Lue keskustelun säännöt.
Voiko syömishäiriöstä ja masennuksesta ...
25.12.2016 |
Voiko niistä parantua kertomatta kellekkään ? Jos asiat ovat vielä jotenkin hallinnassa?
Pystyn suoriutumaan jotenkin normaalielämästä, ja varsinkin kivat jutut tuottavat edelleen iloa, mutta varsinkin yksin ollessani ja aamut ovat erittäin vaikeita. Opinnot ovat kärsineet jonkun verran, arvosanat laskeneet ja ottautuminen tuntuu toisinaan todella vaikealta. Koulussa paikalla olokin on ollut hajanaista.
Syöminen ei ole varsinainen ongelma, syön kyllä ja tiedostan tarvitsevani ruokaa, mutta satunnaisesti oksentelen tahallani ja olen syömättä. Laihtuminen ei ole pakkomielle, ja tiedän olevani normaalipainoinen. Mutta uskon, että halu laihduttaa johtuu jostakin muusta ongelmasta ( esim alakuloisesta mielialasta) ja se on asia jota on tällä hetkellä helppo kontrolloida.
Tällä hetkellä suurin ilo elämässäni on harrastus. Treenaan kaikki arki-illat ja usein myös viikonloppuisin, se auttaa voimaan paremmin.
En kuitenkaan tällä hetkellä nää oikein tulevaisuudessa toivoa. Kuinka jatkaa tästä eteenpäin / mitä voisin tehdä?
Perheelle kertominen ei ole vaihtoehto, enkä ystäviäkään haluaisi satuttaa, jotenkin kaikki ovat liian lähellä. En myöskään haluaisi ketään täysin ulkopuolista.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele, hanki apua vielä kun tilanne ei ole paha.
Yksin murehtiessa asioita, ne vain paisuvat suunnattomiin mittasuhteisiin. Joutuessa kuvailemaan asioita toiselle ihmiselle, tapahtuu jo asioiden käsittelyä. Salailu vie voimavaroja, jotka kannattaa käyttää parantumiseen. Jossain vaiheessa sitä huomaa päässeensä ongelmista eroon ja on taas entistä vahvempi. Tsemppiä sulle.
miten viisas vastaus! ihanaa, että tällaisiakin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle <3
Voit olla yhteydessä esimerkiksi kuntasi nuorisotyöntekijöihin (nuorisotalot ja etsivä nuorisotyö), kirkon työntekijöihin. Koulusi kautta voit varata ajan koulukuraattorille tai -psykologille. Lääkärillä käynti olisi varmaankin aiheellista, matala kynnys sinne pääsyyn on laittaa vaikka wilmaviestiä opiskelijaterveydenhuoltoon.
Mikäli olo huononee äkillisesti tai et koe saavasi apua juuri sillä hetkellä kun sitä kipeästi tarvitsisit, voit soittaa kriisipuhelimeen, joka palvelee vuorokauden ympäri.
Ymmärrän, että aina perheelle ei voi kertoa. Minäkään en voinut. Lähipiirissäsi on kuitenkin muita ihmisiä, mieti, voisiko kukaan ystävistäsi olla sellainen, jolle maailmaasi enemmän avaisit. Tai olisiko koulussa opettajaa, jolle tahtoisit olostasi kertoa?
Jos kaipaat juttuseuraa, myös minä olen käytettävissä. Olen masennuksen ja monimuotoisen syömishäiriön läpikäynyt ja niistä selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
alat vaan syömään, kyllä se siitä.
Typerä kommentti. Syömishäiriöstä ei parannuta vain syömällä vaikka normaalin syömisen opettelu onkin suuri osa paranemisprosessia. Mutta ongelma on psyykkinen, joten siihen tarvitsee keskusteluapua ja terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alat vaan syömään, kyllä se siitä.
Typerä kommentti. Syömishäiriöstä ei parannuta vain syömällä vaikka normaalin syömisen opettelu onkin suuri osa paranemisprosessia. Mutta ongelma on psyykkinen, joten siihen tarvitsee keskusteluapua ja terapiaa.
Tämä on totta. Kyllä säännöllisen riittävän syömisen opettelu on helpompaa, kuin itse psyykkisen ongelman korjaaminen. Jos ongelmaa ei yritä korjata, mielialojen vaihtelu vesittää myös syömisen, kun ei allapäin ollessa huvita syödä.
mistä näitä oikein satelee, eikö vois elää vaan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mistä näitä oikein satelee, eikö vois elää vaan normaalia elämää.
mistä näitä noroviruksia tulee, etkö vaan voi olla oksentamatta sillon kun se tulee? elää NORMAALIA elämää.
Ota yhteyttä syömishäiriöliitoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi todella mielelläni puhuisin!
/ aloittaja
Miksi kukaan täällä ei ole ottautunut siihen oikeaan pääpointtiin?
"En usko, että syöminen on varsinainen ongelma" .. syöminen tai tässä tapauksessa syömättömyys on siis oire jostakin. Ei asiat parane sitä oiretta hoitamalla, vaan puuttumalla itse ongelmaan. Minkä uskot aiheuttavan syömättömyytesi? Oletko kenties kokenut jotain traumaattista mikä on laukaissut tämän? Voisiko siitä puhua jollekkin?