onko kenelläkään ystävää jolla on vakaa persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Mulla epävakaa sisarus. Välillä mielistelee ja kujertaa oikein olan takaa. En pidä mielistelystä, tulee olo että toinen ei ole rehellinen. En mielistele takaisin, tai hyödynnä mielistelyä mutta olen vaivaantunut. Välillä sitten olen pilannut koko hänen elämänsä ja terapiaan joutui minun takiani. Vähän olo että ei uskalla syyttää vanhempiamme, joita mielistelee ihan aina ja kaikessa ja jotenkin kuvittelee että minä olen hänet kasvattanut.

Lapsuus oli kamala, ei siis epävakaan vaan vanhempien takia. Vietin suuren osan siitä omassa huoneessa suljetun oven takana yksin omassa maailmassa ja olin mahdollisimman vähän tekemisissä perheen kanssa. Epävakaa sai tietysti aika isoja raivareita mutta niitä nyt muutenkin lapset saa. Oli siitä huolimatta hyvin ahdistavaa pelätä koko ajan mistä väärästä äänensävystä alkaa huuto ja raivo. En syytä häntä lapsuudesta, tietenkään, mutta hän on keksinyt syyttää minua.

En ole kauheasti

Tämä mielistely jonka tuntee selvästi menevän yli miten terveeksi ja normaaleiksi tunnetut käyttäytyvät tuntuu tosiaan epärehelliseltä. Tuntuu että peitteleekö sillä mielistelyllä jotakin.

Ainakin ketjusta pystyy sen lopputuleman havaitsemaan että epävakaa ei ole turvallinen vanhempi lapsen henkisen kehityksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakaa persoonallisuushäiriö?

 

Aloittaja tarkoitti varmastikin epävakaata.

Ei. Epä -etuliitteellä tarkoitetaan asian tai käsitteen kaksoismerkitystä, yleensä vastakohtaa. Vaikkapa sana epäaito kertoo itsessään että on olemassa sen vastakohta, aito. Tässä leikitellen siis tuodaan esiin että epävakaalle persoonallisuushäiriölle olisi olemassa myös vakaa persoonallisuushäiriö. Joka hyvin voisi ollakin olemassa, vaikka ns. liian kiltti ihminen. Mutta paradoksaalisesti epävakaan yksi ominaispiirre on liiallinen kiltteys, ainakin aiemmin elämässään.

Harvinaisen totta. Epävakaisiin liittyy ylikiltteys ja ylimiellyttäminen. Terapiassa saattaa sitten heilahtaa toiseen ääripäähän. Valitettavasti. Ei osaa olla keskellä

Terapia ei auta siihen että he jatkavat heikkoina toisten miellyttämistä. He joko itse mielistelevät muita koska eivät osaa muuta tai alistuvat jonkun miellyttäjäksi jolle eivät osaa asettaa rajoja. Siihen itse muutokseen ei kuulkaa terapia auta, eivät he aina sielläkään edes rehellisiä ole ja on myös muistettava että jokaisen ihmisen syyt ovat henkilö kohtaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa sisko löytyy. Harkitsen välien katkomista.

Joillekin ihmisille näyttää olevan oikein ihana mutta minä olen saanut toisenlaisen kunnian, koska pistän ystävällisiä, normaaleja rajoja enkä jaksa hiipiä munankuorilla.

Tiesitkö, että siskosi ei syntynyt epävakaa persoonallisuushäiriöisenä? Joku tai jotkut on aiheuttanut sen omalla toiminnallaan/käytöksellään. Vaatii paljon, jotta tuollainen kehkeytyy.

Sisko kun olet, olet varmaan jotain huomannut?!

Nyt kyllä kirjoitat oman luulosi eikä suinkaan lääketieteen vallitsevan käsityksen mukaisesti persoonallisuushäiriöiden syntymekanismista.

