Lihottaako muka jokin lääke OIKEASTI?

Tutulla oli aivokasvain. Sen verran ärhäkkä, ettei mitään sille voitu. Kaikkia lääkkeitä yritettiin, joista alkoi nestettä kertyä, joten tuttu näytti ylipainoiselta.

Tietysti ei liikuntaa voinut harrastaa kun kroppa oli ihan tiltissä. Varmasti syöminen myös yhtä tuskaa.

Odotti vain kuolemaa. Lähti varmaan 10kk sisällä toteamisesta, 4 lasta jäi.

Minä olen kyllä saanut bannit aiemminkin tällaisesta viestistä, koska tällä palstalla saa haukkua lihavia ja lestoja ja kristittyjä. Jos heitä puolustaa, saa bannit.

Mutta siis se viesti. Elämä on sen verran pitkä, että kyllä nämäkin, jotka päivät pitkät jaksavat haukkua muita ihmisiä, kohtaavat elämässään sen päivän, kun eivät pystykään hallitsemaan kaikkia ja tarvitsevat apua. Ihmettelevät, kun eivät nääkkään, kuin kylmiä selkiä edessään ja apua ei tipu. Silloin he ehkä muistavat, kuinka itse olivat valmiita sylkemään heikomman päälle kokeakseen hurmaavaa vallantunnetta.

Sairaudet eivät valitse sitä, kenelle tulevat. Moni näistä, jotka haukkuvat niitä, joilla sytostaattien tai kortisoonin ansiosta nousee paino, voivat olla samassa tilanteessa ennen kuolemaansa.

Tämän viestin jälkeen lähden, mutta nro 85:lle tiedoksi itselläni on vakava mielenterveyden häiriö, johon tarvitsen ketipinoria.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiiviestäen:

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, tulee läskiä.

Vaikka söisikin ketipinoria, söisi päivässä 2000 kcal mutta liikkuisi päivässä muutamia tunteja, ei liho.

Tiedän myös että ketipinoria käyttävät eivät usein jaksa välittää tällaisista asioista, mutta se ei poista sitä faktaa että lääke itsestään ei tuo läskiä kehoon.

Ap

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Tämä on juuri se avainasia. Ja tähän kulutukseen lääkitys vaikuttaa. Samat kalorit ja sama kulutus, ilman lääkitystä paino pysyy samana, lääkityksen kanssa se voi nousta reilustikin, koska aineenvaihdunta hidastuu. Toki voidaan saivarrella, että lääke muutti aineenvaihduntaa ja siksi söin huomaamattani liikaa ja lihoin, tai sitten oikaista hieman että lääke lihotti. Täsmälleen samasta asiasta siinä kuitenkin on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tämän viestin jälkeen lähden, mutta nro 85:lle tiedoksi itselläni on vakava mielenterveyden häiriö, johon tarvitsen ketipinoria.

Ap

Sen kyllä huomaa...

En usko mutta itsellä eräs lääkekombo aiheutti ns syömishäiriön joka lihotti loppupeleissä.

Lääkkeet vei ruokahalun totaalisesti ja voin pahoin 4 päivää viikossa, oksensin useita kertoja päivässä ihan spontaanisti. Loput 3 päivää viikosta söin koko viikon edestä.

Tätä kesti 1,5 vuotta ja hitaasti tästä paranee.

Vierailija kirjoitti:

Te ärsyyntyjät ette kai ole ikinä joutuneet syömään "lääkettä, joka lihottaa" (ei kun anteeksi, "lääkettä joka lisää ruokahalua")? Itse olen joutunut pari kuukautta kestäneelle kortisonikuurille, jonka aikana paino nousi aika lailla. Voin kertoa, että se pohjaton nälän tunne on jotain hirveeä. Vaikka söisit kuinka suuria annoksia tahansta (ja kyllä, voit syödä kuinka suuria annoksia tahansa, koska nälän tunne ei poistu), tekee koko ajan mieli lisää ruokaa ja sitä armotonta halua on vaikea vastustaa. Näet jopa öisin unta ruasta ja syömisestä. Joten ei kai sillä ole väliä, millä mekanismilla se paino nousee ja lihoo, mutta siitä lääkkeestä se loppupeleissä johtuu. Mistäkö tiedän, siitä koska ruokahalu normalisoitui pian hoidon loputtua (ja paino laski)

Itsehän sinä kuitenkin sen päätöksen teet, mitä ostat syödäksesi. Jos se nälkä on niin pohjaton, ettei mikään siihen auta, niin eikö olisi parempi sitten mättää edes jotain terveellistä, tai mahdollisimman vähäkalorista?

