Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Lapsista vain nuorin antoi joululahjan. Hän on pieni ja oli askarrellut oman paketin. Isoin on työelämässä, eikö antanut yhtään mitään:( Olisi jotenkin voinut muistaa, töyden palvelun, jouluherkun myös täältä saa ja vielä paljon lahjoja meiltä.

Sukulaiset kävi .pojanvillikot ,niiden äiskä ja niiden villikoiden isovanhemmat.kukaan ei ikinä heitä ulkokenkiä pois!piha umpiravassa! Kenkineen hypitään kiikuissaa ja penkeillä .penkit naarmuilla ja maalit läikittäin pois kukaan ei kiellä mitään. Kerran kuulin kysymyksen ,heitätkö kengät pois. Ei taatusti heittänyt. Mutta kukaan heistä ei ikinä meillä heitä kengiä. Tiedän että taatusti muualla he heittävät kengät, tämä lapsuuden koti on se jossa .paskakengissä sipsuttelvat kaupunkilaiset saa kunnon ravat kantaa kengissään,eivätkä edes tajua jos vihjataan.ovat ylimielisiä kurinpito yhtä teatteria. .lapsilla valta ja lapset naureksii jos jotain yritti yks vieras heistä kieltää. .vastavierailullla meidän porrukat heittää kengät eteiseen kylässä. Pitäskö seuraavan kerran pyöritellä kengät lantakasassa ja mennä heidä kotiinsa , eipä kai muu auta lantasäkki mukaan.

Joulun pilasi se, että oli joulu. Joulu on /C:stä.

Se kun alkoholistiveljellä on kaikki asiat taas pielessä ja tietenkin se on kaikkien muiden kuin hänen itsensä syytä.

Sain vain yhden paketin.

Ostin lapsille kolmattakymmentä lahjaa ja miehellekin liki 10, vaivalla mietittyjä kivoja yllätyksiä, joista mies ihmetteli, että edes muistan hänen joskus puhuneen, että hän haluaisi saada.

Puin kodin jouluun, siivosin, kokkasin, koristelin kuusen lasten kanssa... Oli oikein viihtyisää ja mukavaa ja hyvä tunnelma. Silti täytyy kyllä myöntää, että hiukan kouristaa sydäntä, että minä sain mieheltä yhden ainoan lahjan. Hän ei siis muuten osallistunut joulun laittamiseen muutoin kuin kuusen kävi hakemassa. Tykkää kyllä kovasti joulusta muuten.

Mies itsekin totesi, että harmi kun sain vain yhden lahjan, mutta hän ei oikein keksinyt, mitä voisi antaa. Miten vitussa ei keksinyt? Minä näytin hänelle kirjakaupan lehdestä, miten olin taittanut sivunkorvat ja paksulla tussilla merkinnyt pari kirjaa, joita toivoin. Olin samalla tavalla merkinnyt koruliikkeen esitteestä yhden kaulakorun. Olin näyttänyt miehelle rikki kuluneet aamutossuni ja sanonut, että tarvitsen uudet (kyseinen kauppa on ihan miehen työpaikan vieressä). Ja sanonut ihan suoraan, että toivon näitä joululahjaksi.

En tiedä, miten voi enemmän rautalangasta vääntää. Helpommalla vaivalla pääsen, kun käyn itse kirjakaupassa ja tohvelikaupassa joulun jälkeen. Taas. Mutta en viitsi sanoa mitään ääneen. Miksi minä pahoittaisin toisten joulumielen tai aloittaisin katkeran kiukuttelun, aikuinen ihminen. Nielen tämän, kuten joka joulu. Luulen, että äitienpäivän aikaan asia nousee pintaan, kun mies ihmettelee ennen h-hetkeä, mitä kummaa keksisi minulle antaa lasten kanssa.

Saamani lahja muuten oli kaulakoru. Eri koru kuin se, jonka olin merkinnyt lehteen.

10v poika alkoi itkemään ihan yllättäen kesken lahjojen avaamisen ja valitti, että lahjoja on liikaa, hän ei jaksa avata niitä kaikkia ja sitten hän meni kesken kaiken nukkumaan, vaikka kello oli vasta 8 illalla! No, pojan lahjat lensi tietenkin ulkoroskikseen välittömästi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin paha masennuskusi, etten jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä ja selata av:ta.

Masennuskusi kuulostaa ikävältä vaivalta, toivottavasti vessassa käynti helpottaa oloa!

Ei helkkari, kiitos, tämä nauratti! :'D

T. se typottava masentunut

Iki-ihana oksennustauti rantautui meille aatonaattona...

Vierailija kirjoitti:

Mies ei osallistu jouluvalmisteluihin. Makaa sohvalla ja katsoo telkkaria. Meillä on parina viime päivänä käyty mm. seuraavia keskusteluja. Aaatonaattona minä olin kuumeessa, joten hieman hankala olisi ollut yksin pärjätä.

