Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero - eniten sattuu ero anopista ja hänen perheestään sekä muista miehen sukulaisista
20.12.2016 |
Minut otettiin vävynä vastaan lämpimästi. Niin lämpimästi, että tunsin ihan todella kuuluvani mieheni perheeseen, olevani osa sitä. Välit heihin ovat olleen aina niin lämpimät, että ero mieheen tuntuu kaksinverroin kamalammalta kun joutuu irrottautumaan ja jättämään minulle niin rakkaat ja läheisiksi tulleet ihmiset.
Tunnen myös syyllisyyttä ja valtavan vahvoja tunteita, joita en osaa edes vielä eritellä. Tunnen olevani jotenkin "vastuussa" koko jutusta, vaikkei ero johtunut minusta tai omasta yleisestä surkeasta käytöksestä. Ero on siis käynnissä, yhteisestä sopimuksesta.
Onko muilla ollut vastaavia tunteita eron hetkellä? Sattuu niin että sydämeen koskee. Se niin rakas anoppi.
Kommentit (17)
Ymmärrän, aina ei välttämättä samansukupuolista kumppania oteta niin hyvin vastaan puolison suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vävy ja mies? Olitteko homosuhde?
Korjaan: Käly. Ajatusvirhe!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vävy ja mies? Olitteko homosuhde?
Korjaan: Käly. Ajatusvirhe!
ap
Ei, vaan miniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vävy ja mies? Olitteko homosuhde?
Korjaan: Käly. Ajatusvirhe!
ap
No voihan prkele. MINIÄ. :D
Näin. Ei muuta korjattavaa, saa toki huomauttaa jotain vielä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vävy ja mies? Olitteko homosuhde?
Korjaan: Käly. Ajatusvirhe!
ap
Ja toinen! tarkoitat varmaan miniää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on joskus vaikeita valintoja ja rankkaa. En tiedä voisitteko pitää yhteyttä anoppisi kanssa edelleen, vaikea sanoa. Itse kyllä katkaisin kaikki tuontapaiset välit erotessa, vaikka teki tosi kipeää.
Ymmärrän tunteen, ja voi olla vielä tänä päivänäkin homosuhteessa vaikeaa löytää suku joka hyväksyy suhteen estoitta. Tsemppiä uudessa onnistumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, me kyllä erottiin miehen kans ihan sovussa ja pidän edelleen yhteyttä ex-anoppiini, hän on yksi parhaista ystävistäni. En ole tullut ajatelleeksi, että olisi pitänyt katkaista välit häneen...?
Minulla on hyvä välit ex-anoppiin ja koko miehen sukuun. Ongelmia tulee taas jouluna, kun miehen nyxä ei pidä siitä, että anoppi on ystäväni ja me olemme lasten kanssa mukana joulupöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ei edes halua minua joulupöytään, vaikka mitään nyxiä kuvioissa olekaan. Olen itse ilmaissut toiveeni päästä viettämään joulua heidän kanssaan edes joulutorttukahvien muodossa, mutta kun se on ei niin ei. Itsehän olen kutsunut miehen äitini luo, kun "joulupukki käy", mutta ei kelpaa sekään, vaikka oma äitini on alusta asti pitänyt miestäni niin ihanana miehenä ja vävynä.
Tuntuu, että minua rangaistaan.
Ps. Pahoittelen siis kaksinkertaista virhettäni näissä sukulaisilmauksissa. Korostan vielä: olen siis nainen, mieheni on mies, ja molemmat ollaan heteroita. Kaksinkertainen ajatusvirhe siis, pahoittelen. Saanen ehkä anteeksi? :/
ap
Kyllä tuo on minusta ihan ymmärrettävää, ettei entinen miehesi halua sinua hänen sukunsa joulupöytään, vaikkei edes olisi uutta puolisoakaan. Eroaminen tarkoittaa sitä, ettei olla enää yhdessä, eikä usein etenkään juhlapyhinä. Ymmärsin, ettei ole lapsia. Monet viettävät joulua yhdessä eronkin jälkeen, jos on lapsia, mutta minusta sekin on joskus aika kummallista näyttelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on minusta ihan ymmärrettävää, ettei entinen miehesi halua sinua hänen sukunsa joulupöytään, vaikkei edes olisi uutta puolisoakaan. Eroaminen tarkoittaa sitä, ettei olla enää yhdessä, eikä usein etenkään juhlapyhinä. Ymmärsin, ettei ole lapsia. Monet viettävät joulua yhdessä eronkin jälkeen, jos on lapsia, mutta minusta sekin on joskus aika kummallista näyttelemistä.