Vierailija kirjoitti:

Tämän viestin jälkeen lähden, mutta nro 85:lle tiedoksi itselläni on vakava mielenterveyden häiriö, johon tarvitsen ketipinoria.

Ap

Tämä on kyllä todella helppo uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kokeilkaapa ketipinoria ja tulkaa sitten jeesustelemaan 😂.Se on sellainen lääke,että aamulla menet jääkaapille ja ihmettelet minne on kadonnut yöllä juusto ja mitään muistikuvaa ei ole.

Varmaan riippuu annostuksesta. Olen syönyt 100mg/pv jo kolmen vuoden ajan eikä kiloakaan ole tullut lisää ja hyvin olen voinut. Ei tuo lääke multa järkeä ole vienyt, että söisin tietoisesti enemmän kuin aiemmin. Siitähän lihomisessa on kyse, syöt enemmän kuin kulutat! Jos esim.sanotaan että masennuslääkkeet lihottavat, on usein taustalla se että masentunut ei jaksa liikkua ja syö suruunsa. Ei se silloin ole lääkkeen vika. 

Jotkut lääkkeet voivat turvottaa, kuten kortisoni ja e-pillerit, se on taas ihan eri asia kuin puhtaan läskin lisääminen. 

"LÄÄKE lihotti" -Mikä ihana tekosyy. Lääke itsessään EI ihmistä lihota, vaan lääkkeen tuomat sivuvaikutukset, kuten ruokahalun lisääntyminen. Ja siitähän ei voi syyttää kun itseään jos ruokaa kitusiinsa lappaa... Ystäväni lihoi vuodessa 30kg mielialalääkkeen takia... in my ass.. ei ne pillerit sitä ruokaa hänen suuhunsa tunkenut :D Jotkut lääkkeet keräävät kehoon nestettä mutta ei sitä turvotusta lihomiseksi voi sanoa.

Kumpi olisi pahempaa, olla läski vai ap. Jos paino olisi kaksinumeroinen, ehdottomasti läski.

Siitä kortisonista. Kyllä se muuttaa käytöstä ja impulssikontrollia. Äitini sai ohjeet sairaalasta, että kortisonijaksojen aikaan ei saa tehdä mitään tärkeitä päätöksiä tai taloudellisia ratkaisuja tms.

Kun lääke muuttaa aineenvaihduntaa varastointimoodille, monille tulee nälkä tai mieliteko, koska elimistö ei anna energiaa ulos vaan vie sen suoraan rasvakudokseen. Lisäksi aineenvaihduntaa hidastava lääke hidastaa kaikkea ravinnon käsittelyä ja siksi elimistö haluaa nopeaa energiaa, ettei ihminen olisi ihan tokkurassa.

No ei tietenkään lääketabletti lisää rasvasoluja, vaan sillä on se välillinen vaikutus. Koska ap ei hyväksy selitystä lääkkeen vaikutuksesta aineenvaihduntaan ja ruokahaluun, niin koko kysymys on turha. Jos kahlitsee itsensä ja pyytää syöttäjiä antamaan n.1200 kcal päivässä, niin oletettavasti ei liho. Jestas. Mene ap syömään kinkkua ja relaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Itsehän sinä kuitenkin sen päätöksen teet, mitä ostat syödäksesi. Jos se nälkä on niin pohjaton, ettei mikään siihen auta, niin eikö olisi parempi sitten mättää edes jotain terveellistä, tai mahdollisimman vähäkalorista?

Totta kai ihminen viime kädessä itse tekee sen valinnan, mutta esimerkiksi masentunut ei välttämättä ajattele asiaa ihan näin yksioikoisesti. Varmasti on masentuneitakin, jotka pystyvät valmistamaan pohjattomaan ruokahaluunsa sen ämpärillisen salaattia monta kertaa päivässä, mutta varmaan vielä enemmän on heitä (tai siis meitä), jotka kuittaavat ateriansa megapussilla sipsejä, koska se on helpompaa ja koska ei vaan kiinnosta. Ja kokemuksesta voin sanoa, että kun syömisen himo iskee, niin siihen nälkään kelpaa vaikka veteen liotetut jauhot jos ei muuta löydy...

