Lue keskustelun säännöt.
Minne otan yhteyttä kun lapseni hoito ei koulussa suju?
21.12.2016 |
On diabeetikko ja tarvitsee hoidossa vielä apua eli avustaja pistää lääkkeen ja katsoo oikean määrän.
Hoidosta tehty kirjallinen hoitosuunnitelma koulun kanssa eikä tätä nyt noudateta. Lääkettä ei anneta sellaista määrää kun kuuluisi joten verensokerit on koulussa koko ajan 20:nen kumminkin puolin. Näin ei saa olla ja lapsen koulupäivä tulee olla turvattu, kuten kaikkien muidenkin.
Onneksi alkaa loma ja lapsi on kotona, mutta en voi häntä laittaa kouluun ellei asiaa saada järjestykseen, joten minne otan yhteyttä kun rehtori ei asiaa kovinkaan tunnu noteeraavan?
Lasten polillekin jätin yhteydenottopyynnön, mutta en vielä eilen saanut soittoa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole opettanut lastasi toimimaan sairautensa kanssa? Luulisi sinun pystyvän siihen, jos itsekin sairastat diabetesta.
Joo, samaa mieltä. Kyllä ihan kuka tahansa vanhempi osaa vauhdittaa lapsen neurologista kehitystä ihan ajatuksen voimalla, jotta tämä osaisi suoriutua velvollisuuksista, jotka eivät vielä ole normaalisti hänen ikäisensä hoidettavissa. Tosi hyvä pointti hei! Niin hyvä, että kannattaa oikein nostaa viimeksi muutama tunti sitten kommentoitu ketju etusivulle!
Itse olen partiossa päässyt tutustumaan diabeetikko lapseen. Tyttö oli ekalla ja useamman vuoden sairastanut. Ensimmäisellä retkellä oli minun vastuulla katsoa tytön perään. Ja nimenomaan se oli enemmän sellaista pientä katsomista. Nimittäin se ekaluokkalainen ei osannut lukea. Mutta tasan tiesi minkä verran ruoka sisälsi hiilareita ja kuinka paljon se tarkoitti insuliinissa. Ja ihmettelen teidän tapausta. Kun se insuliini määrä luulisi olevan aika samanlainen päivästä toiseen. Joten miten se ekaluokkalainen tajua tässä vaiheessa vuotta että hei mun tarvis saada se 5 insuliinia mutta toi täti pistää 2:sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole opettanut lastasi toimimaan sairautensa kanssa? Luulisi sinun pystyvän siihen, jos itsekin sairastat diabetesta.
Joo, samaa mieltä. Kyllä ihan kuka tahansa vanhempi osaa vauhdittaa lapsen neurologista kehitystä ihan ajatuksen voimalla, jotta tämä osaisi suoriutua velvollisuuksista, jotka eivät vielä ole normaalisti hänen ikäisensä hoidettavissa. Tosi hyvä pointti hei! Niin hyvä, että kannattaa oikein nostaa viimeksi muutama tunti sitten kommentoitu ketju etusivulle!
Minun lapsellani on neurologinen häiriö. Tärkein asia minkä vanhempana olen voinut opettaa lapselleni on se miten selvitä oman sairautensa kanssa. Miten hoitaa arkipäivän tilanteet ja koulu. Kotona olemme panostaneet lapsen kehitykseen ja kasvamiseen, teimme harjoituksia kun lapsi oli pienempi, maksoimme jopa terapiaa mitä yhteiskunta ei kustantanut.
Joten miksi ei vanhempi voi tehdä samaa kouluikäisen diabeetikkolapsen kanssa? Tietääkseni hoito on niin kehittynyt että kouluikäinen lapsi voi jo ottaa vastuuta omasta hoidosta esim. pistämiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole opettanut lastasi toimimaan sairautensa kanssa? Luulisi sinun pystyvän siihen, jos itsekin sairastat diabetesta.
Joo, samaa mieltä. Kyllä ihan kuka tahansa vanhempi osaa vauhdittaa lapsen neurologista kehitystä ihan ajatuksen voimalla, jotta tämä osaisi suoriutua velvollisuuksista, jotka eivät vielä ole normaalisti hänen ikäisensä hoidettavissa. Tosi hyvä pointti hei! Niin hyvä, että kannattaa oikein nostaa viimeksi muutama tunti sitten kommentoitu ketju etusivulle!
Itse olen partiossa päässyt tutustumaan diabeetikko lapseen. Tyttö oli ekalla ja useamman vuoden sairastanut. Ensimmäisellä retkellä oli minun vastuulla katsoa tytön perään. Ja nimenomaan se oli enemmän sellaista pientä katsomista. Nimittäin se ekaluokkalainen ei osannut lukea. Mutta tasan tiesi minkä verran ruoka sisälsi hiilareita ja kuinka paljon se tarkoitti insuliinissa. Ja ihmettelen teidän tapausta. Kun se insuliini määrä luulisi olevan aika samanlainen päivästä toiseen. Joten miten se ekaluokkalainen tajua tässä vaiheessa vuotta että hei mun tarvis saada se 5 insuliinia mutta toi täti pistää 2:sen.
