Lue keskustelun säännöt.
Siihen on hyvä syy miksi deittipalstan miehet on sinkkuja. Hohhoi mitä kokemuksia.
27.12.2016 |
Olen tavannut ja viestitellyt vajaan 10 miehen kanssa syksyn mittaan. Ei voi muuta kuin todeta että kerrassaan mielenkiintoista sakkia. Erään kanssa käveltiin tapaamisen aluksi kaupungin halki kohti rantakahvilaa, ja tämä vain osoittelee eri ravintoloita ja kahviloita että "tuollakin mä oon ollut treffeillä, ja tuolla ja tuolla ja tuolla..." Kaiken kaikkiaan hän paasasi aiemmista treffeistään muissakin yhteyksissä, samoin kuin täpötäyden kahvilan jonossa kiusaannuttavan kovaan ääneen henkilökohtaisista asioistaan kuten masennuslääkityksestään.
Toista en ehtinyt (onneksi) tavata koska oli välimatkaa. Profiilin perusteella söpö ja vastuullinen yh-iskä. Siirryimme nopeasti whatsappiin jolloin jutut menivät saman tien navan alle. Kuvittelin että tutustumme ja kyselemme ja juttelemme, mutta yrityksistäni huolimatta hän palasi aina "hitto kun näytät upealta", "nukun muuten aina alasti" ja "uuh oisitpa lähelläni nyt". Ei kysynyt minusta edes ammattia tai mitään. Pusuja ja haleja tulvi viesteissä mikä tuntui ahdistavalta kun ei tosiaan oltu nähtykään. No paras tulee tässä: sanoin sitten suoraan että en oikein pidä moisesta tyylistä kun ei edes vielä tunnetakaan. Siihen hän ei vastannut enää mitään. Parin viikon päästä sain häneltä selfien. Viikon päästä toisen. --->estin hänet.
Kolmas oli ihan järkevänoloinen tyyppi, paitsi että profiilissa mainostetun bisnesmies sporttivartalon sijaan hän tuli lerpattavissa farkuissa ja linttaan astutuissa tennareissa ja vatsaakin oli. Sain illan mittaan kuulla kaiken hänen veneestään, omakotitalostaan ja KAHDEN auton autotallistaan. Siis ymmärsinkö että kahden auton talli? Seuraavana päivänä kerroin että en tuntenut mitään sellaista että olisi syytä tavata uudestaan. Tyyppi vastasi että hän on kyllä eri mieltä. Jankkasimme sitä hetken aikaa kunnes viesti meni perille.
En varmaan itsekään ole mikään unelmadeitti mutta kamoon.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Harmi kyllä, koska hyvälle miehelle olisi tarvetta :D
Millainen se hyvä mies olisi, komeuden lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi olla komea, kunhan ei ole ihan tyhjäpää ja rapakuntoinen ällötys / ketku.
42
Vierailija kirjoitti:
LOL, niin miksi ne deittipalstan naiset ovat sinkkuja?
Naisia on helvetisti vähemmän kuin miehiä, joten saa jo siitäkin syystä olla aikamoisen toivoton tapaus jos naisena on sinkku vaikka tahtoisi löytää miehen.
Tätä ei ikinä mietitä, vaan aina syytetään miehiä.
Ei, ei ole. Kaivanko tilastoja avuksi vai uskotko muutenkin? Lisäksi monet toivovat löytävänsä kumppanin suhteellisen läheltä, ja suurimmissa yliopistokaupungeissa naisia on enemmän kuin miehiä. Se ei paljon Helsingissä asuvaa ja työskentelevää naista lohduta, jos Ilomantsissa on saman ikäisiä sinkkumiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL, niin miksi ne deittipalstan naiset ovat sinkkuja?
Naisia on helvetisti vähemmän kuin miehiä, joten saa jo siitäkin syystä olla aikamoisen toivoton tapaus jos naisena on sinkku vaikka tahtoisi löytää miehen.
Tätä ei ikinä mietitä, vaan aina syytetään miehiä.
Ei, ei ole. Kaivanko tilastoja avuksi vai uskotko muutenkin? Lisäksi monet toivovat löytävänsä kumppanin suhteellisen läheltä, ja suurimmissa yliopistokaupungeissa naisia on enemmän kuin miehiä. Se ei paljon Helsingissä asuvaa ja työskentelevää naista lohduta, jos Ilomantsissa on saman ikäisiä sinkkumiehiä.
