Mikä anopissa/miniässä/vävyssä ärsyttää? Avautumisketju

Miniä 1: Jouluaterialla niin lyhyt hame, että seistessäkin näkyi alushousut.

Miniä 2: Huomautteli koko ajan ei-vegaanisista tarjoiluista, vaikka hänellekin oli paljon erilaisia vegaaniruokia kuten seitankinkkua, kasvispyöryköitä ja kastikkeita.

Tyttären poikaystävä: Kirjoitti väitöskirjaansa koko ajan. Ruokapöydässäkin mutisi jotain yhtälöitä. Ei vaivautunut laittamaan siistimpää päälle, vaan ryppyinen kauluspaita kuten aina muulloinkin.

En tietenkään kenellekään mitään sanonut, mutta ärsytti kyllä.

Anoppi huokaili koko joulun puoliääneen, oli selkeästi väsyksissä. Tarjouduin tiskaamaan/laittamaan ruokaa esille yms. Sain kattaa aterimet. Appiukko hosui ja häselsi koko ajan ympäriinsä tyyliin oliko sitä silliä vielä, mihin mumma laitoit ne halloween-valokuvat, missä se pojan kolkyt vuotta vanha puolimätä puuhevonen, korjataan se vauvalle yms yms. Ihana palata kotiin.

Anoppi on ihan ok, mutta meillä ei ole koskaan löytynyt ns. kemiaa, vaan hänen kanssa on aina aika kankeaa. Joka ikinen kerta jaksaa puhua lapsiensa synnyttämisestä (nuorimmainen 50 vuotta) ja ei voisi vähempää kiinnostaa koko aihe, varsinkin kun on joutunut kuuntelemaan monta kymmentä kertaa samoja juttuja. Toinen ärsyttävä asia on se, ettei anna koskaan auttaa missään (kattaus, tiskaus, ruuan laitto), vaan ähisee ja puuskuttaa, kun on niin raskasra, mutta apua ei kelpaa.

Vävyssä ärsyttää eniten sen huumeiden käyttö ja sen seurauksena edes takaisin kuskaamat ilmeisesti varastetut tavarat.

Ei mikään ärsytä, päinvastoin.  Sekä miniä että vävy ovat rakkaita ja erinomaista seuraa.Molemmat ovat myös kunnioitettavia ihmisiä, huomaavaisia, älykkäitä  ja erinomaisen huumorintajuisia. Ja - mikä tärkeintä - rakastavat ja kunnioittavat puolisoaan sekä sanoin että teoin. Tykkäävät mokomat appivanhemmistaankin ja osoittavat senkin sanoin ja teoin.

Olemmepa onnekkaita.