Mieheni on täysin kiinni omassa äidissään eikä puolusta minua ollenkaan. Ero?

Noi mammanpojat ovat karseita. En kattelisi päivääkään tyyppiä joka ei ole kasvanut irti lapsuuskodistaan

Mitenkäs tuo tilanne sitten jatkui? En kyllä itsekään kauaa tuollaista katselisi, mutta tietty suhteen alkuvaihe on aina sellaista, missä luodaan pelisäännöt. Eli kunnon keskustelu miehen kanssa, miltä susta tuntuu, miltä hänestä tuntuu ja että sun mielestä suhteen jatkumisen edellytys on se, että epäreiluissa tilanteissa sua puolustetaan. Tiedän kyllä et moni nainen on tosi herkkänokkainen kaikelle anopin sanomiselle, joten vaatii sekin vähän yhteistä keskustelua, mistä on lupa suuttua. Mut jos tarkoitus on vain olla ilkeä kuten kuvaamassasi tilanteessa, silloin kyllä on ihan oikein olettaa, että mieskin nämä tilanteet tajuaa ja on se, joka äitinsä pistää kuriin. Muuten voi sitten jatkaa ihan vaan äiti ainoana naisena elämässään.

Olen katsellut tuollaista tilannetta sivusta veljenä ja voin sanoa että kyllä vika on teissä akoisssa. Usein te vaimot ette edes tajua olevan ei eri sukupolvea kuin miehenne äiti. Ja olette tahdittomia töykeitä tyrkyttämään mielipiteitäne ja tapojanne. Sivistys teillä harvoin on samaa tasoa kuin äideillä. Sydämen sivistyksestä puhumattakaan.

Toi on niin ärsyttävää ja se oikesti aiheuttaa kriisin parisuhteeseen. Sanon tämän siksi, koska täällä on on kohta miljoona anopin puolustelijaa ja toinen mokoma miniän haukkujia.

Mutta jos ei ole ollut itse tuossa tilanteessa niin sitten turvat kiinni.

Älä nyt heti eroa mutta vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa kyllä on. Olin itse aikoinani hermoromahduksen partaalla samasta asiasta. Sanoin suoraan, että nyt sulla on tämmönen perhe ja sun tehtävä on puolustaa meitä. Ei se kyllä vieläkään sano vanhemmilleen mistään asiasta olevan eri mieltä mutta parempaan päin on menty.

Älä ala noiden kynnysmatoksi. Sitä saa mitä tilaa.

Itse en kyllä katselis ihmistä, joka noin törkeästi muille ihmisille puhuu. Vaikka vain vmäiselle anopille. En nyt sitten tiedä mitä miehen olisi pitänyt tehdä, puolustaa sun kuivia torttuja?

Huono ja liioiteltu tarina. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo tilanne sitten jatkui? En kyllä itsekään kauaa tuollaista katselisi, mutta tietty suhteen alkuvaihe on aina sellaista, missä luodaan pelisäännöt. Eli kunnon keskustelu miehen kanssa, miltä susta tuntuu, miltä hänestä tuntuu ja että sun mielestä suhteen jatkumisen edellytys on se, että epäreiluissa tilanteissa sua puolustetaan. Tiedän kyllä et moni nainen on tosi herkkänokkainen kaikelle anopin sanomiselle, joten vaatii sekin vähän yhteistä keskustelua, mistä on lupa suuttua. Mut jos tarkoitus on vain olla ilkeä kuten kuvaamassasi tilanteessa, silloin kyllä on ihan oikein olettaa, että mieskin nämä tilanteet tajuaa ja on se, joka äitinsä pistää kuriin. Muuten voi sitten jatkaa ihan vaan äiti ainoana naisena elämässään.

Appivanhemmat tuli meille puolenpäivän aikaan ja tää kitinä alkoi heti valmiiseen kahvipöytään istuttua. Mun purkauksen jälkeen he istuivat pöydässä lähes täysin hiljaa ehkä vartin (mieheni yritti pitää yllä keskustelua) ja lähtivät.