Helsingin alueella eli suurhelsingissä, on enemmän naimaikäisiä miehiä. Suomessa on ainoastaan yksi kaupunki, jossa on oikeasti enemmän naisia ikäryhmissä 20-55v. Sielläkin hyvin marginaalinen ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL, niin miksi ne deittipalstan naiset ovat sinkkuja?
Naisia on helvetisti vähemmän kuin miehiä, joten saa jo siitäkin syystä olla aikamoisen toivoton tapaus jos naisena on sinkku vaikka tahtoisi löytää miehen.
Tätä ei ikinä mietitä, vaan aina syytetään miehiä.
Ei, ei ole. Kaivanko tilastoja avuksi vai uskotko muutenkin? Lisäksi monet toivovat löytävänsä kumppanin suhteellisen läheltä, ja suurimmissa yliopistokaupungeissa naisia on enemmän kuin miehiä. Se ei paljon Helsingissä asuvaa ja työskentelevää naista lohduta, jos Ilomantsissa on saman ikäisiä sinkkumiehiä.
Helsingin alueella eli suurhelsingissä, on enemmän naimaikäisiä miehiä. Suomessa on ainoastaan yksi kaupunki, jossa on oikeasti enemmän naisia ikäryhmissä 20-55v. Sielläkin hyvin marginaalinen ero.
Minkä lisäksi jokaisessa deittipalvelussa on miehiä rutkasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs deittipalstan nainen kirjoitti "minä" muodossa "miä" ja sanan "sinä" muodossa "siä"(???!!) Nämä eivät ole kirjoitusvirheitä sillä samat toistuivat moneen kertaan.
Pelkkää kirjakieltä kirjoittavat antavat itsestään joskus vähän tylsän tai tiukkapipoisen kuvan. Murteet on mukavampia, jopa tuo kymi.
Vierailija kirjoitti:
-Suurin osa miehistä oli sen verran pahan näköisiä (muitten puutteitten lisäksi), että ei ihme, että ovat sinkkuja. Netissä voivat tutustua, mutta treffit olivat minulle iso pettymys. En ole kovin vaativa tai pinnallinen, mutta joku raja.
-Ja kyllä joo: on varaa vaatia ja olla ilman.
-Ei tarvi olla komea, kunhan ei ole ihan tyhjäpää ja rapakuntoinen ällötys / ketku.
42
Jep jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät miehet eivät kovin pitkään noilla palstoilla happane. Ts. naisen pitää oikeasti olla viehettävä ja mukava saadakseen sellaisen itselleen. Monet eivät siinä onnistu ja siten katkeroituvat. Se sitten ilmenee kaikenlaisena selittelynä että viihtyy itsekseen jne. Jokainen nainen kuitenkin haluaa miehen kainaloon suudeltavaksi.
M
Ne sun deitit on eksyneet tännekin, vastauksista päätellen 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös sitä mieltä, että jos nainen ei löydä ollenkaan mieluista seuraa nettideiteiltä, katsahdus peiliin on paikallaan. Jos siellä on miehiä ihan joka lähtöön, niin on muuten naisiakin. Tuli nimittäin vähän katsastettua kilpailjoiden tasoakin :) Itse olin nettideiteillä kuukauden ja sain yhteydenoton n. 400 mieheltä. Pääsin valikoimaan sopivimman. Oli muuten kuvaton ja profiilikin oli aika lailla tyhjä, itse en häntä olisi sieltä mitenkään löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sitä mieltä, että jos nainen ei löydä ollenkaan mieluista seuraa nettideiteiltä, katsahdus peiliin on paikallaan. Jos siellä on miehiä ihan joka lähtöön, niin on muuten naisiakin. Tuli nimittäin vähän katsastettua kilpailjoiden tasoakin :) Itse olin nettideiteillä kuukauden ja sain yhteydenoton n. 400 mieheltä. Pääsin valikoimaan sopivimman. Oli muuten kuvaton ja profiilikin oli aika lailla tyhjä, itse en häntä olisi sieltä mitenkään löytänyt.
Valikoimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sitä mieltä, että jos nainen ei löydä ollenkaan mieluista seuraa nettideiteiltä, katsahdus peiliin on paikallaan. Jos siellä on miehiä ihan joka lähtöön, niin on muuten naisiakin. Tuli nimittäin vähän katsastettua kilpailjoiden tasoakin :) Itse olin nettideiteillä kuukauden ja sain yhteydenoton n. 400 mieheltä. Pääsin valikoimaan sopivimman. Oli muuten kuvaton ja profiilikin oli aika lailla tyhjä, itse en häntä olisi sieltä mitenkään löytänyt.
Valikoimaan?
No, ehkä valikoituminen on parempi sana, tai seuloontuminen. Kyllä sen helmen aika nopeasti jo kirjoitellessa tunnistaa. Mutta niitä helmiäkin oli useampia.
Minun "ongelmani" on myös se että en halua "valikoida sopivinta". Haluan törmätä ihmiseen jota ilman en halua olla, eikä niin että kelpuutan parhaan tai vähiten huonon jostakin joukosta. Ja en ole sillä tavalla valikoiva tai pinnallinen että vain joku valioyksilö kelpaisi. Olen ollut ihastunut esim. minua lyhyempään arpikasvoiseen työttömään mieheen. Mutta sitä jotain mystistä siinä täytyy olla, molempiin suuntiin. Ja lisäksi kun viihdyn hyvin yksinkin niin sekin nostaa sitä kynnystä kiinnostua tosissaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun "ongelmani" on myös se että en halua "valikoida sopivinta". Haluan törmätä ihmiseen jota ilman en halua olla, eikä niin että kelpuutan parhaan tai vähiten huonon jostakin joukosta. Ja en ole sillä tavalla valikoiva tai pinnallinen että vain joku valioyksilö kelpaisi. Olen ollut ihastunut esim. minua lyhyempään arpikasvoiseen työttömään mieheen. Mutta sitä jotain mystistä siinä täytyy olla, molempiin suuntiin. Ja lisäksi kun viihdyn hyvin yksinkin niin sekin nostaa sitä kynnystä kiinnostua tosissaan. Ap
Deittipalsta ei liene sinua varten :) Siellä pitää nimenomaan lähteä ennakkoluulottomasti vaan tutustumaan ihmisiin ja jos on onnekas, joku saattaa tuntua hyvältä, ja jos on superonnekas, sinä tunnut hyvältä myös hänestä. Muista myös se, että se joku saattaa tehdä jonkun kompromissin sinun suhteesi.
Mä tapasin myös Tinderin kautta jos jonkinlaista tyyppiä. Tosi paljon oli näitä tyyppejä jotka lähetti kuvan munasta, kiitos ei. Sitten näitä säälittäviä ripustautujia, sitkein jaksaa edelleen soitella.
Sitten oli kehuskelijoita, paljon.
Yksi ihana löytyi ♡ keväästä saakka ollaan yhdessä oltu. Mietitään pikkuhiljaa yhteenmuuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun "ongelmani" on myös se että en halua "valikoida sopivinta". Haluan törmätä ihmiseen jota ilman en halua olla, eikä niin että kelpuutan parhaan tai vähiten huonon jostakin joukosta. Ja en ole sillä tavalla valikoiva tai pinnallinen että vain joku valioyksilö kelpaisi. Olen ollut ihastunut esim. minua lyhyempään arpikasvoiseen työttömään mieheen. Mutta sitä jotain mystistä siinä täytyy olla, molempiin suuntiin. Ja lisäksi kun viihdyn hyvin yksinkin niin sekin nostaa sitä kynnystä kiinnostua tosissaan. Ap
Deittipalsta ei liene sinua varten :) Siellä pitää nimenomaan lähteä ennakkoluulottomasti vaan tutustumaan ihmisiin ja jos on onnekas, joku saattaa tuntua hyvältä, ja jos on superonnekas, sinä tunnut hyvältä myös hänestä. Muista myös se, että se joku saattaa tehdä jonkun kompromissin sinun suhteesi.
