Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Meneillään oleva avioero.

Yritettiin silti lapsen vuoksi tsempata joulunpyhien yli.

Sitten lapsi ja mies sairastuivat molemmat.

Mulla on täällä kaksi miesflunssalaista. 

En oo varmaan koskaan ollut näin yksinäinen jouluna.

Keuhkokuume

Vierailija kirjoitti:

Hirmuinen panetus, mutta kun sitä jouluseksiä ei saa, kun on sinkkuna.

N18

Älä välitä. Ei sitä seksiä saa tänään kukaan vaikka olisi parisuhteessaki.

Kaikki ei saa koskaan, ja nekin jotka voisivat muulloin saada syövät itsensä tänään ähkyyn niin ettei varmaan tee mieli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma epäonnistuminen elämässä. Ei perhettä, ei rahaa, ei tulevaisuutta.

Tulevaisuus on kaikilla, ja sinä itse päätät, minkälaiseksi sen teet. Toivotan sinulle jaksamista ja hyvää joulua!

Yritin ajatella positiivisesti ja muuttaa tulevaisuuteni paremmaksi mutta töitä en tule saamaan luultavasti enää koskaan.

narsistisen apen ikeessä kirjoitti:

Joulu anoppilassa on aina yhtä arvattava. Eli perseestä. Ihan sama, millä asenteella sinne mennään, lopputulos on aina sama, enemmän tai vähemmän kurja fiilis. Anoppi on enimmäkseen ihan jees, mutta appi pilaa tehokkaasti kaiken. Juo liikaa, haastaa riitaa, vaatii ihailua osakseen aivan kaikesta, ottaa kunnian itselleen asioista, joita ei ole tehnyt. Haluaa päättää miten minä ja mieheni elämme, mitä meidän pitäisi tehdä työksemme, eikä kestä, kun ei pysty minua komentelemaan, kuten omaa vaimoaan.

Välillä jaksan vaan ottaa huumorilla, että tolleen jotkut pariskunnat näköjään osaa ja haluaa elää yhdessä, en voisi itse moista kuvitellakkaan. Lisäksi heillä on ehkä maailman mukavimmat ja avuliaimmat naapurit, mutta kummasti heissä on aina jotain kamalasti vialla, että löytyy valitettavaa. Esimerkiksi yksi naapureista ei leikkaa nurmikkoaan heidän kriteereillään tarpeeksi usein ja kissakin heillä on. Tosin sisäkissa, mutta ilmeisesti näiden ihmisten on vaan keksittävä jotain vihattavaa. Toinen naapuri ei kuulemma pidä tarpeeksi huolta talostaan, en tiedä, mihin tämä ajatus perustuu, koska piha on aina siisti ja paikat vaikuttaa huolletuilta. Mutta jostain kuuluu repiä sitä negatiivisuutta, ihan sama vaikka oliskin keksittyä... Kolmannella on komposti ja puhuu perheestään. Komposti ei edes näy saati haise appivanhempien pihalle, mutta riittää, kun tietää sen olevan siellä. Niin ja lapsiaan ei kuulu arvostaa niin paljon kuin naapuri numero kolme arvostaa, ai kauheeta.

Kun ilta etenee, appiukko humaltuu enemmän ja haukkuu alaisensa, vaikka ovat mukavia ja ahkeria ihmisiä, tunnen heitä ihan henkilökohtaisesti, koska olen ollut muutaman kanssa ihan samassa työpaikassakin. (sama ala ja pieni maailma) jokainen on toisistaan tietämättä kertonut aika samanlaisia ja kammottavia juttuja appivanhemmista työnantajina, kiusantekoa, muista eristämistä, selän takana puhumisia jne kunnes ihminen itse tajuaa lopulta lähteä. Ruoho on todellakin vihreämpää muualla, jos erehdyt näille ihmisille töihin.

