Harmittaa kun lasta (7v) ei kiinnosta yhtään lautapelit, palapelit, askartelu tms. aina vaan tabletti

Peliriippuvaisella eivät kehity aivojen ne alueet, joita tarvitaan hyvien pelien suunnittelussa. Siksi peliriippuvainen ei saa juuri koskaan elantoaan peleistä.

Entä, jos se onkin vaan ap, jonka kanssa lapsi ei viitsi puuhata?

Tämä on sama kuin jos mun vanhemmat olisivat valittaneet, että minä olen kirjariippuvainen, ja on se nyt kauhiaa, kun minua ei yh-tään kiinnosta lavatanssit, suomi-iskelmät ja leipominen. Pilalle mennyt lapsi!

Aikansa kutakin. Aikansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Peliriippuvaisella eivät kehity aivojen ne alueet, joita tarvitaan hyvien pelien suunnittelussa. Siksi peliriippuvainen ei saa juuri koskaan elantoaan peleistä.

Mehän emme tiedä, onko ap:n seitsenvuotias peliriippuvainen. Tuskin on. Hän ei vaan halua pelata ÄITINSA kanssa LAUTAPELIÄ. Tylsäähän se onkin, hyvään digitaaliseen peliin verrattuna.

Oletko sinä riippuvainen nykyelokuvasta, kun et jaksa katsoa mustavalkoisia suomifilmejä...?

Ps. Mun tyttäreni on aina pelannut tosi paljon. Lisäksi puuhannut muuten tietokoneiden parissa, ja harrastanut kuvataiteita.

Meidän nelivuotiaalla on ollut tabletti jo kauan. En näe syytä kieltää nykyajan lapselta nykyajan tavaroita. Hän oli alussa tosi innoissaan ja oli nokka kiinni ruudussa koko ajan. Nyt on jo kyllästynyt, katsoo joskus iltaisin jonkun piirretyn sieltä. Usein pelaamme yhdessä tabletilla Pikku Kakkosen pelejä, ja hän on löytänyt itsekseen muitakin lastenpelejä sieltä. Lempipiirrettyjään hän katsoo millä kielellä tahansa, ja vaikkei hän nyt mitään kieltä sinänsä sieltä oppisikaan, uskon sen kuitenkin edesauttavan sitten koulussa uusien kielien omaksumista.

Lapsi tykkää pelata paljon myös palapelejä ja muita pelejä, vaikkei mitään monimutkaisia sääntöjä jaksakaan seurata, ja piirtäminen ja vesivärit ovat mieluisia. Hän keksii myös omia leikkejä Duploilla ja nukeilla ja lautapelien hahmoilla. Kirjoista ja kirjastossa käymisestä hän tykkää tosi paljon.

Haluankin siis sanoa, että tabletti ei ole mikään helvetinlaite lapselle, joka osaa sitä käyttää. Minä itse olin lapsena aina nokka kiinni kirjassa, ja minut piti pakottaa (ja pakotettiinkin) ulos. Mitäpä minä siellä yksinäni, virittelin sitten twistin ja hypiskelin hetken tai menin keinumaan, kunnes hipsin taas vähin äänin sisälle ja jatkoin lukemista. Pahasti sitä lukemistakin siis katsottiin.

Ehkä ap voisi keksiä jotain muuta, mistä lapsi innostuisi. Ulkoilua, luistelua,  uimahallia, kirjastoa, leipomista, hoploppia jne.

meillä on 6-v poika joka rakastaa pelata lautapelejä, muistipelejä yms mutta on taitava myös videopeleissä. Kuitenkin atk taidot ovat tulevaisuudessa suuressa osassa ihmisten elämää.

Juuri tuosta syystä meillä ei ole tablettia. Lapsi 6v. Koulu pakottanee sen ensi vuonna hankkimaan, digihullu kansa. Toistaiseksi lautapelit riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Öh... mikä tekee tabletista huonomman pelivälineen kuin lautapeli, ap? Se, että et osaa pelata tabletilla? Vai mikä?

Tabletille on aivan yhtä lailla olemassa kivoja pelejä, joita voi pelata yhdessä. Minä ja mun yhdeksänvuotiaani pelaamme mm. semmoista englanninkielistä secret-peliä, jossa etsitään kuvista aarteita. Lapsi oppii huimaa vauhtia sanoja samalla.

Tämä on minusta ohjaamis- ja kasvatuskysymys, eikä todellakaan siis pelkästään lapsen kasvatuskysymys. Äidinkin on aika kasvaa ulos sieltä poterosta, että vain hänen oman lapsuutensa lautapelit ovat ok ja kaikki muu pirun keksintöjä.

