Miehen masennus
Mies on ollu jo useita vuosia rankasti masentunut. Sanonut minulle monta kertaa, että kadotti itsensä meidän parisuhteen alettua, haluaisi olla vain yksin ja erakoitua. En siis pyytänyt mitään parisuhteelle omistautumista ja omien harrastusten jättämistä, olen kannustanut häntä tekemään omia juttujaan ja jopa vaatinut sitä. En ole montaa tuntia päivän aikana kotona, koska minulla on omia kiireitä ja omaa elämää, joten miehellä ob mahdollisuus tehdä omia asioita. Mutta hän ei saa aikaiseksi.
Eilen juteltiin taas asioita läpi ja kysyin suoraan, että tuonko minä hänen elämäänsä enemmän hyviä, vai huonoja asioita. Hän sanoi huonoja ja olisi kaikista onnellisimmillaan yksin. En suuttunut enkä mitään, vaan sanoin, että ei ole mitään järkeä olla avioliitossa, jos se ei tuo mitään positiivisia asioita elämään, vaan pelkästään huonoja. Että miksi hän on minun kanssani.
En halua elää suhteessa, jossa toinen on pakotettuna, ahdistuneena ja olisi onnellisempi yksin. Masennun ja menetän elämänhaluni ajansaatossa itsekin, kun toinen on onneton. Vaikka rakastan miestä todella paljon, olen valmis eroamaan, jos se tekee hänet onnelliseksi.
Kun sanoin nämä asiat, mies alkoi perääntyä ja sanomaan, että ei hän oikeasti varmaankaan olisi onnellisin ihan yksin ja että onnettomuus kanssani johtuu siitä, että nostan hänen nähtäväkseen niitä kipeitä, ikäviä asioita, joita ei jaksaisi käsitellä. Toimin peilinä enkä päästä pakenemaan, mikä varmasti pitää paikkansa, sillä haluan aina keskustella asiat halki ja yrittää ymmärtää miestä mahdollisimman hyvin.
Musta tuntuu, että olen eilisen jälkeen ihan poikki ja paskana. Ei ole ketään kenelle puhua ja kertoa, sillä miehen masennuksesta ei kovin moni tiedä enkä halua juoruta. Mutta tuntuu, että pää halkeaa ja hajoan palasiksi tämmöisessä tilanteessa. Pakko saada avautua edes jonnekin.
Tiedän että miehen puheisiin vaikuttaa hyvin suurelta osin tuo vaikea masennus ja sen tuoma näköalattomuus sekä halu kadota yksinäisyyteen. Mä en vaan tiedä, miten kauan minä jaksan. Varsinkin kun näyttää siltä, ettei mies aktiivisesti tee mitään tuon masennuksensa eteen.
Olen aika hukassa tämän asian suhteen.
Kommentit (10)
Aatto huomenna ja olen vain itkenyt koko päivän. En tiedä miten jatkaa miehen kanssa. Ei voi muuta miettiä, kuin että tuleeko tosiaan ero jossain vaiheessa. Sukulaisvierailut edessä ja punkataan miehen perheen luona. Painajaismainen tilann ja haluaisin vain paeta. Olen panostanut tähän suhteeseen niin paljon, antanut kaikkeni. Yrittänyt ymmärtää ja jaksaa.
