Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaislapset tekevät joulusta yhtä piinaa
23.12.2016 |
Pakko avautua tänne, kun en näistä tunnoista kehtaa kenellekään puhua. Tilanne on se, että olen kurkkuani myöten täynnä sekä omia että mieheni sukulaislapsia. Lapset ovat 3-10-vuotiaita, fiksuja ja lahjakkaita, mutta täysin kurittomia ja tulevat vuosi vuodelta huonotapaisemmiksi.
Nykyään kaikki perhetapahtumat ovat yhtä kaaosta ja sirkusta. Lapset riehuvat ja temmeltävät, vanhemmat huutavat ja komentavat. Mitään hyötyä komentamisesta ei ole ja tämän lapset näemmä hyvin tietävät. Isovanhemmat, tädit ja sedät kilpailevat lasten huomiosta ja tykkäämisestä, kukaan ei aseta mitään rajoja.
Minkäänlaisia käytästapoja lapsilta ei vaadita, ei tervehditä, hyvästellä, vastata kysymyksiin. Lahjasta hädintuskin mutistaan kiitos. Aikuisia lapset nimittelevät ja jopa lyövät, ja siihen suhtaudutaan väkinäisesti naureskellen ja huumorin varjolla toruen, mutta ikinä peliä ei laiteta poikki ja osoiteta lapsille, että noin ei kertakaikkiaan tehdä. Lapset ovat huomion keskipisteenä koko ajan, keskustelua mistään asiasta on turha edes yrittää.
Lasten vanhemmat (tässä kolme eri sisarusparvea) ovat minulle rakkaita ja fiksuina pitämiäni ihmisiä. En ymmärrä, miten joka perheessä kasvatus on mennyt näin mönkään. Kertokaa, onko kaikilla samanlaista, onhan vielä jossain kivojakin lapsia? Tuntemissani ei-suomalaisissa perheissä meininki on ihan eri: lapset kättelevät, eivät keskeytä aikuisia ja leikkivät lähinnä keskenään.
Kaipaan niin paljon lapsettomia jouluja, kun nautimme hyvistä keskusteluista, musiikista, ruoasta ja peleistä. Nykyään kaikilla on luultavasti sukutapaamisten jälkeen takki tyhjä ja paha mieli, vaikka urheina teekennelläänkin muuta.
Kommentit (56)
Onko pakko alkaa viettämään yksinäisiä jouluja? En tiedä, miten jaksan vielä aaton ja joulupäivän... Hulluksi täällä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt tekee mistä tahansa tilaisuudesta tai paikasta piinallisen.
Miksi aikuiset kilpailevat lasten huomiosta? Meillä serkukset leikkivät/pelaavat keskenään.
Tämä menee nyt hieman ohi, enkä sano, että tämä välttämättä on huono muutos kasvatusilmapiirissä. Mutta vietimme tässä vähän aikaa sitten pikkujoulua sukulaisten kanssa. Kun olin pieni samojen sukulaisten kanssa oli ihan tuskallisen tylsää viettää joulua. Pöydässä piti istua hiljaa ja kuunnella juttuja sukulaisista ja tutun tutuista, joita en ollut koskaan tavannut. Tämä on ihan ymmärrettävää tiettyyn pisteeseen asti, mutta on aika kova paikka viisivuotiaalle kestää tuota kolme tuntia (otin aikaa). No nyt oli ääni muuttunut kellossa! Serkkuni (5-13 -vuotiaita) "saivat livistää" pöydästä heti syötyään. Eivät edes kysyneet lupaa. Vähän iski kateus sen pienen viisivuotiaan itseni puolesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kuvaama ei voisi tapahtua Ranskassa tai Italiassa jossa lapsia vielä uskalletaan kasvattaa eikä tolkuteta heidän olevan "tähtiä" ja toimita kersojen
viihdemaakareina.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaama ei voisi tapahtua Ranskassa tai Italiassa jossa lapsia vielä uskalletaan kasvattaa eikä tolkuteta heidän olevan "tähtiä" ja toimita kersojen
viihdemaakareina.