Totta, tuota en tullut ajatelleeksi. Ei ehditty lasta suunnitella sen pidemmälle, sillä oli sovittu, että lapset tehdään vasta kun olisin pian valmistunut.
Höh. Ei siis mitään tekosyytä tavata heitä tai pitää muutenkaan yhteyttä. Minusta niin surullista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on minusta ihan ymmärrettävää, ettei entinen miehesi halua sinua hänen sukunsa joulupöytään, vaikkei edes olisi uutta puolisoakaan. Eroaminen tarkoittaa sitä, ettei olla enää yhdessä, eikä usein etenkään juhlapyhinä. Ymmärsin, ettei ole lapsia. Monet viettävät joulua yhdessä eronkin jälkeen, jos on lapsia, mutta minusta sekin on joskus aika kummallista näyttelemistä.
Totta, tuota en tullut ajatelleeksi. Ei ehditty lasta suunnitella sen pidemmälle, sillä oli sovittu, että lapset tehdään vasta kun olisin pian valmistunut.
Höh. Ei siis mitään tekosyytä tavata heitä tai pitää muutenkaan yhteyttä. Minusta niin surullista.
ap
Ymmärrän kyllä fiiliksiäsi, onko nyt ensimmäinen joulu eron jälkeen? Kaikki tuntuu ensin vähän kummalta ja surulliselta eron jälkeisenä vuonna ja kyllähän se on ihan ymmärrettävää, että suree myös sitä entisen puolison suvusta eroon joutumista. Eihän sen tarvitse olla totaalista, niin ettei mitään yhteyksiä pidetä, etenkin jos ero ei ollut vaikka pahan pettämisen seuraus tai jotain sellaista, mistä oltaisiin vihaisia. Mutta just juhlapyhät on sellaisia, ettei välttämättä haluta sitten juuri silloin olla yhteyksissä, kun kerran ollaan erottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali osa suruprosessia erosta. Ensimmäinen joulu vaikea, kun menettää samalla niin paljon. Keskity kuitenkin omaan perheeseesi, sieltä onneksi saat tukea ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikka entisen miehesi perhe ei enää elämääsi kuulu. Hyvää joulua. :)
Minun mielestäni voitte hyvin olla anopin kanssa ystäviä edelleen jos anoppi on samaa mieltä. Mihinkään joulupöytiin tai sukujuhliin osallistuminen sen sijaan on omituista.
Minulla ei ollut läheiset välit avovaimoni perheeseen, mutta kyllä he ihan mukavia ihmisiä olivat ja hänen sisaruksistaan oli usein seuraa myös minulle. Suoraan sanottuna katosi suuri osa kaveripiiristäni tuon eron seurauksena, mikä teki erosta vielä hankalampaa. Minulla oli tapanani viettää lomia hänen vanhempien luonaan, enkä pystynyt missään Suomessa irrottautua yhtä hyvin arjesta kuin tuolla. Olo oli tervetullut ja rento. Omassa perheessäni ei osoitetan mitenkään kiintymystä toisiin ja tuolla sitä tehtiin enemmän ja puhuttiin muutenkin suoremmin asioista. Miellyttävä kokemus siis päästä osaksi myös tuollaista perhettä.
Toisaalta tunsin, että elämäni oli vähän liiankin sidoksissa hänen perheeseensä ja heidän halunsa viettää aikaa jatkuvasti yhdessä oli välillä minulle liikaa. Hänen vanhempansa saattoivat tulla meille asumaan joskus yli viikoksikin ja olin henkisesti ihan puhki, kun he viimein lähtivät. Kaipaan omaa rauhaa keskivertoa enemmän ja olen tottunut olemaan paljon yksin.
Nyt muutama vuosi eron jälkeen en noita ihmisiä osaa oikein kaivata, koska eivät he koskaan kovin tärkeitä ole minulle olleet. Uudet kaverit ajavat ihan saman asian ja enemmänkin. Lähinnä ikävöin tuota lomanviettopaikkaa, koska vastaavaa en ole vielä löytänyt. Ehkä sitten uuden kumppanin myötä.
Alue: Aihe vapaa
Vävy ja mies? Olitteko homosuhde?