Appiukko vielä muistelee vanhoja ja luulee ilmeisesti, että poikiensa lapsuus oli jotenkin ihanaa, vaikka jutut on ihan kammottavia. Herra saattoi suuttua aivan yhtäkkiä, esim. jos lapsi kolautti leikin tiimellyksessä polvensa, niin leikki loppui siihen, kun eihän teidän itkupillein kanssa voi edes leikkiä. Ja sitten mykkäkoulua herra piti jopa viikon, jos piti lasta jostain rangaista. Yleensä aiheettomasti. Miehenikään ei sinne haluaisi mennä, mutta niinhän se menee, että kitisevää pyörää rasvataan eniten. Omat vanhempani eivät ole saneet meitä vuosiin jouluna tai muinakaan juhlapäivinä, koska siitä nousee tajuton helvetti, jos ei mennä. Ei auta kuin koittaa kestää ja toivoa, että se on taas pian ohi. Me vieläpä ollaan tänään kumpikin töissä, mutta molemmilla on aamuvuoro, joten se alibi ei oikein toimisi. Iltavuoro olis ollu hyvä pelastaja.

Hyvä ihminen, miksi menet sinne sitten pilaamaan joulusi.Luokaa oma jouluperinteenne oman perheen kesken josta saa mukavia muistoa.Nyt itseä niskasta kiinni, sen verran pitää kunnioittaa itseään ,ihan sama jos joku siitä loukkaantuu.Menee ehkä peilin eteen jos hyvin käy ja miettii että miksiköhän ne ei tule meille..

Vierailija kirjoitti:

Vikahan on aina miehissä, tai sitten anopissa. t.feministi ja palstamamma

Älä unohda äitipuolia. Ne ne vasta sa*****sta on. *sarkasmivaroitus*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikahan on aina miehissä, tai sitten anopissa. t.feministi ja palstamamma

Älä unohda äitipuolia. Ne ne vasta sa*****sta on. *sarkasmivaroitus*

Ne ei useinkaan pääse lapsia kiusaamaan jouluna kun lapsilla on rakastava oma äiti ja lapset on hänen kanssa. Jouluna äitipuoli juo viinaa onnettoman itkeskelevän etäisän kanssa. Isä kaipaa ex-vaimoaan ja lapsiaan ja ihania jouluja ydinperheenä.

Sain hyvin kalliin ja minulle turhan/käyttökelvottoman joululahjan sukulaiselta, jonka olen uskonut tuntevan minut paremmin. Ei ole eka kerta tosin :), mutta silti harmittaa, koska sillä rahalla olisi saanut käyttökelpoista ja tarpeellista. Harmittaa ja itkettää ja surettaa minun ja lahjan antajan puolesta ja lisäksi hävettää, kun aattelen näin, koska lahjan antaja on antanu lahjansa kuitenkin hyvällä sydämellä. Silti olo on kuin olisin jalattomana saanut jalisnappikset ja potkupallon.

Joulu oli jännä ja merkityksellinen aika vuodesta viimeksi pikkulapsena. Nykyään vain ottaa päähän kaikki typerä hössötys, "rauhoittuminen" ja turhaa turhemmat perinteet. En yksinkertaisesti saa minkään sortin "joulufiilistä" enää nykyään, enkä ymmärrä miksi edes pitäisi. Ei kiinnosta jouluruuat, lahjat, ei mikään. Synttäritkään eivät enää hetkauta suuntaan tai toiseen. Sen sijaan kaikki spontaanit juhlat ja yllärit ovat mieluisia, ja tietenkin UV. Ilotulituksia voisi katsella ja kuunnella loputtomiin.

Minä itse pilaan jouluni kirjoitti:

Itse pilaan jouluni ja varmasti myös vien iloa avopuolisoni joulusta. Lapsuuteni joulut olivat täynnä surua ja kipua. Isän alkoholismi, perheväkivalta, jatkuva huutaminen ja riitely. Jouluna poliisit olivat useammin vieraana kuin joulupukki. Jo ennen joulua tiesin mitä pyhien aikana tulee tapahtumaan. Välillä isä vietiin putkaan, välillä lähdettiin äidin kanssa evakkoon sukulaisille kun isä jahtaa meitä takaa kirveen kanssa, välillä oltiin ensi avussa paikattavana kun minä ja äitini otettiin turpaan.

