Miksi lapset erotellaan keskenään uusperheissä?

No ei ne toisen lapsen vaan ole omia, niin se nyt vain on.

Minä voin myöntää rakastavani omia lapsiani paljon enemmän. Miehen lapsen kanssa arki on yhtä tappelua. Yritän parhaani ja se saa riittää.

Omat ovat omia, toisen kakarat ovat kaukana omista. Ei voi mitään. Toki vanhemmat voivat leikkiä, että toisen kakarat ovat tärkeitä, mutta eivät ne oikeasti ole.

Tottakai lapsia,äitejä,isiä ja exiä ja todella kirjava sirkus täynnä sekalaisia pellejä.

Kyllä hävettäisi joutua esittämään omalle ystäville ja sukulaisille moista katrasta, noloa .

Heh heh. Ei todellakaan toisen naisen penskat ole minun. Siedän niitä meillä silloin tällöin vain rakkaudesta mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Omat ovat omia, toisen kakarat ovat kaukana omista. Ei voi mitään. Toki vanhemmat voivat leikkiä, että toisen kakarat ovat tärkeitä, mutta eivät ne oikeasti ole.

Juuri näin & totta joka sana .

Omat ihanat lapset , ja muiden ärsyttävät äpärät

Vierailija kirjoitti:

Minä voin myöntää rakastavani omia lapsiani paljon enemmän. Miehen lapsen kanssa arki on yhtä tappelua. Yritän parhaani ja se saa riittää.

Oletko miettinyt mikä lapsistasi tekee rakastettavampia?

Esitteletkö anoppisi omana äitinäsi? Miksi ei voisi kertoa asiaa niin kuin se on? Herra siunaa kun ihmiset on ihmeellisiä..

Perheen lapsilla on siis jopa neljät eri isovanhemmat, pitääkö kaikkien isovanhempien ostaa kaikille lapsille lahjat?

Vai millä tavoin erottelu tapahtuu.

Minusta olisi vähän outoa esitellä toisen naisen lapsia ominani... kumppanini lapset eivät kutsu minua äidikseen, joten mikni minun pitäisi esitellä heidät omina lapsinani? He ovat osa perhettäni, mutta eivä minun lapsiani. 

Tiettyyn rajaan asti kumppaninkin lapset ovat ihan melkein kuin omia, mutta odotas, jos tekevät jotain tyhmää, niin sitten ovatkin toisen kakaroita. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun jommasta kummasta aika jättää, niin jopa ovat lapset eri asemassa. Vainajan omat ja yhteiset perivät, mutta puolison lapset, vaikka olisivat lähes koko ikänsä kuuluneet tähän yhteen perheeseen, ovat ulkona kaikesta. Kokemusta on!

Olen ollut kahteen kertaan uusioperheessä, eikä meillä koskaan ole missään huudeltu kuka on kummankin lapsia. Toki on vastattu jos joku on kysynyt.

Kun lapselliset aikuiset lyö hynttyyt yhteen, niin silloin pitää tajuta, että on otettava koko paketti tai ei mitään. Arkipäivässä ei voi olla sinun ja minun lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Omat ovat omia, toisen kakarat ovat kaukana omista. Ei voi mitään. Toki vanhemmat voivat leikkiä, että toisen kakarat ovat tärkeitä, mutta eivät ne oikeasti ole.

Oikeestiko on tuollaisia ihmisperseitä, vai provoiletteko vain? Kysyy uusperheen äiti, jolle kaikki lapset ovat yhtä rakkaita.

No kun eivät ole omia, niin eivät ole. Ei se siitä mihinkään muutu, vaikka kutsuisi millä nimellä. Eivätkä myöskään tunnu omilta, eivät edelleenkään 9 voden jälkeen. Kohtelen heitä asiallisesti ja pyrin aina ehdottomaan tasapuolisuuteen, mutta fakta nyt vain on se, etteivät he sen tärkeämmiltä minulle tunnu kuin vaikka kaverini lapset. En todellakaan rakasta miehen lapsia, mutta olen heistä oppinut pitämään ja varmaan kiintynytkin olen jonkun verran. Sen ehkä paremmin huomaisin sitten jos tiemme eroaisivat, en osaa sanoa. Ehkä tähän vaikuttaa omalla tavallaan myös kaikki se saamarin säätäminen joka loma ja pidennetty viikonloppu, kaikessa mennään äitinsä aikataulun ehdoilla ja se saa lapsetkin tuntumaan monesti vähän rasitteelta ja tuntuu ettei omaa elämää pysty elämään omaan tahiin koskaan. En sitä heille tietenkään näytä, eihän se heidän vikansa ole. Yhteisiä lapsia meillä ei miehen kanssa ole eikä tule. Omiani tietysti rakastan yli kaiken, mutta en missään nimessä odota sitä mieheltä. Minulle riittää tasapuolinen ja reilu kohtelu, samat säännöt ja jaettu vastuu arjessa.

Meillä näin, koska miehen lapset on meillä vain viikonlopun kerran kahdessa viikossa. Olemme päättäneet, että tämä on laatuaikaa miehen ja lastensa olla keskenään, joten minä ja lapseni ollaan vain sivuhahmoja. Usein jopa lähdetään esim. vanhemmilleni, että saavat olla keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ovat omia, toisen kakarat ovat kaukana omista. Ei voi mitään. Toki vanhemmat voivat leikkiä, että toisen kakarat ovat tärkeitä, mutta eivät ne oikeasti ole.

Oikeestiko on tuollaisia ihmisperseitä, vai provoiletteko vain? Kysyy uusperheen äiti, jolle kaikki lapset ovat yhtä rakkaita.

Ja vitut , olet siis nyt jo ihan kännissä kun noin pehmeitä puhelet..jatka vai juomista 😀

Onhan niitä vähän pakkokin joissain tilanteissa eritellä, kun niillä ei-yhteisillä on se toinenkin vanhempi yleensä kuvioissa mukana.

En viitsi puhua kaikista lapsista meidän lapsina, kun seuraava kysymys on, miten minulla voi olla kuusi lasta. Sen jälkeen joudun kuitenkin selventämään tilanteen. Eli helpointa kertoa asia heti alussa.

Ei ihme, että oma äitipuoleni vaikutti niin kylmältä näitä mielipiteitä kun lueskelee. Ahdistaa ajatella, että Suomessa aivan järkyttävän moni lapsi joutuu elämään yhdessä ihmisen kanssa, joka ei yhtään välitä ja jolle olet pelkkä munansaannineste.

Jos on ihan joku puoli tuttu niin puhutaan miehen kanssa että meillä on 5lasta vaikka mies ei ole virallisesti kahden vanhemman isä..mutta jos vähänkään enenmän ollaan tekemisissä niin kyllä minä sanon että noilla kahdella on eri isä..esim.nyt aloitin uudessa työssä ja oon ollut muutaman kuukauden niin kyllä kun joulusta juteltiin sanoin,että meillä nuo isommat on isänsä kanssa joulun ja me ollaan pienenmällä porukalla..ei minulla ole mitään salattavaa/hävettävää..elämä nyt meni näin eikä toiseen suuntaan voi palata vaikka kuinka häpeisin😊