Toki silloin kun joku kolahtaa tehdään ns. kompromisseja. Nuorena inhosin pitkätukkaisia miehiä mutta kas kummaa menin sellaisen kanssa naimisiin kun rakastuin ja pitkä tukkansa oli mitä ihanin. Sitä en kuitenkaan halua että mies inhoaa jotain ominaisuutta minussa mutta sietää sitä koska on tehnyt kompromissin. Ja koin kirjoittelevani ja lähteväni treffeillekin hyvin ennakkoluulottomasti, mutta kun ei viisari värähtänyt niin yksiin treffeihin se kaikkien kanssa jäi. Siitä olen samaa mieltä että palstat ei ole minun juttu. Ap
:)
Itsellä oli hyvin samantapaisia kokemuksia, eikä kymmenen tavattua treffikumppania riitä. Joidenkin kanssa jo yksi kahvikupillinen kertoi että "herrajjumala nainen, juokse!!". Mä en ollut mitenkään liian kranttu treffikavereiden kanssa, lähdin aika helpolla kahville läheiseen kahvilaan koska ei uusien ihmisten tapaamisesta ollut mitään haittaakaan. En antanut numeroani ennen näkemistä, enkä varsinkaan jos ei yhtään tuntunut turvalliselta sitä antaa. Parin kohdalla onnistuin mokaamaan kyllä täydellisesti ja jouduin estämään heidät kaikin mahdollisin tavoin; ihan ok-tyypistä tuli seksiä vonkuva ja kullinkuvia lähettävä pervo. Seksistä kyllä tykkään, mutta jotain rajaa.
Yksi paljastui pienen lapsen isäksi joka olisi vaan halunnut seksiä. Vaimo oli ihan vastasyntyneen kanssa kotona... Se kahvi jäi mulla kesken kun lähdin ehkä vähän teatraalisestikin pois.
Yksi kahvittelija valitteli kahvikupin hintaa tuijottaen samalla maanisen ilmeettömästi. Vastaukset oli aina yhtä sanaa "joo/ei/ehkä". Yksi tyyppi oli kirjoittelun perusteella tosi kiva, mutta sit selkisi että asui toisella puolella Suomea. Sen kanssa tosin jäin kirjoittelemaan pidemmäksi aikaa, vertailtiin sitten treffikokemuksia :)
Yksi mies olisi halunnut kuvata seksiä meidän välillä (ei ollut tapahtumassa) koska oli tv-alalla töissä. Yksi olisi halunnut olla dominoiva seksissä mutta mä en osannut ottaa sitä ollenkaan vakavasti millään tasolla. Myöhemmin se laittoi viestiä että oli täysin tosissaan ja en tiedä millaisen kokemuksen menetin. Saattoi olla oikeassa, mutta en kadu että sen missasin.
Yhden kanssa tapailtiin useammankin kerran. Lähikaupungista, luotettavan oloinen yh-iskä jonka ex-vaimo oli kuollut vuosia aiemmin. Kahvittelut oli aika säännöllisiäkin jo, numeroita vaihdettu ja sit tyyppi vaan hävisi. Ihan kuin ei olisi ollut edes olemassa. Poisti profiilinsa jne. hetkeksi aikaa, kunnes yhtäkkiä ilmestyi linjoille jälleen. Ja mikä parasta; laittoi mulle iskuviestin joka oli käytännössä kopio ensimmäisestä viestistä. Mulla oli profiilinimi pysynyt samana, lisäksi muutkin tiedot. Vastasin hänelle kyllä, kohteliaasti kieltäydyin tapaamasta häntä koska hän oli jo nähty ja todettu paskaksi tyypiksi joka ei vaivaudu edes ilmoittamaan että parempaa seuraa löytyi, saati perumaan sovittua kahvittelua...