Perheen kasvojen säästämiseksi emme tietenkään ongelmia näyttäneet ulospäin ja lapsena hymyilin kauniisti kun muut puhuivat innoissaan joulusta. Lisäksi joulun jälkeen jouduin keksimään tarinoita onnellisesta joulusta ja saaduista lahjoista. Tai kertomaan kuinka olin kaatunut rappusissa ja siksi oli mustelmia... Olin todella katkea ja kateellinen ystävilleni, joille joulu oli maagista-aikaa. Itse pelkäsin, että kuinka paha joulusta tulee. 

Nyt kolmikymppisenä en voi sietää joulua. Ajatuskin joulusta tuntuu minusta vastenmieliseltä. Haluaisin vain skipata joulun ja tänä vuonna kerroin avopuolisolleni, että en aio lähteä sukuloimaan. Hän koitti kannustaa ja kertoi, että aikuisena pitää korvata huonot muistot uusilla. Kuitenkin nyt surffailen netissä, pelailen pelejä ja yritän unohtaa koko juhlan. Harmittaa, että en voi juhlia joulua avopuolisoni kanssa kuten hän haluaa, mutta ainakin toistaiseksi joulujen viettäminen tuntuu pahalta.

Muiden ihmisten innostus ja joulumieli vain korostaa omaa pahaa oloa. Nyt small talk siitä kuinka joulu on "niin maagista aikaa" ja "vuoden parasta aikaa" niin olo on kuin lapsuudessa. Joudun valehtelemaan ja puhumaan epätotta, että muiden joulumieli pysyy yllä. Tämä kierre vain tuntuu jatkuvan.

Mulla sama mutta lievempänä. Ja lapsuuden joulut sama mutta lievempänä, ketään ei hakattu mutta isäni oli kännissä jo iltapäivästä alkaen ja putkaan haettiin useampaan kertaan .

Nykyään nautin joulun odotuksesta ja valmisteluista etukäteen. Laita joulua ihan isosti, suunnittelen koristelut ja kattaukset ja ruoat.

Mutta itse aatto on ahdistava aina . Edellinen päivä ja ilta on vielä odotusta täynnä. Aattoaamupäivänä se sitten alkaa.... Niinkuin lapsenakin. Silloin aamupäivä aina toivottiin että jospa tämä joulu sujuisikin hyvin . Ja iltapäivällä pettymys oli aina yhtä iso.

Yritän ja pystynkin peittämään ahdistukseni ja viettämään joulua normaalisti . Mutta helpottunut olo sitten kun kaikki on ohi. Ja vaikka minulla on nyt pienet lapset niin mieluiten olisin joulut töissä niinkuin ennen lapsia. Se oli ihan parasta , niitä työjouluja kaipaan.

Vittumaiset vanhemmat, ei mulle mutta toisilleen. Mutsi on luulosairas harhainen. Isä väittää ihan kaikesta vastaan, vaikka osan tottakin. Onneks riitely ei ole mennyt nyt fyysiseksi. Tätä vähintään tää on ollu joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan..

Tota jooh, äitini käski kasvaa aikuiseksi. Kuulemma ikäiselläni (35v) ei saa olla rastoja. Kuuluvat teini-ikään. Tuli sitten sellainen paskafiilis. Ensi joulu sitten ilman tätä paskaa.

Jouluaatto mennyt kivasti, mukavaa ohjelmaa.

Pari päivää sitten olin kävelyllä ja vilkaisin hellyttävää pikkukoiraa, taluttaja sanoi minua tädiksi.  Huh olenko noin vanha...

Isäni haukkui juuri opiskeluni ja kaikki tekemiseni pystyyn. Ei ollut ensimmäinen kerta. Olisko voinut säästää tämänkin jollekin muulle päivälle. Kaikki mitä teen on kuulemma turhaa hevonpaskaa. Lapsuudesta asti arvostellut olemustani ja tekemisiäni. Ei vaan enää jaksaisi tätä.

