Mitä sanoisit parikymppiselle opiskelevalle lapsellesi, joka aikoo muuttaa yhteen töissä käyvän kumppaninsa kanssa?

Suosittelen muuttamaan omaan asuntoon ja välttämään saman virheen, minkä itse tein. Eli liian nuorena sitoutumaan.

Edelleen voi seurustella, mutta omat asunnot paras ratkaisu.

Ei kannata! Tuet pienenee huomattavasti, koska työssäkäyvän kumppanin tulot lasketaan. Kannattaa muuttaa vasta, kun molemmat ovat töissä.

Että onnea vaan ja luotan hänen osaavan tehdä valintansa järkevästi , mutta että jos menee pieleen niin tiedäthän, että kotoa tuetaan aina kaikessa missä voidaan. Ja milloin tuut käymään?

Jotakuinkin näin minun äitini sanoi minulle ja ihan hyvä se oli.

Ovatko kauan seurustelleet? Asuuko tuo opiskeleva jo omassa asunnossa?

Ei kun muuttamaan vaan mikä on ongelma

Sanoisin, että ensin pitää opetella yksinasumista. Jos tästä olisi jo kokemusta, niin asia ok.

Neuvoisin keskustelemaan raha-asioista etukäteen, ja antaisin ehkä oman mielipiteenikin siihen miten asiat kannattaisi hoitaa niin että lapseni ei joutuisi epäreiluun asetelmaan tai velkaantuisi.

AV:lla taitaa olla aika paljon vanhoja ihmisiä kirjoittelemassa :D

En mitään. Pyytämättä tuputetut neuvot eivät tehoa.

Korkeintaan toivottaisin onnea ja muistuttaisin, että aina voi tulla kotiin ja pyytää apua. Ja kehottaisin piipahtamaan joulunpyhinä.

Vierailija kirjoitti:

AV:lla taitaa olla aika paljon vanhoja ihmisiä kirjoittelemassa :D

No, tämä on tarkoitettu perhepalstaksi, ja kun naiset saavat lapsia keskimäärin kolmekymppisenä, niin mitäpä luulit?

Että vauvapalstalla riittää nauramista erään hiipparin aloituksissa.

Kysyisin, tarvitsevatko mikroaaltouunia. Mulla nimittäin on yksi ylimääräinen. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen muuttamaan omaan asuntoon ja välttämään saman virheen, minkä itse tein. Eli liian nuorena sitoutumaan.

Edelleen voi seurustella, mutta omat asunnot paras ratkaisu.

Sitä katsoo asioita vain omasta vinkkelistään. Minun näkökulmastani yhteen muuttaminen parikymppisenä ei ole huono ratkaisu, jos kumppani on sopiva ja kumpikin on tarpeeksi kypsä avoliittoon. Muutin itse mieheni kanssa yhteen vuoden seurustelun jälkeen 20-vuotiaana ja säästimme opiskeluvuosina pitkän pennin, kun meni rahaa vain yhteen vuokraan ja monet muutkin kulut pienenivät (edullisemmat ruokapakkaukset, vain yksi sanomalehden tilaus, yksi astiasto, yhdet siivouskamppeet jne). Osin niillä säästetyillä rahoilla sitten pystyimmekin 25-vuotiaina saamaan lainaa ja ostamaan ensimmäisen omistusasunnon. Sillä oli kauaskantoiset seuraukset, koska niihin aikoihin Hgissä sattui ostamamme asunnon arvo nousemaan kohisten ja myimme sen myöhemmin hyvällä voitolla. Yhteenmuuton seurauksena olemme nykyään selvästi varakkaampia kuin muuten olisimme.

Muutin nykyisen aviomieheni kanssa yhteen muistaakseni 21-vuotiaina. Kummatkin opiskeltiin ja minä kävin myös töissä opiskelujen ohella.

Äitini reagoi päätökseeni iloisesti ja kannustavasti ja uskoi, että pärjäisin. Ei ollut erityisen huolissaan mistään. Äiti ja mummi tokas, että siinä näkee heti kestääkö suhde kun muutetaan yhteen. Ja kestihän se.

Kysyisin, että koska muuttaa ja voinko jo laittaa yksiöstä ilmoituksen Oikotielle. Olisi mukavaa saada maksava vuokralainen asuntoon nykyisin pelkän vastikkeen maksavan lapseni sijaan.

Toki muistuttaisin, että parisuhteessa kannattaa pitää omat rahat omina, koska muuten voi huomata sijoittaneensa säästöt puolison paapomiseen.

Käskisin tehdä erillisen vuokrasopimuksen asuntoon, koska muuten menettää jatkossa asumistuet, kun opintotuen asumislisä 2017 elokuussa lakkautetaan ja opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Tämä tuki myönnetään ruokakuntakohtaisesti ja puolison tulot vaikuttavat tuen saamiseen. Jos on alivuokralaissopimus, niin siinä on porsaanreikä, jonka avulla tukea edelleen saa.

Omasta kämpästä muutti, joten mitäs minä siihen.

Itse muutin alaikäisenä yhteen täysi-ikäisen poikaystäväni kanssa, mieheni oli juuri valmistunut ja aloittanut vakityön. Itse vielä opiskelin lukiossa ja sen jälkeen menin amikseen, lomilla tein töitä ja nyt valmistuttuani olen pidemmässä työsuhteessa. Yhteenmuutostamme on nyt 6 vuotta ja edelleen menee hyvin, on nätti koti ja hyvä auto. Omat rahat meillä on ollut aina,mutta mies toki maksoi minun opiskellessani asumismenot ja suurimman osa ruokakustannuksista. Nykyään maksamme kaiken suunnilleen puoliksi.

Ehdottaisin, että miettii asiaa vielä toisen kerran jos elämäntilanteet on kovin erilaiset.

Itse olen muuttanut 20-vuotiaana opiskelijana työssäkäyvän poikaystävän vuokra-asuntoon.  Opiskelin toista vuotta ylipistossa tuolloin, eli valmistuminen ei häämöttänyt ihan nurkan takana. Rahasta oli koko ajan naputtamista, kun opintotuella en voinut osallistua 50% kaikkiin kuluihin.  Asumistukeen en ollut oikeutettu avopuolison tulojen vuoksi.

Poikaystävä alkoi vajaan vuoden yhteisasumisen jälkeen kiukutella, että haluaa työssäkäyvän naisen koska ei halua asua enää vuokralla vaan ostaa asunnon ja mun persaukisen kanssa se ei onnistu.  Ero tuli vajaassa kahdessa vuodessa.