Mies syö aamupalan ja istahtaa sohvalle kaukosäädin kädessä

Minä: Hei eikö sullakin olisi ihan tekemistä?

Mies: (loukkaantuneena) laitan vain pari nauhoitusta

Alan siivoamaan. Imuroin olohuoneen ja keittiön, pesen vessan, laitan samalla jouluruokia, viikkaan pyykkiä. Kaikki tämä miehen nenän edessä. Parin tunnin kuluttua mies on edelleen sohvalla, katsoo telkkaria ja selaa kännyä.

Minä: Hei saitko jo nauhoitukset laitettua? Huomaatko, että täällä olisi vähän hommia.

Mies: (hämmästyneenä) ai mitä hommia?

Mies: MItä näille koneessa oleville pyykeille pitää tehdä?

Minä: Voisit laittaa kuivausrumpuun.

Mies: (avaa kuivausrummun ja huutaa kauhistuneena): täällä on jo jotain. Mitä näille pitää tehdä? (ei kai kukaan odota, että viikkaan jotain).

Minä: (huokaisten, mitähän niille pitäisi tehdä?). No jos laitat ne siihen puhtaan pyykin koriin.

Käyn myöhemmin viikkaamassa ryttyyn koriin heitetyt pyyhkeet.

Mies lupautuu hakemaan ostamani kuusen pihalta ja koristelemaan sen lasten kanssa. Ystävällinen teini auttaa. Makuuhuoneeseen, jossa nukun kuumeisena kuuluu miehen kiroilu. Olen kuulemma ostanut liian paksujalkaisen kuusen. Ei mahdu jalkaan. Kerron miehelle, että kuusen jalkaan on joka vuosi kirveellä joutunut vähän kaventamaan. Aikaisempina vuosina minä vain olen hoitanut asian.

Kuusi on laitettu, mutta koristeet puuttuvat. Pyydän josko mies voisi laittaa kuusenkynttilät niin teinit voivat koristella kuusen.

Mies (50v): En osaa.

Pyydän teiniä 13v hoitamaan homman.

(Se, että mies ei osallistu, on ihan normi juttu perheessämme, enkä yleensä jaksa juuri ottaa siitä pulttia. Jos olisin ottanut, olisimme eronneet jo aikoja sitten. Olen pärjäävä ihminen, enkä jaksa vetää ketään perässäni. Hoidan hommat itse, enkä valita. Huomaisin jo vuosia sitten, että turha odottaa miehen muuttuvan).

Kukaan muu ei luultavasti usko tuota, ettetkö vetäisi ketään perässäsi, minusta tuo vaikuttaa varsinaiselta "kivireeltä".

Jouluvieraat. Aina täytyy jostain löytää aihe kiukkuuntumiselle, aikuinen ihminen, ja hyvin selvästi näyttää tämä. Joka joulu. Ja toinen vieras on niin Grinch että ihmettelen että täytyy tulla oma vapaapäivänsä pilaamaan joulun vietolla.

Silmälasit meni taas rikki. Ilman en näe kymmentä senttiä pidemmälle. No, onneksi sain jo huomiselle ajan optikolle.

Suurin miinus on perhe. Lupauiduin olemaan joulun vanhempieni, sekä sisaruksieni kanssa. Eihän siitä seurannut kuin riitaa ja huutoa ja toive, että olisin sittenkin miehen suvun kanssa viettänyt joulun.

Lisäksi olen kipeänä ja tänään pitäisi töihinkin raahautua

Aina löytyy joukosta se "joku", joka on intoutunut ostamaan krääsää. Vaikken lahjakeräyksiin juuri koskaan mitään ole antanutkaan, kyllä olisi parempi heittää ne muutamat kympit niihin kuin antaa lahjaksi turhaa kaapintäytettä, jolle hekotellaan aattona hetki. Safety light band, aivojumppapeli, koiran älypeli, kauralämpöpussi, pehmoniskahierontalelu, nailonnaruvasta vuosien ajalta muisteltuna, eräs viitsi vielä lähtiessä tarjota sellaista muka "160€ hopeakorua" lehtitilauslahjana saamaansa, heheh. En ihan oikeasti voi käsittää, että muuten ihan fiksut ihmiset jotenkin yhtäkkiä menettävät kaiken älyllisen ajattelun ja sortuvat moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyy joukosta se "joku", joka on intoutunut ostamaan krääsää. Vaikken lahjakeräyksiin juuri koskaan mitään ole antanutkaan, kyllä olisi parempi heittää ne muutamat kympit niihin kuin antaa lahjaksi turhaa kaapintäytettä, jolle hekotellaan aattona hetki. Safety light band, aivojumppapeli, koiran älypeli, kauralämpöpussi, pehmoniskahierontalelu, nailonnaruvasta vuosien ajalta muisteltuna, eräs viitsi vielä lähtiessä tarjota sellaista muka "160€ hopeakorua" lehtitilauslahjana saamaansa, heheh. En ihan oikeasti voi käsittää, että muuten ihan fiksut ihmiset jotenkin yhtäkkiä menettävät kaiken älyllisen ajattelun ja sortuvat moiseen.