Sisko tuppasi perheensä kanssa perheemme mökille, kuten aina ja sen takia itse emme sinne ikinä pääse kuin käymään pikaisesti jouluna. Mentiin paikalle, kukaan ei huomannut saapumistamme, ei tervehdystä ei mitään. Sisko (40v) käyttäytyi teini-ikäisten lastensa kanssa kuin olisi heidän teini-ikäinen kaveri eikä niinkuin 40 vuotias perheenäiti käyttäytyy. Ei meille muille aikuisille puhunut mitään koko päivään, kikatteli ja hihitteli vain lastensa kanssa. Ilta huipentui lahjojen jaossa siihen, että hän meni lastensa kanssa jakamaan lahjat  eri huoneeseen missä muu suku oli :D no tästä sitten lähettiinkin kotiin me muut.. Ruokien ostamiseen ja laittamiseen tai esillepanoon ei hän viitsinyt antaa apuaan ollenkaan, sinne vietiin heille ilmaiset ruoat eteen kannettuna ja kiitosta ei herunut.

Helvetti kirjoitti:

Äitini. Hän vain juo ja juo. Laittaa veljeni 11v vahtimaan kinkkua. No kinkku meni ylikuumaksim äiti alkoi järkyttävään huutoon ja raivoamiseen veljelleni. Noh ei tässä kaikki sitten kinkun nesteet olivat vuotaneet uuniin oltiin laittamassa uunia päälle kunnes koko mökki oli savussa vilkaistiin uuniin ja savupilvi tuli ulos. Palovarotin alkoi piippaamaan. Äiti vaa

n raivoaa ja raivoaa veljelleni ja muille. Saatana veljelle varmaan jäi traumat tästä. Ei vissiin syödä mitään koko jouluna. Kaikki on pilalla. Voispa vaan kuolla pois tai mennä jonnekkin muualle täältä lapista ei kyl pääse pois millään

Voi muru, halaus sinulle ja veljellesi täältä sateisesta ja tuulisesta Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Sisko tuppasi perheensä kanssa perheemme mökille, kuten aina ja sen takia itse emme sinne ikinä pääse kuin käymään pikaisesti jouluna. Mentiin paikalle, kukaan ei huomannut saapumistamme, ei tervehdystä ei mitään. Sisko (40v) käyttäytyi teini-ikäisten lastensa kanssa kuin olisi heidän teini-ikäinen kaveri eikä niinkuin 40 vuotias perheenäiti käyttäytyy. Ei meille muille aikuisille puhunut mitään koko päivään, kikatteli ja hihitteli vain lastensa kanssa. Ilta huipentui lahjojen jaossa siihen, että hän meni lastensa kanssa jakamaan lahjat  eri huoneeseen missä muu suku oli :D no tästä sitten lähettiinkin kotiin me muut.. Ruokien ostamiseen ja laittamiseen tai esillepanoon ei hän viitsinyt antaa apuaan ollenkaan, sinne vietiin heille ilmaiset ruoat eteen kannettuna ja kiitosta ei herunut.

Tuo on kyllä omaa tyhmyyttä? Siis viette siskolle valmiit jouluruoat mökille vaikka hän käyttäytyy noin moukkamaisesti? Miksette vietä joulua kotona perheen kanssa ja anna siskon hankkia itse jouluruokansa?

Poppo kirjoitti:

Poikani kummit antoivat hengellisen CD:n hänelle joululahjaksi.

He ovat itse uskovaisia,mutta me emme ja he tietävät sen.

En ole uskonnollinen mutta tiedän kyllä, mikä kummi on. Miksi lapsellasi on kummit jos ette halua uskontoa?

Vierailija kirjoitti:

Sain hyvin kalliin ja minulle turhan/käyttökelvottoman joululahjan sukulaiselta, jonka olen uskonut tuntevan minut paremmin. Ei ole eka kerta tosin :), mutta silti harmittaa, koska sillä rahalla olisi saanut käyttökelpoista ja tarpeellista. Harmittaa ja itkettää ja surettaa minun ja lahjan antajan puolesta ja lisäksi hävettää, kun aattelen näin, koska lahjan antaja on antanu lahjansa kuitenkin hyvällä sydämellä. Silti olo on kuin olisin jalattomana saanut jalisnappikset ja potkupallon.

En saanut yhtään joululahjaa.

yksinäisyys