Päinvastoin: Persoonallisuushäiriöt eivät ole mielisairauksia, vaan ne ovat osa

Miksi kaikki eivät sairastu? Siksi koska huolehtivat tunteistaan, puhuvat ja käsittelevät asiat sekä hyväksyvät totuudet ja asiat. Yleistäminen ei auta sillä mainitsemasi asiat eivät ole syy vaan syy on ihmisessä. Kukaan ei jaksa kuunnella uhreja jotka syyllistävät koko maailmaa omien psyykkisten ongelmiensa takia ja kehtaavat väittää etteivät ole itse syyllisiä mitenkään. Tässähän tulee selkeä ristiriita ja miettikääs niitä muita jotka joutuvat tälläisen kanssa elämään. Miksi he eivät sairastu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei johdu! Se on lapsuudessa koetusta vääryydestä johtuva. Milloin sinä tajuat?! Tässä vaiheessa pakko kertoa, että olen eheyttänyt monta lasta näistä lapsuuden traumoista moniammatillisen työyhteisön kanssa. Olen sijaisvanhempi. He ovat päässeet turvaan jos voi sanoa niin ajoissa. Yksikin lapseen kohdistuva laiminlyönti on liikaa. Voin pahoin näitä lukiessani. "

Teet hienoa työtä ja arvostan. Tajuat varmaan kuitenkin että moni näiden lasten traumojen aiheuttajista on myös itse epävakaa? Sanoisitko sijaislapsillesi että heidän pitää vain ymmärtää epvakaita ihmisiä? Aikuisella on aikuisen vastuu. Eri

Olen tässä ketjussa se, joka on huutanut koko ajan sen epävakauden nimiin, että lapsi ei sitä ole syntyjään. Olen koko ajan saanut alapeukkuja, kun olen kertonut, että on kasvatuksen tulos.

Minä todell

Siihen vakaaseen kasvuympäristöön kuuluu tasapainoiset aikuiset. Miksi nämä epävakaat saavat hoitaa lapsiansa? Eikös ole perin kummallista? Älkää uhriutuko vaan tehkää muutoksia ja koittakaa nähdä välillä muitakin ihmisiä kuin vain itserakkaasti itsenne.

Vierailija kirjoitti:

Täällä niin sanotusti toipunut epävakaa. Edelleen mielessä myllertää, mutta en kohdista sitä muihin. Traumaterapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta, kuten myös iän tuomasta järjestä on ollut apua itselleni käyttäytymisen oikkuihin. Myös siitä, että sai oireilleen nimen. Teille läheisille annan vinkiksi, pitäkää pintanne, älkää alistuko epävakaan tahtoon. Ohjatkaa läheisenne ammattilaiselle, toki apua ei voi pakottaa ottamaan vastaan. Tsemppiä.

Ei kaikki tarvitse apua. Olen itse kasvattanut epävakaita aikuisiksi ja järkevämmiksi. Vaatii työtä ja on vaarallista monin tavoin mutta itse olen terve edelleen koska minulla ei ole tunnetason ongelmia edelleenkään enkä siis ole pidättäytynyt puhumasta tunteista sekö asioista. Ei se sen kummenpaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla epävakaa sisarus. Välillä mielistelee ja kujertaa oikein olan takaa. En pidä mielistelystä, tulee olo että toinen ei ole rehellinen. En mielistele takaisin, tai hyödynnä mielistelyä mutta olen vaivaantunut. Välillä sitten olen pilannut koko hänen elämänsä ja terapiaan joutui minun takiani. Vähän olo että ei uskalla syyttää vanhempiamme, joita mielistelee ihan aina ja kaikessa ja jotenkin kuvittelee että minä olen hänet kasvattanut.

Lapsuus oli kamala, ei siis epävakaan vaan vanhempien takia. Vietin suuren osan siitä omassa huoneessa suljetun oven takana yksin omassa maailmassa ja olin mahdollisimman vähän tekemisissä perheen kanssa. Epävakaa sai tietysti aika isoja raivareita mutta niitä nyt muutenkin lapset saa. Oli siitä huolimatta hyvin ahdistavaa pelätä koko ajan mistä väärästä äänensävystä alkaa huuto ja raivo. En syytä häntä lapsuudesta, tietenkään, mutta hän on keksinyt syyttää minua.