Totta kai tablettiaikaa on syytä vähän rajoittaa, mutta aniharva tuonikäinen on peliriippuvainen, oikeasti. Hän vain aika ymmärrettävästi kokee lautapelit tylsäksi verrattuna digipeleihin - eli se valinta tehdään pelien kesken, ei sinänsä siis esim. leikki vs. tietokoneruutu.

Tietenkin JOS lapsi ei tee vapaa-ajallaan MITÄÄN muuta kuin tuijottaa tablettia, eli ei siis leiki kaverien kanssa lainkaan, niin olisin huolissani. Enemmän tosin puuttuvista kaverisuhteista ja kiusaamisesta kuin peliriippuvuudesta, joka tuppaa iskemään myöhemmällä iällä.

Ps. Mun tyttäreni on suomalaisfirmassa pelisuunnittelijana. Ajattelepa, siitä voi tulla jopa ammatti. Moniko suomalainen ansaitsee elantonsa pelaamalla Afrikan tähteä?

Kerro lisää tuosta Secret-pelistä! Onko se nettipeli vai joku appsi? Minkä niminen?

Naurettavaa vinkua täällä asiasta minkä on itse aiheuttanut :D

Ihan oma vika. Miksi ostit tabletin?

Olet tyhmä etkä ajatellut miten sen käyttö vahingoittaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Pelatkaa tabletilla yhdessä.

Sanoisin, että pelaaminen yhdessä (muutenkin kuin tabletilla) on mitä mainiointa tekemistä lapsien kanssa. Omia ei siis ole, mutta aina kun sukulaislapsia on kylässä, niin NHL:t ja Minecraftit on kovassa käytössä. Miksei noita voisi harrastaa siella kotonakin. Itse olen reiluna kolmekymppisenä sitä ikäluokkaa, joka on pelaamisen aloittanut oikein kunnolla. Luulisi muiltakin samanilkäisiltä onnistuvan. Servereillä pelatessa oppii tuota junnujen jargoniakin samalla ja pysyy viivalla missä mennään.

Tää kaikki ois varmaan vaan unelmaa, jos tulis omia lapsia. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuosta syystä meillä ei ole tablettia. Lapsi 6v. Koulu pakottanee sen ensi vuonna hankkimaan, digihullu kansa. Toistaiseksi lautapelit riittävät.

Lapset on 10 ja 12. Ei koulu ole mitään pakottanut ostamaan. Ei noilla ole edes älypuhelimia. 😆 eikä ole ihan heti tulossakaan. Lukeminen, piirtäminen, askartelu, ulkoilu, oikeastasn kaikki on terveempää kuin älytön ruudun tuijotus.

Kaverin kolmivuotias ei osaa kunnolla puhua koska vanhemmat luottavat tabletin kasvatukseen.

Se miten pahasti koukkuuntuu tablettiin tai muihin laitteisiin on kyllä ihan lapsikohtaista. Omalla lapsella on ollut oma tabletti kaksivuotiaasta saakka. Noin kolmevuotiaasta saakka meillä ei ole ollut mitään rajoituksia sen kanssa, sillä lapsi ei tarvitse niitä. On nyt neljävuotias. Tabletti saattaa olla hänen huoneen hyllyssä päivätolkulla koskemattomana, sillä tyttö mielummin leikkii, tekee tehtäväkirjoja, pelaa lautapelejä kanssamme tai piirtää. Vain matkoilla ja näin loma-aikaan pädiä tulee käytettyä enemmän, mutta ei silloinkaan päivittäin. Ruutuaikaa on yleensä vain aamuisin ennen päiväkotiin lähtöä. Sitten taas kaverin samanikäinen poika ei muuta tekisikään kuin tuijottaisi leffoja tai pelaisi pädillä, jos vain saisi. Pädin perään ruikutetaan silloinkin, kun on kavereita leikkimässä. Meille tullessaan kysyy ensimmäiseksi saako lainata tytön pädiä, vaikka ei koskaan saa. Hänellä ei ole koskaan ollut omaa pädiä ja kotona on muutenkin pidetty tunnin päivittäisestä pädiajasta kiinni. Joten en lähtisi heti syyttämään vanhempia, jos lapsi ruikuttaa tabletin perään. Jotkut vaan koukkuuntuvat helpommin kuin toiset, vaikka rajat olisikin pidetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuosta syystä meillä ei ole tablettia. Lapsi 6v. Koulu pakottanee sen ensi vuonna hankkimaan, digihullu kansa. Toistaiseksi lautapelit riittävät.

Lapset on 10 ja 12. Ei koulu ole mitään pakottanut ostamaan. Ei noilla ole edes älypuhelimia. 😆 eikä ole ihan heti tulossakaan. Lukeminen, piirtäminen, askartelu, ulkoilu, oikeastasn kaikki on terveempää kuin älytön ruudun tuijotus.

Kaverin kolmivuotias ei osaa kunnolla puhua koska vanhemmat luottavat tabletin kasvatukseen.