Lisäksi on oikeasti hyvä muistaa, että siihen aineenvaihdunnan hidastumiseen ei osaa varautua, vaan havahtuu ehkä vasta sitten kun kiloja on kertynyt kaksinumeroisen luvun verran. Hyvä jos siinä vaiheessa saa syömisen kuriin ja jos siitä kuriin saamisesta on jotain apua, mutta ei se välttämättä niin helposti käy.

Voivoi, kyllä on ihmiset itseriittoisia ja varmoja omista voimistaan. Tekään ette ole niin lujatahtoisia superihmisiä,että pystyisitte itse vain tahdonvoimallanne kontrolloimaan kaikkea. Kuviteltakaa että aloitatte lääkkeen, joka  vie kaikki voimat. Ette jaksa seistä, tehdä mitään, tuntea mitään. Haluaisitte vain maata ja nukkua. Mistään ette saa iloa ettekä nautintoa. Kokoajan huimaa,heikottaa,väsyttää ja nälättää. Nälkä on kokoajan, mikään ruoka ei riitä sitä täyttämään. Lisäksi aineenvaihdunta hidastuu niin, että ihan normaalit ruokamäärät jotka ennen eivät lihottaneet, lihottavat nyt. TOTTAKAI tälläinen vaikuttaa niin,että ihminen syö helposti liikaa ja lihoaa. Niin ihminen toimii. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen itse sen ruuan sisäänsä ahtaa, mutta kyllä lääke voi vaikuttaa aivojen toimintaan niin että ihmisen olisi äärimmäisen vaikea olla lihomatta vaikka ilman lääkettä se ei tuottaisi ongelmia. Aivot on ihmeellinen elin ja jos joku sen toimintaa sekoittaa, kyllä menee helposti ihmisellä monikin asia sekaisin.

Masennuksenkin yhtenä oireena on lihominen/laihtuminen. Ilmeisesti kenenkään ei pitäisi lihoa, koska osa laihtuu. Toisaalta, jos laihtuminenkin on tahatonta eikä oman tsemppauksen tulos niin eihän siinä ole mitään omaa ansiota vaan tuuri. Mutta ilmeisesti apn mukaan laihtuminenkaan tahattomasti ei ole mahdollista, koska miksi tahaton muutos toimisi vain toiseen suuntaan.

 Minulla lääkkeet ovat  vieneeet ruokahalun, siis laihtunut yli 10kg. Ei oikeastaan ole ikinä nälkä, omaiset terottavat   koita syödä.Lääkkeet on sydän ja rytmihäiriöihin ja nesteenpoisto lääke.

Kuka sen ulkoapäin tietää onko se"läskiä" vai "turvotusta". Kun sain lääkityksen kohdalleen, lähti viikossa viisi kiloa. En ollut itsekään tiennyt, että ne kilot eivät olleet "läskiä" vaan "nestettä". Kahta numeroa pienemmät housut meni päälle, koska se turvotus oli ollut varsinkin vatsan seudulla.

Ihme kaikkitietäviä, empatiakyvyttömiä ja omahyväisiä täällä, jos olette ihmetelleet miksi ihmissuhteissa takkuaa, älkää suotta ihmetelkö enää.

Vierailija kirjoitti:

Voivoi, kyllä on ihmiset itseriittoisia ja varmoja omista voimistaan. Tekään ette ole niin lujatahtoisia superihmisiä,että pystyisitte itse vain tahdonvoimallanne kontrolloimaan kaikkea. Kuviteltakaa että aloitatte lääkkeen, joka  vie kaikki voimat. Ette jaksa seistä, tehdä mitään, tuntea mitään. Haluaisitte vain maata ja nukkua. Mistään ette saa iloa ettekä nautintoa. Kokoajan huimaa,heikottaa,väsyttää ja nälättää. Nälkä on kokoajan, mikään ruoka ei riitä sitä täyttämään. Lisäksi aineenvaihdunta hidastuu niin, että ihan normaalit ruokamäärät jotka ennen eivät lihottaneet, lihottavat nyt. TOTTAKAI tälläinen vaikuttaa niin,että ihminen syö helposti liikaa ja lihoaa. Niin ihminen toimii. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen itse sen ruuan sisäänsä ahtaa, mutta kyllä lääke voi vaikuttaa aivojen toimintaan niin että ihmisen olisi äärimmäisen vaikea olla lihomatta vaikka ilman lääkettä se ei tuottaisi ongelmia. Aivot on ihmeellinen elin ja jos joku sen toimintaa sekoittaa, kyllä menee helposti ihmisellä monikin asia sekaisin.