En ole kauheasti

Sanoitatte asiat niin että saatte muut kuulostamaan pahoilta ihmisiltä. Jos valitset itse eristäytyä kaikista, se on oma valintasi. Itsekin hain turvaa omasta huoneesta nuorempana mutta jokainen meillä teki niin ja siksi oli omat huoneet. Turvalla tarkoitan omaa aikaa, omassa huoneessa omien tunneasioiden kanssa ja sai myös rauhassa tehdä omia juttuja kuten lukea, kuunnella musiikkia, kirjoittaa, piirtää, leikkiä jne. Lapsilla kaikenlainen uhma, kiukku, itku, raivarit jne. ovat normaaleja. Miksi te muistelette koko ikänne jotakin typeriä lapsuusasioita? Menkää eteenpäin tai koko elämänne menee katkeruutenne kanssa romukoppaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä niin sanotusti toipunut epävakaa. Edelleen mielessä myllertää, mutta en kohdista sitä muihin. Traumaterapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta, kuten myös iän tuomasta järjestä on ollut apua itselleni käyttäytymisen oikkuihin. Myös siitä, että sai oireilleen nimen. Teille läheisille annan vinkiksi, pitäkää pintanne, älkää alistuko epävakaan tahtoon. Ohjatkaa läheisenne ammattilaiselle, toki apua ei voi pakottaa ottamaan vastaan. Tsemppiä.

Luulen että läheiseni loukkaantuisi jos ohjaisin hoitoon. "vaikutat epävakaata, mene hoitoon" kuulostaa helposti ilkeältä vaikka sen muotoilisi järkevämmin. Miten tämän voisi muotoilla?

En siis tiedä onko varmasti kyseessä epävakaa mutta aika oppikirjojen mukainen käytös kuitenkin 

Olet oikeassa, loukkaantuisi kuten sinäkin. Sinähän voisit keskustella hänen kanssaan jos häntä kiinnostaa? Jos hänellä ei ole ongelmia elämänsä asioiden kanssa, ei ole ja hyväksy se. Olen itse auttanut useampaa epävakaata onnellisempaan elämään. Olen turvallinen, rehellinen ihminen enkä ole ilkeä tai alentava tunteiden takia. Se todellakin auttaa, toivoisin että jokainen kaltaiseni kertoisi miten voi auttaa parhaiten tai he jotka ovat lähimmäistensä sekä ystäviensä kanssa edistäneet asioita, voisivat kertoa omia vinkkejä. Ei se sen kummallisempaa ole. Samanlaista kuin hyvin temperamenttisen ja oikukkaan lapsen kasvattaminen. Muistuttakaa että ei saa olla ilkeä eikä valheellinen muittenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla epävakaa sisarus. Välillä mielistelee ja kujertaa oikein olan takaa. En pidä mielistelystä, tulee olo että toinen ei ole rehellinen. En mielistele takaisin, tai hyödynnä mielistelyä mutta olen vaivaantunut. Välillä sitten olen pilannut koko hänen elämänsä ja terapiaan joutui minun takiani. Vähän olo että ei uskalla syyttää vanhempiamme, joita mielistelee ihan aina ja kaikessa ja jotenkin kuvittelee että minä olen hänet kasvattanut.

Lapsuus oli kamala, ei siis epävakaan vaan vanhempien takia. Vietin suuren osan siitä omassa huoneessa suljetun oven takana yksin omassa maailmassa ja olin mahdollisimman vähän tekemisissä perheen kanssa. Epävakaa sai tietysti aika isoja raivareita mutta niitä nyt muutenkin lapset saa. Oli siitä huolimatta hyvin ahdistavaa pelätä koko ajan mistä väärästä äänensävystä alkaa huuto ja raivo. En syytä häntä lapsuudesta, tietenkään, mutta hän on

Mielistely ei ole aitoa ja te huomaatte sen. Kannattaa avata suu ja kysyä. Kaikki riippuu myös tilanteista, jokainen joutuu joskus elämässä alentamaan itseä ja miellyttämään tai hieman tavallaan mielistelemään. Tilanne ratkaisee. Syy tähän on muut ihmiset, yleinen turvallisuus sekä hyvinvointi ja älykäs kommunikointi. Kehittäkää taitojanne ihmisten kanssa rehellisempään ja aidompaa suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ketjusta pystyy sen lopputuleman havaitsemaan että epävakaa ei ole turvallinen vanhempi lapsen henkisen kehityksen kannalta.

Ei varsinkaan jos on ilkeä ja tunnekylmä. Täysin henkilökohtainen asia. Monesti valitettavasti ovat hyvin valheellisia ihmisiä lisäksi. Tunnetason ongelmat vaikuttavat käyttäytymiseen, tuntemiseen sekä kommunikoimiseen lastenkin kanssa. Tasapainoinen, terve ja osaava kasvattaja on aina paras kasvattaja perheessä.