Varmasti voisi. Ei ne ranskalaiset tai italiaanotkaan ole mikään sataprosenttisen homogeeninen ryhmittymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee nyt hieman ohi, enkä sano, että tämä välttämättä on huono muutos kasvatusilmapiirissä. Mutta vietimme tässä vähän aikaa sitten pikkujoulua sukulaisten kanssa. Kun olin pieni samojen sukulaisten kanssa oli ihan tuskallisen tylsää viettää joulua. Pöydässä piti istua hiljaa ja kuunnella juttuja sukulaisista ja tutun tutuista, joita en ollut koskaan tavannut. Tämä on ihan ymmärrettävää tiettyyn pisteeseen asti, mutta on aika kova paikka viisivuotiaalle kestää tuota kolme tuntia (otin aikaa). No nyt oli ääni muuttunut kellossa! Serkkuni (5-13 -vuotiaita) "saivat livistää" pöydästä heti syötyään. Eivät edes kysyneet lupaa. Vähän iski kateus sen pienen viisivuotiaan itseni puolesta :D
Komppaan. Maailman tylsintä hommaa kuunnella aikuisten jorinoita tuntitolkulla ja jos kerran sattui huokaisemaan niin sai kuunnella kotimatkan äidin motkotusta kun ei osaa käyttäytyä ja aina saa hävetä. En silti kannata yletöntä riekkumistakaan.
Minä olen jättänyt nuo "perhetapahtumat" sikseen juuri tästä syystä eikä ole kertaakaan vielä harmittanut. Lapset ja juhlat ja minä emme vain ole sopiva kombo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi että inhosin anoppilajouluja. Anoppi oli sääntönatsi, varsinkin jouluna. Kaikki oli hoidettava sekuntikellon kanssa ja juuri niinkuin oli aina perimätiedon mukaan toimittu. Paitsi miehen veljen perhe sai sitten tehdä ihan mitä lystäsivät. Vanhin poika oli äitinsä mukaan moni- ja vaihteleva-allerginen, joten kaikki tarjoilut kuului hyväksyttää mammalla joka kerta erikseen. Keskimmäinen tytär oli äitinsä kuva ja sai periksi ihan mitä keksi haluta. Kun nuorimmaista oidotettiin perheeseen, kaikki menivät sinä jouluna sellaisille ruseteille ettei mitään rajaa.
Luojan kiitos, minun ei tarvitse enää. Loppuväki tottelee edelleen anoppia ja yhtä miniää.
Veljeni perheen kanssa tuli vietettyä muutama tuollainen joulu lasten ollessa pieniä/koululaisia. Lapsia oli kolme ja meitä aikuisia neljä. Lapset leikkivät yläkerrassa keskenään kun me aikuiset juttelimme ja teimme viimeisiä valmisteluja. Ruoka syötiin yhdessä, tai lapset omassa pöydässään ja aikuiset omassaan. Nätisti meni kaikki ja mitään ongelmaa ei ollut. Ruuan jälkeen taas vähän leikkiä ja seurustelua ja alettiin valmistautua joulupukin tuloon. Sitten kun joulupukki tuli, veljen lapset soittivat kumpikin vuorollaan viulua ja äitinsä säesti pianolla. Pukki jakoi lahjat ja niiden availuun kyllä usein liittyi jonkinlaista riehakkuutta ja sekasortoa. Pukin lähdettyä lapset tarkistivat saaliinsa ja usein lahjoista löytyi jotain, jota pääsi heti kokeilemaan ja taas lapset häipyivät yläkertaan leikkimään keskenään ja aikuiset jatkoivat seurustelua alakerrassa.
Näin se kai menee sellaisten tavallisten lasten kanssa, jotka eivät ole erityisen hyväkäytöksisiä eivätkä myöskään kovin huonotapaisiakaan. Ainoa vääntö taisi liittyä siihen, montako piparia saa syödä ennen jouluruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi että inhosin anoppilajouluja. Anoppi oli sääntönatsi, varsinkin jouluna. Kaikki oli hoidettava sekuntikellon kanssa ja juuri niinkuin oli aina perimätiedon mukaan toimittu. Paitsi miehen veljen perhe sai sitten tehdä ihan mitä lystäsivät. Vanhin poika oli äitinsä mukaan moni- ja vaihteleva-allerginen, joten kaikki tarjoilut kuului hyväksyttää mammalla joka kerta erikseen. Keskimmäinen tytär oli äitinsä kuva ja sai periksi ihan mitä keksi haluta. Kun nuorimmaista oidotettiin perheeseen, kaikki menivät sinä jouluna sellaisille ruseteille ettei mitään rajaa.
Luojan kiitos, minun ei tarvitse enää. Loppuväki tottelee edelleen anoppia ja yhtä miniää.
Anopin "joulusulkeiset"!
Voi kuvitella (kinkku naamaan NYT ---ja nyt joulukirkkoon ja haudoille ! Itse itseään komentaen, mars mars!!!!)