Kuulostaa kyllä enemmän masennukselta kuin lääkkeen sivuvaikutukselta. 

Ja ehkä me ollaan sitten todellakin erilaisia, mutta itselläni on kokemusta vakavasta masennuksesta, siis siitä kun oma pää menee (ilman lääkkeitä) niin sekaisin että iloa ja nautintoa ei saa enää mistään, ei odota enää elämältä mitään, haluaa vain kuolla. Ja kaiken tuon seurauksena katoaa kyllä täysin myös ruokahalu! Masennuksen myötä laihduin useita kiloja, ahdistus piti kroppaa ylikierroksilla, maha oli kuralla mikä vain "tehosti" laihtumista. Ruokaa oli väkisin laitettava suusta alas jotta vointi olisi fyysisesti edes vähän parempi. Ja ensimmäinen merkki jonkinlaisesta toipumisesta oli se, että ruokahalu palautui. Ja kyllä, täälläkin on kokeiltu Mirtazapinit, Ketipinorit, Cipralexit eikä mikään niistä sekoittanut päätä, aineenvaihduntaa tai syömistä. 

Minä en pidä omaa kokemustani ainoana totuutena, uskon että joku voi tosissaan lihoa masentuneena jos vain syö ja makaa, mutta uskon että silloin ongelma on omassa päässä ja käyttäytymisessä, ei lääkkeessä. Terapiaa siihen tarvitsee enemmän kuin lääkettä. Ja olen kuitenkin sitä mieltä että jos syömisestä nauttii, on se jollain tapaa hyvä merkki, koska kun on todella, todella masentunut, ei nauti yhtään mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun on joku sellainen lääketieteellinen tila, johon joutuu moisia lääkkeitä syömään, niin ei ehkä ihan ensimmäisenä ole mielessä se, että mitenkähän nyt estän sen että en syö hevosen annoksia tähän kamalaan nälkään. Silloin todennäköisesti ihmisellä on joku muu niin iso kriisi päällä, että joku lihominen tai suupalojen vahtiminen ei vaan tule mielen viereenkään. Silloin ap:n kaltaiset voivat pitää leipäläpensä kiinni, jättää utelematta ja neuvomatta, koska todennäköisesti tällainen avautuminen on ikään kuin yrittäisi kerjätä verta nenästään.

Huoh. Syön itsekin ketipinoria, ja minun elämässäni on ihan valtava kriisi menossa.

Silti, en ole lihonut yhtään, koska vaikka syön ketiapiinia ruokahaluni on vähentynyt.

Ap

No mitä sä sitten iniset? Sullahan on kaikki ihan hyvin. Se että sun ruokahalu on vähentynyt ei poista sitä tosiasiaa, että joillain se menee toisin päin. Ei kennelläkään muulla voi olla toisin kun mulla tää on näin, ärsyttävä olet.

Jos AP:lla olisi niin hyvä itsekuri kuin kehuskelee, niin ei hän mitään laihtuisi yhden lääkkeen takia.

Söisi vaan samalla tavalla ja yhtä paljon kuin ennenkin.

Tuommoinen 'en voi syödä kun ei ole ruokahalua' on ihan paskapuhetta. Ei se lääke sitä sitä syömistä estä. Ihan itse ap jättää syömättä.

Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että useiden lääkkeiden sekä sairauksien vaikutukset ovat yksilöllisiä? Joku syvässä masennuksessa ei voi syödä lainkaan, toinen syö pakonomaisesti. Toisen kroppa käy ylikierroksilla, toisen hidastaa. Joku ei nuku, joku ei jaksa pysyä hereillä. Kaikki kuitenkin kärsivät, se on yhteistä. Omasta kokemuksestaan voi kertoa mutta ei siitä mitään normia pysty muodostamaan. Sama juttu lääkkeiden kanssa. Toisella aiheuttaa painonnousua, toisella laskua...mitentätä ei joku voi ymmärtää?