Mitä haluaisit päästä kertomaan nuoremmalle itsellesi?
Ehkä jotain lohdutuksen sanoja, neuvoja, tsemppausta?
Kommentit (29)
Käskisin etsimään onnea hiukan kauemmin, eikä lähteä ensimmäisen matkaan. Elämä olisi voinut olla parempikin, narsistin vaimona meni 30 vuotta ihan hukkaan.
Käskisin uskomaan että olen kaunis. Liian monta vuotta meni luullen että olen ruma. Nyt vanhoja kuvia katsellessa surettaa että olen ajatellut niin. Olin kaunis nuorena.
Neuvoisin olemaan rohkeampi, matkustelemaan, juhlimaan, elämään. Nyt on pieniä lapsia, velkaa ja velvollisuuksia. Takana paljon hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia.
Älä ota yhteyttä msn messengerin avulla yhteen naiseen. Sinut jätetään 5 vuoden päästä. Älä ainakaan tuhlaa rahojasi tai aikaasi siihen naiseen.
Muista että nyt olisi löydettävä hyvä nainen koska se vaikenee koko ajan. Kaikki on naimisissa jo 2017 vuonna kun olet jo lähempänä 30 vuotta.
Ei ole mitään tarvetta pakosti löytää miestä että on oikeus elää. On ihan ok elää vaikka loppuelämän yksin jos ei löydy sitä sopivaa. Sinkkuuudessa on paljon hyviä puolia eikä lasten tekoon ole pakko olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Käskisin uskomaan että olen kaunis. Liian monta vuotta meni luullen että olen ruma. Nyt vanhoja kuvia katsellessa surettaa että olen ajatellut niin. Olin kaunis nuorena.
Tämä. Kertoisin myös, että kroppani kyllä kasvaa ja muotoutuu aikuisen naisen kehoksi ajallaan. Hieman ironista kai, että joskus yläasteikäisenä tuli itkettyä pieniä rintojani, ja nykyään sapettaa kun yhä vaan kasvavien tissien vuoksi joudun uusimaan rintaliivigarderobini vuosittain. Aina vaan kalliimpia erikoisliikkeistä.
Lisäksi kehottaisin eroamaan nuoruusajan poikaystävästä aiemmin ja olemaan suostumatta yhteen hänen ehdotukseensa.
Käskisin menemään lääkärille ja vaatimaan aknelääkettä. Meninkin, mutta vasta 20-vuotiaana, jolloin akne oli jo hieman parantunut ja lääkäri sanoikin että pitää kokella ekaks antibioottia ja voiteita. Kokeilin mutta eivät auttaneet ja pitkän väännön jälkeen sitt sain kunnon lääkkeen jonka ansiosta ihoni on nyt finnitön ja itsetunto miljoona kertaa pahempi. Aiemmin ihoni oli hirveä ja sen takia jätin menemättä joihinkin tilaisuuksiin, en katsonut ihmisiä silmiin ja peittelin ihoani hiuksilla. Ajattelin silloin teininä että finnit kuuluvat ikään, mutta ei kyllä niin sairaalloinen akne. Jos oisin menny lääkärille pahimman aknen aikaan, oisin varmasti saanu lääkkeen heti ekalla kerralla ja oisin välttyny aknearvilta ja itsetunto ois ollu parempi. Hieman harmittaa se, että mä en saanut olla nuorena kaunis, sillä hehkeällä tavalla :(
Luota intuitioosi ja lähde suhteesta, kun ensimmäisen kerran huomasit jonkin olevan vinossa.
Älä usko opinto-ohjaajaasi ja lähde opiskelemaan alaa, josta et pidä ja vain siksi että olet matemaattisesti lahjakas. Heität hukkaan kahden vuoden opintotuet lukiessasi alaa, josta et ikinä valmistu ja jolle et ikinä työllisty.
Älä juoruile, saat ihmisten vihat niskaasi.
Kun kroppasi huutaa apua, VAADI tutkimuksia heti. Sinulla on syöpä.
Kehottaisin hyväksymään itseni introverttina. Nuorena oli kauhea tarve olla sosiaalinen ja viihtyä ihmisten parissa. Sehän sitä pahaa oloa lisäsi kun en antanut itse tehdä niitä juttuja mistä nautin enemmän. Esimerkiksi vain jäädä kotiin sillon kun bileisiin lähtö ei olisi kiinnostanut yhtään.