Noin vuoden verran se vei, mutta sitten löytyi se helmi jonka kanssa olen vieläkin. Yh-iskä, vieläpä aika läheltä minua mutta kun kumpikin teki eri puolilla kaupunkia töitä eikä kumpikaan käynyt baareissa, ei oltaisi tavattu muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun "ongelmani" on myös se että en halua "valikoida sopivinta". Haluan törmätä ihmiseen jota ilman en halua olla, eikä niin että kelpuutan parhaan tai vähiten huonon jostakin joukosta. Ja en ole sillä tavalla valikoiva tai pinnallinen että vain joku valioyksilö kelpaisi. Olen ollut ihastunut esim. minua lyhyempään arpikasvoiseen työttömään mieheen. Mutta sitä jotain mystistä siinä täytyy olla, molempiin suuntiin. Ja lisäksi kun viihdyn hyvin yksinkin niin sekin nostaa sitä kynnystä kiinnostua tosissaan. Ap
Deittipalsta ei liene sinua varten :) Siellä pitää nimenomaan lähteä ennakkoluulottomasti vaan tutustumaan ihmisiin ja jos on onnekas, joku saattaa tuntua hyvältä, ja jos on superonnekas, sinä tunnut hyvältä myös hänestä. Muista myös se, että se joku saattaa tehdä jonkun kompromissin sinun suhteesi.
Toki silloin kun joku kolahtaa tehdään ns. kompromisseja. Nuorena inhosin pitkätukkaisia miehiä mutta kas kummaa menin sellaisen kanssa naimisiin kun rakastuin ja pitkä tukkansa oli mitä ihanin. Sitä en kuitenkaan halua että mies inhoaa jotain ominaisuutta minussa mutta sietää sitä koska on tehnyt kompromissin. Ja koin kirjoittelevani ja lähteväni treffeillekin hyvin ennakkoluulottomasti, mutta kun ei viisari värähtänyt niin yksiin treffeihin se kaikkien kanssa jäi. Siitä olen samaa mieltä että palstat ei ole minun juttu. Ap
Naiset tekee usein sen virheen että etsivät täydellistä miestä ja täydellistä paria. Unohtaen että itse tuskin ovat täydellisiä itsekään.
Pitää löytää se vähiten väärä jonka kanssa olo on hyvä, eikä sellaista johonka joutuu tyytymään paremman puutteessa tai saati tekemään kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL, niin miksi ne deittipalstan naiset ovat sinkkuja?
Naisia on helvetisti vähemmän kuin miehiä, joten saa jo siitäkin syystä olla aikamoisen toivoton tapaus jos naisena on sinkku vaikka tahtoisi löytää miehen.
Tätä ei ikinä mietitä, vaan aina syytetään miehiä.
Ei, ei ole. Kaivanko tilastoja avuksi vai uskotko muutenkin? Lisäksi monet toivovat löytävänsä kumppanin suhteellisen läheltä, ja suurimmissa yliopistokaupungeissa naisia on enemmän kuin miehiä. Se ei paljon Helsingissä asuvaa ja työskentelevää naista lohduta, jos Ilomantsissa on saman ikäisiä sinkkumiehiä.
Aktiivi-ikäisissä on 50 000 miestä enemmän kuin naista.
On se nyt perkele jos ei tuosta löydy.
Lisää otantaa toisaalta: minä olen ollut ahkera ja tavannut noin 20 miestä treffipalstan kautta. Jokainen oli valmis tapaamaan enemmän ja kiinnostunut suhteesta: pelkkää seksiä ei ainakaan ehdotettu missään vaiheessa. Parista sain ystävän, kun tutustuttiin eikä minua kiinnostanut lähempi seurustelu tms. Mutta ne yli 15 muuta: epäsiistejä, vähän "hitaita", pari mielenterveys- ja alkoholiongelmaista, jokunen jotain muuta kuin olivat kertoneet, joku kummallinen salailija (varattu) ja ankeuttaja...
Lopputulos kaikenkaikkiaan: en jaksa enää. Kävin treffeillä sen verran, että osaan todella arvostaa vapauttani eikä miehenpuute enää vaivaa. Suurin osa miehistä oli sen verran pahan näköisiä (muitten puutteitten lisäksi), että ei ihme, että ovat sinkkuja. Netissä voivat tutustua, mutta treffit olivat minulle iso pettymys. En ole kovin vaativa tai pinnallinen, mutta joku raja.
Ja kyllä joo: on varaa vaatia ja olla ilman. Olen eronnut omasta aloitteestani ja nykyään sinkku ihan vapaaehtoisesti. Seuraa löytyy helposti baarista ym., mutta ei muita kuin alkoholiongelmaisia, varattuja, seksinvonkaajia. Olkoon sitten. Harmi kyllä, koska hyvälle miehelle olisi tarvetta :D