Eli ajattelet, että kun olet katsonut partioretkellä yhden ekaluokkalaisen diabeetikon perään, niin kaikki muutkin lapset sitten pystyvät toimimaan samoin. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, paljonko ne sokerit on olleet ennen ruokailua ja paljonko on pistetty ja mitä insuliinia? Mikä on pistosohjeena? Ja kuinka tiuhaan niitä verensokereita koulussa mitataan, onko nuo 20 arvot siis sun vai kenen mittaamia? Ja ihan ilman sarvia ja hampaita, onko mitenkään mahdollista että lapsi popsii aterioiden välissä? Vaikka luokkatoverilta saatua suklaata?
Ihan sama tuli mieleen itselle. Että kuka sen verensokerin on mitannut ja miten ja mikä on pisto-ohje? Jotenkin vaikuttaa aika oudolta. Miksi joku näkisi sen vaivan, että mittaisi verensokerin ja sitten kuitenkin annostelisi ohjeen vastaisesti insuliinin liian pieneksi annokseksi? Ennemmin luulisi jättävän kokonaan mittaamatta ja pistämättä, kuin että tahallaan laittaa väärin. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, paljonko ne sokerit on olleet ennen ruokailua ja paljonko on pistetty ja mitä insuliinia? Mikä on pistosohjeena? Ja kuinka tiuhaan niitä verensokereita koulussa mitataan, onko nuo 20 arvot siis sun vai kenen mittaamia? Ja ihan ilman sarvia ja hampaita, onko mitenkään mahdollista että lapsi popsii aterioiden välissä? Vaikka luokkatoverilta saatua suklaata?
Ihan sama tuli mieleen itselle. Että kuka sen verensokerin on mitannut ja miten ja mikä on pisto-ohje? Jotenkin vaikuttaa aika oudolta. Miksi joku näkisi sen vaivan, että mittaisi verensokerin ja sitten kuitenkin annostelisi ohjeen vastaisesti insuliinin liian pieneksi annokseksi? Ennemmin luulisi jättävän kokonaan mittaamatta ja pistämättä, kuin että tahallaan laittaa väärin. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ei tästä nyt kauhean montaa vuotta ole, kun se yks perhepäivähoitaja teki tuota. Tai siis sehän väärens mittaustulokset vihkoon ja pisti lapseen niitten väärennettyjen tulosten mukaiset määrät insuliinia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole opettanut lastasi toimimaan sairautensa kanssa? Luulisi sinun pystyvän siihen, jos itsekin sairastat diabetesta.
Joo, samaa mieltä. Kyllä ihan kuka tahansa vanhempi osaa vauhdittaa lapsen neurologista kehitystä ihan ajatuksen voimalla, jotta tämä osaisi suoriutua velvollisuuksista, jotka eivät vielä ole normaalisti hänen ikäisensä hoidettavissa. Tosi hyvä pointti hei! Niin hyvä, että kannattaa oikein nostaa viimeksi muutama tunti sitten kommentoitu ketju etusivulle!
Minun lapsellani on neurologinen häiriö. Tärkein asia minkä vanhempana olen voinut opettaa lapselleni on se miten selvitä oman sairautensa kanssa. Miten hoitaa arkipäivän tilanteet ja koulu. Kotona olemme panostaneet lapsen kehitykseen ja kasvamiseen, teimme harjoituksia kun lapsi oli pienempi, maksoimme jopa terapiaa mitä yhteiskunta ei kustantanut.
Joten miksi ei vanhempi voi tehdä samaa kouluikäisen diabeetikkolapsen kanssa? Tietääkseni hoito on niin kehittynyt että kouluikäinen lapsi voi jo ottaa vastuuta omasta hoidosta esim. pistämiset.
Kai se riippuu pitkälti siitäkin miten kauan on ollut sairaus. Kyllä minunkin ekaluokkalainen hoitaa itse astmalääkkeensä mutta on siihen tottunut koska on vaivasta kärsinyt jo vuoden ikäisestä, eri asia olisi jos olisi vaikka viime kesänä saanut lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt heittelee kun lapsi syö eikä siihen pistetä lääkettä. Sellainen diabetes on.
Koulussa on kai yksi ateria? Hoidon ollessa tasapainossa yhden piston pois jääminen nostaisi sokeria ehkä korkeintaan 5 mmol.