Ap
Kyllähän tuossa tilanteessa miehesi tarvitsisi ammattiapua, ja sinullekin varmasti tekisi hyvää käydä jonkun ulkopuolisen kanssa puhumassa. Koittakaa jotenkin joulu nyt kuitenkin vietellä, rauhoittukaa joulun viettoon. Laittakaa kynttilöitä palamaan ja kuunnelkaa rauhallista musiikkia. Pystyisitteköhän jotenkin näkemään valoa tunnelin päässä, ja sen että tarvitsette nyt myös toisianne, vaikka vaikeaa nyt tekeekin. Mies kuitenkin kertoi haluavansa jatkaa elämäänsä sinun kanssasi, hän tahtoo olla kanssasi. Rakkaus on joskus vaikea laji. Rakkaus on joskus niin paljon enemmän kuin rakastamista, se on joskus todella paljon tahtomista rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa tilanteessa miehesi tarvitsisi ammattiapua, ja sinullekin varmasti tekisi hyvää käydä jonkun ulkopuolisen kanssa puhumassa. Koittakaa jotenkin joulu nyt kuitenkin vietellä, rauhoittukaa joulun viettoon. Laittakaa kynttilöitä palamaan ja kuunnelkaa rauhallista musiikkia. Pystyisitteköhän jotenkin näkemään valoa tunnelin päässä, ja sen että tarvitsette nyt myös toisianne, vaikka vaikeaa nyt tekeekin. Mies kuitenkin kertoi haluavansa jatkaa elämäänsä sinun kanssasi, hän tahtoo olla kanssasi. Rakkaus on joskus vaikea laji. Rakkaus on joskus niin paljon enemmän kuin rakastamista, se on joskus todella paljon tahtomista rakastaa.
On käyny kerran juttelemassa, seuraava aika kai tammikuussa. Pitäisi käydä myös lääkärissä ja tehdä elämäntapamuutoksia, mutta jos kysyn asioista mitään, että milloin menee lääkäriin, onko miettinyt mitään mieluisaa harrastusta, niin hermostuu. Mistään ei voi puhua ja kotona on todella ahdistava tunnelma. Olen ollut vakavasti masentunut, joten tiedän mitä mies käy läpi, mutta minä olen aina tehnyt oman osani paranemisen eteen. Olen urheillut vaikka itkien ja pakottanut itseäni ylös sängystä, pois kotoa yms. Hakenut apua, käynyt lääkärissä, mennyt terapiaan yms. Miehen kanssa näistä ei oikein voi puhua ja on erittäin hoitovastainen, vihaa lääkäreitä jne. Ottaa kaiken itseensä ja kaikista keskusteluyrityksistä vetää herneet nenään, että noniin, tässäkin hän on aivan paska ja epäonnistunut. Vaikka yritän jutella lempeästi, asetella sanani todella varovasti, pysyn rauhallisena ja ymmärtäväisenä yms.
Mä olen ihan totaalisen umpikujassa tämän asian kanssa. Ja pelkään että onat voimat menee, jotka sain niin kovalla vaivalla takaisin...Ap
Sinuna puhuisin miehesi tilanteesta hänen perheelleen. Olette naimisissa, joten sinäkin kuulut perheeseen. Auttaisitte yhtenäisenä rintamana miestäsi. Voimia teille.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna puhuisin miehesi tilanteesta hänen perheelleen. Olette naimisissa, joten sinäkin kuulut perheeseen. Auttaisitte yhtenäisenä rintamana miestäsi. Voimia teille.
Ei valitettavasti pysty. En voi enempää paljastaa, mutta elävät aika eri maailmassa, mitä ns. normi ihmiset.
Ap
Ehkä minä tekisin sinuna niin, että antaisin miehelle jonkun tietyn päivämäärän, mihin mennessä tilanteenne pitää olla parempi nimenomaan sinun mielestä. Eli miehen on alettava oma-aloitteisemmaksi hoitamaan itseään ja parisuhdettanne.
Tuollainen ei veisi vielä sinulta täysin toivoa parisuhteenne suhteen, vaan mies saisi tilaisuuden näyttää, pystyykö ja haluaako parempaa elämää kanssasi.
Ja jos kävisi niin, ettei mitään oleellista kehitystä tapahtuisi tuossa ajassa, niin sitten ero.
Entä joku yksityinen terapeutti, tai yksityinen lääkäri? Kuulostaa siltä, että tarvitsee paljon luottamusta siihen jolle edes jotenkin avautua.
Yksi ainut vastaus ja sekin pelkkää ivaa. Av ei petä...
Ap