, että suora puhe on suomalaisen kanssa paras juttu. Voisit sanoa vaikka, että olis kiva joskus löytää puoliso, mutta täytyy tutustua rauhassa. Onpahan sitten lopullinen tavoite tiedossa. Mutta niin se ei mene, että rupeet puhumaan avioliitosta treffikumppanin kanssa vakavasti ihan alussa - silloin ihminen säikähtää. Otat vaan rennosti ja ajattelet, että käy niin kuin käy. Huomioit toisen ihan normaalisti, juttelette vastavuoroisesti, mitä olette hakemassa. Ja sit käy niin kuin käy.

Kokemusta on. Sain kivan aviomiehen nettideittailun avulla. Moni vaan ei yhtään tiennyt, mitä on hakemassa tai sitten mä halusin jotain enemmän. Avioliittoa nyt en uskaltanut toivoakaan, mutta mun mies tiesi itse, että tätä halusi. Mulla on kyllä hyvä koulutus, mutta eihän se tee ihmisestä fiksua. Hyvin koulutettu voi olla ihan törppö joko ihmisenä tai sitten oman alansa ulkopuolisissa asioissa. Kun akateemiset naiset on tutkimustenkin mukaan liian kranttuja pariutuakseen kohtuuhelposti, niin en puhunut koko koulutuksestani aluksi yhtään mitään, fiksu putkimies olisi käynyt vallan mainiosti. Pääasia, että on mutkatonta oleilla sen deitin kanssa.

Ja nettideittailussa ei sitten käy niin kuin tenttiin lukemisessa, että mitä enemmän lukee, sitä parempi tulos. Jonniinäköistä täsmäetsintää kannattaa yrittää. No joo, luetaanhan sitä tärppejäkin. Ainakin kannattaa ensin jutella puhelimessa - tekstin perusteella ihmistä ei voi arvioida ihmisenä. Puhelin helpottaa hommaa kovasti, saat käsityksen toisen persoonasta, rimmaako yhtään vai ei. On se hirveen paljon kevyempää kuin mennä oikein treffeille heti alkuun. Jos puhelimessa rimmaa kohtuullisesti, niin sitten tapaamaan. Säästyy askelia ja partavettä. :)