Kuulin että avokin äidillä on diabetes...
ja nyt olen huolissani että onkohan avokillakin? Valittaa aina ruuan jälkeen väsymystä ja huonoa oloa. Myös päänsärkyä usein. Urheilua ei nykyään harrasta enää. On laiha muuten mutta hieman vatsa pömpöttää.
Lääkäriin tuota ei saa menemään kuin hengenhädässä. Kuinka luotettavan "itsediagnoosin" pystyisi tekemään esim. verensokerimittarin avulla? Niin että joko minä saan mielenrauhan tai mies uskoo tarvitsevansa apua? Voisin omiakin arvojani tarkkailla koska itsellänikin paljon riskitekijöitä.
Kommentit (14)
Anna toisen huolehtia itsestään. Itsemittailusta ei myösköön ole tässä vaiheessa mitään hyötyä, koska testit pitäisi tehdä ihan tietyllä tavalla diagnoosia varten.
Vierailija kirjoitti:
Lisää liikuntaa ja terveellisempää ruokaa.. päihteet pois.
Päihteitä ei pahemmin käytä, joskus saattaa käydä juomassa yhden kaljan. Ruokavaliokaan ei mielestäni ihan huono ole, laittaa pääasiassa itse kaiken ruuan. Suolaa käyttää ehkä liikaa. Liikunta tosiaan jäänyt nyt pois eikä käy edes ulkona joka päivä kun ei ole töitä. Ehkä vähän masennusta. Hoikka on silti, BMI noin 20.
Vierailija kirjoitti:
Anna toisen huolehtia itsestään. Itsemittailusta ei myösköön ole tässä vaiheessa mitään hyötyä, koska testit pitäisi tehdä ihan tietyllä tavalla diagnoosia varten.
Harmi :-(
Eikö paastoverensokerikaan kerro mitään? Itselläni ollut aina verensokeriarvot oikein hyvät, niin olen ajatellut ettei mitään hätää.
Kumman tyypin diabeteksesta on kyse? Ykköstyyppikää ei periydy kovinkaan suurella todennäköisyydellä.
Vanhuksille tulee kaikille diabetes. Niin myös sulle ja sun miehelle. Niin minullekin ja naapurille. Haima vaan tulee vanhaksi kuten ihminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kumman tyypin diabeteksesta on kyse? Ykköstyyppikää ei periydy kovinkaan suurella todennäköisyydellä.
Mies ei tiennyt :-(
Mitä itsediagnoosi hyödyttäisi jos mies ei suostu menemään lääkäriin??
Vierailija kirjoitti:
Mitä itsediagnoosi hyödyttäisi jos mies ei suostu menemään lääkäriin??
Ehkä suostuisi jos pystyisin todistamaan että aihetta todella olisi. Ja jos ei ole aihetta niin sitten ei tartte minunkaan huolehtia enää.
Mun mielestä aapeella ei ole oikeastaan mitään syytä epäillä avopuolisollaan olevan diabetesta. Kunhan epäilee ja haluaa puuttua toisen elämään. Hänen puolisoltaa puuttuvat käytännössä lähes kaikki altistavat tekijät ja oireet. Väsymystä ja huonoa oloa tulee niin miljoonasta syystä, ja ihan ilman syytäkin. Hakeeko hän sillä huomiota itselleen?
Pliis, ap, älä tee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä itsediagnoosi hyödyttäisi jos mies ei suostu menemään lääkäriin??
Ehkä suostuisi jos pystyisin todistamaan että aihetta todella olisi. Ja jos ei ole aihetta niin sitten ei tartte minunkaan huolehtia enää.
Diagnoosia et pysty itse tekemään. Oireet kertoo enemmän hoidon tarpeesta kuin verensokeriarvot. Nuo oireet on kyllä sellaisia että tutkimukset kannattaisi tehdä, mistä johtuu, oli verensokerit mitä tahansa. Jos paastoverensokeri arvot on jatkuvasti yli 6 kannataisi varmaakin tehdä sokerirasitus (tarvii lääkärin/terveydenhoitajan lähetteen) mutta senkään perusteella tuskin tehtäisiin diagnoosia vaan vasta tutkitaan tarkemmin.
Puhkeamassa olevan ykköstyypin diabeteksen oireita ovat lisääntynyt janoisuus ja virtsaaminen, väsymys ja laihtuminen. Useimmat ykköstyyppiin sairastuvat ovat hoikkia tai normaalipainoisia, koska ykköstyypin diabeteksen puhkeaminen ei mitenkään liity elintapoihin, ylipainoon tai metaboliseen oireyhtymään.
Ykköstyypin diabeteksen diagnoosi myös saadaan yleensä suhteellisen nopeasti, koska puhkeamisen jälkeen ihmisen tila yleensä huononee niin nopeasti, että lääkäriin on pakko lähteä. Se ei siis voi olla piilevänä vuosikausia (ellei ole kyse jostain harvinaisesta tautimuodosta). Riski sairastua ykköstyypin diabetekseen pienenee rajusti iän mukana. Suurin osa sairastuneista on lapsia tai teinejä. Toki vielä nelikymppisenäkin voi sairastua.
No, jos se kovasti huolestuttaa niin voihan sitä mitata sokerit ruuan päälle (tunnin ja kahden tunnin päästä), kun mies valittaa olotilaansa. Jos ovat alle 7, niin se olotila ei johdu sokereista eikä tartte huolestua, jos on yli niin ei siinä muu auta kuin lääkäri. Mitä korkeammalla, sitä kiireempi lääkäriin.
Kotioloissa mittailu auttaa diagnoosissa lähinnä nopeuttamalla sitä, itse diabetesta ei voi eikä kannata diagnosoida. Tuo 7 on aika hyvä raja, tervehaimaisella ei nouse yli sen, vaikka mitä söisi. Hieman yli sen antaa osviittaa, että kakkonen on joskus tiedossa mutta ei välttämättä ole vietä diagnosoitavissa ja jos aletaan huitelemaan kymmenen tietämillä niin diabetes on diagnosoitavissa ja lääkärissä käynti on oikeasti aiheellista. Jos paukahtaa likemmäs 20 tai yli, niin tuolla kuvailulla kyseessä on sitten todennäköisesti ykköstyyppi ja lääkäriin on oikeasti kiire.
Lisää liikuntaa ja terveellisempää ruokaa.. päihteet pois.