Meillä ei ole lapsilla asiaa aikuisten olohuoneeseen. Mieheni, isäni ja muutama muu suvun mies viettää aikaa myös kirjastossa (juovat viskiä ja keskustelevat). Lapset leikivät keskenään muissa huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni perheen kanssa tuli vietettyä muutama tuollainen joulu lasten ollessa pieniä/koululaisia. Lapsia oli kolme ja meitä aikuisia neljä. Lapset leikkivät yläkerrassa keskenään kun me aikuiset juttelimme ja teimme viimeisiä valmisteluja. Ruoka syötiin yhdessä, tai lapset omassa pöydässään ja aikuiset omassaan. Nätisti meni kaikki ja mitään ongelmaa ei ollut. Ruuan jälkeen taas vähän leikkiä ja seurustelua ja alettiin valmistautua joulupukin tuloon. Sitten kun joulupukki tuli, veljen lapset soittivat kumpikin vuorollaan viulua ja äitinsä säesti pianolla. Pukki jakoi lahjat ja niiden availuun kyllä usein liittyi jonkinlaista riehakkuutta ja sekasortoa. Pukin lähdettyä lapset tarkistivat saaliinsa ja usein lahjoista löytyi jotain, jota pääsi heti kokeilemaan ja taas lapset häipyivät yläkertaan leikkimään keskenään ja aikuiset jatkoivat seurustelua alakerrassa.
Näin se kai menee sellaisten tavallisten lasten kanssa, jotka eivät ole erityisen hyväkäytöksisiä eivätkä myöskään kovin huonotapaisiakaan. Ainoa vääntö taisi liittyä siihen, montako piparia saa syödä ennen jouluruokaa.
Kuvailit juuri meidän lapsuuden joulun vieton.
Viihtyisää ja kivaa oli. Hyvää joulunviettoa ja leppoisaa tunnelmaa, yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsilla asiaa aikuisten olohuoneeseen. Mieheni, isäni ja muutama muu suvun mies viettää aikaa myös kirjastossa (juovat viskiä ja keskustelevat). Lapset leikivät keskenään muissa huoneissa.
Onks aattona muka kirjasto auki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsilla asiaa aikuisten olohuoneeseen. Mieheni, isäni ja muutama muu suvun mies viettää aikaa myös kirjastossa (juovat viskiä ja keskustelevat). Lapset leikivät keskenään muissa huoneissa.
Onks aattona muka kirjasto auki?
Eiköhän ollut ihan oman kodin kirjastosta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni perheen kanssa tuli vietettyä muutama tuollainen joulu lasten ollessa pieniä/koululaisia. Lapsia oli kolme ja meitä aikuisia neljä. Lapset leikkivät yläkerrassa keskenään kun me aikuiset juttelimme ja teimme viimeisiä valmisteluja. Ruoka syötiin yhdessä, tai lapset omassa pöydässään ja aikuiset omassaan. Nätisti meni kaikki ja mitään ongelmaa ei ollut. Ruuan jälkeen taas vähän leikkiä ja seurustelua ja alettiin valmistautua joulupukin tuloon. Sitten kun joulupukki tuli, veljen lapset soittivat kumpikin vuorollaan viulua ja äitinsä säesti pianolla. Pukki jakoi lahjat ja niiden availuun kyllä usein liittyi jonkinlaista riehakkuutta ja sekasortoa. Pukin lähdettyä lapset tarkistivat saaliinsa ja usein lahjoista löytyi jotain, jota pääsi heti kokeilemaan ja taas lapset häipyivät yläkertaan leikkimään keskenään ja aikuiset jatkoivat seurustelua alakerrassa.
Näin se kai menee sellaisten tavallisten lasten kanssa, jotka eivät ole erityisen hyväkäytöksisiä eivätkä myöskään kovin huonotapaisiakaan. Ainoa vääntö taisi liittyä siihen, montako piparia saa syödä ennen jouluruokaa.
Ooh, tämä kuulostaa ihanalta. En minä mistään yksinäisistä jouluista haaveile, vaan haluan viettää ne sukulaisten ja perheen kanssa.
Suunnilleen samalla kaavalla asiat menivät myös omassa lapsuudessamme. Veljen kanssa leikimme, soitimme ja tottakai joululahjoja odotettiin kovasti. Ruokapöydästä saimme nousta aikaisemmin. Ei meillä todellakaan mikään erityisen kurinalainen kasvatus ollut, mutta ei olisi tullut kuuloonkaan koko joulun laittaminen ranttaliksi eikä lasten sallittu riekkua jatkuvasti keskipisteenä huomiota kerjäten.
