Te, jotka vain käytte aattona jossain sukuloimassa, milloin menette ja kauanko olette? Asiaa tylsistymisestä.

Ollaan hieman alle kolmekymppisiä, ei lapsia, 5v koira on. Aattona mennään miehen vanhemmille syömään ja viettämään aikaa 4-6h varmaankin. Pidän miehen vanhemmista ja heillä on lämmin ja mukava tunnelma joka joulu. En stressaa. Joulupäivänä mennään oman perheeni luo syömään. 3h ihan maksimi, enkä aio olla selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään tarkoitus lähteä anoppilaan. Pidän miehen vanhemmista, mutta minä haluaisin mennä vasta aattona illemmalla... En osaa rentoutua vieraassa paikassa.

Anoppi haluaisi että autan keittiössä, mutta olen aivan nakkisormi ja anopilla on korkeat standardit ruokien suhteen.

Meillä on mukana koira, 3-vuotias uhmisprinsessa ja vauva. Mies aina lupaa kaitsea lapsia ja koiraa minun apunani, mutta katoaa aina jonnekin isänsä/veljensä kanssa.

Stressaan kyläpaikoissa aina ihan hillittömästi sitä että lapset/koira rikkovat/sotkevat paikkoja.

Mun mies tekee tuota samaa eli vaikka kotona vannotan, että katso isomman perään (4v) niin minä kaitsen kuopusta (vähän yli 1v), mutta ei, mies unohtaa sopimuksensa. Niinpä lapset jäävät kokonaan minun vastuulleni eikä mies älyä edes sen vertaa, että voisi ruokapöydässä vähän autella isompaa lasta.

Viime jouluna minä ja vauva ja silloin 3v esikoinen "unohduimme" vierashuoneeseen lepäämään. Mies oli taas lähtenyt veljensä kanssa jotain konetta katsomaan, anoppi laitteli ruokaa opiskelijatyttärensä kanssa. Minä olin syöttämässä vauvaa ja tietty isompi oli seurana, kun ei isänsä huolinut mukaan. Muut olivat jo ruokapöydässä, kun anoppi ihmetteli, että missä me olimme. Nukkumassa päiväunia! Sanoin herättämään tulleelle miehelle, että saatte syödä ilman meitä, en ryhdy herättämään kumpaakaan lasta vain siksi, että saadaan täydellinen kiukkuidylli. Kesken unien herätetty 3v ei ole maailman mukavinta seuraa.

Jos nyt oikeasti ei mitenkään ole mahdollista, että miehesi menee edeltä yksin ja sinä + lapset vasta sitten, kun muutkin kutsutut tulevat (en voi kyllä oikeasti ymmärtää, miksi tämä ei onnistu), otat lenkkikamat mukaan, kun kerran autolla menette. Käyt pitkällä rauhallisella kävelylenkillä (pimeää on joka paikassa tähän aikaan, kai sinä muutenkin käyt pimeällä ulkona), luet sohvannurkassa mukaasi ottamaa kirjaa tai lehtiä tai katsot telkkaria. Tai sitten otat päikkärit, jos yöunet jää lyhyeksi aikaisen heräämisen vuoksi.

En ole ikinä ymmärtänyt tällaisia ihmisiä, jotka eivät pysty 3 tuntia olemaan itsensä kanssa. Mitä sinä kotona tekisit tuon kolmen tunnin ajan, muuta kuin nukkuisit pidempään? Ajattelet asian niin, että saat luvan kanssa lukea tms., jos kotona pitäisi tuolla ajalla tehdä jotain kotihommia.

Mä olen koko joulun yksin ja ihan mieluusti olisin tylsistymässä anopin sohvalla :D

Mennään äidilleni klo 11, josta lähdetään klo 13.30 miehen vanhemmille, jossa ollaan klo 14-16. Kotiin tullaan klo 16.30.

Sinä jää vähän aikaa hengähtää, ennen joulupukin tuloa klo 17.30.

Joka ikinen joulu sama minuuttiaikataulu, mutta sopii meille.

On tehty heti alusta lähtien eli jo yli 10v sitten selväksi, että käydään aattona molemmissa mummoloissa ja halutaan olla loppupäivä kotona. Ilmoitusluontoinen asia.

Hyvää tässä on se, että saa olla joulupäivän ja tapaninpäivän kotona, eikä tarvitse käydä kenelläkään.

jos te menette sinne jo klo 11, niin miksi ihmeessä olette siellä toisten tuloon saakka?

Meillä nimenomaan ajoitetaan aattovierailut niin, että miehen kolme sisarusta tulevat kaikki sinne eri aikaan, ettei tule ryysistä. Ohimennen saatetaan joitain sukulaisia  nähdä, mutta ei todellakaan tungeta sinne kaikki samaan aikaan.

Höh. Mukavaahan sen luulisi olevan siinä sohvalla köllötellä, kunbmuut puuhaavat.

