Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Staffi kokemuksia
23.12.2016 |
Onko kellään kokemusta Staffordshirenbullterrieristä? Aion ostaa ensi vuonna koiran ja harkitsen tätä rotua. Haaveilin Amerikanpitbullterrieristä, mutta niitä saa huonosti Suomesta ja aika mahdotonta kouluttaa toiseksi koiraksi, koira-aggressiivisia. Tästä toivon erityisesti kokemuksia, toisen koiran kanssa olemisesta, sillä miehelläni on 2.5v vanhaenglanninbulldoggi narttu. Luin että staffit on mahdollista määrätietoisella koulutuksella totuttaa muihin koiriinkin. Varsinkin eri sukupuoleen ja oman lauman sisällä. Kokemusta on koirankasvatuksesta pienestä pitäen. Lapsuudenperheessä paimenkoiria ja myöhemmin bulldoggeja. Mieheni vanhaenglanninbulldoggia olen kouluttanut pennusta asti ja rakastan luupäitä yli kaiken! Osaan kouluttaa vaativampiakin koiria. Arvostan koirissa erityisesti perhekeskeisyyttä ja lojaalisuutta sekä terveyttä. Staffi olisi kokonsa puolesta hyvä minulle, sillä koiran on oltava uros ja monet ns.luupäärotujen urokset ovat isoja. Kertokaa myös staffinne terveydestä ja ovatko kuinka perhekeskeisiä ja miellyttämisenhaluisia?
Kommentit (18)
Ovatko luonteeltaan perhekeskeisiä, lempeitä ja ihmisrakkaita niinkuin bulldoggit vai eivät? Ristiriitaista tietoa tarjolla, kokemuksia kaipailen?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani staffit ovat hyvin kilttejä, hyvähermoisia, perheeseensä kiintyviä ja lapsirakkaita. Terrierimäiseen tapaan omaa tahtoa riittää mutta on herkuilla motivoitavissa. Tuo muiden koirien kanssa toimeen tuleminen ei ole staffeille mikään itsestäänselvyys mutta ei myöskään poissuljettu ominaisuus, varmasti helpottaa jos pennusta asti on muita koirakavereita.
Ihana rotu, mullakin harkinnassa yhtenä vaihtoehtona seuraavaksi koiraksi. Taloudesta löytyy jo yksi kovapäinen terrieri :D
Meillä oli staffi kun olin pieni. Aivan ihana koira! Rakasti minua ja oli aina vierelläni. Ei koskaan suuttunut ja oli rauhallinen. Staffit tarvitsee paljon liikuntaa ja meidän staffilla oli paha tapa syödä ja purra kaikkea mitä eteen tuli mm. ovien karmit ja kengät. Jouduttiin luopumaan mun allergian takia ja uudella omistajallaan oli itkenyt kun kuuli lasten ääniä. Ihana kaveri..
On staffeissakin luonnevaihtelua, osa tulee kaikkien kanssa toimeen osa vain tiettyjen koirien kanssa. Sosiaalistamisesta on kyllä apua kaikkien yksilöiden kanssa. Valtaosa on kyllä valtavan ihmisrakkaita.
Tuosta terveydestä, kannattaa etsiä staffilinja jolla on kuonoa ja vähän pidemmät jalat. Nykyään kyseessä sellainen muotirotu että huonojakin jalostusratkaisuja on tehty, olen esim. tavannut staffeja joiden kitalakea on pitänyt leikata hengitysongelmien vuoksi.
(Amerikanpitbullista vielä, ei niitä voi yleistää koira-aggressiiviseksi massaksi. Itselläni on 5v (toistaiseksi leikkaamaton) uros joka rakastaa narttuja, pentuja sekä leikattuja uroksia. Joillekin leikkaamattomille uroksille pörisee takaisin mutta ei kaikille, eikä ole koskaan yrittänyt toisen koiran kimppuun käydä.)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kun puhuit pitbullista koira-aggressiivisena. Ei kyllä minun kokemukseni perusteella pidä paikkaansa. Mulla on nyt pitbull uros ja on sitten niin kiltti poika etten ole koskaan tuollaista nähnyt! Ei ole ollut kenellekkään muulle eläimelle aggressiivinen tai vihainen, aina on iloisena heiluttanut häntää muiden eläinten seurassa. Mun vanhemmilla on yorkshirenterrieri ja ovat niin hyviä kaveruksia:) istuskelevat ja nukkuvat aina vierekkäin.