Lapsia tulee kuunnella ja heihin tulee keskittyä. Varmistakaa että kotibon turvallinen paikka kaikin puolin. Tutustukaa lapsiinne, olkaa aidosti kiinnostuneita. Älkää loukkaantuko jos lapsi kiukuttelee teille tai syyttelee teitä. Keskustelkaa rakentavasti ja jos olette toimineet väärin tai käyttäytyneet itse huonosti, pyytäkää rohkeasti lapselta anteeksi. Lasten kanssa voi keskustella ikätasoisesti elämästä yleisesti, lapset innostuvat kun he pääsevät mukaan elämään. Keskustella voi mistä tahansa ja kun lapsi elää kodin ulkopuolella, hänelle saattaa tulla mieleen kysymyksiä kaikesta maan ja taivaan väliltä sekä muista ihmisistä. Toimikaa fiksusti ja muistakaa että lapsetkin testailevat vanhempiansa. Lapset saattavat kysellä asioita tarkastellakseen onko aikuinen luotettava. Älkää nostako itseänne lastenne yläpuolelle ja kehukaa aina kun on aihetta. Ulkonäköäkin saa kehua, se ei vahingoita. Opettakaa lapsianne arvostamaan myös muita ja kehumaan muitakin ihmisiä rohkeasti. Ohjatkaa aina kun huomaatte lapsen toimivan väärin tai kun teille tulee muita huomioita käyttäytymisestä. Kasvattakaa lapsia, opitte paljon lisää ja lapsesta kasvaa itsevarmempi sekä onnellisempi ihminen. Tässä muutamia vinkkejä tähän ketjuun. Jokainen on omanlainen persoona ja erilaisuus on rikkaus. Olkaa lapsille rehellisiä, aikuisenkaan ei tarvitse olla täydellinen ihminen ja aina aikuinenkaan ei osaa vastata mutta älkää ohittako automaattisesti vaan sanoittakaa tunteenne sekä asiat niin että lapsi ei jää vallan hämmentyneeksi tai epätietoisuuteen asiassa josta on ollut puhe. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tulee kuunnella ja heihin tulee keskittyä. Varmistakaa että kotibon turvallinen paikka kaikin puolin. Tutustukaa lapsiinne, olkaa aidosti kiinnostuneita. Älkää loukkaantuko jos lapsi kiukuttelee teille tai syyttelee teitä. Keskustelkaa rakentavasti ja jos olette toimineet väärin tai käyttäytyneet itse huonosti, pyytäkää rohkeasti lapselta anteeksi. Lasten kanssa voi keskustella ikätasoisesti elämästä yleisesti, lapset innostuvat kun he pääsevät mukaan elämään. Keskustella voi mistä tahansa ja kun lapsi elää kodin ulkopuolella, hänelle saattaa tulla mieleen kysymyksiä kaikesta maan ja taivaan väliltä sekä muista ihmisistä. Toimikaa fiksusti ja muistakaa että lapsetkin testailevat vanhempiansa. Lapset saattavat kysellä asioita tarkastellakseen onko aikuinen luotettava. Älkää nostako itseänne lastenne yläpuolelle ja kehukaa aina kun on aihetta. Ulkonäköäkin saa kehua, se ei vahingoita. Opettakaa lapsianne arvostamaan myös muita ja kehum

Kehumisella tarkoitan aitoja kehuja.

Olet kiva kaveri.

Sinulla on hieno lelu, paita, huone, koti tms.