Hei, 19 vuotias minä! Olet nyt hyvin pettynyt ja surullinen ja itket itsesi uneen joka ilta, koska ensimmäinen poikaystäväsi jätti sinut kahden vuoden seurustelun jälkeen löydettyään uuden tyttöystävän samasta oppilaitoksesta, jossa opiskelette ja joudut nyt näkemään joka päivä heidän vastarakastunutta kuherteluaan. Sinusta tuntuu kuin sydämesi olisi kaivettu rinnasta ja sitä raastettaisiin juustoraastimella. Mutta minäpä tiedän, että vuoden päästä löydät paljon paremman miehen, jonka kanssa saat 2 ihanaa lasta ja jonka kanssa tulet olemaan hyvin onnellinen ainakin seuraavat 20 vuotta ja toivottavasti elämäsi loppuun saakka.
Sanoisin, että älä ota vastaan sitä työpaikkaa, minkä sait monen vuoden pätkätöiden jälkeen. Sairastut homeesta niin pahoin, että joudut työkyvyttömyyseläkkeelle alle 20 vuoden kuluttua. Terveyden menetys on pahempi juttu mitä työttömyys.
Sanoisin että älä lähde opiskelemaan hoitoalaa. Menetät terveytesi (homesairaalat) alle kolmekymppisenä ja olet burnoutinpartaalla kun valmistut jos olet tehnyt opintojen aikaan töitä ettei tarvitsisi ottaa lainaa ja saisit työpaikan jonka haluat kun olet hankkinut työkokemusta. Älä usko kun muut sanovat rumaksi. Älä ota "ihan kivaa ja kilttiä kunnollista miestä" nuorena äläkä mene sen kanssa naimisiin tai hanki lapsia. Kun oikea rakkaus osuu kohdalle tulee ero ja elät yksin loukussa lasten kanssa terveys-, talous- ja rakkaushuolissa (kun kaikki kolmekymppiset hyvät miehet on varattu tai et kelpaa niille ketkä ei ole).
Jos valitsisin toisin. Matkustaisin, bilettäisin ja opiskelisin alaa jossa ei tarvi tehdä vuorotyötä. En hankkisi lapsia.
Harmi kun ei saa toista mahdollisuutta!!!
1. Työvoimapulaa ei tule.
2. Sinulla on ADHD etkä tarvitse muuta kun hankkia sopivan lääkityksen niin voit käydä yliopistoa.
"Pane enemmän."
Näin miehenä mikään muu ei ole kaduttanut kuin se, että olen milloin mistäkin syystä jättänyt lähtemättä ihan kivannäköisten naisten matkaan. Se, että aamulla on aikainen herätys, ei ole mikään syy jättää väliin seksiä kauniin naisen kanssa. Seuraavaan vastaavaan tilaisuuteen voi mennä aikaa.
Matkustele hyvä nainen nyt enemmän kun olet vielä nuori eikä velvoitteet paina niskassa!
- vaadi itsellesi hyvä, kunnollinen ja ihana mies. Älä tyydy samalta paikkakunnalta olevaan huonon perheen poikaan, joka huijaa, pettää, käyttää alkoholia liikaa, ei osaa kohdella naista hyvin ja anoppi täysi narsisti. Vaadi suhteelta myös intohimoa- jos sitä ei alussa ole niin se asia ei tule ajan kanssakaan ainakaan kanssa paranemaan.
- valitse ystäväsi huolella. Ne ketkä kippistelevät kanssasi juhlahetkinä, eivät ole luonasi silloin, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä.
- arvosta itseäsi ja hanki hyvä itsetunto
- älä anna itsesi lihoa muutamaa kiloa enempää. Mitä enemmän painoa tulee, sitä vaikeampaa sitä on pudottaa.
Jos voisin, sanoisin sille 10-vuotiaalle tytölle että juoksee henkensä edestä niin kauas kotoa kuin voi, eikä enää koskaan palaa sinne.
Älä suotta pingota, stressaa, murehdi ja oo liian kiltti muille. Elämäs on siitä huolimatta/sen takia paskaa.Luuseri mikä luuseri.
Kertoisin itseni olevan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin, vaikka minua kiusattiin koulussa.