Onko sinua luultu ulkomaalaiseksi?

On, venäläiseksi, ruotsalaiseksi sekä espanjalaiseksi. En tiedä mikä on yhdistävä tekijä?

Suomessa taidemuseossa nuori suomalainen opas tuli puhumaan englantia ja oli ihan nolona kun vastasin suomeksi.

Pariisissa luultiin paikalliseksi ja kysyttiin kartan kanssa katuja, sama Lontoossa.

Olen hyvin vaalea, hiukset pitkät ja kampauksella. Joko mustat tai täysin blondit. Siniset silmät. Italiassa tunnistettu kyllä oitis skandinaaviksi.

Venäläiseksi, ruotsalaiseksi ja saksalaiseksi luultu.

Suomessa luultu ranskalaiseksi, venäläiseksi ja ihan vain epämääräisesti ulkomaalaiseksi. On käsketty jättämään Suomi suomalaisille painumaan sinne mistä olen tullutkin. Kätilöopistolle? Rovaniemelle? En tiedä.

Briteissä on luultu paikalliseksi vielä pitkän keskustelun jälkeenkin, se oli aika yllättävää. Samoin Latviassa on luultu latvialaiseksi. Ilmeisesti olin oppinut repliikkini niin hyvin, ettei aksenttiakaan ollut :D esiinnyin siis näytelmässä latviaksi, vaikka en osaa kieltä.

On, kerran yksissä bileissä tultiin englanniksi kysymään, mistä olen kotoisin. En tiedä miksi. Näytän mielestäni ihan suomalaiselta siniharmaine silmineni ja maantienvärisine hiuksineni. Ehkä naama ei ole tarpeeksi pyöreä?

Vahvat piirteet ja tumma luonnonkihara tukka. Maailmalla luullaan saksalaiseksi tai ranskalaiseksi. Kerran luultiin venäläiseksi.

Minua on luultu venäläiseksi naiseksi, koska puhun "kirjakieltä". Ulkonäköni tai pukeutumiseni ei tue tätä luuloa.

25 jatkaa. Hauskaa on myös se, että Finnairin lentoemännät useimmiten puhuvat minulle englantia :D

Tummat silmät ja tukka ja romaniksi on luulutu usein, olen saamelaistaustainen.

Minua on luultu ulkomaalaiseksi ainoastaan ulkomailla. Ei tosin ikinä sen maan kansalaiseksi, missä sillä hetkellä olen. Yleensä luullaan saksalaiseksi (jee...), pari kertaa venäläiseksi tai ruotsalaiseksi.

Minua on luultu venäläiseksi, kun olen ollut oikein laittautuneena.

Yleisesti on usein kyselty/ihmetelty olenko suomalainen. Olen iloinen ja puhelias luonne.

Mua luullaan usein ulkomaalaiseksi, en tosin osaa sanoa minkä maalaiseksi. Take away lattea ostaessani mulle puhuttiin englantia, vaikka kuulin myyjän puhuvan suomea muille asiakkaille. Kun lensin Pariisista Suomeen puhuin lentoemäntä minulle ranskaa, Lontoosta lentäessäni Suomeen puhui lentoemäntä mulle englantia... 

Mulla on (kiitos romanttisen äidin ja ulkkarimiehen) sellainen kummallinen nimi joka ei oikein assosioidu mihinkään maahan, siis tyyliin Bonita Pietila (joka on muuten oikea ihminen, näkyy Simpsonien lopputeksteissä) :)

Olen töissä kansainvälisessä firmassa, asun yhdessä maassa ja vastaan lähinnä kolmannen maan asioista. Tämä herättää uskomatonta sekasotkua ja vääriä veikkauksia. Hauska tilanne oli kerran kun tapasin puhelintapaamisessa tyypin jolla myös oli tällainen kulttuurillisesti epälooginen nimi. Ruotsalainen kollega sitten myöhemmin nauroi että kyllä te voitte jutella suomeksikin- osoittautui, että molemmat olemme supisuomalaisia. 

Ulkonäöllisesti tilanne on selkeä- olen 100% varmuudella Puolalainen missä ikinä liikunkin  :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olen matkustanut paljon, ja kaikissa (Euroopan) maissa minua aina luullaan paikalliseksi. Minua ei siis koskaan luulla ulkomaalaiseksi.

N48

Heh Heh minulla sama. Saksassa luultu saksalaiseksi ja Portugalissa luultu portugalilaiseksi. Olemme kameleontteja :-)

Minulta myös tullaan usein kysymään neuvoja ulkomailla. Joku paikallinen turisti alkaa selittää omalla kielellään kysymyksiä, joita en ymmärrä.

Minulta nähtävästi puuttuu joku turisti-ilme naamasta ja pukeudun hyvin eleettömästi.

Asun Briteissä ja ihmiset luulee usein että olen puolalainen, kun useimmat vaaleat ulkomaalaiset on täälä puolalaisia.

Jotkut veikkaa ruotsalaiseksi.

Minua pidetään usein Suomessa venäläisenä. En tiedä miksi. Olen keskipituinen, hyvin tavallisen näköinen, tummahiuksinen, vihreäsilmäinen, vaaleaihoinen. Oikein harmitti, kun naapuriin muutti venäläinen vanhempi pariskunta ja nainen minut nähdessään puhkesi vuolaaseen puhetulvaan. Hän oli hyvin pettynyt kuullessaan, että en puhu venäjää lainkaan muutamia fraaseja lukuun ottamatta. Ulkomailla minua on luultu kreikkalaiseksi tai unkarilaiseksi.

En jaksa edes laskea kaikkia kertoja, kun Helsingissä minulle on huudettu että minun pitäisi mennä sinne mistä olen tullutkin ja että v*ttuako tänne olen ängennyt. Joskus tekee mieli kertoa, että olen syntyperäinen stadilainen, mutta en tee sitä koska se ei kuulu kenellekään mistä olen.

Usein on myös kehuttu, kuinka hyvin olen oppinut suomen kielen. Joo,  opin sen lapsena ja sen jälkeen olen opiskellut yliopistossa äidinkielenopettajaksi, että kiitos vaan kehuista :D

Ulkomailla minut kyllä tunnistetaan melkein aina suomalaiseksi, ja se tuntuu aina jotenkin kivalta. Ihailen sitä turistien kanssa työskenteleville kehittyvää taitoa.

On luultu sekä ruotsalaiseksi että saksalaiseksi.

Minulta viimeksi joku tumma mies (ilmeisesti ulkomaalainen, olisiko Välimereltä tai Lähi-idästä) kysyi englanniksi, että olenko japanilainen. Vastasin englanniksi olevani ihan syntyperäinen suomalainen. Ehkä se yläasteaikainen harrastus näkyy minussa ulkoisesti, vaikken enää mangaa ja animea osta kotiini :D

Minä olen ulkomaalainen, sillä asun Yhdysvalloissa. Minua tosin luullaan lähes poikkeuksetta ranskalaiseksi, ei suomalaiseksi.