Eipä nuo kaikille ole krääsää.

Monet käyttävät kauralämpöpusseja, etenkin talvella ovat ihania. En tiedä teidän koirastanne, mutta meidän koiralla on useampi lelu ja älypeli ja ovat kyllä kovalla käytöllä. Pelejäkin tulee pelailtua,joten aivojumppapeli why not? Hierontavälineetkin on kivoja. Ainoa krääsä mielestäni on jotkut ilmaislahjat,tilaajalahjat ym. ilmaiset/puoli-ilmaiset jotka annetaan muka "lahjaksi" eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattskrälle kirjoitti:

Uskoin saavani vakinaisen työpaikan, mutta joudunkin takaisin tuntityöläiseksi eli määräaikaistakaan ei jatketa. Ei johdu minusta vaan aivan muista syistä hakemaani paikkaa ei yhtäkkiä voidakaan antaa minulle. Tämän sain tietää keskiviikkona.

Olen töissä 8-21 tänään ja huomenna. Pitäisi kai nauttia kuin viimeistä päivää.

Vakipaikka olisi mahdollistanut vauvahaaveet, nyt en tiedä kuinka pitkä aika vielä menee ennen kuin mieheni suostuu harkitsemaan. Olen 31 ja haluaisin lapsia.

Eikä ole vittu edes lunta.

Vakipaikka olisi mahdollistanut vauvahaaveet?Hyvä ettet saanut sitä paikkaa, sinunkaltaistesi naisten takia on helvetin vaikea löytää töitä.Vakipaperit kouraan ja pulla uuniin.

Se on bye bye uralle jos ei ole vakityötä kun raskautuu. Minä en ainakaan aio edes harkita lapsen hankkimista ennen kuin (jos) saan vakityön. Vakaa tulotaso on yksi tärkeimmistä asioista kun hankkii jälkikasvua.

Ja ihan höpöhöpö nykyaikana jolloin pätkätyöt on todellisuutta.

Kela maksaa edellisen vuoden kertymään perusteella äitiyspäivärahan, siihen ei merkitse vakituinen työ mitenkään. Takaisin kun tulet kolmen vuoden päästä niin et kuitenkaan pääsisi siihen samaan työhön josta olet lähtenyt koska maailma ja työt muuttuvat kokoajan. Joten toi ratsastaminen työsuhteen laadulla on puulshittiä. Jos et uskalla lapsia tehdä niin älä tee. Ei lapset susta parempaa ihmistä tee ja joillekin on TOSI hyvä jättää tekemättä.

T. Viikon kesälomalla ollut jonka työnantaja vaihtanut loman aikana mutta sama duuni jatkui

Kipeä selkä ja se että sukulaisilla oli aikainen lento tänään joten aika kuivin suin mentiin joulu. Ei kukaan koskaan ole kännissä ollut mutta kaikki on jotenkin hilpeämpiä jos vähän punkkua juotu. Nyt selkäkipu vitutti vain enemmän kuivin suin...

Kun kotipihalla on käynyt kutsumattomia vieraita ja tuhonneet omaisuutta. Veti kyllä hyvänkin fiiliksen matalaksi.

Täydellinen ulkopuolisuuden tuntu, jälleen kerran. Olen perheen iltatähti ja jo päälle parikymppinen, mutta "näyttämön" varastavat perheelliset, reilusti vanhemmat sisarukseni. Olen aina ainoana auttanut äitiäni joulunlaitossa, sisarukseni saapuvat valmiiseen pöytään. Silti minua ei koskaan oteta keskusteluihin mukaan, piilovittuillaan, nalkutetaan ja arvostellaan. Hermot menee ja ryhdyn lopulta itsekin haastamaan riitaa ja vetäydyn omiin oloihini rauhoittumaan.

Haluaisin viettää joulun yksin tai ystävieni kanssa ilman stressaavia perinteitä ja syödä kinkun sijasta kunnon pihvin, mutta vanhempani loukkaantuisivat.

Flunssa, väsymys ja sekaisin oleva vatsa >.<

Kiittämättömät penikat jotka valittaa.  Joulu 2016 oli jälleen työleiri. Vittu, lääkkeetkin unohtu ottaa kahtena päivänä peräkkäin.