Alkoholistien aikuiset lapset, miten lapsuus näkyy teissä nyt? Mä

Minulla on joku ongelma mutta syyn on oltava jonkun muun kuin minun! Tai hetkinen.... Ehkä olen vain tällainen ihan vaan luonteeltani..? Ei! Syy ei voi olla minussa! Nyt keksin! Lapsuudentraumasta tämä johtuu!

"Alkoholi sitä ja alkoholi tätä."

Tästä alkoholista hössötetään ja sen merkitystä hehkutetaan viisastenkivenä ja helppona selityksenä nykyään kaikkiin asioihin. Ihmiset ovat tyhmistyneet.

Esim. Ap:n ongelmista ei varmaankaan kukaan eikä mikään pysty suoraan osoittamaan yksinkertaisia syy-yhteyksiä mihinkään suuntaan, ja jos mahdollisia altistajia oikein kunnolla ruvetaan kaivelemaan, niin vaihtoehtoisiakin selityksiä löytynee kymmeniä. Tuo henkiolento nimeltä "Alkoholin" syyttäminen kaikesta on harsomaista usvaa sekä menninkäismäistä mielikuvitusmaailmaa. Siitä on mahdotonta saada tutkimusotetta; se on kuin kauhoisi ulkoilmasta pienen palan sumua käsiinsä, pusertaisi sen nyrkkiinsä ja yrittäisi asettaa sen mikroskoopin linssin alle.

Mutta päämotiivi tähän nykyajan lällätykseen alkoholivaivojen (ja tupakkavaivojen) verukkeella onkin päästä laatimaan ja vaatimaan rajoituksia, kielto(lake)ja, hinnankorotuksia ym. kiusaa sekä elämän ankeutusta koko muulle väestölle. Kiusa se on pienikin kiusa. Ja aiheella tietysti kalastellaan myös henkilökohtaista huomiota ja sääliä: "Olen joutunut käärr-rr-si-mään NIIN paljon...!"

Ap ja moni muu: on sitä ylipainoa, pumppuvaivaa, näppylöitä, syyhyä, pissa- ja kakkavaivoja, jännittämistä, hermoilua, unettomuutta, hammassärkyä, liikavarvasta ja yksinäisyyden pelkoa monella ei-alkoholistiperheen lapsellakin. Eivät nuo ole mitään alkoholistin lapsen pos-ressi-sryntroomaa.

En ole "alkoholistiperheen" lapsi (Kuinkahan moni, joka väittää olevansa, sittenkään on?) eikä ole jäänyt mitään pos-ressiä, ja njie herätä ensinkään myötätuntoa kenenkään ulosteenjauhanta.

Kiinnostusta se kylläkin herättää, siis noin niinkuin sosiologisessa mielessä, ajan ilmiönä ja eriskummallisena vieraantumisen muotona normaalielämästä. Siksihän klikkasin tämänkin keskustelun auki ja jopa kirjoitin siihen.

Suosittelen kaikkia ottamaan snapsiluikauksen tai pari jotain väkevää viinaa joka päivä, sillä se on aivan erinomaisen terveellistä verenkiertokalustolle.

Öikeasti tekee mieli sanoa niille,jotks ihmettelevät miteb vanhempien elämä vsikuttaa aikuisiin lapsiin:ette ole nähneet sitä tietä ja onneksi olkoon! Kun on kasvanut perheessä alkoholin vallan alla,niin sillä on valtavat vaikutukset lapsen psyykeeseen jota lapsi ei pysty ymmärtämään,tietenkään,hän pitää elämää varsin normaalinakin. Mutta aikuisena useimmilla tulee vastaan ne omaan kasvuun ja persoonaan vaikuttaneet tekijät jotka tajuaa olevan NIIN syvällä ettei niitä ajatuksen tai järjen tasolla voi muuttaa. Ne on piintyneitä tapoja jotka ymmärtää ja tuntee mutta silti huomaa toimivan kerta toisensa jälkeen niiden mukaan. Ja sen muuttaminen on TYÖTÄ ja hankalaa,henkiseksi kasvuksikin ditä kutsutaan. Sama sääntö pätee myös muihin vaikeisiin kriiseihin joita ihminen käy elämässään läpi ja toipuu niistä. Siksi onnittelen niitä jotka nämä välttäneet,vaikka toisaalta ne on klieisesti juuri niitä asioita jotka vahvistavat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelette et nää teidän ongelmat ja ajattelutavat johtuu juuri siitä teidän vanhempien juomisesta?

Alkoholismi vaikuttaa niin monella tavalla lapseen. Yleisin on se pelko ja toinen itsetunnon kehitys.

