Onko täällä jollakulla kokemusta vetovoiman laista (siis nämä Salaisuus ym)?
Olen lukenut noita kirjoja ja netistäkin tutkinut ja tajuan tämän vetovoiman lain idean, mutta! Miten ihmiset uskaltavat pyytää rahaa? Jossain oli kokemuksia ja joku nainen sitten kertoi pyytäneensä kymppitonnia vaikka äitikin huonossa kunnossa juuri. No, sitten hän sai kuin saikin perinnön (ei onneksi tämä äiti, mutta joku muu sukulainen) ja hän oli onnensa kukkuloilla kun salaisuus toimi!
Olen pohtinut siis varmaan tämän vuoden että mitä sitten toivoisin, tosin. esim. sain vakiviran tänä aikana, oliko siinä vetovoiman lakia sitten mukana tai ei - mutta en ole keksinyt oikein mitään mitä tulenpalavasti haluaisin. En siis vaikka rahaakaan, koska pelkään että menetän siinä samassa jotain...
Ymmärrättekö pointtini? Onko teillä tämä toiminut ja jos on niin miten?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Painovoimalaki ainakin toimii.
(Oikeasti, tuota kutsutaan toiveajatteluksi.)
Ymmärrän, että monista asiaan perehtymättömiltä nämä vetovoimapuheet tuntuvat hulluilta, mutta kyllä niissä pointti on siinä mielessä että ihminen alkaa muuttaa omaa käytöstään näiden toiveidensa pohjalta, noissa kokemuksissa oli että osallistuvat paljon kilpailuihin yms uutta ja sitä kautta se onni sitten oli potkaissutkin.
Jos sä pelkäät tai murehdit niin sä vedät puolees huonoja asioita. Siinähän on kyse siitä mihin ja minkälaisiin ajatuksiin keskittyy. Kun mieli on positiivinen, tuloksetkin on positiivisia. Ei se ole mitään vaihtokauppaa, etkä edes todennäköisesti saa mitä toivot jos samalla aktiivisesti murehdit paljon.
En ole ihan varma ymmärsinkö aloittajan pointtia. Tarkoitatko, että rahan toivominen olisi pois läheisten ihmisten terveydestä? Että jos toivoo itselleen mammonaa niin "universumissa" tms painetaan nappia että "tuo halusi rahaa eikä parantaa äitiään, tapetaan siis äiti ja annetaan sille rahaa"?
Ei sinun toivomisillasi sentään tuollaista vaikutusta ole. Mutta varmaan jos haaveilet rahasta enemmän kuin mistään muusta, alat suunnata tarmoasi sellaiseen toimintaan joka edistää ansaintapotentiaaliasi. Opiskelet, haet uusia töitä jne. Et murhaa sukulaisia toiveilla tai aseilla, toivottavasti.
Toimii, saatiin just haluamamme asunto. Tein jääkaapin oveen listan, mitä unelmiemme asunnossa pitää olla ja 2 vuoden kuluttua asumme unelma-asunnossamme.
Etkö siis uskalla toivoa jotain niin kovasti kuin todella haluaisit, eli sitä jota ihan hirveästi haluat, koska pelkäät että jos et sitä saisikaan, niin pettymys olisi niin suuri ettet kestäisi sitä pettymystä, sydämesi ei sitä kestäisi. Ajattelitko jotenkin näin?
Toi ajattelu on pahimmillaan vahingollista. Esim. Kun saa syövän, niin ajattelee, että ihminen on sen alitajuisesti toivonut. Sitten alkaa toivoa parantumista ilman ikäviä hoitoja ja kieltäytyy niistä...
Ainoa keino saavuttaa onni, on luopua kaikesta. Miten mikään ulkopuolinen asia voisi antaa aihetta pysyvään onneen? Jossain vaiheessa terveys menee kuitenkin, tai unelmien työpaikasta saa potkut. Elämältä katoaa pohja, jos ripustautuu ulkoiseen ja hommat menevät syystä tai toisesta v*tuiksi. Tämä on syy, miksi mihinkään ulkoiseen tekijään (materia, vaimo, lapset, työ, status, terveys...) ei pidä ikinä ripustautua.
Painovoimalaki ainakin toimii.
(Oikeasti, tuota kutsutaan toiveajatteluksi.)