Nämä nykyajan lapset eivät leiki _hetkeäkään_ keskenään. Edes yhden aikuisen huomio ei riitä: huomio on saatava koko seurueelta koko ajan.
Vinkkejä, miten kestän? Kuinka paljon voi lapsia kieltää ja komentaa? Helposti tiukka komentaminen otetaan vanhempien puolesta kasvatuksen arvostelemisena (rehellisyyden nimissä kyllä haluaisinkin arvostella heitä - en käsitä miten lasten sallitaan käyttäytyvän niin huonosti).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsilla asiaa aikuisten olohuoneeseen. Mieheni, isäni ja muutama muu suvun mies viettää aikaa myös kirjastossa (juovat viskiä ja keskustelevat). Lapset leikivät keskenään muissa huoneissa.
Onks aattona muka kirjasto auki?
Eiköhän ollut ihan oman kodin kirjastosta kyse.
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni perheen kanssa tuli vietettyä muutama tuollainen joulu lasten ollessa pieniä/koululaisia. Lapsia oli kolme ja meitä aikuisia neljä. Lapset leikkivät yläkerrassa keskenään kun me aikuiset juttelimme ja teimme viimeisiä valmisteluja. Ruoka syötiin yhdessä, tai lapset omassa pöydässään ja aikuiset omassaan. Nätisti meni kaikki ja mitään ongelmaa ei ollut. Ruuan jälkeen taas vähän leikkiä ja seurustelua ja alettiin valmistautua joulupukin tuloon. Sitten kun joulupukki tuli, veljen lapset soittivat kumpikin vuorollaan viulua ja äitinsä säesti pianolla. Pukki jakoi lahjat ja niiden availuun kyllä usein liittyi jonkinlaista riehakkuutta ja sekasortoa. Pukin lähdettyä lapset tarkistivat saaliinsa ja usein lahjoista löytyi jotain, jota pääsi heti kokeilemaan ja taas lapset häipyivät yläkertaan leikkimään keskenään ja aikuiset jatkoivat seurustelua alakerrassa.
Näin se kai menee sellaisten tavallisten lasten kanssa, jotka eivät ole erityisen hyväkäytöksisiä eivätkä myöskään kovin huonotapaisiakaan. Ainoa vääntö taisi liittyä siihen, montako piparia saa syödä ennen jouluruokaa.
Ooh, tämä kuulostaa ihanalta. En minä mistään yksinäisistä jouluista haaveile, vaan haluan viettää ne sukulaisten ja perheen kanssa.
Suunnilleen samalla kaavalla asiat menivät myös omassa lapsuudessamme. Veljen kanssa leikimme, soitimme ja tottakai joululahjoja odotettiin kovasti. Ruokapöydästä saimme nousta aikaisemmin. Ei meillä todellakaan mikään erityisen kurinalainen kasvatus ollut, mutta ei olisi tullut kuuloonkaan koko joulun laittaminen ranttaliksi eikä lasten sallittu riekkua jatkuvasti keskipisteenä huomiota kerjäten.
Nämä nykyajan lapset eivät leiki _hetkeäkään_ keskenään. Edes yhden aikuisen huomio ei riitä: huomio on saatava koko seurueelta koko ajan.
Vinkkejä, miten kestän? Kuinka paljon voi lapsia kieltää ja komentaa? Helposti tiukka komentaminen otetaan vanhempien puolesta kasvatuksen arvostelemisena (rehellisyyden nimissä kyllä haluaisinkin arvostella heitä - en käsitä miten lasten sallitaan käyttäytyvän niin huonosti).
Ap
Sukulaislapsesi eivät edusta kaikkia lapsia... kyllä meillä ainakin leikittiin.
Toisaalta eron miehen veljen lapsiin huomaa selvästi, he ovat aikuisten huomionarkkeja, vanhempansa suorastaan kannustavat tähän.
Alue: Aihe vapaa
Edellä mainitsemiesi syiden takia moni vetäytyy mieluummin omaan rauhaansa.
Se on suuri sääli, koska suku-ja perhe kokoontumiset (plus ystävät) suuren juhlapöydän ympärillä aterioimassa olisi hieno, juhlallinen ja harvinainen hetki vaihtaa kuulumisia.
Ei kerta kaikkiaan jaksa joulupyhinä kiljuvia ja kurittomia lapsosia.
Miksi ette kasvata lapsianne?
"onkos täällä kilttejä lapsia?"
Ei, pukki on nyt erehtynyt,
ne kiltit on varmaan naapurissa.