Ei mulla muuta ollut, mut harkitse vielä pitbullia jos kiinnostaa. Ovat todella sydämellisiä. Hyvää joulua!
Todella mukava kuulla kokemuksestasi piteistä! Rotu on luonteeltaan kuin minulle tehty ja varmasti on lempeä tapaus niinkuin tapaavat olla melkein poikkeuksetta (maineestaan huolimatta!). Etsin tietoa netistä ja löysin vain varoituksia toiseksi koiraksi ottamisesta. Tosiaan olen kokenut koiran kasvatuksessa ja tietysti eri sukupuolta ottaisin. Mistä olet pittisi ostanut? Saako niitä Suomesta? Miten olet sosiaalistanut koiraasi pennusta?
Onko kellään muulla kokemusta pitistä toisena koirana?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pittimix toisena koirana. Tuli meille pentuna joten ei tokikaan ollut uhka aiemmalle koiralle. Melkein yksivuotiaaksi asti tykkäsi muistakin koirista. :) Sitten kävi pieni juttu kun kaverin koira kyykytti sen. Aiemmin tulivat hyvin juttuun eikä tuossakaan haavoja tullut mutta jätti meidän terrierin päänuppiin jonkun käsityksen siitä että muut koirat on sieltä ja syvältä...
Edelleen tykkää kovasti meidän toisesta koirasta mutta muut koirat on ehdoton ei. Muuten on kyllä ihana mussukka, rakastaa ihmisiä ja etenkin lapsia yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
On staffeissakin luonnevaihtelua, osa tulee kaikkien kanssa toimeen osa vain tiettyjen koirien kanssa. Sosiaalistamisesta on kyllä apua kaikkien yksilöiden kanssa. Valtaosa on kyllä valtavan ihmisrakkaita.
Tuosta terveydestä, kannattaa etsiä staffilinja jolla on kuonoa ja vähän pidemmät jalat. Nykyään kyseessä sellainen muotirotu että huonojakin jalostusratkaisuja on tehty, olen esim. tavannut staffeja joiden kitalakea on pitänyt leikata hengitysongelmien vuoksi.
(Amerikanpitbullista vielä, ei niitä voi yleistää koira-aggressiiviseksi massaksi. Itselläni on 5v (toistaiseksi leikkaamaton) uros joka rakastaa narttuja, pentuja sekä leikattuja uroksia. Joillekin leikkaamattomille uroksille pörisee takaisin mutta ei kaikille, eikä ole koskaan yrittänyt toisen koiran kimppuun käydä.)
En tarkoittanut leimata pitbulleja koira-aggressiivisiksi, ehkä väärä sana muutenkin. tälläistä tietoa vain luin jopa rotuyhdistyksen sivuilta, että ei sovi ollenkaan toiseksi koiraksi, joten oletin näin olevan. Onko sinulla muita koiria? Mistä olet osta ut pittbullisi? Olen odottanut koirani ostoa näin pitkään, jotta vanhaenglanninbulldoggimme on täysikasvuinen ja tietysti ostan uroksen. Taidan ottaa amerikanpittbullin takaisin harkintaan, mielestäni se mitä mahtavin rotu ja suloinen. Löytyykö Suomesta nykyään pentuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Staffipentuja ainakin tuntuu löytyvän Suomesta paljon ja luotettavista kenneleistä. Pittipentuja tunnutaan myyvän vain netin myyntipalsta tyylisissä paikoissa. Te joilla on amerikanpittbulli, hankitteko Suomesta vai ulkomailta? Mistä maasta jos ulkomailta? Meidän perheen bulldoggi löytyi koiratorin ilmoituksen kautta ja oli hyvä kasvattaja ja paperit kunnossa. Kannattaisiko sieltä katsella myös pittiä, jos siihen roruun päädyn? Kiitos paljon vastauksistanne! Kaikki ovat olleet todella hyödyllisiä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On staffeissakin luonnevaihtelua, osa tulee kaikkien kanssa toimeen osa vain tiettyjen koirien kanssa. Sosiaalistamisesta on kyllä apua kaikkien yksilöiden kanssa. Valtaosa on kyllä valtavan ihmisrakkaita.
Tuosta terveydestä, kannattaa etsiä staffilinja jolla on kuonoa ja vähän pidemmät jalat. Nykyään kyseessä sellainen muotirotu että huonojakin jalostusratkaisuja on tehty, olen esim. tavannut staffeja joiden kitalakea on pitänyt leikata hengitysongelmien vuoksi.