Ei mun tarvitse sietää tollaista jatkuvaa v*ttuilua mun ulkonäöstä tai ruuista.

Ap

Lankomies kirjoitti:

Olen katsellut tuollaista tilannetta sivusta veljenä ja voin sanoa että kyllä vika on teissä akoisssa. Usein te vaimot ette edes tajua olevan ei eri sukupolvea kuin miehenne äiti. Ja olette tahdittomia töykeitä tyrkyttämään mielipiteitäne ja tapojanne. Sivistys teillä harvoin on samaa tasoa kuin äideillä. Sydämen sivistyksestä puhumattakaan.

Moi anoppi. Ap, älä herranjumala tällä avaudu anopista. Täällä on puolimiljoonaa anoppia palstailemassa JA VIKA TULEE OLEMAAN AINA SINUSSA. Voit tehdä saman mitä miljoonat miniät ovat tehneet ennen sinua: katkaise välit. Oma anoppi on hullu ja alkoholisti. Emme todellakaan kahvittele.

Vai olivat tänään jo kahvilla. Tuskin. Keksipä parempi.

Jos mies välitä äidistään, miksi hän välittäisi sinusta. Vihaan näitä mammanpoika kommentteja, jos oisin nainen ja näkisin että rakkautta äitiä kohtaan ei ole niin sama voi tulevaisuudessa pätee minuunkin (jos oisin siis vaimo). Sen sijaan voisit puhua miehellesi ja kertoa tunteistasi.

Nämä tarinat ovat surkeita, koska niissä on kaikki aivan överiä. Oikeassa elämässä hyvin, hyvin harva sanoisi suoraan tuollaisia kommentteja, mutta kummasti näissä saduissa aina kaikki haukkuvat ja arvostelevat ja mitä vielä. Huoh!

Vierailija kirjoitti:

Vai olivat tänään jo kahvilla. Tuskin. Keksipä parempi.

Puolenpäivän aikaan tulivat. Ei ole pakko uskoa.

Ap

Ap ei kerro rehellisesti vaan itselleen edullisemmin, joten ei voi kommentoida. Pitäisi kuulla tarina myös miehen näkökulmasta.

Mä ottaisin ensin kunnolla etäisyyttä appivanhempiin. En keittelisi kahvia, passatkoon mies sukunsa. Saattaisin vaikkapa painua lenkille jos tunnelma on huono. Lisäksi kunnon keskustelu miehen kanssa. Tekisin selväksi että en aio moista käytöstä sietää. Jatko riippuisi miehen vastauksesta ja tilanteen kehittymisestä.

Meillä mies on myös kiinni äidissään. Äiti entinen alkoholisti. Kolme lasta, kaikki eri miesten kanssa. Mieheni on nuorin, ja hoitaa äitiään. Ei juo enää. Mieheni uhrautuu hoitamaan äitiään. Olen suostutellut menemään terapiaan. Kuuroille korville menevät sanani...

Itse olen sitä mieltä, että jotkut miehet eivät irtaudu koskaan äidistään. Mitä vanhemmaksi itsenäistyminen menee, sitä vaikeampaa. Äiti - joko tuhoaa tai kasvatta. Samoin myös äidin tulee päästää pojastaan irti.

Jos miehesi suostuu keskustelemaan asiasta, niin hyvä. Jos ei, niin eipä tuo asia mihinkään muutu. Hyvin suurena äiti lienee miehesi 'päässä', mikäli ei puutu epäasiallisuuksiin. Jos asia ei ratkea, niin siihen on joko tyytyminen tai erottava.

Uskon sinua Ap, joskus maailmassa miniän ja ylipäätänsä sukulaisten asema oli se, että oli vain pakko sietää. Nykymaailmassa ei pidetä pahana, että hankalaan ihmiseen katkaistaan välit. Sitähän vanha kansa ei käsitä, vaan joiltakin tulee vielä siinäkin vaiheessa kontaktointia, vaikka on sanottu että pysy kaukana.

