Lue keskustelun säännöt.
En pidä isää isänäni
25.12.2016 |
Enkä ole ikinä pitänytkään. Se on ollut aina tosi etäinen ja muusta perheestä ulkopuolinen. Se ei ole oikeastaan koskaan osallistunut meidän lasten elämään. Päinvastoin, se on ollut aina äksy ja vihainen, ihan syyttä. En ole kutsunut sitä isäksi sen jälkeen kun olin jotain 5-vuotias. Lisäksi se on tosi itsekeskeinen ja tavallaan typeräkin. Sellaisen ihmisen seura on todella raskasta.
Olisiko täällä joku muukin, joka tuntisi samoin?
Kommentit (25)
Minulla ei ole isää, koska hän on itse valinnut niin. Olen siis puoliorpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisin ollut paljon onnellisempi, jos isä olis ollut hyvä isä.
Jäin puoliorvoksi silloin, kun isä vajosi omaan maailmaansa. Alkoi kohdella perhettä kuin paskasäkkiä. Tämän jälkeen äiti on ollut minun ja siskoni yksinhuoltaja.
varmasti moni olis mieluummin orpo kuin paskan isän lapsi.