Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä oikeasti ihana perhe-elämä
25.12.2016 |
Meillä mies taas mököttää kuten usein milloin mistäkin jutuista ja lapset pelaavat. Ei taaskaan ketään kenen kanssa jutella. Ihan hirveän yksinäinen olo kuten niin monesti ennenkin. Onko teillä perhe-elämä ihanaa?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä noita juttuja että pitää odottaa että lapset on 18v. Siis oletteko te jättämässä ne lapset? Vai miehen, vai molemmat? Jos avioero tois teille onnen, niin miksi odotatte että lapset on täysi-ikäisiä? Ne lapsethan lähtee kuitenkin 16v opiskelemaan, eikä sitä ennenkään ole idiootteja, tietää että teidän avioliitto on kuollut.
Typerää lyhyen ainokaisen elään tuhlaamista ja ihan turhaan, tekee lapsille vaan hallaa...
Miten muka avioliitto on kuollut? Ihan normaali seksielämä meillä on.
No jos rakkaus on kuollut, eli odotat lähtökuopissa vuosikausia että koska saa lähteä, niin ei sitä rakkaudettomalla seksillä pelasteta. Ja avioliitto on muutakin kuin seksi, sekin tuli ilmi siinä yhdessä pitkässä ketjussa. Jos avioliitto ei ole kuollut, miksi pitää erota?
Kyllä mä uskon että mies rakastaa mua ja mä rakastan sitä. Eipä se elämä olisi eronneena varmaan sen parempaa. Lapsille viikko-viikko olisi tosi raskasta.
Siis te rakastatte toisianne ja teillä on hyvä seksielämä? Mikä nyt sitten mättää niin että pitää erota kun lapset on täysi-ikäisiä? Onko ne lapset niin vittumaisia? Niistäkö pitää päästä eroon? Miksi olette kasvattaneet ne sellaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7. Noin olisin ajatellut itsekin neljä vuotta sitten. Meillä puolison kanssa yhdessä oloa 13 vuotta. Oltiin parhaat ystävät. Hän oli kiltti, ystävällinen, kärsivällinen ja osasi keskustella rakentavasti. 4 vuotta sitten hän masentui ilman merkittävää syytä (siis näin hän sanoi). Elämä on ollut siitä asti raskasta (teen lähes kaiken) ja seksiä ja läheisyyttä ei enää ole. Häntä ei kuulemma kiinnosta enää mikään. Hän kiukuttelee kuin murrosikäinen ja käyttää jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Pyysin ja kannustin häntä lääkäriin pitkään. Kun hän sanoi ettei mikään tuo enää iloa, varasin hänelle itse ajan. Hän ei mennyt sinnekään. Nyt näyttää siltä, että joudun hakemaan eroa. En vain jaksa enää. Eli elämä voi yllättää. Harva asia elämässä on vain omaa ansiota. Sairaudet, luonteen heikkoudet ja ulkopuoliset haasteet voivat muuttaa suuntaa nopeastikin.
Mä oon sellanen murjottava mies. Mä murjotan koska en jaksa enää kuunnella vaimon riehumista ja valittamista kaikesta, pienetkin asiat paisuu aina isoiksi ja lopultahan kaikki on minun syytä...
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsi on luonteeltaan tosi helppo ja kiltti. Peruselämä on iisiä ilman sen kummempia kiukutteluja. Mies on ihana osallistuva isä, joka juuri lähti lapsen kanssa kahdestaan luistelemaan, että saan parannella flunssaa rauhassa sohvalla.
Olen osallistuva äiti. Lähden kohta lasten kanssa tekemään lumiukkoja. Saa mies levätä vähän kaikelta huushollaamiseltaan. : p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä noita juttuja että pitää odottaa että lapset on 18v. Siis oletteko te jättämässä ne lapset? Vai miehen, vai molemmat? Jos avioero tois teille onnen, niin miksi odotatte että lapset on täysi-ikäisiä? Ne lapsethan lähtee kuitenkin 16v opiskelemaan, eikä sitä ennenkään ole idiootteja, tietää että teidän avioliitto on kuollut.
Typerää lyhyen ainokaisen elämän tuhlaamista ja ihan turhaan, tekee lapsille vaan hallaa...
Miten muka avioliitto on kuollut? Ihan normaali seksielämä meillä on.
No jos rakkaus on kuollut, eli odotat lähtökuopissa vuosikausia että koska saa lähteä, niin ei sitä rakkaudettomalla seksillä pelasteta. Ja avioliitto on muutakin kuin seksi, sekin tuli ilmi siinä yhdessä pitkässä ketjussa. Jos avioliitto ei ole kuollut, miksi pitää erota?
Mainitsiko ko. kirjoittaja jotain avioliitostaan? Käsittääkseni perhe-elämä ei ole avioliiton synonyymi. Voihan sitä vituttaa esim. se, että tuli hankittua lapsia. Sitä vastuuta ei pääse pakenemaan ennen kuin elatusvelvollisuus päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut ihanaa, siksi eronnut. Yksi lapsi. Nyt uusi mies ja nyt on oikeasti ihanaa.
Ennen luulin että minun pitää vain yrittää enemmän. Nyt ymmärrän että väärän ihmisen kanssa mikään yrittäminen ei auta.
Meillä perhe-elämä on oikeasti todella ihanaa. Elämme pikkulapsiarkea, mutta lapset ovat ihania ja mies on todella hyvä isä ja kumppani. Olemme vasta seitsemän vuotta olleet yhdessä ja kokeneet (meistä johtumattomia) vastamäkiä ja haasteita, mutta liittomme ei ole ikinä rakoillut, emmekä riitele muutenkaan koskaan. Intohimo, rakkaus ja toisen arvostus kuuluvat arkeemme ja teemme toisistamme onnellisia.
Meidän "face-hehkutus" ja valokuvat ovat totisinta totta, ei mitään näyteltyjä kulisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varakkailla on monia syitä odottaa että lapset yli 18-vuotiaita. Esimerkiksi omaisuuden siirtäminen täysi-ikäiselle lapselle ennen kuin avioero tulee vireille. Näin puoliso ei saa kynittyä kaikkea mahdollista, vain rahaa.
Häh???????? Joku varakas ei ole tehnyt avioehtoa???? Silloinhan hän ei saa niin helposti kynityksi.
Ei ole. Olemme ihan sovussa mieheni kanssa ja tulemme ihan kivasti toimeen. Mitää kipinää tai ei ehkä edes ystävyyttä ei välillämme ole. Kohtelemme toisiamme hyvin, mutta silti. En tiedä missä menee pieleen, mutta aika väkinäistä tämä on...Näennäisesti kaikki ok
Alue: Aihe vapaa
Aivan järkyttävää! Tuollaisen asian takia pitää tuhlata ainoaa lyhyttä elämäänsä!