"Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio"

Ei tuo idea oikein toimi, kun ei ole suomeksi tehty eroa genderin ja sexin välille kuten enkussa. Se mitä me olemme biologisesti on sex ja se mitä me olemme sosiaalisesti on gender. Suomessa kai tarkoituksella molempia sanotaan sukupuoliksi, jotta kuulostaisi ärsyttävämmältä väitteeltä?

Onhan se sosiaalinen konstruktio. Tälläkin palstalla moni yrittää konstruoida ja muille uskotella, kuinka naisten kuuluuu olla sitä ja miesten tätä.

Mitä mieltä olet niistä, jotka ovat biologisesti molempaa sukupuolta? Esimerkiksi heillä voi olla XY-kromosomit, ei kohtua tai munasarjoja, mutta näyttävät naisilta varsinkin, jos murrosiässä aloitetaan hormonihoito.

Vierailija kirjoitti:

Femakkojen hassu väite. Onhan nykyään näitä furryjä ja bronyja ja jossain jenkkiyliopistossa annettiin oikein ohjenuorat millä pronominillä pitää kutsua heitäkin jotka tuntee olevansa jotain keijukaisia. Kaikenlaiset identiteettileikit on nykyään siis sallitumpia, mutta ei se poista sitä konkreettista tosiasiaa, että ihmisen biologinen sukupuoli on aikalailla vakio muutamia poikkeuksia (hermafrodiitit jne.) lukuunottamatta, ja näistä biologisista eroista johtuu aika moni muukin asia, erot hormonitoiminnoissa naisilla ja miehillä vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja luonteeseensa. Toki kulttuurilla ja ympäröivällä sosiaalisella todellisuudellakin on merkitystä, mutta se, että kokonaan yritetään kieltää ihmisten biologia on ihan naurettavaa pelleilyä. Ymmärrän kyllä että ajatus on hyvä, että jokainen saisi vain toivomalla olla sellainen kuin haluaa. Kivaa toiveajattelua, vaikkei vastaakaan todellisuutta. Ihmisen mieli on sellainen, että kun oikein toivoo jotakin niin siihen haluaa uskoa ja suututtaa jos joku yrittää romuttaa kauniit haaveesi.

Jos ihmisiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti, tässä ei olisi mitään ongelmaa, sillä sillä ei silloin olisi sinullekaan mitään väliä, mitä sukupuolta ne muut ovat (jos jotain sukupuolta ovat).

Siksi kommenttisi on ihmisten keskinäisen tasa-arvon ja siis ihmisoikeuksien vastainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet niistä, jotka ovat biologisesti molempaa sukupuolta? Esimerkiksi heillä voi olla XY-kromosomit, ei kohtua tai munasarjoja, mutta näyttävät naisilta varsinkin, jos murrosiässä aloitetaan hormonihoito.

Onhan tuossa hermafrodiitit mainittu poikkeuksena.

Itseasiassa tuo "biologista sukupuolta ei ole olemassa koska kromosomipoikkeamia/hormonipoikkeamia/yms on olemassa" on tuosta käännösvirheestä aiheutunut virheellinen väite.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet niistä, jotka ovat biologisesti molempaa sukupuolta? Esimerkiksi heillä voi olla XY-kromosomit, ei kohtua tai munasarjoja, mutta näyttävät naisilta varsinkin, jos murrosiässä aloitetaan hormonihoito.

Ihminen ei voi olla kuin yhtä sukupuolta.

Se miltä näyttää on täysin yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet niistä, jotka ovat biologisesti molempaa sukupuolta? Esimerkiksi heillä voi olla XY-kromosomit, ei kohtua tai munasarjoja, mutta näyttävät naisilta varsinkin, jos murrosiässä aloitetaan hormonihoito.

Onhan tuossa hermafrodiitit mainittu poikkeuksena.

Kyllä nekin on joko miehiä tai naisia.

Ihmisellä on jalat. Se että joku syntyy epämuodostuneena ja sillä ei ole jalkoja ei tarkoita että ihmisellä ei ole jalkoja. Vaan se tarkoittaa että kyseinen ihminen on sairas.

Se on totta että hermafrodiitteja lukuunottamatta biologinen sukupuoli on usein vakio eli mies tai nainen. Mutta henkinen sukupuoli on eri asia kuin biologinen ja se pitäisi aina muistaa. Kokemus sukupuolesta syntyy ennen kaikkea aivoissa.

Jos puhutaan sosiaalisesta aspektista niin onhan ihmiselle lähes mahdotonta kestää sellaista tilannetta, että häntä sosiaalisesti kohdellaan vastakkaisen sukupuolen edustajana verrattaen siihen, mitä ihminen oikeasti tuntee olevansa. Väkisinkin tulee ongelmia psyykkisen jaksamisen kanssa. Sukupuoli-dysforian ehkäisemiseksi on erittäin tärkeää että aivojen sukupuoli vastaisi mahdollisimman hyvin fyysistä sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Femakkojen hassu väite. Onhan nykyään näitä furryjä ja bronyja ja jossain jenkkiyliopistossa annettiin oikein ohjenuorat millä pronominillä pitää kutsua heitäkin jotka tuntee olevansa jotain keijukaisia. Kaikenlaiset identiteettileikit on nykyään siis sallitumpia, mutta ei se poista sitä konkreettista tosiasiaa, että ihmisen biologinen sukupuoli on aikalailla vakio muutamia poikkeuksia (hermafrodiitit jne.) lukuunottamatta, ja näistä biologisista eroista johtuu aika moni muukin asia, erot hormonitoiminnoissa naisilla ja miehillä vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja luonteeseensa. Toki kulttuurilla ja ympäröivällä sosiaalisella todellisuudellakin on merkitystä, mutta se, että kokonaan yritetään kieltää ihmisten biologia on ihan naurettavaa pelleilyä. Ymmärrän kyllä että ajatus on hyvä, että jokainen saisi vain toivomalla olla sellainen kuin haluaa. Kivaa toiveajattelua, vaikkei vastaakaan todellisuutta. Ihmisen mieli on sellainen, että kun oikein toivoo jotakin niin siihen haluaa uskoa ja suututtaa jos joku yrittää romuttaa kauniit haaveesi.