Sinä kun et voi tietää kaikkien henkilökohtaista terveydentilaa. Voi olla asioita, jotka tuota nostavat, voi olla muita sairauksia lisänä, paljon on asioita, jotka tuohon vaikuttaa. Sillä en itse lähtisi kyllä heittämään mitään faktajuttua, sairaudet ovat aina henkilökohtaisia ja monesti myös henkilökohtaisesti ilmeneviä, toisella oireet pienempiä toisella pahempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen verensokeri heittelee niin paljon että se saattaa nousta yli 20 koulupäivän aikana en minäkään lääkitsisi kuin erittäin tarkoin lääkärin ohjein. Sh
Lääkärin ohjein? Kyllä se olen minä vanhempana kuka olen hoidosta vastuussa ja muutan tarvittaessa lääkkeen määrää.
Lääkärissä käydään säännöllisesti kontrolleissa ja lääkäri korkeintaan hieman antaa vinkkejä, jotta aina voidaan parantaa hoitotasapainoa. Lääkärissä toki aina ilmoitan sen hetkisen lääkityksen määrän ja jos se olisi pielessä niin toki puuttuisi, mutta ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut.Koulun alkaessa koululla käy diabetespolilta kuntoutusohjaaja kertomassa kaiken tarvittavan diabeteksesta yleensä ja sovittiin käytännöistä, kuten missä lääkkeet säilytetään.
Minä opastin samalla lapseni lääkemäärät ym.
Rehtori oli mukana hyväksymässä asiat, koska hän on se henkilö koululla kuka vastaa siitä, että avustaja on käytössä ja koululla on varauduttu mm.pillimehuja tilaamalla kaappiin.Avustaja ei ole uusi ja väittänyt osaavansa hoitaa diabeetikkoa ja ottanut vastuullisen tehtävän hoitaakseen, mutta nyt ei sitä tehtäväänsä hoida.
Ap (äskeisestä unohtui, anteeksi)
Kyllä se pitää lääkärin ohje olla, eikä mitään mammojen omia säätämisiä nuin tärkeässä asiassa. Sitten kun pistät ohjeiden mukaan ja meneekin liikaa lääkettä, niin raastuvassa istut että heilahtaa.
Insuliinipumppua suosittelen minäkin.
Onko sinulla mitään hajua miten tuo asia toimii?
Jos avustaja jättää tietoisesti antamatta lapselle elintärkeää lääkettä, niin kyseessä on pahoinpitely ja se on poliisiasia. Varmaan on mahdollista, että virhe voi kerran sattua, mutta ilmeisesti tässä on asiasta jo huomautettu ja toiminta jatkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa on ehditty kyllä syyttää aloittajaa aivan yli äyräiden, antakaa jo olla. Avustaja mittaa sokerin ja pistää silti liian vähän insuliinia. Mitä hänen päässään liikkuu? Onko hän niin epävarma tekemisistään ja ymmärryksensä diabeteksesta niin huteralla pohjalla, että hän ajattelee varmuuden vuoksi pistävänsä pienen "keskivertoannoksen", ettei niin haittaa, jos meneekin väärin?
Tästä tulisi jutella hänen kanssaan, ja jos hän ei vaikuta ymmärtävän asia, sitten yhteys ylempiin tahoihin, koska tämä avustaja ei selvästikään ole lainkaan/nykyisellä koulutuksellaan kyvykäs vastuulliseen tehtävään.
Itselleni hoitajana on paukutettu päähän, että lääkkeen antaja on vastuussa sen vaikutuksesta. Eli vaikka jokainen voi insuliinin pienen harjoittelun jälkeen pistää, on pistäjän myös ymmärrettävä edes jollakin tavalla miksi lääke annetaan, milloin ja mitä seuraa, jos annan oikean tai väärän annoksen. Pistäminen ei saa olla lääkkeen antajalle pelkkiä numeroita, vaikka hoito toimii kyllä niinkin. Vastuussa ei voi olla, jos ei hahmota, mistä on vastuussa.
Luulen, että avustaja pelkää hypoja. Työssäni on tullut vastaan useampia perheitä, joiden lapsilla ykköstyypin diabetes, ja verensokeritaso korkealla. Syyksi vanhemmat on sanoneet, että pelkäävät hypoja, joten pistävät vähemmän Myös muutama sellanen lapsi on, joka siis pääasiassa itse hoitaa pistämisensä, niin kun heille on kerran tullut kunnon hypo, jäänyt siitä huonot muistikuvat,niin pistävät tarkoituksella vähemmän, ettei hypoja tuu.
Ootko varma että avustaja myös pistää ollenkaan? Jos pistäminenkin pelottaa :) Vaikka toki ei pitäis. Osaako lapsi itse yhtään? Voisko olla, että lapselle opettais, ja sitten se avustaja vaan tarkistais?
Ihan mielenkiinnosta, paljonko ne sokerit on olleet ennen ruokailua ja paljonko on pistetty ja mitä insuliinia? Mikä on pistosohjeena? Ja kuinka tiuhaan niitä verensokereita koulussa mitataan, onko nuo 20 arvot siis sun vai kenen mittaamia? Ja ihan ilman sarvia ja hampaita, onko mitenkään mahdollista että lapsi popsii aterioiden välissä? Vaikka luokkatoverilta saatua suklaata?