(Amerikanpitbullista vielä, ei niitä voi yleistää koira-aggressiiviseksi massaksi. Itselläni on 5v (toistaiseksi leikkaamaton) uros joka rakastaa narttuja, pentuja sekä leikattuja uroksia. Joillekin leikkaamattomille uroksille pörisee takaisin mutta ei kaikille, eikä ole koskaan yrittänyt toisen koiran kimppuun käydä.)
En tarkoittanut leimata pitbulleja koira-aggressiivisiksi, ehkä väärä sana muutenkin. tälläistä tietoa vain luin jopa rotuyhdistyksen sivuilta, että ei sovi ollenkaan toiseksi koiraksi, joten oletin näin olevan. Onko sinulla muita koiria? Mistä olet osta ut pittbullisi? Olen odottanut koirani ostoa näin pitkään, jotta vanhaenglanninbulldoggimme on täysikasvuinen ja tietysti ostan uroksen. Taidan ottaa amerikanpittbullin takaisin harkintaan, mielestäni se mitä mahtavin rotu ja suloinen. Löytyykö Suomesta nykyään pentuja?
Ei ole muita koiria mutta olen harkinnut että Jenkeistä noutaisin narttupennun tälle nykyiselle kaveriksi. On sellainen rotu että vie sydämen mennessään. :)
Suomessakin syntyy satunnaisesti pentueita, näistä osa rekisteröity muiden maiden rekistereihin osa ei (paperittomiin kannattaa suhtautua epäilevästi). Omani löysin ihan sattumalta keltaisesta pörssistä, oli vastuullinen kasvattaja ja paperit kunnossa vaikka myyntiväylät nyt oli mitä oli. Jos tuntuu ettei ole Suomessa tarjolla niin ihan Ruotsista ja muista EU-maista löytyy kasvattajia.
Olen viime vuosina tavannut paljon pittejä täällä Helsingissä ja naapurissa syntyi yksi pentuekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On staffeissakin luonnevaihtelua, osa tulee kaikkien kanssa toimeen osa vain tiettyjen koirien kanssa. Sosiaalistamisesta on kyllä apua kaikkien yksilöiden kanssa. Valtaosa on kyllä valtavan ihmisrakkaita.
Tuosta terveydestä, kannattaa etsiä staffilinja jolla on kuonoa ja vähän pidemmät jalat. Nykyään kyseessä sellainen muotirotu että huonojakin jalostusratkaisuja on tehty, olen esim. tavannut staffeja joiden kitalakea on pitänyt leikata hengitysongelmien vuoksi.
(Amerikanpitbullista vielä, ei niitä voi yleistää koira-aggressiiviseksi massaksi. Itselläni on 5v (toistaiseksi leikkaamaton) uros joka rakastaa narttuja, pentuja sekä leikattuja uroksia. Joillekin leikkaamattomille uroksille pörisee takaisin mutta ei kaikille, eikä ole koskaan yrittänyt toisen koiran kimppuun käydä.)
En tarkoittanut leimata pitbulleja koira-aggressiivisiksi, ehkä väärä sana muutenkin. tälläistä tietoa vain luin jopa rotuyhdistyksen sivuilta, että ei sovi ollenkaan toiseksi koiraksi, joten oletin näin olevan. Onko sinulla muita koiria? Mistä olet osta ut pittbullisi? Olen odottanut koirani ostoa näin pitkään, jotta vanhaenglanninbulldoggimme on täysikasvuinen ja tietysti ostan uroksen. Taidan ottaa amerikanpittbullin takaisin harkintaan, mielestäni se mitä mahtavin rotu ja suloinen. Löytyykö Suomesta nykyään pentuja?
Ei ole muita koiria mutta olen harkinnut että Jenkeistä noutaisin narttupennun tälle nykyiselle kaveriksi. On sellainen rotu että vie sydämen mennessään. :)
Suomessakin syntyy satunnaisesti pentueita, näistä osa rekisteröity muiden maiden rekistereihin osa ei (paperittomiin kannattaa suhtautua epäilevästi). Omani löysin ihan sattumalta keltaisesta pörssistä, oli vastuullinen kasvattaja ja paperit kunnossa vaikka myyntiväylät nyt oli mitä oli. Jos tuntuu ettei ole Suomessa tarjolla niin ihan Ruotsista ja muista EU-maista löytyy kasvattajia.
Olen viime vuosina tavannut paljon pittejä täällä Helsingissä ja naapurissa syntyi yksi pentuekin.