Miehesi selvästi rakastaa äitiään ja pitää hänen puoliaan. Rakastaisipa hän sinuakin yhtä paljon. Moni nykyajan miehistä on kasvatettu niin, ettei heistä koskaan tule miehiä. Miehiä, jotka kokisivat itsensä perheen pääksi, jonka tehtävä on myös suojella puolisoaan. Monet jäävät pojiksi, joita kiinnostaa oma napa, omat harrastukset, oma äiti, omat jutut.

Puoliso on vähän siinä sellainen kiva ekstra, josta ei koeta tarpeelliseksi pitää huolta heikkona hetkenä. Kuten esimerkiksi silloin, kun joku ulkopuolinen hyökkää. Nämä vain jäävät sivustaseuraajiksi ja se varmasti tuntuu sinusta todella pahalta. Ei ihme.

Voiko miehesi kasvaa mieheksi? Voisiko hän rakastaa sinua yhtä paljon ja enemmänkin kuin äitiään?

En osaa kysymykseen vastata, mutta minusta sinun nuorena naisena kannattaisi vielä katsella vaihtoehtoja tuolle puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies välitä äidistään, miksi hän välittäisi sinusta. Vihaan näitä mammanpoika kommentteja, jos oisin nainen ja näkisin että rakkautta äitiä kohtaan ei ole niin sama voi tulevaisuudessa pätee minuunkin (jos oisin siis vaimo). Sen sijaan voisit puhua miehellesi ja kertoa tunteistasi.

Kalikkako kalahti? Kuule, on niitä pikkuisen mammanpoikavivahteisia tyyppejä, ja sitten on sellaisiakin, että oksat pois. Sinä et jälkimmäisistä tiedä selvästikään mitään kun tulet siihen vihailemaan. Siinä aletaan puhua sellaisesta häiriintyneisyydestä, että miniä ei kohta uskallakaan enää olla tekemisissä, koska alkaa miettiä, juottaakohan anoppi hänelle rotanmyrkkyä kun kahvi on pahaa.

Sitä jengiä jos tuntee, niin kyllä se mammanpoika avuttomuutensa alla vihaa äitinsä myötä kaikkia naisia, eikä käy ollenkaan täysillä itsekään. Lievempikin mammanpoika sekoittaa välittämisen ja riippuvuuden. Sellaisella rakkaudella ei parisuhteessa ole paljonkaan arvoa, ja siitä tulee kovat jälkiverot, jos erehtyy uskomaan kun uskotellaan.

Kun anoppi kiljuu toivovansa miniän kuolemaa ja poika ei tee mitään muuta kuin nolona säälittelee sinua kun pääsette kotiin, niin hiukan huvittaa täältä lukea, ettei ole uskottavaa. Joo, tavallista sanavalmiimpi anoppi tienviittoineen, mutta ei tosiaan ainoalaatuinen.

Kiitos kaikille! Nää provohuutelut nyt oli odotettavissa aina kun kertoo jotain tällä palstalla, mutta ei ainakaan mun lähipiirissä inhottavat anopit ole mitään ennenkuulumatonta. Olin miehelle aika vihainen aiemmin tänään ja mies pakeni ruokakauppaan. Sieltä tullessa pyysi anteeksi ettei ollut puuttunut tilanteeseen. Joka kerta kun suutun miehen toiminnasta hän mököttää hetken ja tulee sitten takaisin pyytämään anteeksi, tällä kertaa suklaan kanssa.

Ap

Hyvä kun edes jossain vaiheessa miehesi ymmärtää toimineensa väärin. Pahimpia ovat ne vaimoansa sortavat mammanpojat, jotka ovat aina oikeassa ja vaimo aina väärässä, mitä ikinä tapahtuukaan.

Vierailija kirjoitti:

 AUSCHWITZIN TIENVIITAKSI

Tää on kyllä paha! :O