Tabletin käyttö ei sulje pois lukemista, piirtämistä, askartelua ja ulkoilua. Meillä ainakin ehditään tehdä noita kaikkia, vaikka lapsella onkin oma tabletti. Idioottimainen yleistys, jolla yrität nostaa itsesi toisten yläpuolelle. 

Tokihan lapsista tabletit ovat kiinnostavia. Meillä 3-vuotias saa käyttää tabletteja appeja kieltenoppimiseen n. 15-20 min illassa. Pidempäänkin kyllä viihtyisi tabletin äärellä, varmaan olisi koko illan, mutta ei saa. Ihan yksinkertaisesti menen luo, sanon, että nyt riittää, otan tabletin ja vien sen pois. Sitten keksin lapselle muuta aktiviteettia. Eli: sinä vanhempana päätät tasan kuinka paljon lapsi käyttää tablettia: 0 min, 15 min, 2h vai 4h. En ymmärrä ongelmaa.

Voi jeesus mitä jeesustelua ja syyttelyä! Eipä ihme, että nykyään vanhemmuus on niin kuormittavaa, kun toiset ovat heti imaginäärinen muna pystyssä kiviä heittelemässä. Rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset ja yrittäkää siirtää omahyväisyyden tunne hetkeksi syrjään. Ei se nyt automaattisesti kerro aloittajan vanhemmuudesta mitään, että lapsi ei halua tehdä noita avauksessa mainittuja juttuja. Ei kaikkia vain kiinnosta kaikki. Joku ehdotti miettimään muita yhteisiä juttuja, ja sitä mäkin kannatan. Myös pidän tuota älylaitteiden demonisointia ihan ihmeellisenä. Toki on hyvä, että lapsilla on muutakin tekemistä kuin niiden näprääminen, mutta ei se tabletin hankinta nyt automaattisesti lapsesta mitään zombia tee. Meilläkin on lapsilla (2 ja 5) oma tabletti, koska meillä ei ole telkkaria lainkaan, mutta lapset saavat kyllä katsoa lastenohjelmia.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä jeesustelua ja syyttelyä! Eipä ihme, että nykyään vanhemmuus on niin kuormittavaa, kun toiset ovat heti imaginäärinen muna pystyssä kiviä heittelemässä. Rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset ja yrittäkää siirtää omahyväisyyden tunne hetkeksi syrjään. Ei se nyt automaattisesti kerro aloittajan vanhemmuudesta mitään, että lapsi ei halua tehdä noita avauksessa mainittuja juttuja. Ei kaikkia vain kiinnosta kaikki. Joku ehdotti miettimään muita yhteisiä juttuja, ja sitä mäkin kannatan. Myös pidän tuota älylaitteiden demonisointia ihan ihmeellisenä. Toki on hyvä, että lapsilla on muutakin tekemistä kuin niiden näprääminen, mutta ei se tabletin hankinta nyt automaattisesti lapsesta mitään zombia tee. Meilläkin on lapsilla (2 ja 5) oma tabletti, koska meillä ei ole telkkaria lainkaan, mutta lapset saavat kyllä katsoa lastenohjelmia.

Tuota jeesustelua ja syyttelyä kohtaa naurettavan paljon, kun on kyse lasten tabletin käytöstä. Kun lapseni sai kaksivuotiaana tabletin, olivat kaikki sitä mieltä, ettei lapsi opi koskaan puhumaan kunnolla saati leikkimään. Vieläkin saa kuulla kauhistelua ja jeesustelua lapsen omasta tabletista, vaikka siitä ei ole koskaan ollut meille mitään haittaa. Opiskelen yliopistolla kasvatustieteitä. Siellä todella monet opiskelijat ovat suorastaan kauhuissaan digitalisaatiosta eivätkä haluaisi käyttää älylaitteita lasten kanssa. Kukaan ei tunnu tajuavan sitä, että tabletti on vain yksi lisä arjen mahdollisiin puuhiin, ei vääjäämättä lapsesta zombia tekevä laite, joka pilaa kaikkien elämän. Rajat ja maalaisjärki tekisi hyvää itse kullekin. Myös niille aikuisille, jotka ovat itse koukussa ja demonisoivat siksi laitteita. T. 32

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin niin tehdä mainitsemiani asioita tytön kanssa mutta ei. Afrikan tähteä jaksaa ehkä 5 min ja kärttää tabletilleen. Itse haluaisin tehdä ja touhuta lapsen kanssa mutta ruutu vie voiton.

Oma mokasi.Miksi annoit sille tabletin käyttöön?