Käyttäytyminen ja luonne eivät ole biologiaan, ja siten sukupuoleen, palautuvia asioita. Itse asiassa juuri siksi, että on aikojen kuluessa pidetty kulttuureissa selviönä, että käyttäytyminen ja luonne ovat sukupuoliasia, ovat päässeet syntymään ilmiöt nimeltä "transsukupuolisuus" ja nykyään "muunsukupuolisuus".

Tosiasiallisesti sukupuolesta johtuvia asioita ja ominaisuuksia ovat seuraavat: sukupuolikromosomit (y / ei-y), penis / vagina, kivekset / munasarjat, sperma, kuukautiset, mahdollisuus siittää lapsi, mahdollisuus olla raskaana, menopaussi jne.

Sukupuoleen liittymättömiä asioita: autoharrastus, kiinnostus sisustuksesta, leipominen, matemaattisuus, passiivisuus, aktiivisuus, sitoutuminen parisuhteessa, halu irtoseksiin, urheilullisuus, keskustelullisuus, tykkää vaaleanpunaisesta väristä, tykkää sinisestä väristä jne.

Teologiassa ja filosofiassa käytetään erotusta kahden kategorian välillä: "deskriptiivinen (kuvaileva)" ja "reskriptiivinen (ohjeistava)". Sukupuolten kohdalla tietyt vaatekappaleet liittyvät reskriptiivisesti sukupuoleen, joka siis on edelleen biologinen (deskriptiivinen) ominaisuus – nimittäin koodeina: ääriesimerkkeinä röyhelöhame on naisten vaate, kravatti miesten asuste jne. Tietyllä tavalla pukeutuminen ei siis kuvaa sukupuolta, vaan on ainoastaan sosiaalisen koodin mukaan toimimista (tai toimimattomuutta).

On hieman huvittavaa, että osalle nykyihmisistä näitä joutuu selittämään rautalangasta vääntäen.

__________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että hermafrodiitteja lukuunottamatta biologinen sukupuoli on usein vakio eli mies tai nainen. Mutta henkinen sukupuoli on eri asia kuin biologinen ja se pitäisi aina muistaa. Kokemus sukupuolesta syntyy ennen kaikkea aivoissa.

Jos puhutaan sosiaalisesta aspektista niin onhan ihmiselle lähes mahdotonta kestää sellaista tilannetta, että häntä sosiaalisesti kohdellaan vastakkaisen sukupuolen edustajana verrattaen siihen, mitä ihminen oikeasti tuntee olevansa. Väkisinkin tulee ongelmia psyykkisen jaksamisen kanssa. Sukupuoli-dysforian ehkäisemiseksi on erittäin tärkeää että aivojen sukupuoli vastaisi mahdollisimman hyvin fyysistä sukupuolta.

Aivojen sukupuoli on todistettu myytiksi. Ongelma ei ole sukupuoli, vaan se että ihmisiä kohdellaan ylipäätänsä eri tavoin sukupuolesta riippuen. Kumpi on parempi vaihtoehto, se että mekoista tykkäävää poikaa aletaan hoitaa hormooniblokkareilla vai että hänen annetaan käyttää mekkoja sukupuolesta riippumatta? Ihan oikea dysforia on jo eri juttu, ja sitä pitäisi hoitaa ensisijaisesti terapialla. Aikuisille hormoneja jos muu ei tepsi, ääritapauksissa leikkaukset.

Tyhmemmät eivät vaan tajua, että suurin osa ominaisuuksista, joita liitämme tiettyyn "sukupuoleen" ovat todellakin kulttuurisia piirteitä eli keksittyjä juttuja, jotka vaihtelevat aikakaudesta toiseen ja kulttuurista toiseen.

Annan esimerkin. Suomessakin monen mielestä naisen pitäisi pitää pitkiä hiuksia, miehen lyhyitä. (Av:lläkin jankutetaan usein siitä miksi naiset leikkaavat itselleen "miehen" hiukset so. lyhyen tukan.) Kuitenkin, mun lapsuudessa 70-luvulla pitkät hiukset olivat hippityyli (sekä naisilla että miehillä), sen sijaan lyhyet hiukset olivat (kunnollisen) aikuisen hiusten ihanteellinen malli. Kaikillä äideillä oli lyhyet papiljoteilla kiharretut hiukset eli "naisen hiukset". Näemme jo tästä pinnallisesta esimerkistä, että se minkälaiset hiukset ovat kulloinkin edustaneet "naisellisuutta" tai "miehekkyyttä" ovat muuttuneet jo mun elinaikana.

Mitään biologista pakkoa leikata hiukset ei ole ja hiukset kasvavat sekä naisilla että miehillä. Jos menettää hiuksensa, voi pitää peruukkia. Tästä näemme että hiustyyli ja sen merkitykset ovat kulttuurinen valinta, eivätkä perustu mitenkään biologiaan saati biologiseen sukupuoleen.

Lisäksi länsimaissa pitkät hiukset ovat samanaikaan 2010-luvulla olleet nuorten naisten mielestä "naisen tukka". Mutta hullunkurisesti saman aikaan monessa machomaisessa alakulttuuriissa pitkät hiukset ovat olleen nimenomaan miehekkyyden merkki. Esim. hevimusiikki, prätkäkerhot, vapaapaini, yms.