Monet lapset osaavat mielistellä ja lapset oppivat helposti manipuloimaan muita ihmisiä. Puuttukaa aina sellaisiin. Joskus lapsi saattaa hakea huomiota kehumalla muita joten varmistakaa että sellaista ei oteta tavaksi, se vahingoittaa lapsen henkistä sekä psyykkistä kehitystä ja lapsesta saattaa tulla kiukkuinen koska hän ei ymmärrä miksi hän ei saakaan aina huomiota sillä tavalla. Lapselle voi sanoa että ei tarvitse anella huomiota, ei kehua tai tehdä jotakin saadakseen huomiota vaan jos lapselle tulee sellainen tunne että hän tarvitsee huomiota, kiukuttaa, on paha olo yms.  niin tällöin lapsi saa esimerkiksi tulla sanomaan että nyt minä tarvitsen huomiota ja minua raivostuttaa tai mikä tilanne ikinä onkaan. Tätäkin kautta lapsi oppii kyllä manipulaatiota jos oppii ja taas on osattava toimia. Sanokaa lapselle kun huomaatte että hän ei olekaan nyt toimissaan rehellinen tai toimii väärin. Silloin arvostatte myös itseänne koska joskus hyvin vaativien lasten kanssa on todella rankkaa. Omasta kokemuksesta tämä kaikki. Luovikaa älkääkä hävetkö omia tunteitanne, niitä ikäviäkään sillä toisinaan aikuiselta vaaditaan hyvin paljon. Huolehtikaa omasta hyvinvoinnista myös! Hyvä tilannetaju auttaa sekä tunnetason älykkyys ja sitä voi tässä samalla treenata, kehittää ja samalla kehityt itsekin. Lapsetkin kasvattavat äitejä sekä isejä älykkäämmiksi, jakakaa oppimaanne muidenkin avuksi ja auttakaa te muita jotka osaatte näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tulee kuunnella ja heihin tulee keskittyä. Varmistakaa että kotibon turvallinen paikka kaikin puolin. Tutustukaa lapsiinne, olkaa aidosti kiinnostuneita. Älkää loukkaantuko jos lapsi kiukuttelee teille tai syyttelee teitä. Keskustelkaa rakentavasti ja jos olette toimineet väärin tai käyttäytyneet itse huonosti, pyytäkää rohkeasti lapselta anteeksi. Lasten kanssa voi keskustella ikätasoisesti elämästä yleisesti, lapset innostuvat kun he pääsevät mukaan elämään. Keskustella voi mistä tahansa ja kun lapsi elää kodin ulkopuolella, hänelle saattaa tulla mieleen kysymyksiä kaikesta maan ja taivaan väliltä sekä muista ihmisistä. Toimikaa fiksusti ja muistakaa että lapsetkin testailevat vanhempiansa. Lapset saattavat kysellä asioita tarkastellakseen onko aikuinen luotettava. Älkää nostako itseänne lastenne yläpuolelle ja kehukaa aina kun on aihetta. Ulkonäköäkin saa kehua, se ei vahingoita.

Hyviä kommentteja, minustakin lasten kanssa on niin hauskaakin välillä kun he myös puhuvat hassuja asioita. 😍

Onko tässä ketjussa joku joka on auttanut monta epävakaata lasta moniammatillisen tiimin kanssa? Ei ole tullut mulle vielä ihan selväksi. :D

Miksi mitään epävakaa diagnoosia enää edes annetaan, kun kyseessä on lähes aina vakavasti traumatisoituneet ihmiset. Oikea diagnoosi olisi suurimmalle osalle kompleksinen trauma ja sitä kautta voisi lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta. Tuo epävakaa diagnoosi vaan lisää traumatisoituneen ihmisen kokemusta siitä, että hän on jotenkin viallinen ja häpeä kasvaa samalla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mitään epävakaa diagnoosia enää edes annetaan, kun kyseessä on lähes aina vakavasti traumatisoituneet ihmiset. Oikea diagnoosi olisi suurimmalle osalle kompleksinen trauma ja sitä kautta voisi lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta. Tuo epävakaa diagnoosi vaan lisää traumatisoituneen ihmisen kokemusta siitä, että hän on jotenkin viallinen ja häpeä kasvaa samalla.

Muuten hyvä mutta ei kannata hävetä sitä millainen on. Tässä tulee muuten ristiriita joka ei ole edullinen ihmiselle. Lisätä ymmärtystä omasta toiminnasta? Kauniisti muotoiltu mutta oikeasti se että minä kerron hyväksyvästi ymmärtäväni ihmisen toimintaa tuo hänelle tiedon siitä että minä ymmärrän häntä ja ymmärrän miksi hän toimii kuten hän itsekin tietää toimivansa. Eli suomeksi hän kyllä tietää itse miksi hän toimii kuten toimii. Hän saa tällä silityksellä hyväksynnän olla sellainen kuin on, harvemmin haluavat tehdä muutoksia koska haluavat toimia kuten toimivat. Kokemus viallisuudesta ja häpeästä on tämän ihmisen oma ja TODELLINEN. Hän tietää että se ei ole hyvä asia vaan huono eikä kenenkään tule koskaan väittää että jatka vain, ei sinussa ole vikaa. Ei sekään auta ketään. Juuri tämä kaiken kokemuksellistaminen on se syy. Aivan kuin kokemus olisi harha tai väärä vaikka sehän on totta ja täysin oikein. Kyllähän me kaikki häpeämme jos teemme väärin, miksi sitä pitäisi kieltää? Tässä on se syy miksi mikään ei auta. Jos toimit väärin ja teet väärin, oikaise itsesi. Häpeä häpeäsi ja tee muutoksia. Selkeää? Älkää kaunistelko asioita johonkin kauniiseen lahjapakettiin vaan auttakaa oikeasti JOS PYSTYTTE. Hyväksyntä ja ymmärrys on avain mutta ihmisen on ymmärrettävä että sitä ei sitten tarvitse riittää jos jatkaa samaa pahaa tietä. Arvostakaa itseänne ja asettakaa myötätunnollenne rajat tai kärsitte itse. Rehellisyyttä ja tekemisen meininkiä.