Oon kanssa tavannut viimevuosina muutamankin Pitin täällä Tampereella myös. En tiedä onko ollut puhdasrotuisia, mutta suloisia ja sosiaalisia touhottajia jokainen ollut. Ap: Suomessa myydään välillä pentueita, missä kummatkin vanhemmat puhdasrotusia ja paperit kunnossa, ja pentukin rekisteröity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistelukoirien omistajista ja ihannoijissa on jotain todella pelottavaa. Osa on yhtä luonnevikaisia kuin koiransa.
Saman pentueenkin samassa taloudessa asuvat staffit voivat olla täysin erilaisia. Tunnen staffeja, jotka ovat kireitä, epäluuloisia ja aggressiivisia. Toiset ovat rentoja, rakastavat kaikkia koiria ja ihmisiä, toiset kiintyvät vain omaan omistajaansa ja ovat kilttejä mutta räjähdysherkkiä. Toiset rauhallisia, toiset häslääjiä. Toiset yrittävät hyökätä jokaisen näkemänsä koiran kimppuun. Koirat ovat yksilöitä, ja tämä näkyy erittäin selkeästi mielestäni juuri staffeissa, amstaffeissa ja pitbulleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään muulla kokemuksia Staffista? En ole AP, mutta olen hankkimassa Staffiurosta ja se on ensimmäinen kokemus rodusta minulle. Olen kasvattanut Englanninbulldoggin sekä Vanhaenglanninbulldoggin, joten ensimmäinen koira tämä ei minulle ole ja osaan käsitellä vaativiakin rotuja. Minulla on AP:n kanssa yhteistä se, että omistan myös Vebnartun, tosin hieman vanhemman yksilön.
Isovanhemmillani on staffi ja on luonteeltaan erittäin ihmisrakas ja kiintyy omistajiinsa. Lempeämpää koiraa saa etsiä, suosittelen! Ainut miinus, että vieraiden tullessa on niin innoissaan ettei tiedä miten päin olisi ja usein reihuukin siihen malliin ja hyppii. Uskon tosin et oikeella koulutuksella tapa on kitkettävissä. :)
Tuttavaperheellä on staffi ja on niin hirveä koira, etten voi ymmärtää miksi kukaan sellaisen vapaaehtoisesti haluaa. Edellinen kirjoittaja kuvasi hyvin kokemuksiani vierailulla: riehuu, puree, hyppii päälle. Aivan kamala.
Itse omistan 8 kk staffin ja muuta rotua en enään huolikkaan! Vuoden pyörittelin mielessä että otanko vai en koska itsekkin mietin kuinka tulee toimeen toisten koirien kanssa (omista sekarotuisen pikkukoiran) mutta huolehdin ihan turhaan. Oli uros tai narttu niin meillä staffi menee häntä heiluen tervehtiin ja pyytää leikkimään. Ei ole tuhonnut asuntoa Mutta omat lelut on saanut kyytiä! Tottakai olen tarjonnut koiralleni erilaista tekemistä siksi aikaa kun olen poissa. Kouluttaminen on ollut yllättävän helppoa! Kun on tarpeeksi herkkupaloja taskussa ja muistaa kehua koiraa niin staffi on mielissään! :) pientä pomottelua on ollut havaittavissa mutta kun sanoo jämysti ei niin meillä ainakin koira lopettaa. Ainut miinus on se kun tulen kotiin tai joku muu tulee kylään niin staffi ei tosiaankaan tiedä miten päin olla koska on niin innoissaan :D
Suosittelen staffia aktiiviselle ihmiselle jolla riittää aikaa ja mielenkiintoa kouluttaa staffia ja tämän koiran kanssa tosikot ei pärjää! Pieni koira jolla on todella iso persoona! :D
Alue: Aihe vapaa
Tuossa kun puhuit pitbullista koira-aggressiivisena. Ei kyllä minun kokemukseni perusteella pidä paikkaansa. Mulla on nyt pitbull uros ja on sitten niin kiltti poika etten ole koskaan tuollaista nähnyt! Ei ole ollut kenellekkään muulle eläimelle aggressiivinen tai vihainen, aina on iloisena heiluttanut häntää muiden eläinten seurassa. Mun vanhemmilla on yorkshirenterrieri ja ovat niin hyviä kaveruksia:) istuskelevat ja nukkuvat aina vierekkäin.
Ei mulla muuta ollut, mut harkitse vielä pitbullia jos kiinnostaa. Ovat todella sydämellisiä. Hyvää joulua!