Käykää yhdessä askarteluliikkeessä ihastelemassa paljetteja, höyheniä, glitterliimoja ja kaikkia muita ihanuuksia ja anna lapsen valita niistä jotain ja askarrelkaa vaikka jollekin tutulle kortti tms. Lautapeleistäkin voisi innostua jos saisi itse valita jonkin kiinnostavan pelin (afrikan tähti oli minustakin lapsena melko tylsä peli). Meillä 4 vee käyttää pädiä joka päivä, mutta rakastaa kaikkea askartelua ja käymme aina yhdessä askartelutarvikkeita ostamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuosta syystä meillä ei ole tablettia. Lapsi 6v. Koulu pakottanee sen ensi vuonna hankkimaan, digihullu kansa. Toistaiseksi lautapelit riittävät.

Lapset on 10 ja 12. Ei koulu ole mitään pakottanut ostamaan. Ei noilla ole edes älypuhelimia. 😆 eikä ole ihan heti tulossakaan. Lukeminen, piirtäminen, askartelu, ulkoilu, oikeastasn kaikki on terveempää kuin älytön ruudun tuijotus.

Kaverin kolmivuotias ei osaa kunnolla puhua koska vanhemmat luottavat tabletin kasvatukseen.

Meillä pojalla ei yläkouluun siirtyessä ollut älypuhelinta. He kuitenkin alkoivat heti käyttää niitä opetuksessa ja eräskin sijainen oli sanonut pojalleni, että tämä valehtelee, kun tämä sanoi, ettei hänellä ole älypuhelinta. Eli sitä on käytännössä tämä liirumlaarum (lähes) ilmaisesta peruskoulusta. Muutenkin luokka viestittelee keskenään ja nuori on kyllä ihan pihalla, jos ei voi monta kertaa päivässä lukea viestejä. Ihan hanurista tämä mielestäni on.

Vierailija kirjoitti:

Se miten pahasti koukkuuntuu tablettiin tai muihin laitteisiin on kyllä ihan lapsikohtaista. Omalla lapsella on ollut oma tabletti kaksivuotiaasta saakka. Noin kolmevuotiaasta saakka meillä ei ole ollut mitään rajoituksia sen kanssa, sillä lapsi ei tarvitse niitä. On nyt neljävuotias. Tabletti saattaa olla hänen huoneen hyllyssä päivätolkulla koskemattomana, sillä tyttö mielummin leikkii, tekee tehtäväkirjoja, pelaa lautapelejä kanssamme tai piirtää. Vain matkoilla ja näin loma-aikaan pädiä tulee käytettyä enemmän, mutta ei silloinkaan päivittäin. Ruutuaikaa on yleensä vain aamuisin ennen päiväkotiin lähtöä. Sitten taas kaverin samanikäinen poika ei muuta tekisikään kuin tuijottaisi leffoja tai pelaisi pädillä, jos vain saisi. Pädin perään ruikutetaan silloinkin, kun on kavereita leikkimässä. Meille tullessaan kysyy ensimmäiseksi saako lainata tytön pädiä, vaikka ei koskaan saa. Hänellä ei ole koskaan ollut omaa pädiä ja kotona on muutenkin pidetty tunnin päivittäisestä pädiajasta kiinni. Joten en lähtisi heti syyttämään vanhempia, jos lapsi ruikuttaa tabletin perään. Jotkut vaan koukkuuntuvat helpommin kuin toiset, vaikka rajat olisikin pidetty. 

Erittäin hyvin kirjoitettu. Ei ole aina niin, että vanhemmat olisivat vain yksinkertaisesti huonoja kasvattajia, eikä lapsessa välttämättä ole mitään suoranaista vikaa, jos hän koukuttuu helposti (voin kuvitella, että koukuttuminen liittyy johonkin muuhun piirteeseen, josta taas voi olla ihmiselle hyötyäkin). Esikoiseni on äärettömän itsepäinen luonne (no on hänellä Aspergerin syndroomakin, mikä varmaan vahvistaa tuota), eikä hänen kanssaan jonkin tekemisen rajoittaminen ole sitä, että kun minä olen jämpti ja jaksan pari minuuttia kuunnella lapsen kiukkua tai narinaa, sitten hän punaposkisena keksii, kuinka kivaa onkaan askarrella. Hän ei luovuta ikinä, ei ikinä. Juu, ja minulla on toinenkin lapsi, joka kyllä kiukkuaa sun muuta, mutta hänen kanssaan asioissa päästään eteenpäin. Jos pitäisin esikoiselle kauhean tiukat rajat (koskien pelaamista, mutta muitakin juttuja) ilmapiiri kotonamme olisi ihan helvetillinen aivan jatkuvasti. Olen varmaan tehnyt joo jotakin väärin, mutta en tiedä mitä. Kumma, kun toisen lapsen kohdalla olen ollut ihan kelvollinen kasvattaja, toisen kohdalla olen selvästikin kykenemätön olemaan lainkaan vanhempi.