Kompleksinen trauma maalaisjärjellä selitettynä:

Ihminen traumatisoi eli kompleksoi itseänsä elämässä koska on kompleksinen (suhtautuu haasteellisesti) eli vastustaa aina kaikkea epämieluista.

Kompleksisuus johtuu esimerkiksi siitä että ei halua noudattaa sääntöjä, ei pyydä anteeksi, ei halua toimia oikein, ei halua tehdä hyviä asioita/haluaa olla ilkeä/tehdä pahoja asioita jne.

Myös omat ongelmat mm. kateus, narsismi, ehdottomuus, ilkeys, suvaitsemattomuus, hyväksymättömyys, epärehellisyys, valheellisuus jne. vaikeuttavat elämää eli mahdollistavat tätä kompleksisuutta.

Sisäinen kipuilu näiden omien haasteiden ja ongelmien vuoksi ja takia on sitä kompeksia, kipuilua, vaikeutta.

Miten tätä asiaa voi enää selkeämmin esittää?

Jos ymmärrät mitä tarkoittaa kompleksi niin ymmärrät.

Tämä itsensä traumatisointi ja itsessä kompleksointi, kipuilu on normaalia johtuen kipukohdista sekä asioiden käsittelemisestä ja tunteiden kohtaamisesta. Se on hyväksi. Jos ei tee muutoksia hyvään suuntaan niin kyllä sairastuu psyykkisesti. Voi sairastua silti vaikka muutoksia tekisikin mutta muutokset hyvään suuntaan auttavat aina terveempään sekä onnellisempaan elämään. Ei siinä sen kummempaa ole.

Juuuu. Vakaa häiriö.

Kai semmoinenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Juuuu. Vakaa häiriö.

Kai semmoinenkin on.

No ei kyllä ole. Ne jotka ovat tyynen rauhallisia sekä harmonisia, ehkä hieman hidasliikkeisiä ovat niitä joilla on pidättäytyväisyyttä. Jos he kohtaavat minkä tahansa ärsykkeen joka stimuloi, he saattavat toimia hyvin impulsiivisesti. Se taas saattaa aiheuttaa hyvin pahoja ja ikäviä tilanteita.

Luonnollinen ihminen on rauhallinen mutta rennompi sekä elävämpi/eloisampi ja ero on selkeä. Luonnolliset ihmiset ovat tasapainoisempia ja heillä on korkeampi sietokyky eli resilienssi. He eivät toimi äkkipikaisesti muutoin kun hätätilanteissa tarvittaessa. Luonnollisuus on parasta sekä turvallisinta.

Suosittelen että ette yritä väkisin pidätellä itseänne tuntemasta, helposti teistä tulee pidättäytyväisiä ja se pahentaa oloanne. Se ei tarkoita että haluaisi kenellekään mitään pahaa mutta valitettavasti siitä voi silti aiheutua pahaa. Pidättäytyväisen ihmisen energia saattaa tuntua toisista painostavalta sekä epämiellyttävältä joten suosittelen aina aistimaan ja luottamaan itseesi sillä se suojelee sinua ja kaikkia muitakin.

Jos jonkun ihmisen energia ei tunnu sinusta hyvältä, se ei tarkoita aina sitä että siinä toisessa ihmisessä on vikaa tai pahaa. Kyse on aina kahden ihmisen välisistä energia-asioista.

Nämä tulisi olla luonnollista tietoa jo aika pitkältä ajalta maapallolla. Kyllä te osaatte ja ymmärrätte. Muistakaa kommunikoida myös avoimesti puhumalla, se auttaa aina myös silloin kun on mielen päällä rasittavia kysymyksiä jotka haluavat saada vastauksen.