4 sua ihmettelen. Meinasitte mennä vanhemmilleai 2 tunnin päähän ja olla siellä tiistaihin asti. Tulivatkin kipeiksi ja meette miehen vanhemmille, jossa tylsistyt. Miten ihmeessä meinasit olla niin itsekäs, ettet olisi ilman miehen vanhempien sairastumista mennyt miehen vanhemmille ollenkaan joulun aikaan. (Esim aatto sun vanhemmilla ja joulupäivä miehen vanhemmilla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää kokea lapsuuden joulu samoin kuin ennenkin. Antaa hänen mennä, menkää muut perässä vaikka valittaisi. 

Tiedän ja tiedostan tämän ja siksi tämä onkin vaikeaa. En halua riistää häneltä joulumieltä, mutta minulle se sitten tarkoittaa sitä, ettei minulla ole mitään tekemistä tuntikausiin. Anoppi haluaa olla yksin ja puuhailla keittiössä. Ehkä sekin juontaa juurensa siitä, että neljän pojan on ollut pakko olla pois keittiöstä lapsuuden jouluina, että varmasti tulee kaikki valmiiksi - ja anoppi saanut omaa aikaa. Appi on sitten puuhaillut poikien kanssa kaikenlaista ja edelleen joka aatto on aina jotain ihmeellistä, mitä pitää alkaa hoitaa. Siirtää pakastinta tai kasata joku huonekalu tai jotain älytöntä.

ap

Pakkoko siinä sohvalla on istua koko aikaa. Menkää vaikka kävelylle, kaupungille/kylille pyörimään, ym. Kai sä osaat itseäsi viihdyttää :)

24 jos vanhempanne toivovat pidempää visiittiä ja yhdessäoloa joulun aikaan, tuo minivierailusysteemi kuulostaa töykeältä.

Sinne ajaa 15 min ja varmaankin takaisin se 15 min? Mites jos vaan heität miehesin sinne (jos teillä on vaan yksi auto) ja ajaa takaisin kotiin pötköttelemään? Miksi pitää yksin istua 4h? ei järkee..

Vähän ihmettelen näitä kommentteja siitä, että pitää mennä jonnekin, kun joku toivoo pitkää visiittiä tai ettei oltaisi käyty jonkun luona niin olisi jotenkin väärin.

Inhosin lapsena ikäviä pakkopulla jouluja isovanhempien luona. Kaikki piti tunkea aattoon ja kaikki oli jotenkin onttoa ja ahdistavaa. Ensin hirveä kiire ja sitten tylsää. Onneksi vanhempani yleensä pitivät päänsä ja vietimme ihania perhejouluja. Eikä kukaan nytkään ei oleta, että minä ja mieheni olisimme jossain juuri aattona tai joulupäivänä. Tietysti näemme vanhempiamme mieluusti joulun aikaan, mutta se voi olla milloin vain vähän ennen joulua tai sitten ennen loppiaista. Joulu on pitkä juhla :)

Vierailija kirjoitti:

Me menemme aina aatoksi miehen vanhempien luokse. Sinne ajaa 15 minuuttia, joten ollaan vain aatto siellä. Miehellä on kolme veljeä ja perheineen tästä porukasta tulee noin 20 henkeä yhteensä.

Jostain syystä mies haluaa mennä sinne aina tosi aikaisin aattona, vaikkei kukaan muu mene sinne vielä siihen aikaan. Siis tyyliin klo 11, kun anoppi on papiljotit päässä ja pyjamassa ja appi lähtee kauppaan ostamaan jotain unohtunutta silliä tai sinappia. Muut veljekset tulevat perheineen vasta 15-16 välillä ja yleensä viiden aikaan syödään.

Aattoni menee yleensä siis niin, että istun sen 4-5 tuntia sohvalla tekemättä mitään ja puhumatta mitään, koska ketään ei ole paikalla. Anoppi puuhailee omiaan, valmistautuu jouluun, laittaa hiuksiaan ja mekkoaan ja hääräilee keittiössä (jonne kukaan ei saa mennä, koska hän haluaa tehdä kaiken tietenkin itse) ja mies sitten puuhailee jotain isänsä kanssa - lähtee kauppaan mukaan tai tekee jotain älytöntä, kuten siirtää jonkun siirtolohkareen takapihalla toiseen paikkaan. Aina on joku juttu, johon tarvitsee miesvoimaa ja mies ja appi sitten lähtevät hoitamaan sitä.

Ennen lapsia tylsistyin kuoliaaksi noiden 4-5 tunnin aikana. Sittemmin olin hätää kärsimässä, kun piti pitää pienet lapset pois kuusesta ja kuumasta leivinuunista ja mekot siisteinä ja nätteinä, miettiä, missä nukuttaa päiväunille jne. Nyt lapset ovat teinejä ja me sitten kolmistaan kuolemme tylsyyteen siinä samalla sohvalla, kun ei ole mitään muuta tekemistä kuin muiden odottaminen. Tai no onneksi nykyään on älypuhelimet, niin voidaan kaikki naputella jotain turhanpäiväistä ajankuluksi.

Tätä showta varten pitää herätä jo tosi aikaisin aamulla, vaikka olen aamu-uninen ja teinitkin haluaisivat nukkua yli kahdeksaan jouluaattona. Mutta ei, mies ei kestä sitä, että vain piipahdetaan siellä (eli ollaan vaikka klo 15-01..), vaan pitää olla se 10-01 joka aatto.