Riippuu pitkälti miten vanhempi käyttäytyy kännissä. Mietin itsekin tuota, että miten syömishäiriö voi olla alkoholismista johtuvaa... Tuli mieleen, että eikö kotona ollut ruokaa, koska känniin meni rahat. Tai sitten kaapit oli täynnä syömistä ja syö lohtuunsa. jnejne.

Alkoholistien lapsilla on paljon tunne-elämässään asioita, joista voi vetää suoria viivoja. Onhan näitä tutkittukin. Enkä nyt ala googlailemaan tarkemmin. Ehkä myöhemmin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Monet näistä kuvastavat minua. Paitsi ettei vanhempani juoneet.

Oliko välinpitämättömyyttä?

Läheisriippuvaisuus, turvattomuuden tunne jonkun suuttuessa (yleensä lapsuudessa äiti, myöhemmin myös muut sai turpaan, tai huonekaluja meni rikki tai lensi ikkunasta ulos, kun isä suuttui). Minulla on huono itsetunto, epävakaa persoonallisuus (jonka uskon johtuvan paljolti lapsuudesta). Ikävä vaiva, tunnetilat heittelee ja olo tuntuu välillä kuin eläisin maanpäällisessä helvetissä, vaikeudet parisuhteiden solmimisessa. Minut on jätetty useammin kuin haluan muistaa. Syömishäiriö ( olen lihava, sille olen jo vähän tehnyt jotain.) Tekisin itsemurhan, jos en olisi äiti. Lapseni ovat jo 18 vuotta täyttäneet, eivät asu kotona. Tuurijuoppouskin vaivaa. Kai olen herkkä sielu, se ei ole pelkästään huono asia.

Olen vihainen. Teininä en voinut kapinoida kun vanhemmat olivat viisi kertaa hullumpia kuin minä. Olen vihainen nyt aikuisena, kun isä kuoli viinaan ja äiti on menossa samaa tietä ja olettaa että olen edelleen se kiltti tyttö, joka ei koskaan aiheuttanut hankaluuksia. Vituttaa.

Näitä ongelmia mistä kerrotte voi tulla ihan kenelle vain oli lapsuus mitä tahansa! Kukaan ei teitä pakota jatkamaan huonoa elämää muutos lähtee aina itsestä!

Vierailija kirjoitti:

Ylisuoritan koko ajan ja joka asiassa. Mulla on kolme lasta ja koen jatkuvaa huono omatuntoa siitä, etten ole riittävän hyvä äiti heille, koska en ole täydellinen. Pyrin olemaan välittämättä mistään, ja on edelleenkin joskus vaikeaa osoittaa rakkaudentunnustuksia miehelle ja lapsille. Olen aika kolkko ja etäinen edelleen jossain määrin. Pelkään, että minut petetään jotenkin.

Oma riittämättömyydentunne on helppoa projisoida vanhempiin, ettei tarvitse pohdiskella omaa vastuuta.

Ainahan ongelmat jostain johtuu mutta kukaan muu kuin ihminen itse ei voi niitä muuttaa! Jos tahtoo tarpoa samassa paskassa koko elämän niin siitä vain mutta turha valittaa ja syytellä muita!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alkoholisti (tai jotain).

Päivittäistä kamppailua, vaikken missään vaiheessa ole dokannut pitkiä aikoja tms. Muutaman kerran nuorena känniin. Nykyään juon juhlissa tervetuliaismaljan kaksi kolme kertaa vuodessa. Pikkujouluissa hiprakkaan. Esim mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta, ei ole mua koskaan nähnyt kännissä.

Mulla on jatkuvasti mielessä, tekispä kylmä olut poikaa. Oijoi, viiniä ruuan kanssa. Jos olen huonolla tuulella, niin tekis mieli vetää perseet. Oikeasti häiritsevää ajatusta välillä. En ole toteuttanut mieleni syviä syövereitä.

Et Sinä mikään alkoholisti ole, vaan se tai jotain (sulkumerkeissä oleva vaihtoehto).

Kirjoituksesi on oiva esimerkki ja kiteytys tästä Suomen mielenvikaisesta kulttuurista: aivan terveen ihmisen terveitä ajatuksia arvuutellaan alkoholismiksi. Ei ole suhteellisuuden- eikä realiteettien tajua, ei.

Sinun kannattaa ottaa sitä vinkkua vähän useammin ja lopettaa "kamppailu" (?).

Minä kävin kaksi vuotta terapiassa isän alkoholismin takia,itse juon yhden siiderin kk,mieheni ei ollenkaan,lapsuus oli turvaton,ikinä ei tiennyt millä päällä isä oli.vasta iaän kuoltua kylenin terapiaan,oman perheen eloelo ollut tasaista ja turvallista josta olen kiitollinen