Lue keskustelun säännöt.
Mies aina valittaa, arvostelee ja ei hoida vauvaa.
22.12.2016 |
Mies ei ikinä oma-aloitteisesti hoida vauvaa, ei vaihda vaippaa, syötä, nukuta varsinkaan. :( joydun pyytäämään välillä, mutta ei muka ehdi/jaksa ja nukuttamaan ei suostu edes 1 viikossa. :( minä joudun aina nukkuttamaan tai ramppaamaan alas ylös alas ja takaisin ylös! (Meillä siis yläkerta ja alhaalla ei ole makuuhuoneita).
Ja jos haluan esim. Mennä kaupungille, tavata ystäviä viikonloppuna niin alkaa heti valitus. :( haluan myöskin omaa aikaa!!! :( ja kaikenlisäksi valittaa kotitöistä, mutta en ehdi millään kaikkea pitämään tiptop järjestyksessä ja samalla hoitamaan 6 kk vanhaa vauvaa, joka kaipaa paljon huomiota ja leikkejä.
Vauva kyllä nukkuu päikkärit 2-3 tuntia, mutta haluan myös itsekin silloin välillä levätä, enkä pelkästään siivota, järjestellä paikkoja. :/
Että näin, purkasin tänne kun mies suuttuu jos sille alan nalkuttaa...
Kommentit (28)
En ihan aidosti ymmärrä, miksi AINA av:n ratkaisu huonosti osallistuviin isiin on se, että äidin pitää tehdä sitä ja tätä ja ehkä voisi pyytää äidinäidin siivoamaan ja kantoreppu pitää (äidin) ostaa ja ehkä äiti voi jättää omat lattensa juomatta ja oliko teillä vanhempikin lapsi, senhän voi laittaa hoitamaan vauvaa. EI, vaan lähdetään korjaamaan sitä ongelmaa, joka on osallistumaton, vastuuton isä! Jos isä on siinä mielessä luotettava, ettei tarvitse heitteillejättöä pelätä, niin pikkuhiljaa aikoja pidentäen vain ilmoitusasiana ilmoittaa jonkun oman menonsa: ai niin, huomenna menen klo 18.00 jumppaan, olen kotona 19.30. Parin viikon päästä voisi ehkä jo käydä ystävien kanssa brunssilla tai piipahtaa kaverin tupaantuliaisissa.
Jos taas et aidosti voi luottaa siihen, että isä pystyy pitämään lapsen hengissä ja terveenä poissaolosi ajan, niin tiedät itsekin mikä on ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan aidosti ymmärrä, miksi AINA av:n ratkaisu huonosti osallistuviin isiin on se, että äidin pitää tehdä sitä ja tätä ja ehkä voisi pyytää äidinäidin siivoamaan ja kantoreppu pitää (äidin) ostaa ja ehkä äiti voi jättää omat lattensa juomatta ja oliko teillä vanhempikin lapsi, senhän voi laittaa hoitamaan vauvaa. EI, vaan lähdetään korjaamaan sitä ongelmaa, joka on osallistumaton, vastuuton isä! Jos isä on siinä mielessä luotettava, ettei tarvitse heitteillejättöä pelätä, niin pikkuhiljaa aikoja pidentäen vain ilmoitusasiana ilmoittaa jonkun oman menonsa: ai niin, huomenna menen klo 18.00 jumppaan, olen kotona 19.30. Parin viikon päästä voisi ehkä jo käydä ystävien kanssa brunssilla tai piipahtaa kaverin tupaantuliaisissa.
Jos taas et aidosti voi luottaa siihen, että isä pystyy pitämään lapsen hengissä ja terveenä poissaolosi ajan, niin tiedät itsekin mikä on ratkaisu.
Mä oon sitä mieltä, että kaikki, jotka syyllistyvät tuohon, ansaitsevat rangaistuksen, esim. kananmunapierun käsilaukkuunsa.
22 jatkaa vielä, että kotitöitä kannattaa merkitä listaan. Parin päivän ajan kirjaat ihan siihen tyyliin, että
8.30 astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö
8.45 kattiloiden tiskaaminen
9.30 kaupassakäynti ja vakuutusasian hoito
12.00 eteisen lakaiseminen
12.15 pyykinpesukoneen laittaminen päälle
12.30 kuivausrummussa olleiden pyykkien viikkaus ja jakaminen kaappeihin
Eli siis kaiken kotityön jonka teet, kirjaat ylös. Voitte sitten verrata, kumpi tekee enemmän ja missä suhteessa enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei sais sanoa ääneen, mutta oikeasti yksinhuoltajana on helpompaa. Ei tarvitse odottaa keneltäkään apua, saa tehä just sellaset rytmit ku tykkää ja jos on paskasta, se on vaan oma vika eikä tarvii kuunnella kenenkään napinaa. Meillä lasten isä ryhdistäyty eron jälkeen ja nyt on oikeasti isä lapsilleen. Ei napise enää (kun joskus harvoin jos reissu venähtää.. :D) edes siitäkään jos haluan kaupungille/kahville tms ja pyydän kattomaan ipanoiden perään :)
Toki kolmivuotiaan suru isänsä poislähdöstä on välillä vaikeaa itsellekkin, ja nuorimmaisen yöheräily (nyt 1v) oli hiivatin väsyttävää aluksi kun kaikki oli muutenkin aivan sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin :)
Toki lapsen kasvaessa helpottaa siinä suhteessa että isäkin alkaa osallistua (ne ei vaan osaa olla vauvojen kanssa, paitti jokku yksilöt..) mutta se riippuu itte kustakin mikä on parrein. Näin meillä :)
Samaa mieltä. Valitettavan usein isä kiinnostuu lapsistaan vasta eron jälkeen.
Kannattiko vääntää se kakara vastoin miehen tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei sais sanoa ääneen, mutta oikeasti yksinhuoltajana on helpompaa. Ei tarvitse odottaa keneltäkään apua, saa tehä just sellaset rytmit ku tykkää ja jos on paskasta, se on vaan oma vika eikä tarvii kuunnella kenenkään napinaa. Meillä lasten isä ryhdistäyty eron jälkeen ja nyt on oikeasti isä lapsilleen. Ei napise enää (kun joskus harvoin jos reissu venähtää.. :D) edes siitäkään jos haluan kaupungille/kahville tms ja pyydän kattomaan ipanoiden perään :)
Toki kolmivuotiaan suru isänsä poislähdöstä on välillä vaikeaa itsellekkin, ja nuorimmaisen yöheräily (nyt 1v) oli hiivatin väsyttävää aluksi kun kaikki oli muutenkin aivan sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin :)
Toki lapsen kasvaessa helpottaa siinä suhteessa että isäkin alkaa osallistua (ne ei vaan osaa olla vauvojen kanssa, paitti jokku yksilöt..) mutta se riippuu itte kustakin mikä on parrein. Näin meillä :)Samaa mieltä. Valitettavan usein isä kiinnostuu lapsistaan vasta eron jälkeen.
Koska se on usein ainoa keino säilyttää jonkinlainen yhteys eksään, jotta pääse vi**uilemaan ja tekemään kiusaa, varsinkin jos eksä on löytänyt jonkun tossukan komentojaan tottelemaan.
Ihme vinkunja olet. Sun miehes sentään käy töissä ja tuo RAHAA pöytään jotta sä voit vetää vauvan kanssa himassa lonkkaa. Sinuna olisin hyvin kiitollinen miehellesi. Ei välttämättä kattele sua kauaa jos sillekin vingut tollatavalla.
Jopa minua, lapsetonta, kiehautti tämä varsin typerä, alentava ja ylimielinen kommentti.