On yritetty sitäkin, että mies menee sinne ensin, me muut tullaan myöhemmin - joulu pilalla. Tai että joskus mentiinkin "vasta" yhdeksi joulurauhan julistuksen jälkeen - hirveä hätäjoulu tuli. Mikään ei auta.

Osta oma auto ja menette sinne perässä sitten myöhemmin :)

Tai keksitte jonkun uuden jouluperinteen teinien kanssa. Kuten menette kävelylle?

Me ollaan vuorovuosin mieheni sukulaisissa ja minun perheeni kanssa. Tänä vuonna on miehen sukulaisten vuoro. Täällä on onneksi vierashuone johon voin vetäytyä kun sukulaiset alkaa pännimään. Niitä on niin paljon! Miehen suku pitää mua varmaan vähän outona mutta en välitä. Pakkasin mukaan juhlavaatteiden lisäksi ulkoiluvaatteet ja käyn pitkillä kävelylenkeillä aina kun mahdollista. Ruokaa en saa tehdä, mutta tiskit kyllä kuuluvat minulle. No, tiskaan sitten kiitokseksi siitä että sain tulla valmiiseen pöytään..

En halua ilkkua missään nimessä. Sanon vaan että jotain hyvää on siinä, kun on eronnut yh. Joka toinen joulu menee lapsen kanssa omien vanhempien luona ja joka toisena jouluna olen usein joko töissä tai jopa yksin kotona.

Muistan hyvin tuon ajan kun anoppilaan piti mennä patsastelemaan ja Itkevä vauva piti "laittaa ojennukseen". Kauheaa pönötystä ja täydellisyyden tavoittelua. Omassa perheessäni ollaan mutkattomampia,; toiset on juhlavammissa vaatteissa, äiti varmaan pyjamassa :) Ei ole mitään agendaa. Kunhan syödään ja jutellaan. Paikalle tullaan omaa tahtia kukin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää kokea lapsuuden joulu samoin kuin ennenkin. Antaa hänen mennä, menkää muut perässä vaikka valittaisi. 

Tämä on nyt ohis, mutta tuleeko muillakin mieleen että tällaisissa tapauksissa on jokin osa aikuistumisesta jäänyt välistä? Siis älkää käsittäkö väärin, kyllä sukujoulut on ihania, mutta siis että sen oman lapsuuden joulun tunnelman pitää syntyä itselle, vaikka on omia lapsia jo, joille pitäisi luoda sitä tunnelmaa? Entä kun ne omat vanhemmat vanhenee ja ei enää jaksa, mitäs sitten?

Tarkoitan että tavallaanhan ap:n mies on hellyyttävä, mutta omat lapset on jo teinejä. Mulle itselleni oli/on kunnia-asia että luon sen saman tunnelman, minkä minun vanhemmat loivat minulle jouluisin. Toki ymmärrän isovanhempien luona joulun vieton, mutta siis tässähän nyt isän joulua pedataan vaimon ja lapsien kustannuksella.

On kai sekin yksi kypsyyden merkki, että tajuaa olevansa nyt itse vanhempi ja vastuussa omien lasten lapsuudesta. Usein tuo tarkoittaa luopumista myös

omasta lapsuudestaan.

Noh minulla ei vielä lapsia tai miestä ole... vanhemmilla vierailen aattona. Muut sisarukseni tykkäävät olla heillä pitempään eli öitäkin, minä menen vasta illaksi. Noin puolen tunnin ajomatka heille on luotani.

Yleensä siis aattona perheelläni on tapana mennä kello 16 tai 17 kirkkoon. Liityn siinä mukaan ja menen sieltä kirkosta sitten vanhemmille.  Muuthan on ennen kirkkoa jo selvästi joulun alotelleet, koristelevat kuusen aamupäivällä ja lounaaksi syövät joulupuuron. Minä syön joulupuuroni samalla kun kirkon jälkeen juuaan glögit ja kahvitellaan. 

Olen siellä sitten jonnekkin klo 23 asti. Meillä jaetaan lahjat vasta myöhään illalla iltaruuan jälkeen, yleensä hieman ennen yheksää. 

Jos ihnaa kunnolla lähen sukuloimaan (kuten tänä jouluna on tarkoitus, mummola kutsuu) niin jään yöksikin, matka on niin pitkä muille sukulaisille.

En koskaan vietä anoppilassa jouluisin aikaa, käyn korkeintaan syömässä jossain vaiheessa aattoa ja tuon lahjan. Haluan jouluna rentoutua perheeni kanssa kiireettömässä, välittömässä ja lämpöisessä ilmapiirissä, jossa saa olla kuinka haluaa. Poikakaveri toivoisi minut myös sinne sohvalle vanhempiensa istumaan, mutta kieltäydyn jälleen ystävällisesti. Priorisoin seurusteluajan lähiperheeni kanssa lapsuudenkodissani ennen television tuijottamista poikakaverin isä vieressäni taikka yksin, kun muu perhe puuhaa omiaan omissa huoneissaan. En koe sitä itsekkääksi.